Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavat nuoret naiset ja body positive
BP
19.02.2019 |
Tässä olen jo jonkin aikaa seurannut mielenkiinnolla ja kasvavalla kauhulla tämän alunperin ehkäpä hyväksi tarkoitetun, eli body positive- ilmiön kasvua. Ajatushan on kaunis että kaikki kehot hyväksytään sellaisina kuin ne on. Mutta minulle on tullut näitä pluskokoisia ja värikäs tätitukka- tyyppejä katsoessa lähinnä todella ristiriitainen olo. Koska kaikesta vakuutteluistaan huolimatta he vaikuttavat juuri itse eniten epävarmoilta omasta ulkonäöstään ja koostaan. Ja sitä täytyy kohkata joka välissä että mä olen ihan ok ja kiva tyyppi, vaikka olenkin läski. Ja että on itseasiassa enemmän ok olla läski. Melkeinpä niin että on toivottavaa olla läski. Koska sitten olet rohkea ja sinut itsesi kanssa. Näkeekö kukaan muu tässä ajattelussa ja käytöksessä hämmentävää ristiriitaa? Kun päällisin puolin tulee tunne, että nämä ihmiset vaan haluaisivat kuulua johonkin porukkaan ja olla osa jotain ryhmää. Mikä on meidän jokaisen perustarve; eli tulla hyväksytyksi ja kuulua johonkin. Ja nyt jotenkin lihavuudesta on tullut näille henkilöille se oma identiteetti ja oma ryhmä jota täytyy kiivaasti ja äänekkäästi puolustaa. Mikä tuskin oli body positiven alkuperäinen ajatus.
Itse vietin lapsuutta 80-90- luvulla ja siihen aikaan ylipaino ei ollut kovin yleistä. Luokallani pahimmat kiusaajat ja kommentoivat olivat kuitenkin juuri näitä vähän pyöreitä ja itsestään epävarmoja ihmisiä. Joko oltiin luokan kovaäänisin pelle tai häirikkö. Eikä heitä kyllä koskaan jätetty sivuun eli jotenkin se epävarmuus oli sisäsyntyistä kun kokee itsensä erilaiseksi kuin muut.
"Mulla on oikeus olla läski" on nykyään näiden pari-kolmekymppisten kärkislogan. Samaan aikaan he itse ruotivat mediaa kuinka terveellisyyttä ihannoidaan ja kuinka treenihullut ovat sitä tätä tai tuota. Eli käytännössä käyttäytyvät juuri itse niinkuin väittävät valtaväestön heitä kohtelevan. Melko arvostelevasti.
Itse en ole koskaan elämässäni kommentoinut kenenkään ruokavalioita tai elämäntapoja. Sen sijaan olen itse joutunut useammankin ylipainoisen body positive- tyypin hampaisiin esim ruokatunneilla töissä koska urheilen ja pidän kehostani hoikkana.
Mitä te muut ajattelette tästä läskivallankumouksesta? Nyt asiallista kommentointia ja keskustelua.
Kommentit (61)
Ei nyt liity mitenkään näihin body positive -tyyppeihin, vaan ennemminkin tuohon, että kukaan, edes hoikat, eivät olisi tyytyväisiä. Jokunen vuosi sitten kun olin vielä opiskelija, meille tuli joku teatteriporukka pitämään luentoa. Sitten keräännyttiin tekemään tehtäviä, mm. "Mitä muuttaisin itsessäni." Minulle jäi tyhjä paperi, koska olin täysin tyytyväinen itseeni. Luennon pitäjät yrittivät sitten kiskoa minusta jotain irti, koska onhan se tylsää, jos ei ole mitään muutettavaa. Paperini pysyi tyhjänä.
Toisella luennolla piti piilottaa itsestä se ruumiinosa jota häpesi, ja kävellä ympäriinsä, jotta muutkin näkivät. Mitään en olisi halunnut peittää, mutta oli muka pakko. Peitin sitten nilkkani, koska ne ovat luonnostaan paksut. Mielestäni on vain naurettavaa hävetä jotain, jolle ei voi mitään. Olisin voinut hävetä myös pieniä rintojani, mutta en minä niitä häpeä.
Ehkä näiden luentojen ajatuksena oli juurikin itsensä hyväksyminen, mutta jos joku on jo tyytyväinen itseensä, niin turha on pakottaa keksimään jotain muka-huonoa itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BP kirjoitti:
Hassuinta tässä ilmiössä on muuten se, että miehet eivät ole lähteneet lainkaan mukaan tähän. Olisikohan miehillä lähtökohtaisesti parempi itsetuntemus- ja tunto. Vai onko miehelle yleisesti hyväksyttävämpää olla sairaalloisen lihava? Miksi lihavilla miehillä ei ole tarvetta puolustaa itseään ja olemassa oloaan koko ajan? Mitä ajatuksia herättää? En ainakaan muista nähneeni juuri lihavia miesmalleja lehtien kansissa?
Tämä!
Ylipaino on epäterveellistä ja aiheuttaa kuluja itselleen ja valtiolle terveydenhoito kuluina kun diabetekset ja nivelvaivat alkaa vaatimaan hoitoa eikä siinä mikään bodipositive asenteet auta hevon huttuakaan. Jos olet reilusti ylipainoinen niin tee jotain sille läskille, vain se että harrastaa liikuntaa ja että syö vähemmän kuin mitä kuluttaa on ainoa toimiva keino ja kaiken maailman dietit voi unohtaa ellet aio olla dietillä koko loppu elämäsi. Kun dietti on ohi ja jatkat syömistä kuin ennen diettiä läskit tulee takaisin. Sori mutta näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Paljolti samaa mieltä. Minun ideaali kehopositiivisuudesta olisi se että hyväksytään ja rakastetaan itseään sellaisena kuin on, mutta samalla tehdään parannuksia kohti terveempää kehoa. Eikä sittenkään tarvitse kaikkien hoikkia olla, mutta ei överikokoisiakaan. Tai se mitä koitan sanoa: elämää ei kannata tuhlata itseinhoon ja sättimiseen, vaan muutokseen kannattaa lähteä levollisin mielin ja rakkaudesta kehoaan kohtaan. Tai vaikka ei sitten haluaisikaan laihtua niin ei ylipainoa tarvitsisi julistaa tavoiteltavaksi tilaksi. Oli hoikka tai pyöreä, kaikenlainen tuputtaminen on ärsyttävää.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta pliis, näyttäkää mulle nyt yksikin bodyposi-tyyppi, joka jossain kohtaa väittää lihavuutta tavoiteltavaksi tilaksi???
Kun itse kuulun skeneen, enkä ikinä ole moista nähnyt.
Samoin hämmentää edelleen tässä keskustelussa, että eikö ihmiset oikeasti tajua, että jos lihava ihminen laittaa vaikka kuvia itsestään someen, niin ei se ole mitään lihavuuden promoamista. Se on sen ainutkertaisen ihmisen oikeus olla ja näkyä juuri sellaisella keholla kuin hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
BP kirjoitti:
Hassuinta tässä ilmiössä on muuten se, että miehet eivät ole lähteneet lainkaan mukaan tähän. Olisikohan miehillä lähtökohtaisesti parempi itsetuntemus- ja tunto. Vai onko miehelle yleisesti hyväksyttävämpää olla sairaalloisen lihava? Miksi lihavilla miehillä ei ole tarvetta puolustaa itseään ja olemassa oloaan koko ajan? Mitä ajatuksia herättää? En ainakaan muista nähneeni juuri lihavia miesmalleja lehtien kansissa?
Tämä!
Vai voisiko olla, että miehiä lähtökohtaisesti ei arvostella ja arvoteta ulkonäön perusteella, toisin kuin naisia?
Lisäksi olet väärässä; miehiä on mukana bodyposi-meiningissä, näkyvimpänä bloggaaja VeliKoo.
Miehillä nyt ei muutenkaan ole ollut tapana noin yleensä puhua ääneen aroista asioista, joten miksi tämä olisi poikkeus?
Itse kun tämän asian tiimoilta olen paljon puhunut, niin kyllä mullekin henk. Koht. Postiin on tullut paljon kiitosta miehiltä ja paljon toiveita että miehiä tulisi enemmän esille. Sitten kun kysyy että tulisitko sinä, niin ei ne miehet halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta, että lihavia v*tuttaa, kun ei niin lihavat sanovat laihduttavansa.
Itse en ole missään vaiheessa ollut mikään superläski (BMI korkeimmillaan 28,3) ja siitä olen alkanut pudotella. Lihavat ihmiset järjestäen kommentoivat "miksi laihdutat, kun ei sulla niin paljoa ole läskiä" tai "syö nyt, sä oot niin laiha, ettei se suhun vaikuta".
Se vain, että mä teen/tein sen korjausliikkeen jo ennen, kun olen superläski, koska en haluakaan superläskiksi ja oloni jo noilla läskeillä oli kuvottava. Paikat särki, vaatteet kiristi, lattialta ylösnouseminen hankalaa jne.
Nyt olen onnistunut pudottamaan painoa, tällä hetkellä BMI 25,7 ja nyt olo alkaa helpottamaan. Tavoite on saavuttaa n. BMI 22, jolloin olo on oikeasti hyvä ja uskokaa tai älkää, pidän kroppaani oikeasti kauniina ;)
Minulla tippui 4 kg normaalipainon sisällä, kun lopetin limsan juonnin ja pienensin annoskokoja sen verran, että tulen täyteen, mutten ähkyyn. Harrastan myös liikuntaa 5-6 krt/vko, kun ennen harrastin 2-3 krt/vko.
Tarkoitus ei ollut laihduttaa, vaan se oli sivutuote, kun paransin elintapojani. Suklaaseen olen edelleen koukussa, mutta siitä koukusta pääseminen on ollut todella vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai haluan olla laihempi ja sillä tiellä ollaaan että olen lievästi ylipainoinen ja painoa on jo tippunut. haluan rakastaa omaa kehoani ja silloin on myös helpompi pitää huolta siitä kun en moiti itseäni kaikesta. Mielestäni Bodypositive jutussa on kyse siitä että lihavana helposti vihaa ja häpeää itseään, siitä on aika vaikea lähteä järkevästi etsimään keinoa laihtumiseen ja itsensä hyväksymiseen koska se että olet läski ei välttämättä tarkoita että olet tyhmä, ruma, laiska. Mielestäni on kamalaa itseään kohdella näin mutta monet lihavat sitä tekee koska yhteiskunnassa laihuus on ihanne ja lihavat saamat negatiivisen leiman. Lihavuus ei tee kenestäkään pahaa. Itseään on on siis tärkeä ensin rakastaa omana itsenään ja siten on helpompi löytää keino itsestään huolehtimiseen myös. Ihmisillä on mielestäni jälleen mennyt mönkään mitä bodypositivella tarkoitetaan. Eikö sen nimi pitäisi olla FatPositive tai FatAndLovingIt jos lihavuutta ihannoitaisiin? Kyse ei ikinä ollut ulkomuodosta vaan siitä mitä pääkopassa tapahtuu, itseään pitää rakastaa ulkomuodosta huolimatta, olitpahan sitten ekä lihava tai laiha.
Tästä minustakin kehopositiivisuudessa on pohjimmiltaan kyse, jotkut (niin kannattajat kuin vastustajat) vaan tulkitsevat sitä väärin. Itselläni ongelma on tunnesyöminen, ja mulla ainakin itseni moittiminen ja rumaksi läskiksi oloni kokeminen johtaa vain mässäilyyn, ja se taas syyllisyyteen jota tukahdutan ruualla jne... Kun olen koittanut opetella olemaan itselleni armollisempi, ovat myös elintavat parantuneet ja paino pudonnut koska kun pitää itsestään, haluaa myös kohdella kehoaan hyvin. Toisin kuin jos inhoaa itseään ja kroppaansa, ei silloin koe edes ansaitsevansa parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut tuon että jos joku on hoikkana urheilee niinhäntä on ihan ok arvostella.. olen kuullut usein lihavien suusta ”minä sentään nautin elämästä! Minulle katsos lapset on tärkeintä eikä oma ulkonäkö.. minulla on tärkeämpää tekemistä kun puputtaa jotain salaattia!” :,D jotain itsensä suojelua nuo lauseet ovat..
Itse näen BP:n sellaisena, että jokainen hyväksyy kehonsa sellaisena, kuin se on... Ei yksi pieni läskimakkara, selluliitti pepussa, liian pienet tissit tai epämuodostunut varvas tee sinusta yhtään sen huonompaa. Kaikkien ei tarvitse olla fitness-malleja tai pitkiä ja laihoja, tiimalasivartaloita jne.
En ymmärrä kuitenkaan sitä, että ihannoidaan lihavuutta! Siis oikeaa lihavuutta, ei sitä yhtä makkaraa vyötäröllä. Jos ylipainoa alkaa olemaan reippaasti yli 20 kg, niin ollaan jo vaarallisilla vesillä. Siinä ei ole mitään positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä lihavuutta ihannoida. Itseinho ja häpeä nimen omaan ei edistä kenenkään painonpudotusta. Lihavillakin on oikeus kulkea kadulla ilman, että tuntemattomat ihmiset haukkuvat läskiksi.
Olen lihava. Pitäisikö minun inhota itseäni tämän takia? Pitää itseäni rumana ja kelvottomana? Vai voinko sittenkin ajatella olevani ihan hyvä näin? Tietenkin haluan laihtua ja pyrin siihen, koska ylipaino ei ole terveellistä, mutta pitääkö minun todella hävetä itseäni niin pitkään, kunnes onnistun laihduttamisessa?
Tutkimuksissa on muuten todettu, ettei lihavien ihmisten haukkuminen auta laihtumisessa, vaan päinvastoin lisää lihomista. Kehopositiivisuudessa tarkoitus ei ole ylistää lihavuutta, vaan saada kaikki ihmiset tuntemaan itsensä arvokkaiksi omina itsenään, painosta tai muista ulkonäöllisistä poikkeavuuksista huolimatta.
Tässä linkki tutkimukseen: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4236245/
Lisäksi mielenkiintoinen artikkeli, johon on koottu erilaisia "fat shamingin" haittavaikutuksia: https://www.healthline.com/nutrition/fat-shaming-makes-things-worse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näen BP:n sellaisena, että jokainen hyväksyy kehonsa sellaisena, kuin se on... Ei yksi pieni läskimakkara, selluliitti pepussa, liian pienet tissit tai epämuodostunut varvas tee sinusta yhtään sen huonompaa. Kaikkien ei tarvitse olla fitness-malleja tai pitkiä ja laihoja, tiimalasivartaloita jne.
En ymmärrä kuitenkaan sitä, että ihannoidaan lihavuutta! Siis oikeaa lihavuutta, ei sitä yhtä makkaraa vyötäröllä. Jos ylipainoa alkaa olemaan reippaasti yli 20 kg, niin ollaan jo vaarallisilla vesillä. Siinä ei ole mitään positiivista.
”Liian pienet rinnat” liian pieniä rintoja ei edes ole. On aina ollut tavoiteltavaa, että on mahdollisimman pienet rinnat. Minua isorintaisena inhottaa kun pienirintaiset itkee, ettei miehet pidä niistä, vaikka 99% miehistä valitsee mielummin pienirintaisen. Teille tehdään kaikki kauniit rintaliivitkin ja pornossakin ”small tits” on monta kertaa haetumpi kuin ”big tits”. Eli olkaa hiljaa.
N19
Ennen aikaan ei tarvittu Olet mitä syöt ohjelmia, lihavia ei juurikaan ollut. Mistä tämä järkyttävä lihominen on saanut alkunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen BP:n sellaisena, että jokainen hyväksyy kehonsa sellaisena, kuin se on... Ei yksi pieni läskimakkara, selluliitti pepussa, liian pienet tissit tai epämuodostunut varvas tee sinusta yhtään sen huonompaa. Kaikkien ei tarvitse olla fitness-malleja tai pitkiä ja laihoja, tiimalasivartaloita jne.
En ymmärrä kuitenkaan sitä, että ihannoidaan lihavuutta! Siis oikeaa lihavuutta, ei sitä yhtä makkaraa vyötäröllä. Jos ylipainoa alkaa olemaan reippaasti yli 20 kg, niin ollaan jo vaarallisilla vesillä. Siinä ei ole mitään positiivista.
”Liian pienet rinnat” liian pieniä rintoja ei edes ole. On aina ollut tavoiteltavaa, että on mahdollisimman pienet rinnat. Minua isorintaisena inhottaa kun pienirintaiset itkee, ettei miehet pidä niistä, vaikka 99% miehistä valitsee mielummin pienirintaisen. Teille tehdään kaikki kauniit rintaliivitkin ja pornossakin ”small tits” on monta kertaa haetumpi kuin ”big tits”. Eli olkaa hiljaa.
N19
Missä maailmassa sä oikein elät? Kyllä aina testoa uhkuvat miehekkäät miehet ovat rakastaneet isoja rintoja. Tietysti sun sukupolvella miehet uhkuu naishormonia joten en ihmettele, jos tissejä ei enää arvosteta.
Tätä minäkin hämmästelen suu auki. Vuosi vuodelta paisutaan kuin pullataikina
Veit kananuggetin suustani. Laihana myös aina saanut kuunnella pullean väen päänaukomista laihuudestani. Itse en ole koskaan heidän läskeistään sanonut mitään, pitäisi ilmeisesti aloittaa.
Voihan ne lihavat siellä keikistellä alusvaatteissa ja kuvitella olevansa seksyjä, mutta minä edelleen pidän normaalipainoista viehättävämpänä.
Timmivartaloinen nainen on kehopositiivisin. Ymmärrettävistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näen BP:n sellaisena, että jokainen hyväksyy kehonsa sellaisena, kuin se on... Ei yksi pieni läskimakkara, selluliitti pepussa, liian pienet tissit tai epämuodostunut varvas tee sinusta yhtään sen huonompaa. Kaikkien ei tarvitse olla fitness-malleja tai pitkiä ja laihoja, tiimalasivartaloita jne.
En ymmärrä kuitenkaan sitä, että ihannoidaan lihavuutta! Siis oikeaa lihavuutta, ei sitä yhtä makkaraa vyötäröllä. Jos ylipainoa alkaa olemaan reippaasti yli 20 kg, niin ollaan jo vaarallisilla vesillä. Siinä ei ole mitään positiivista.
Liian pienet rinnat liian pieniä rintoja ei edes ole. On aina ollut tavoiteltavaa, että on mahdollisimman pienet rinnat. Minua isorintaisena inhottaa kun pienirintaiset itkee, ettei miehet pidä niistä, vaikka 99% miehistä valitsee mielummin pienirintaisen. Teille tehdään kaikki kauniit rintaliivitkin ja pornossakin small tits on monta kertaa haetumpi kuin big tits. Eli olkaa hiljaa.
N19
Ei perustu mihinkään nuo arviosi siitä, kuinka moni pitää ja mistä. On kyse sinun mielipiteestäsi. Mielestäsi siis pitää olla hiljaa, jos on eri mieltä kanssasi.
Alue: Aihe vapaa
Tuosta, että lihavia v*tuttaa, kun ei niin lihavat sanovat laihduttavansa.
Itse en ole missään vaiheessa ollut mikään superläski (BMI korkeimmillaan 28,3) ja siitä olen alkanut pudotella. Lihavat ihmiset järjestäen kommentoivat "miksi laihdutat, kun ei sulla niin paljoa ole läskiä" tai "syö nyt, sä oot niin laiha, ettei se suhun vaikuta".
Se vain, että mä teen/tein sen korjausliikkeen jo ennen, kun olen superläski, koska en haluakaan superläskiksi ja oloni jo noilla läskeillä oli kuvottava. Paikat särki, vaatteet kiristi, lattialta ylösnouseminen hankalaa jne.
Nyt olen onnistunut pudottamaan painoa, tällä hetkellä BMI 25,7 ja nyt olo alkaa helpottamaan. Tavoite on saavuttaa n. BMI 22, jolloin olo on oikeasti hyvä ja uskokaa tai älkää, pidän kroppaani oikeasti kauniina ;)