Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavat nuoret naiset ja body positive
BP
19.02.2019 |
Tässä olen jo jonkin aikaa seurannut mielenkiinnolla ja kasvavalla kauhulla tämän alunperin ehkäpä hyväksi tarkoitetun, eli body positive- ilmiön kasvua. Ajatushan on kaunis että kaikki kehot hyväksytään sellaisina kuin ne on. Mutta minulle on tullut näitä pluskokoisia ja värikäs tätitukka- tyyppejä katsoessa lähinnä todella ristiriitainen olo. Koska kaikesta vakuutteluistaan huolimatta he vaikuttavat juuri itse eniten epävarmoilta omasta ulkonäöstään ja koostaan. Ja sitä täytyy kohkata joka välissä että mä olen ihan ok ja kiva tyyppi, vaikka olenkin läski. Ja että on itseasiassa enemmän ok olla läski. Melkeinpä niin että on toivottavaa olla läski. Koska sitten olet rohkea ja sinut itsesi kanssa. Näkeekö kukaan muu tässä ajattelussa ja käytöksessä hämmentävää ristiriitaa? Kun päällisin puolin tulee tunne, että nämä ihmiset vaan haluaisivat kuulua johonkin porukkaan ja olla osa jotain ryhmää. Mikä on meidän jokaisen perustarve; eli tulla hyväksytyksi ja kuulua johonkin. Ja nyt jotenkin lihavuudesta on tullut näille henkilöille se oma identiteetti ja oma ryhmä jota täytyy kiivaasti ja äänekkäästi puolustaa. Mikä tuskin oli body positiven alkuperäinen ajatus.
Itse vietin lapsuutta 80-90- luvulla ja siihen aikaan ylipaino ei ollut kovin yleistä. Luokallani pahimmat kiusaajat ja kommentoivat olivat kuitenkin juuri näitä vähän pyöreitä ja itsestään epävarmoja ihmisiä. Joko oltiin luokan kovaäänisin pelle tai häirikkö. Eikä heitä kyllä koskaan jätetty sivuun eli jotenkin se epävarmuus oli sisäsyntyistä kun kokee itsensä erilaiseksi kuin muut.
"Mulla on oikeus olla läski" on nykyään näiden pari-kolmekymppisten kärkislogan. Samaan aikaan he itse ruotivat mediaa kuinka terveellisyyttä ihannoidaan ja kuinka treenihullut ovat sitä tätä tai tuota. Eli käytännössä käyttäytyvät juuri itse niinkuin väittävät valtaväestön heitä kohtelevan. Melko arvostelevasti.
Itse en ole koskaan elämässäni kommentoinut kenenkään ruokavalioita tai elämäntapoja. Sen sijaan olen itse joutunut useammankin ylipainoisen body positive- tyypin hampaisiin esim ruokatunneilla töissä koska urheilen ja pidän kehostani hoikkana.
Mitä te muut ajattelette tästä läskivallankumouksesta? Nyt asiallista kommentointia ja keskustelua.
Kommentit (61)
Olen ap kanssasi hyvinkin samaa mieltä, eli ajatus on hyvä, toteutus ja toteutuksen keulakuvat sitten eivät niinkään. Mutta tätä on nyt tosiaan palstalla jauhettu jo kyllästymiseen asti, joten mitään uutta, saati sitten rakentavaa keskustelua, tästä ei saada aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh mä olen ylipainoinen nuori nainen. En stressaa painoani ja tiedän olevani kaunis tällaisena kuin olen. Toki olen nyt muutaman kilon laihtunut, kun erottiin avomiehen kanssa.
Pukeudun oman tyylini mukaan ja värjään tummiin hiuksiini sinisiä ja violetteja raitoja ja mulla on tatuointeja ja lävistyksiä. Jos joku ei tykkää, niin se on hänen ongelmansa. Itse en välitä muiden ulkonäöstä tai tyylistä, vaan persoona on tärkein.
katsoin joskus telkkarista sitä jenny+ ohjelmaa ja huvitti kun ensin puhuttiin voimaantumisesta mutta lähetyksen loppupuolella väännettiin itkua jostain aivan turhasta asiasta. Se pisti myös silmään että noille *vaakakapinallisille* pitää puhua lihavuudesta varoen ja lässyttäen kuin pikkulapselle konsanaan.
Katsokaa vaikka vatsamielenosoitus tubekanavaa niin kyllähän se on surullista kun ihminen valehtelee itselleen, muut ylipainoiset naiset tottakai videon kommenteissa taputtelee selkää ja myötäilee.
no etpä sinäkään kovin onnelliselta vaikuta, kun noin jaksat analysoida toisen läskejä ja persoonia. get a life.
Minä en näe tuossa ilmiössä mitään pahaa.
Itsekin olin kouluikäinen ja nuori 1980- ja 1990-luvuilla ja meillä päin kyllä ne silloin harvinaiset pyöreät lapset ja nuoret, varsinkin tytöt, joutuivat kyllä yleensä julmasti kiusatuiksi. Pahimmat kiusaajat esim. yläasteella taas oli luokan (hoikat) kaunottaret, 2 suosittua tyttöä. Minulla oli tuolloin kaveri, joka ei varsinaisesti lihava koskaan ollut, mutta ehkä teinitytöksi vähän tukevaa tekoa, ja kyllä oli julmaa meininki häntä kohtaan.
Tuo identiteetin korostaminen tuppaa tulemaan vähän väkisin jos on joutunut pitkään kokemaan olevansa jotenkin syrjitty ja halveksittu ja lopulta pääsee tulemaan itsenään esiin. Näinhän seksuaalivähemmistöjenkin kanssa on ollut, että sitten kun niihin kuuluminen ei enää ollut häpeällinen ja salattava asia, monelle seksuaalisesta suuntautumisesta on tullut tärkeä osa minuutta, eikä vain samalla tavalla sivuasia kuin monelle perusheterolle. Pyöreille ja lihaville lienee käynyt vähän samoin: kun on kauan ällötellyt itseään, hävennyt, kuunnellut kehotuksia jo terveyden takiakin laihduttaa, niin sitten kun lopulta on liike joka mahdollistaa sen että uskaltaa tulla esiin itsenään häpeilemättä, se voi mennä vähän överiksikin. Mutta eipä tuo haittaa, parempi että jokainen saa vapaasti olla oma itsensä silti. En usko että kyse niinkään on epävarmuudesta.
Tuohon en ole henkilökohtaisessa elämässäni törmännyt että body positive ihmiset moittisivat muita, ellei nämä toiset sitten itse aloita tavalla tai toisella. Ehkä tunnen tavallista fiksumpia bp-tyyppejä. Mutta joo, kyllä sillä voi toki saada vähän vastareaktioita, jos esim. työpaikan kahvihuoneessa joku laiha alkaa kauhistelemaan olemattomia läskejään tai erityisesti puhumaan miten kamalalta on näyttänyt vaikka 60 kg kammottavassa painossa, kun huoneessa on myös oikeasti isoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no etpä sinäkään kovin onnelliselta vaikuta, kun noin jaksat analysoida toisen läskejä ja persoonia. get a life.
Enpä analysoinut kenenkään läskejä vaan ilmiötä jonka juuri itse kirjoituksellasi vielä alleviivasit.
Mä olen aina ihmetellyt että miksi ainakin julkisuudessa esiintyvät BP:t on niin tunteellisia nyyhkyjä. Ihan kuin se kuuluisi siihen body positive rooliin samoin kuin oudot monivärihiukset. Jenny+:ssakin välillä oikein kävi ärsyttämään se nyyhkintä ihan turhille asioille.
Itsekin olen läski ja hyväksyn sen että tällainen nyt olen kun en ole laihtumaankaan koskaan onnistunut enkä enää jaksa edes yrittää, mutta en tykkää violeteista tai pinkeistä hiuksista, en ole erityisen emotionaalinen julki-itkeskelijä enkä edes (teko?)syvällinen vaan ihan tavis vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kauhistuttaa lihavien tuleva toimintakyky, tai -kyvyttömyys. Jos parikymppisenä on sairaalloisen ylipainoinen, tuskin viisikymppisenä pääsee juurikaan kävelemään. Näin viisikymppisenä se tuntuisi kyllä hirveältä kohtalolta. Itse läskini kannan on myös suurta itsepetosta, joku toinen ne joutuu tuossa vaiheessa kantamaan.
Näyttäkää mulle hoikka joka on sinut vartalonsa kanssa, niin mä näytän teille valehtelijan. Ei lihavat eikä laihat poikkea siinä toisistaan, kaikki haluavat muuttaa vähintään jonkun kohdan vartalossaan. Just tällaisten "huolestuneiden" kirjoittajien takia. Olisi paljon parempi jos todellinen kehopositiivisuus voittaisi ja ihmiset sallisivat toisilleen epätäydellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin nykyisin ylipainoisena en kyllä pysty löytämään tästä mitään hienoa. Vielä vähemmän ymmärrän näitä, jotka kertoo kuinka yhtään mihinkään ei oma ylipaino vaikuta vaan elämä on just samanlaista (tai jopa parempaa) kuin normipainoisena.
Itseäni tympii oma olo ihan päivittäin, oikein mikään ei jaksa kiinnostaa ja ihan kaikki tuntuu raskaalta. Oma peilikuvakin tympii, mutta eniten inhottaa tämä tukala fiilis ja yleinen kömpelyys. Olen kuin mikäkin köntys! Vaatteet puristaa ja kiristää, tosin alastikaan ei ole hyvä olla eli vika on kropassa eikä liian pienissä/epäsopivissa vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Minua kauhistuttaa lihavien tuleva toimintakyky, tai -kyvyttömyys. Jos parikymppisenä on sairaalloisen ylipainoinen, tuskin viisikymppisenä pääsee juurikaan kävelemään. Näin viisikymppisenä se tuntuisi kyllä hirveältä kohtalolta. Itse läskini kannan on myös suurta itsepetosta, joku toinen ne joutuu tuossa vaiheessa kantamaan.
Ja tältä pohjalta yleistäen voi sitten alkaa haukkua niitäkin joilla bmi on yli 25, tai vähän sen allekin.
Mites genetiikka? Geeneillä on erittäin suuri merkitys siihen miten sairauksia alkaa ilmetä, koska aletaan syyllistää vanhempia tietoisesti huonojen geenien välittämisestä lapsilleen, kun kapsen saanti on "ihmisoikeus". Itsepetostahan sekin on kun valmiiksi vialliset vanhemmat jakaa huonoa perimäänsä lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin aina kun näen jonkun nostavan verenpainettaan ja stressihormonitasoaan muiden ihmisten läskien takia.
Lähtölaskenta tämän ketjun poistamiseen on jo alkanut.
Se siitä sana...vapaudesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kauhistuttaa lihavien tuleva toimintakyky, tai -kyvyttömyys. Jos parikymppisenä on sairaalloisen ylipainoinen, tuskin viisikymppisenä pääsee juurikaan kävelemään. Näin viisikymppisenä se tuntuisi kyllä hirveältä kohtalolta. Itse läskini kannan on myös suurta itsepetosta, joku toinen ne joutuu tuossa vaiheessa kantamaan.
Niinpä! Ihmisten lihominen on yksi syy siihen, että sairaaloihin ja palvelutaloihin tarvitaan enemmän ihmisiä töihin; 50-kiloista potilasta auttamaan tarvitaan vain yksi hoitaja, mutta 100-kiloista ei enää yksin hoidetakaan.
Vierailija kirjoitti:
en ole henkilökohtaisessa elämässäni törmännyt että body positive ihmiset moittisivat muita, ellei nämä toiset sitten itse aloita tavalla tai toisella. Ehkä tunnen tavallista fiksumpia bp-tyyppejä. Mutta joo, kyllä sillä voi toki saada vähän vastareaktioita, jos esim. työpaikan kahvihuoneessa joku laiha alkaa kauhistelemaan olemattomia läskejään tai erityisesti puhumaan miten kamalalta on näyttänyt vaikka 60 kg kammottavassa painossa, kun huoneessa on myös oikeasti isoja ihmisiä.
Hyviä pointteja koko kirjoitus täynnä! Kiitos. Tähän otan kantaa sen verran, että yllämainittu on aina huonoa käytöstä. Jos on normaalilla ja terveellä tunneälyllä sekä käytöstavoilla varustettu niin ei tietenkään tarvitse hoikkana ja urheilullisena alkaa lihavan läsnäollessa puhumaan mistään laihdutuskuureista. Etenkään tyyliin voi kun tästä nyt saisin tämän mikrorasvan vielä pois, niin olisin onnellinen. Se on sitä ihan samaa epävarmuutta kuin millaisena näen tuon body positive- pauhaamisen eli että täytyy toisten kautta korostaa omaa itseään. Tuntea vähän paremmuutta. Ja tälläistä urpoutta varmaan ylipainoiset kyllä kohtaa. Mutta samaa urpoutta kohtaa myös oikeastaan ihan meistä jokainen välillä ihan arkisissakin asioissa. Aina löytyy joku joka huokailee jotain vaikka tiedostaa että läsnä on henkilö jolla on ko ongelma joko pahempana tai vähintäänkin huonommin kuin huokailijalla. Enkä puhu nyt painosta. Suurin osa tekee tätä tiedostamatta.
Itse olen saanut joskus ryöpyn niskaani koska olen lihavien läsnäollessa yleisellä tasolla sanonut olevani itseeni ihan tyytyväinen. Ja se ei sisältänyt mitään vastaavaa että voi kun olisi mulla nyt asiat paremmin- huokailea. Liikaa ei saa hyssytelläkään. Se kun tuntuu olevan ajan henki että pitää koko ajan varoa ettei vaan loukkaa ketään tai mitään. Ja samalla usein nämä erikoisryhmät kyllä pitävät itsestään meteliä.
Paljolti samaa mieltä. Minun ideaali kehopositiivisuudesta olisi se että hyväksytään ja rakastetaan itseään sellaisena kuin on, mutta samalla tehdään parannuksia kohti terveempää kehoa. Eikä sittenkään tarvitse kaikkien hoikkia olla, mutta ei överikokoisiakaan. Tai se mitä koitan sanoa: elämää ei kannata tuhlata itseinhoon ja sättimiseen, vaan muutokseen kannattaa lähteä levollisin mielin ja rakkaudesta kehoaan kohtaan. Tai vaikka ei sitten haluaisikaan laihtua niin ei ylipainoa tarvitsisi julistaa tavoiteltavaksi tilaksi. Oli hoikka tai pyöreä, kaikenlainen tuputtaminen on ärsyttävää.
Ylipainoisia on jo niin suuri osa väestöstä, että markkinointitoimistot ovat huomanneet siinä markkinaraon ja tekevät lihavuudesta hyvää vauhtia normaalia ja jopa tavoiteltavaa samalla kun tietenkin tienaavat sillä.
https://www.google.com/search?q=tess+holliday+cosmo&client=ms-android-s…
Esimerkiksi tämäntyyppiset lehdenkannet, joissa normalisoidaan sairaalloista lihavuutta, olivat vielä vähän aikaa sitten täysin ennenkuulumattomia.
Hassuinta tässä ilmiössä on muuten se, että miehet eivät ole lähteneet lainkaan mukaan tähän. Olisikohan miehillä lähtökohtaisesti parempi itsetuntemus- ja tunto. Vai onko miehelle yleisesti hyväksyttävämpää olla sairaalloisen lihava? Miksi lihavilla miehillä ei ole tarvetta puolustaa itseään ja olemassa oloaan koko ajan? Mitä ajatuksia herättää? En ainakaan muista nähneeni juuri lihavia miesmalleja lehtien kansissa?
Ehkä karmeinta ikinä mitä oon nähnyt julkisella paikalla, että jollakin naisella on päällään tiukat melkein legginsityyppiset housut ja sit on sitä ylimäärästä pikkasen paljon lantiolla ja reisissä....ugh ei hyvä!
Alue: Aihe vapaa
Eikö tätä jo ole jauhettu. Fat pride ei ole Suomessa hyväksyttyä, body positiivisuus pitäisi olla. Tosin, kun katsoo noita amerikan ohjelmia niin ei noi heidän ylipainoiset niin onnellisia ole, ruumiinsa vangit.