Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ollut lapsuudenkodissani koskaan kunnollista omaa huonetta
19.02.2019 |
Ensin nukuin huoneessa joka oli sellainen, josta kuljettiin läpi muihin tiloihin, eli yksityisyyttä ei ollut. Sitten kun teini-ikään tultuani kaipasin yksityisyyttä siirryin nukkumaan huoneeseen joka oli täynnä tavaraa jota vanhempani olivat hamstranneet. Pyysin vuosien mittaan huoneen siivoamista moneen kertaan että olisin saanut itse sen sisustaa, mutta koskaan siihen ei suostuttu. Huoneen tavarat muuten menivät kaikki kaatopaikalle pari vuotta sitten, koskaan niitä ei kukaan tarvinnut.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Lapsille omat huoneet tulivat vasta 1990-2000-luvun jälkeen ja sitä ennen harvalla lapsella oli oma huone.
Ennen asuttiin ahtaasti ja vielä 80-luvulla yleisin perheasunto oli 3h ja keittiö n.70-75m2 ja sitä suurempia asuntoja oli todella harvassa esim. krs- tai rivitalohuoneistoissa. Samoin lähes kaikki talopaketit oli alle 80m2.
Lapsuuden kodissa vanhempani asuivat yksiössä pikkusiskon kanssa ja minun syntymän jälkeen muutettiin kaksioon ja sieltä kolmioon ja siskon kanssa jaettiin yksi mh. Ja vanhempani oli ihan hyväpalkkaisessa työssä eli opettaja ja pankkivirkailija.
Olen syntynyt -76 ja kyllä kavereilla oli omat huoneet. Ap
Se ei tilastollisesti ole mahdollista, jos perheessä oli useampi lapsi kuin yksi. Onko sinulla tai kaverillasi sisaruksia?
Suurin osa rakennuskannasta ennen 90-lukua perheasunnoista oli 3h ja keittiö ja harvalla perheellä oli edes vara ostaa suurempaa, koska omarahoitusosuus oli 30% ja rakentamista säädettiin lainsäädännöllä.
Jos olet synt. 76 ja kaikilla kavereilla on ollut omat huoneet, niin kaveripiirisi on muodostunut eliittialueen lapsista. Sillä 80-luvun alkuun asuntojen neliöitä säädeltiin lailla ja tietty neliömäärä asukasta kohden, jos taloyhtiö käytti Ara-rahoitusta. Samoin jopa materiaaleihin puututtiin ja säilytustilaa oli todella vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli. Muistan, miten yksi luokkakaverini asui yksiössä ja heitä oli 4 henkeä ja koira. Kuulosti todella köyhältä ja ankealta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli. Muistan, miten yksi luokkakaverini asui yksiössä ja heitä oli 4 henkeä ja koira. Kuulosti todella köyhältä ja ankealta.
Kyllä minäkin muistan, että kaikilla kavereillani oli oma huone. Mutta ehkä muistan väärin. Tai ehkä tunsin aina kaikki esikoiset :D
Yksiössä asuttiin. Alkovissa nukkui äiti ja miesystävä.
Itse "olkkarin" sohvalla.
Näin mentiin ikävuoteni 4-8v.
Sitten sijoitus lastenkotiin 8-18v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Lapsille omat huoneet tulivat vasta 1990-2000-luvun jälkeen ja sitä ennen harvalla lapsella oli oma huone.
Ennen asuttiin ahtaasti ja vielä 80-luvulla yleisin perheasunto oli 3h ja keittiö n.70-75m2 ja sitä suurempia asuntoja oli todella harvassa esim. krs- tai rivitalohuoneistoissa. Samoin lähes kaikki talopaketit oli alle 80m2.
Lapsuuden kodissa vanhempani asuivat yksiössä pikkusiskon kanssa ja minun syntymän jälkeen muutettiin kaksioon ja sieltä kolmioon ja siskon kanssa jaettiin yksi mh. Ja vanhempani oli ihan hyväpalkkaisessa työssä eli opettaja ja pankkivirkailija.
Olen syntynyt -76 ja kyllä kavereilla oli omat huoneet. Ap
Se ei tilastollisesti ole mahdollista, jos perheessä oli useampi lapsi kuin yksi. Onko sinulla tai kaverillasi sisaruksia?
Suurin osa rakennuskannasta ennen 90-lukua perheasunnoista oli 3h ja keittiö ja harvalla perheellä oli edes vara ostaa suurempaa, koska omarahoitusosuus oli 30% ja rakentamista säädettiin lainsäädännöllä.
Jos olet synt. 76 ja kaikilla kavereilla on ollut omat huoneet, niin kaveripiirisi on muodostunut eliittialueen lapsista. Sillä 80-luvun alkuun asuntojen neliöitä säädeltiin lailla ja tietty neliömäärä asukasta kohden, jos taloyhtiö käytti Ara-rahoitusta. Samoin jopa materiaaleihin puututtiin ja säilytustilaa oli todella vähän.
Tai maaseudulla. Mun faija on syntynyt 40-luvun lopuilla ja sillä oli ihan aina oma huone. 250 neliön maatalossa kun oli tilaa, vaikka siellä asui kolme sukupolvea. Niin oli mulla ja mun kavereillakin 80-luvulla omat huoneet. Paitsi niillä, jotka asui kirkonkylän rivareissa/kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Lapsille omat huoneet tulivat vasta 1990-2000-luvun jälkeen ja sitä ennen harvalla lapsella oli oma huone.
Ennen asuttiin ahtaasti ja vielä 80-luvulla yleisin perheasunto oli 3h ja keittiö n.70-75m2 ja sitä suurempia asuntoja oli todella harvassa esim. krs- tai rivitalohuoneistoissa. Samoin lähes kaikki talopaketit oli alle 80m2.
Lapsuuden kodissa vanhempani asuivat yksiössä pikkusiskon kanssa ja minun syntymän jälkeen muutettiin kaksioon ja sieltä kolmioon ja siskon kanssa jaettiin yksi mh. Ja vanhempani oli ihan hyväpalkkaisessa työssä eli opettaja ja pankkivirkailija.
Olen syntynyt -76 ja kyllä kavereilla oli omat huoneet. Ap
Se ei tilastollisesti ole mahdollista, jos perheessä oli useampi lapsi kuin yksi. Onko sinulla tai kaverillasi sisaruksia?
Suurin osa rakennuskannasta ennen 90-lukua perheasunnoista oli 3h ja keittiö ja harvalla perheellä oli edes vara ostaa suurempaa, koska omarahoitusosuus oli 30% ja rakentamista säädettiin lainsäädännöllä.
Jos olet synt. 76 ja kaikilla kavereilla on ollut omat huoneet, niin kaveripiirisi on muodostunut eliittialueen lapsista. Sillä 80-luvun alkuun asuntojen neliöitä säädeltiin lailla ja tietty neliömäärä asukasta kohden, jos taloyhtiö käytti Ara-rahoitusta. Samoin jopa materiaaleihin puututtiin ja säilytustilaa oli todella vähän.
Asuttiin harvaan asutussa maalaiskunnassa. Kaverien talot olivat vanhoja omakotitaloja, rintsikoita tms, niin kuin meidänkin. Omassa kylässä ei edes ollut kerrostaloja. Alaluokkien paras kaveri oli perheestä jossa oli neljä lasta, he asuivat ensin tosi pienessä 50-l talossa, mutta rakensivat isomman talon ja silloin kaverini sai oman huoneen. Todellakaan mitään eliittiä oltu😅 Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Lapsille omat huoneet tulivat vasta 1990-2000-luvun jälkeen ja sitä ennen harvalla lapsella oli oma huone.
Ennen asuttiin ahtaasti ja vielä 80-luvulla yleisin perheasunto oli 3h ja keittiö n.70-75m2 ja sitä suurempia asuntoja oli todella harvassa esim. krs- tai rivitalohuoneistoissa. Samoin lähes kaikki talopaketit oli alle 80m2.
Lapsuuden kodissa vanhempani asuivat yksiössä pikkusiskon kanssa ja minun syntymän jälkeen muutettiin kaksioon ja sieltä kolmioon ja siskon kanssa jaettiin yksi mh. Ja vanhempani oli ihan hyväpalkkaisessa työssä eli opettaja ja pankkivirkailija.
Olen syntynyt -76 ja kyllä kavereilla oli omat huoneet. Ap
Se ei tilastollisesti ole mahdollista, jos perheessä oli useampi lapsi kuin yksi. Onko sinulla tai kaverillasi sisaruksia?
Suurin osa rakennuskannasta ennen 90-lukua perheasunnoista oli 3h ja keittiö ja harvalla perheellä oli edes vara ostaa suurempaa, koska omarahoitusosuus oli 30% ja rakentamista säädettiin lainsäädännöllä.
Jos olet synt. 76 ja kaikilla kavereilla on ollut omat huoneet, niin kaveripiirisi on muodostunut eliittialueen lapsista. Sillä 80-luvun alkuun asuntojen neliöitä säädeltiin lailla ja tietty neliömäärä asukasta kohden, jos taloyhtiö käytti Ara-rahoitusta. Samoin jopa materiaaleihin puututtiin ja säilytustilaa oli todella vähän.
Tää on niiiin koko ikänsä kaupungissa asuneen näkökulma😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneitä asioita, elä jo tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Lapsille omat huoneet tulivat vasta 1990-2000-luvun jälkeen ja sitä ennen harvalla lapsella oli oma huone.
Ennen asuttiin ahtaasti ja vielä 80-luvulla yleisin perheasunto oli 3h ja keittiö n.70-75m2 ja sitä suurempia asuntoja oli todella harvassa esim. krs- tai rivitalohuoneistoissa. Samoin lähes kaikki talopaketit oli alle 80m2.
Lapsuuden kodissa vanhempani asuivat yksiössä pikkusiskon kanssa ja minun syntymän jälkeen muutettiin kaksioon ja sieltä kolmioon ja siskon kanssa jaettiin yksi mh. Ja vanhempani oli ihan hyväpalkkaisessa työssä eli opettaja ja pankkivirkailija.
Olen syntynyt -76 ja kyllä kavereilla oli omat huoneet. Ap
Se ei tilastollisesti ole mahdollista, jos perheessä oli useampi lapsi kuin yksi. Onko sinulla tai kaverillasi sisaruksia?
Suurin osa rakennuskannasta ennen 90-lukua perheasunnoista oli 3h ja keittiö ja harvalla perheellä oli edes vara ostaa suurempaa, koska omarahoitusosuus oli 30% ja rakentamista säädettiin lainsäädännöllä.
Jos olet synt. 76 ja kaikilla kavereilla on ollut omat huoneet, niin kaveripiirisi on muodostunut eliittialueen lapsista. Sillä 80-luvun alkuun asuntojen neliöitä säädeltiin lailla ja tietty neliömäärä asukasta kohden, jos taloyhtiö käytti Ara-rahoitusta. Samoin jopa materiaaleihin puututtiin ja säilytustilaa oli todella vähän.
Minä olen syntynyt -75 ja kasvoin pikkukylässä. Perhe muutti -79 isäni ja äitini rakentamaan omakotitaloon alueelle, jossa kaikki talot valmistuivat suunnilleen samaan aikaan ja asuinpinta-ala oli hieman alle 100 m2. Kaikista lapsista tuli keskenään leikkikavereita, joten olen käynyt kaikissa taloissa ja niissä oli lapsille omat huoneet. Lapsia oli perheissä tyypillisesti 2 kpl. Myös kaikilla koulukavereillani oli omat huoneet. Tilastollisesti ei ehkä sinun mielestäsi mahdollista, mutta todellisuutta se oli ihan tavallisille työväenluokkaisille perheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menneitä asioita, elä jo tätä päivää.
Niin elänkin, mutta joskus kai saa vanhoja asioita muistella. Aloin ajattelemaan näitä asioita kun luin aamulla yhtä blogia jossa oli ihana lasten/teininhuone. Ap
Mulla oli. Pyhittikö se yksinäisyyden ja väkivaltaisen viina huuruisen lapsuuden..? Ei.
Olisin vaihtanut huoneeni ja 120 cm sänkyni ja koulupöytäni heti sisaruksiin tai jotenkin turvalliseen lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Lapsille omat huoneet tulivat vasta 1990-2000-luvun jälkeen ja sitä ennen harvalla lapsella oli oma huone.
Ennen asuttiin ahtaasti ja vielä 80-luvulla yleisin perheasunto oli 3h ja keittiö n.70-75m2 ja sitä suurempia asuntoja oli todella harvassa esim. krs- tai rivitalohuoneistoissa. Samoin lähes kaikki talopaketit oli alle 80m2.
Lapsuuden kodissa vanhempani asuivat yksiössä pikkusiskon kanssa ja minun syntymän jälkeen muutettiin kaksioon ja sieltä kolmioon ja siskon kanssa jaettiin yksi mh. Ja vanhempani oli ihan hyväpalkkaisessa työssä eli opettaja ja pankkivirkailija.
Mä sain oman huoneen vuonna -79 kun menin viidennelle luokalle. Yhtä lukuunottamatta kaikilla kavereillani oli omat huoneet ja tämä yksikin sai oman huoneen yläasteella. Tämä oli Turussa. Suurperheitä en juuri tuntenut, useimmilla oli 2 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Menneitä asioita, elä jo tätä päivää.
Tämä on vaikeaa meille jotka joutuivat elämään ilman yksityisyyttä. Vai kuulostaako vanhempien naimiseen herääminen useita kertoja viikossa (?!?!?) ei-traumatisoivalta? Tai sitten ”huoneen” jakaminen väkivaltaisen sisaren kanssa? Jolla saattoi naksahtaa ihan itsekseen ja ilman mitään syytä? Jos ei ollut väsynyt niin saattoi laittaa esim. radion päälle keskellä yötä ja jos pyysit sammuttamaan niin hyökkäsi päälle?
Onneksi en ole enää lapsi ja omilla lapsilla tulee olemaan omat huoneet. Varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli. Pyhittikö se yksinäisyyden ja väkivaltaisen viina huuruisen lapsuuden..? Ei.
Olisin vaihtanut huoneeni ja 120 cm sänkyni ja koulupöytäni heti sisaruksiin tai jotenkin turvalliseen lapsuuteen.
Heh.. mä olisi ollut 90-luvulla ihan valmis vaihtamaan.
T: se jonka vanhemmat nai tyyliin joka yö ja joka joutui jakamaan huoneen väkivaltaisen sisaren kanssa
Mulla ei ollut edes lapsuudenkotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli. Pyhittikö se yksinäisyyden ja väkivaltaisen viina huuruisen lapsuuden..? Ei.
Olisin vaihtanut huoneeni ja 120 cm sänkyni ja koulupöytäni heti sisaruksiin tai jotenkin turvalliseen lapsuuteen.Heh.. mä olisi ollut 90-luvulla ihan valmis vaihtamaan.
T: se jonka vanhemmat nai tyyliin joka yö ja joka joutui jakamaan huoneen väkivaltaisen sisaren kanssa
Itse en vaihtaisi, vaikka meillä oli silloin samanlainen tilanne. Tosin olin itse se väkivaltainen sisarus. Minua ärsytti todella paljon huoneen jakaminen veljeni kanssa, ja raivostuin, kun hän laittoi valon päälle kun yritin nukkua. Ja etenkin teininä piti aina häätää hänet pois huoneesta silloin kun halusin omaa rauhaa (eli masturboida).
Se ei tilastollisesti ole mahdollista, jos perheessä oli useampi lapsi kuin yksi. Onko sinulla tai kaverillasi sisaruksia?
Suurin osa rakennuskannasta ennen 90-lukua perheasunnoista oli 3h ja keittiö ja harvalla perheellä oli edes vara ostaa suurempaa, koska omarahoitusosuus oli 30% ja rakentamista säädettiin lainsäädännöllä.
Jos olet synt. 76 ja kaikilla kavereilla on ollut omat huoneet, niin kaveripiirisi on muodostunut eliittialueen lapsista. Sillä 80-luvun alkuun asuntojen neliöitä säädeltiin lailla ja tietty neliömäärä asukasta kohden, jos taloyhtiö käytti Ara-rahoitusta. Samoin jopa materiaaleihin puututtiin ja säilytustilaa oli todella vähän.[/quote]
Olen syntynyt vuonna -70 ja meitä on kolme sisarusta, kaikilla oli omat huoneet. Emme asuneet missään eliittialueella ja siitä huolimatta myös kaikilla ystävillä oli omat huoneet, joissakin perheissä vanhemmat nukkuivat olohuoneessa. Emme myöskään asuneet missään korvessa, vaan Jyväskylässä, kävelymatkan päässä keskustasta.
Olen syntynyt -76 ja kyllä kavereilla oli omat huoneet. Ap