Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ollut lapsuudenkodissani koskaan kunnollista omaa huonetta
19.02.2019 |
Ensin nukuin huoneessa joka oli sellainen, josta kuljettiin läpi muihin tiloihin, eli yksityisyyttä ei ollut. Sitten kun teini-ikään tultuani kaipasin yksityisyyttä siirryin nukkumaan huoneeseen joka oli täynnä tavaraa jota vanhempani olivat hamstranneet. Pyysin vuosien mittaan huoneen siivoamista moneen kertaan että olisin saanut itse sen sisustaa, mutta koskaan siihen ei suostuttu. Huoneen tavarat muuten menivät kaikki kaatopaikalle pari vuotta sitten, koskaan niitä ei kukaan tarvinnut.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan, eikä tuo liiemmin haitannut. Aikuisena ostin lapsuuskotini itselleni, eli nyt koko paska on mun omaa huonetta.
Vierailija kirjoitti:
So?
Ei mitään, kunhan kirjoittelen ajatuksiani. Olin aina hirmu kateellinen kavereille kun heillä oli ihanat omat huoneet joissa oli tilaa omalle sängylle ja kirjoituspöydälle jossa tehdä läksyjä. Ap
Ei raaskita luopua tavarasta jota ei koskaan tarvita. Koska jos nyt kuitenkin joskus tarvetta tulee. Niin jemmataan.
Mun "huone" oli portaiden aula. Välillä ärsytti, mutta muutin pois kotoa aikaisin ja sain oman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei raaskita luopua tavarasta jota ei koskaan tarvita. Koska jos nyt kuitenkin joskus tarvetta tulee. Niin jemmataan.
Juuri näin, sen käyttämättömän tavaran oli tärkeämpää saada oma huone kuin minun. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan. Asuttiin yhden huoneen ja keittiön kokoisessa mökissä.
Minulla ei ollut omaa huonetta. Jaoin sen sisareni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan. Asuttiin yhden huoneen ja keittiön kokoisessa mökissä.
Tuon ymmärtää, jos ei kerran ole tilaa niin ei ole. Meillä olisi ollut tilaa, mutta se oli pyhitetty romun säilytykseen. Ap
Kyllä ap sinulta on vähän oma rauha puuttunut. Teini-iässä yksityisyys on usein tärkeää, tätä nuorempana ei ehkä niinkään. Kyllä oma huone oli tärkeä ainakin omassa teini-iässä ja muistan että joskus kavereilta kysyttiin että onko niillä oma huone jne. Myös toisinpäin tiedän että vanhemmat on antaneet huoneet lapsille ja nukkuneet itse esim. olohuoneessa jos huoneet eivät riitä kaikille perheenjäsenille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Tarkennan, että se lattiasta kattoon ulottuva laatikoiden määrä ja sekalaisen tavaran määrä nolotti, lisäksi ”sänkyni” oli jostain tullut sukulaisten nurkista 70-l vuodesohva, ei mikään hyvä nukkua. Vaatteitani pidin laatikossa kun ei ollut tilaa vaatekaapille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan. Asuttiin yhden huoneen ja keittiön kokoisessa mökissä.
Tuon ymmärtää, jos ei kerran ole tilaa niin ei ole. Meillä olisi ollut tilaa, mutta se oli pyhitetty romun säilytykseen. Ap
Yhtä lailla tuo teininä minua haittasi nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa eikä ketään koulukaveria voinut koskaan kotiin tuoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan. Meitä nukkui ensin kolme tyttöä samassa, sitten kaksi. Sitten pikkusiskoni sai sen oman huoneen ja minä sain taas jakaa kotiin palanneen isosiskoni kanssa sen toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan. Asuttiin yhden huoneen ja keittiön kokoisessa mökissä.
Tuon ymmärtää, jos ei kerran ole tilaa niin ei ole. Meillä olisi ollut tilaa, mutta se oli pyhitetty romun säilytykseen. Ap
Yhtä lailla tuo teininä minua haittasi nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa eikä ketään koulukaveria voinut koskaan kotiin tuoda.
Kyllä ihan varmasti. Ap
Minä asuin kadulla, eipä ollut tilasta puutetta.
Sinccis
Lukeekohan tätä ketjua kukaan perheellinen hamstraaja joka tunnistaa kotonaan tämän tilanteen? Olisi mielenkiintoinen kuulla kommentteja? Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ei ikinä käyneet meillä, enkä kyllä pyytänytkään, kun häpesin sitä ettei ollut kunnollista omaa huonetta. Varsinkin teininä. Ap
Lapsille omat huoneet tulivat vasta 1990-2000-luvun jälkeen ja sitä ennen harvalla lapsella oli oma huone.
Ennen asuttiin ahtaasti ja vielä 80-luvulla yleisin perheasunto oli 3h ja keittiö n.70-75m2 ja sitä suurempia asuntoja oli todella harvassa esim. krs- tai rivitalohuoneistoissa. Samoin lähes kaikki talopaketit oli alle 80m2.
Lapsuuden kodissa vanhempani asuivat yksiössä pikkusiskon kanssa ja minun syntymän jälkeen muutettiin kaksioon ja sieltä kolmioon ja siskon kanssa jaettiin yksi mh. Ja vanhempani oli ihan hyväpalkkaisessa työssä eli opettaja ja pankkivirkailija.
Minä jaoin aina huoneeni jonkun sisarukseni kanssa. En saanut omaa huonetta vaikka tyhjiä huoneita olisi ollut. Esim. vanhempi siskoni kävi ehkä kerran kuukaudessa kotona ja silti hänellä pysyi oma huone.
Niin?