Blyöööäääääkkkhhhhhh! Ikuistettu synnytyksen "kauneus"

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä noi on yhtä "kauniita" kuin jos kuvattais kuinka pitkän ummetuksen jälkeen saadaan viimein verinen pökäle ulos. Synnytys on ihana asia ja niin myös se ulostaminen mut ei noita vaan kuulu kuvata! Samaan kastiin menis jos alettais kuvaamaan sitä lapsentekoakin ja esittelemään muille, ei oo kaunista ulkopuolisten mielestä. Mun mielestä tää maailma on sairas!

No, kaikki ihmiset eivät nyt kuitenkaan jaa tätä mielipidettä kanssasi.

Sairasta touhua. Naiset itse ovat syypäitä (ei toki kaikki). Ilmeisesti kuitenkin ihannoidaan sadismia ja masokismiä kun ei saada esim kivunlievitystä ja vaurioiden korjaamista nykymaailman tasolle. Tai sektiota valinnaiseksi. Sama pätee hoitsuihin. Työskennellään kusi sukassa esperi caressa eikä uskalleta ottaa epäkohtia esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuo hetki kauan kestä. Nopeastihan se on ohi ja unohtuu.

Aika monilla on repeämiä, verenvuotoja ja tarvetta verensiirrolle yms. Pikku juttu? Ehkä sinun synnytyksesi oli helppo.

Se on sitä vaikeampi, mitä lihavampi äiti on, koska äidin lihavuus altistaa raskausdiabetekselle ja se teettää neli-viisikiloisia kersoja.

Mitä haluat sanoa? Ylipainoisten äitien kokemukset ovat vähäpätöisiä? Tiedän normaalipainoisen, joka menetti synnytyksessä valtavasti verta ja  sai useita verensiirtoja. ehkä keksit jonkin tavan syyllistää häntäkin?

Näitä kuvia katsoessa toivoo, ettei itse tarvitse koskaan olla noiden naisten saappaissa.

Syntymän hetki on kaunis ja ihmeellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä kuvia katsoessa toivoo, ettei itse tarvitse koskaan olla noiden naisten saappaissa.

Ai jaa. Mä taas oon ollut kahdesti. Ensimmäinen synnytykseni oli ihan kaamea, mutta toinen oli niin hieno kokemus, että sen perusteella haluaisin oikeastaan vielä synnyttää. Lisää lapsia en kuitenkaan halua, joten se juna meni jo.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo ensimmäisen synnytyksen kauhea kokemus antoi mulle sellaisen kokemuksen, joka on ihan hyvä lisä elämäni portfolioon, jos tällaista vertausta halutaan käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Naiset itse ovat syypäitä (ei toki kaikki). Ilmeisesti kuitenkin ihannoidaan sadismia ja masokismiä kun ei saada esim kivunlievitystä ja vaurioiden korjaamista nykymaailman tasolle. Tai sektiota valinnaiseksi. Sama pätee hoitsuihin. Työskennellään kusi sukassa esperi caressa eikä uskalleta ottaa epäkohtia esille.

Luonnollinen asia, kuten synnytys alateitse ei ole epäkohta, joka tulisi korjata sektiolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yök. Varsinkin tuo istukka. Onko se lapsi pakko antaa syliin verisenä ja möhnäisenä vai voisiko sitä edes vähän pyyhkiä? Todella ahdistavia kuvauksia, ehkä useamminkin voisi tuoda julkisuuteen tämän että siellä maataan alasti levällään verisenä ja kaikissa nesteissä, niin useampikin jättäisi lapset tekemättä ja maapallolla olisi jotain tulevaisuutta. Ei ole mitään kaunista noissa, mitään. 

No sutkin on synnytytetty tähän maailmaan. Voit toki toivoa, että äitisi olisi tajunnut ennen päätöstä hankkimisestasi tuon, mitä kirjoitit. Mutta jos nyt puhutaan vanhemmuudesta, niin synnytys on on hyvin pieni osa sitä.

Jos ei lastenhankintahommat kiinnosta, niin voihan tuollaiset jutut jättää klikkaamatta ja kuvat katsomatta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista.

Niin on, eikä se merkitse mitään. Laimea ja mielikuvituksen argumentti puhuttaessa lasten hankinnasta.

 Jos monipuolinen keskustelu ja erilaiset näkökulmat ei kiinnosta, niin voihan tällaiset keskustelut jättää klikkaamatta ja lukematta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista tämä, jossa vain yksi näkökulma ja "totuus" asioista saa näkyä ja kuulua. Se on aika iso kontrasti pastelliväreille ja ihanalle vauvantuoksulle, että voit maata tunteja alasti vieraiden ihmisten keskellä v*ttu anukseen asti venyneenä ja revenneenä synnyttämässä olentoa, joka kuorrutettu kaikella sillä mitä et normaalisti halua lähellekään ja sitten synnytät vielä sisälläsi olleen elimenkin. Tuskan tasoa kuvat eivät edes pysty välittämään. Näistä voisi puhua monipuolisesti nyt kun kerran synnyttämisestä kauheasti kohkataan joka lehden ja median sivuilla. Kaikki eivät halua läpikäydä tätä, monet eivät ennakkoon tienneet, ja jos olisivat tienneet, olisivat saattaneet jättää synnyttämättä. Synnyttäminen on muutakin kuin kustannuserä ja hedelmällinen ikä ja pienten jalkojen tepsutus. 

En nyt ihan ymmärtänyt vuodatustasi. Ettäkö ihmiset eivät tajua, mitä synnyttäminen on, vaan ajattelevat pastellista vauvantuoksua sen sijaan? Jos olisivat tienneet, olisivat jättäneet synnyttämättä? Siis oikeasti synnyttämättä, vai hankkimatta lapsia?

Millä tavalla sun mielestä siitä synnyttämisestä sitten noin yleisesti puhutaan, jos tällä hetkellä puhe on harhaanjohtavaa?

Huomioidaanko sinun mielestäsi tämänhetkisessä synnytyskeskustelussa, millaista suoritusta siinä naisilta oikeasti vaaditaan? Käsitelläänkö lasten hankkimista sivuavissa keskusteluissa julkisesti ja sukulaisten ja tuttavien kanssa sinusta tasapuolisesti myös lasten hankkimisen negatiivisia puolia, vai onko se asia josta ollaan edelleen lähinnä hiljaa satunnaisia sosiaalisia normeja  koettelevia, yleensä anonyymejä ulostuloja lukuunottamatta? Ymmärrätkö näitä kysymyksiä ja pystytkö käsittelemään niitä, vai reagoitko tunteellisesti ja ovatko nekin sinusta vuodatusta? 

Huomioidaan.

Kyllä käsitellään.

(Minulla on kaksi lasta, jotka olen itse synnyttänyt.)

Voihan tietenkin olla, että jotkut elävät jossain haavemaailmassa tai sitten eivät osaa käyttää saatavilla olevaa tietoa, tai esim. reflektoida todellisuuden ja omien haaveidensa suhdetta. Voi olla, että monet ihmiset keskittyvät elämään ihan jossain muussa ulottuvuudessa kuin nykyhetkessä, mikä myös tekee elämästä vaikeampaa.

Se auttaa, kun hyväksyy, ettei elämä ole pelkästään kivaa ja helppoa. Mukavissakin asioissa on myös surullisia, kivuliaita ja raadollisia puolia. Joskus auttaa se, että päättää selvitä tästä, kun muutkin ovat selvinneet, eikä jää sen tunteen valtaan, että tämähän on ihan kamalaa. Otan tähän nyt esimerkin, joka ei liity synnytyksiin mitenkään (koska synnytyskokemuksista alkaa usein hirveä vänkäys): mulla oli tosi ihana vuokrahevonen, jota rakastin (ihan oikeasti) tosi paljon. Se loukkaantui pahasti ja piti lopettaa. Halusin, että hevosen mukana olisi tuttu ihminen, kun se lopetetaan, siispä tarjouduin itse olemaan se ihminen. Päätin, että kestän tämän, ovathan muutkin kestäneet. Kuolema kuuluu elämään (samoin syntymä). Ja niinpä sitten suhteeni tähän ihanaan hevoseen päättyi siihen, että katsoin, kun sitä ammutaan päähän. Oliko se helppoa? Ei ollut. Oliko se mukavaa? Ei ollut. Mutta minun mielestäni se oli asia, joka minun piti tehdä, ja tein sen.

Olipa huono esimerkki tähän yhteyteen.

En voi katsoa. Vieläkin kuvottaa ne Instagramin synnytyskuvat joista kohuttiin muutama kuukausi sitten. Aivan helvetin ällöttäviä.

Minulle tuli vauvakuume. Näin vain söpöjä vauvoja. Muistui mieleen kun oma tytär syntyi. Harmi, että nuo hetket ovat hetkessä ohi ja sitten enään vain muistoja ja nekin haalistuneuta.

Upeita kuvia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yök. Varsinkin tuo istukka. Onko se lapsi pakko antaa syliin verisenä ja möhnäisenä vai voisiko sitä edes vähän pyyhkiä? Todella ahdistavia kuvauksia, ehkä useamminkin voisi tuoda julkisuuteen tämän että siellä maataan alasti levällään verisenä ja kaikissa nesteissä, niin useampikin jättäisi lapset tekemättä ja maapallolla olisi jotain tulevaisuutta. Ei ole mitään kaunista noissa, mitään. 

No sutkin on synnytytetty tähän maailmaan. Voit toki toivoa, että äitisi olisi tajunnut ennen päätöstä hankkimisestasi tuon, mitä kirjoitit. Mutta jos nyt puhutaan vanhemmuudesta, niin synnytys on on hyvin pieni osa sitä.

Jos ei lastenhankintahommat kiinnosta, niin voihan tuollaiset jutut jättää klikkaamatta ja kuvat katsomatta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista.

Niin on, eikä se merkitse mitään. Laimea ja mielikuvituksen argumentti puhuttaessa lasten hankinnasta.

 Jos monipuolinen keskustelu ja erilaiset näkökulmat ei kiinnosta, niin voihan tällaiset keskustelut jättää klikkaamatta ja lukematta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista tämä, jossa vain yksi näkökulma ja "totuus" asioista saa näkyä ja kuulua. Se on aika iso kontrasti pastelliväreille ja ihanalle vauvantuoksulle, että voit maata tunteja alasti vieraiden ihmisten keskellä v*ttu anukseen asti venyneenä ja revenneenä synnyttämässä olentoa, joka kuorrutettu kaikella sillä mitä et normaalisti halua lähellekään ja sitten synnytät vielä sisälläsi olleen elimenkin. Tuskan tasoa kuvat eivät edes pysty välittämään. Näistä voisi puhua monipuolisesti nyt kun kerran synnyttämisestä kauheasti kohkataan joka lehden ja median sivuilla. Kaikki eivät halua läpikäydä tätä, monet eivät ennakkoon tienneet, ja jos olisivat tienneet, olisivat saattaneet jättää synnyttämättä. Synnyttäminen on muutakin kuin kustannuserä ja hedelmällinen ikä ja pienten jalkojen tepsutus. 

En nyt ihan ymmärtänyt vuodatustasi. Ettäkö ihmiset eivät tajua, mitä synnyttäminen on, vaan ajattelevat pastellista vauvantuoksua sen sijaan? Jos olisivat tienneet, olisivat jättäneet synnyttämättä? Siis oikeasti synnyttämättä, vai hankkimatta lapsia?

Millä tavalla sun mielestä siitä synnyttämisestä sitten noin yleisesti puhutaan, jos tällä hetkellä puhe on harhaanjohtavaa?

Huomioidaanko sinun mielestäsi tämänhetkisessä synnytyskeskustelussa, millaista suoritusta siinä naisilta oikeasti vaaditaan? Käsitelläänkö lasten hankkimista sivuavissa keskusteluissa julkisesti ja sukulaisten ja tuttavien kanssa sinusta tasapuolisesti myös lasten hankkimisen negatiivisia puolia, vai onko se asia josta ollaan edelleen lähinnä hiljaa satunnaisia sosiaalisia normeja  koettelevia, yleensä anonyymejä ulostuloja lukuunottamatta? Ymmärrätkö näitä kysymyksiä ja pystytkö käsittelemään niitä, vai reagoitko tunteellisesti ja ovatko nekin sinusta vuodatusta? 

Huomioidaan.

Kyllä käsitellään.

(Minulla on kaksi lasta, jotka olen itse synnyttänyt.)

Voihan tietenkin olla, että jotkut elävät jossain haavemaailmassa tai sitten eivät osaa käyttää saatavilla olevaa tietoa, tai esim. reflektoida todellisuuden ja omien haaveidensa suhdetta. Voi olla, että monet ihmiset keskittyvät elämään ihan jossain muussa ulottuvuudessa kuin nykyhetkessä, mikä myös tekee elämästä vaikeampaa.

Se auttaa, kun hyväksyy, ettei elämä ole pelkästään kivaa ja helppoa. Mukavissakin asioissa on myös surullisia, kivuliaita ja raadollisia puolia. Joskus auttaa se, että päättää selvitä tästä, kun muutkin ovat selvinneet, eikä jää sen tunteen valtaan, että tämähän on ihan kamalaa. Otan tähän nyt esimerkin, joka ei liity synnytyksiin mitenkään (koska synnytyskokemuksista alkaa usein hirveä vänkäys): mulla oli tosi ihana vuokrahevonen, jota rakastin (ihan oikeasti) tosi paljon. Se loukkaantui pahasti ja piti lopettaa. Halusin, että hevosen mukana olisi tuttu ihminen, kun se lopetetaan, siispä tarjouduin itse olemaan se ihminen. Päätin, että kestän tämän, ovathan muutkin kestäneet. Kuolema kuuluu elämään (samoin syntymä). Ja niinpä sitten suhteeni tähän ihanaan hevoseen päättyi siihen, että katsoin, kun sitä ammutaan päähän. Oliko se helppoa? Ei ollut. Oliko se mukavaa? Ei ollut. Mutta minun mielestäni se oli asia, joka minun piti tehdä, ja tein sen.

Osaisitko jotenkin perustella vastauksiasi? Nyt puhuttiin yleisestä keskustelusta, ei sinun kahdesta lapsestasi tai vuokrahevosestasi, joka ei liity aiheeseen mitenkään. Ehkä voit linkittää tänne valtakunnan päämedioissa olleita juttuja, joissa sinun mielestäsi on synnytystalkoiden yhteydessä tasapuolisesti tarkasteltu asiaa monelta kannalta? Onko tällainen synnystystalkookeskustelu ja naisten lapsilukujen ja hedelmällisen iän seuraaminen sinusta yleensä esimerkki siitä, että lastenhankkimisesta keskustellaam monipuolisesti ja lasten hankkimatta jättäminenkin on yhteiskunnallisesti täysin hyväksyttyä? mikä on mielestäsi syy siihen, että harvat ulostulot lasten hankkimisen katumisesta ja pelottavista synnytyskokemuksista tehdään järjestään anonyymisti? Osaatko sanoa, miksi tällaisen kuvareportaasin keräämät kommentit nostavat heti närää, jos niissä osoitetaan synnytyksen vastenmielisyys tapahtumana? Jos kerran asiasta kerran keskustellaan avoimesti ja monipuolisesti, sinun mielestäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yök. Varsinkin tuo istukka. Onko se lapsi pakko antaa syliin verisenä ja möhnäisenä vai voisiko sitä edes vähän pyyhkiä? Todella ahdistavia kuvauksia, ehkä useamminkin voisi tuoda julkisuuteen tämän että siellä maataan alasti levällään verisenä ja kaikissa nesteissä, niin useampikin jättäisi lapset tekemättä ja maapallolla olisi jotain tulevaisuutta. Ei ole mitään kaunista noissa, mitään. 

No sutkin on synnytytetty tähän maailmaan. Voit toki toivoa, että äitisi olisi tajunnut ennen päätöstä hankkimisestasi tuon, mitä kirjoitit. Mutta jos nyt puhutaan vanhemmuudesta, niin synnytys on on hyvin pieni osa sitä.

Jos ei lastenhankintahommat kiinnosta, niin voihan tuollaiset jutut jättää klikkaamatta ja kuvat katsomatta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista.

Niin on, eikä se merkitse mitään. Laimea ja mielikuvituksen argumentti puhuttaessa lasten hankinnasta.

 Jos monipuolinen keskustelu ja erilaiset näkökulmat ei kiinnosta, niin voihan tällaiset keskustelut jättää klikkaamatta ja lukematta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista tämä, jossa vain yksi näkökulma ja "totuus" asioista saa näkyä ja kuulua. Se on aika iso kontrasti pastelliväreille ja ihanalle vauvantuoksulle, että voit maata tunteja alasti vieraiden ihmisten keskellä v*ttu anukseen asti venyneenä ja revenneenä synnyttämässä olentoa, joka kuorrutettu kaikella sillä mitä et normaalisti halua lähellekään ja sitten synnytät vielä sisälläsi olleen elimenkin. Tuskan tasoa kuvat eivät edes pysty välittämään. Näistä voisi puhua monipuolisesti nyt kun kerran synnyttämisestä kauheasti kohkataan joka lehden ja median sivuilla. Kaikki eivät halua läpikäydä tätä, monet eivät ennakkoon tienneet, ja jos olisivat tienneet, olisivat saattaneet jättää synnyttämättä. Synnyttäminen on muutakin kuin kustannuserä ja hedelmällinen ikä ja pienten jalkojen tepsutus. 

En nyt ihan ymmärtänyt vuodatustasi. Ettäkö ihmiset eivät tajua, mitä synnyttäminen on, vaan ajattelevat pastellista vauvantuoksua sen sijaan? Jos olisivat tienneet, olisivat jättäneet synnyttämättä? Siis oikeasti synnyttämättä, vai hankkimatta lapsia?

Millä tavalla sun mielestä siitä synnyttämisestä sitten noin yleisesti puhutaan, jos tällä hetkellä puhe on harhaanjohtavaa?

Huomioidaanko sinun mielestäsi tämänhetkisessä synnytyskeskustelussa, millaista suoritusta siinä naisilta oikeasti vaaditaan? Käsitelläänkö lasten hankkimista sivuavissa keskusteluissa julkisesti ja sukulaisten ja tuttavien kanssa sinusta tasapuolisesti myös lasten hankkimisen negatiivisia puolia, vai onko se asia josta ollaan edelleen lähinnä hiljaa satunnaisia sosiaalisia normeja  koettelevia, yleensä anonyymejä ulostuloja lukuunottamatta? Ymmärrätkö näitä kysymyksiä ja pystytkö käsittelemään niitä, vai reagoitko tunteellisesti ja ovatko nekin sinusta vuodatusta? 

Huomioidaan.

Kyllä käsitellään.

(Minulla on kaksi lasta, jotka olen itse synnyttänyt.)

Voihan tietenkin olla, että jotkut elävät jossain haavemaailmassa tai sitten eivät osaa käyttää saatavilla olevaa tietoa, tai esim. reflektoida todellisuuden ja omien haaveidensa suhdetta. Voi olla, että monet ihmiset keskittyvät elämään ihan jossain muussa ulottuvuudessa kuin nykyhetkessä, mikä myös tekee elämästä vaikeampaa.

Se auttaa, kun hyväksyy, ettei elämä ole pelkästään kivaa ja helppoa. Mukavissakin asioissa on myös surullisia, kivuliaita ja raadollisia puolia. Joskus auttaa se, että päättää selvitä tästä, kun muutkin ovat selvinneet, eikä jää sen tunteen valtaan, että tämähän on ihan kamalaa. Otan tähän nyt esimerkin, joka ei liity synnytyksiin mitenkään (koska synnytyskokemuksista alkaa usein hirveä vänkäys): mulla oli tosi ihana vuokrahevonen, jota rakastin (ihan oikeasti) tosi paljon. Se loukkaantui pahasti ja piti lopettaa. Halusin, että hevosen mukana olisi tuttu ihminen, kun se lopetetaan, siispä tarjouduin itse olemaan se ihminen. Päätin, että kestän tämän, ovathan muutkin kestäneet. Kuolema kuuluu elämään (samoin syntymä). Ja niinpä sitten suhteeni tähän ihanaan hevoseen päättyi siihen, että katsoin, kun sitä ammutaan päähän. Oliko se helppoa? Ei ollut. Oliko se mukavaa? Ei ollut. Mutta minun mielestäni se oli asia, joka minun piti tehdä, ja tein sen.

Olipa huono esimerkki tähän yhteyteen.

Sen perusteella, että et kommentoinut asiaa sen enempää, tulkitsen viestisi pelkäksi haluksi nillittää. Jos se ei ollut sitä, voit toki jatkaa ajatustasi niin, että minäkin ymmärrän, mitä haluat sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin kuvat ja tuli olo kuin olisin itse synnyttänyt ja koko alaosasto venytetty rikki.... Huh... Jätän tämän urheilun mielelläni muille.

Ja sitten kun biologinen kello laittaa hormonit liikkeelle sinäkin olet naama punaisena vääntämässä masuasukkia pihalle.

Tässä on taas klassinen esimerkki lasten hankkimisen ympärillä pyörivästä kommentoinnista, johon tiivistyy edelleen naisiin kohdistuvat yhteisön odotukset ja naisten mielipiteiden, valintojen, ja toimijuuden mitätöinti. Kiitos panoksestasi keskusteluun, en olisi itse osannut kirjoittaa noin hyvää esimerkkiä, ja sinulta se tuli vielä aidolla tunteella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua. Naiset itse ovat syypäitä (ei toki kaikki). Ilmeisesti kuitenkin ihannoidaan sadismia ja masokismiä kun ei saada esim kivunlievitystä ja vaurioiden korjaamista nykymaailman tasolle. Tai sektiota valinnaiseksi. Sama pätee hoitsuihin. Työskennellään kusi sukassa esperi caressa eikä uskalleta ottaa epäkohtia esille.

Luonnollinen asia, kuten synnytys alateitse ei ole epäkohta, joka tulisi korjata sektiolla.

Pikemmin takapakkia siinä mielessä, että epiduraali ja kätilöillle helpompi makuuasento altistaa repeämille. Melkein jokainen puhdistuksen ottanut repeää. Luonnollisin menoin harvemmin (ammeessa, koiraasennossa ym). Synnyttäminenkin on taitolaji. Toiset taittaa ja toiset saa vaurioita.

Sektio on leikkaus ja siitä toipuminen sen mukaista. Luonnollisen synnytys ei aiheuta välttämättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä noi on yhtä "kauniita" kuin jos kuvattais kuinka pitkän ummetuksen jälkeen saadaan viimein verinen pökäle ulos. Synnytys on ihana asia ja niin myös se ulostaminen mut ei noita vaan kuulu kuvata! Samaan kastiin menis jos alettais kuvaamaan sitä lapsentekoakin ja esittelemään muille, ei oo kaunista ulkopuolisten mielestä. Mun mielestä tää maailma on sairas!

No, kaikki ihmiset eivät nyt kuitenkaan jaa tätä mielipidettä kanssasi.

Eivät jaa, kuten eivät sinunkaan mielipidettäsi. Molemmilla mielipiteillä on kuitenkin lupa kuulua eikä vain sinun mielipiteelläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yök. Varsinkin tuo istukka. Onko se lapsi pakko antaa syliin verisenä ja möhnäisenä vai voisiko sitä edes vähän pyyhkiä? Todella ahdistavia kuvauksia, ehkä useamminkin voisi tuoda julkisuuteen tämän että siellä maataan alasti levällään verisenä ja kaikissa nesteissä, niin useampikin jättäisi lapset tekemättä ja maapallolla olisi jotain tulevaisuutta. Ei ole mitään kaunista noissa, mitään. 

No sutkin on synnytytetty tähän maailmaan. Voit toki toivoa, että äitisi olisi tajunnut ennen päätöstä hankkimisestasi tuon, mitä kirjoitit. Mutta jos nyt puhutaan vanhemmuudesta, niin synnytys on on hyvin pieni osa sitä.

Jos ei lastenhankintahommat kiinnosta, niin voihan tuollaiset jutut jättää klikkaamatta ja kuvat katsomatta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista.

Niin on, eikä se merkitse mitään. Laimea ja mielikuvituksen argumentti puhuttaessa lasten hankinnasta.

 Jos monipuolinen keskustelu ja erilaiset näkökulmat ei kiinnosta, niin voihan tällaiset keskustelut jättää klikkaamatta ja lukematta. Tämä on niin rasittava taso keskustella asioista tämä, jossa vain yksi näkökulma ja "totuus" asioista saa näkyä ja kuulua. Se on aika iso kontrasti pastelliväreille ja ihanalle vauvantuoksulle, että voit maata tunteja alasti vieraiden ihmisten keskellä v*ttu anukseen asti venyneenä ja revenneenä synnyttämässä olentoa, joka kuorrutettu kaikella sillä mitä et normaalisti halua lähellekään ja sitten synnytät vielä sisälläsi olleen elimenkin. Tuskan tasoa kuvat eivät edes pysty välittämään. Näistä voisi puhua monipuolisesti nyt kun kerran synnyttämisestä kauheasti kohkataan joka lehden ja median sivuilla. Kaikki eivät halua läpikäydä tätä, monet eivät ennakkoon tienneet, ja jos olisivat tienneet, olisivat saattaneet jättää synnyttämättä. Synnyttäminen on muutakin kuin kustannuserä ja hedelmällinen ikä ja pienten jalkojen tepsutus. 

En nyt ihan ymmärtänyt vuodatustasi. Ettäkö ihmiset eivät tajua, mitä synnyttäminen on, vaan ajattelevat pastellista vauvantuoksua sen sijaan? Jos olisivat tienneet, olisivat jättäneet synnyttämättä? Siis oikeasti synnyttämättä, vai hankkimatta lapsia?

Millä tavalla sun mielestä siitä synnyttämisestä sitten noin yleisesti puhutaan, jos tällä hetkellä puhe on harhaanjohtavaa?

Huomioidaanko sinun mielestäsi tämänhetkisessä synnytyskeskustelussa, millaista suoritusta siinä naisilta oikeasti vaaditaan? Käsitelläänkö lasten hankkimista sivuavissa keskusteluissa julkisesti ja sukulaisten ja tuttavien kanssa sinusta tasapuolisesti myös lasten hankkimisen negatiivisia puolia, vai onko se asia josta ollaan edelleen lähinnä hiljaa satunnaisia sosiaalisia normeja  koettelevia, yleensä anonyymejä ulostuloja lukuunottamatta? Ymmärrätkö näitä kysymyksiä ja pystytkö käsittelemään niitä, vai reagoitko tunteellisesti ja ovatko nekin sinusta vuodatusta? 

Huomioidaan.

Kyllä käsitellään.

(Minulla on kaksi lasta, jotka olen itse synnyttänyt.)

Voihan tietenkin olla, että jotkut elävät jossain haavemaailmassa tai sitten eivät osaa käyttää saatavilla olevaa tietoa, tai esim. reflektoida todellisuuden ja omien haaveidensa suhdetta. Voi olla, että monet ihmiset keskittyvät elämään ihan jossain muussa ulottuvuudessa kuin nykyhetkessä, mikä myös tekee elämästä vaikeampaa.

Se auttaa, kun hyväksyy, ettei elämä ole pelkästään kivaa ja helppoa. Mukavissakin asioissa on myös surullisia, kivuliaita ja raadollisia puolia. Joskus auttaa se, että päättää selvitä tästä, kun muutkin ovat selvinneet, eikä jää sen tunteen valtaan, että tämähän on ihan kamalaa. Otan tähän nyt esimerkin, joka ei liity synnytyksiin mitenkään (koska synnytyskokemuksista alkaa usein hirveä vänkäys): mulla oli tosi ihana vuokrahevonen, jota rakastin (ihan oikeasti) tosi paljon. Se loukkaantui pahasti ja piti lopettaa. Halusin, että hevosen mukana olisi tuttu ihminen, kun se lopetetaan, siispä tarjouduin itse olemaan se ihminen. Päätin, että kestän tämän, ovathan muutkin kestäneet. Kuolema kuuluu elämään (samoin syntymä). Ja niinpä sitten suhteeni tähän ihanaan hevoseen päättyi siihen, että katsoin, kun sitä ammutaan päähän. Oliko se helppoa? Ei ollut. Oliko se mukavaa? Ei ollut. Mutta minun mielestäni se oli asia, joka minun piti tehdä, ja tein sen.

Osaisitko jotenkin perustella vastauksiasi? Nyt puhuttiin yleisestä keskustelusta, ei sinun kahdesta lapsestasi tai vuokrahevosestasi, joka ei liity aiheeseen mitenkään. Ehkä voit linkittää tänne valtakunnan päämedioissa olleita juttuja, joissa sinun mielestäsi on synnytystalkoiden yhteydessä tasapuolisesti tarkasteltu asiaa monelta kannalta? Onko tällainen synnystystalkookeskustelu ja naisten lapsilukujen ja hedelmällisen iän seuraaminen sinusta yleensä esimerkki siitä, että lastenhankkimisesta keskustellaam monipuolisesti ja lasten hankkimatta jättäminenkin on yhteiskunnallisesti täysin hyväksyttyä? mikä on mielestäsi syy siihen, että harvat ulostulot lasten hankkimisen katumisesta ja pelottavista synnytyskokemuksista tehdään järjestään anonyymisti? Osaatko sanoa, miksi tällaisen kuvareportaasin keräämät kommentit nostavat heti närää, jos niissä osoitetaan synnytyksen vastenmielisyys tapahtumana? Jos kerran asiasta kerran keskustellaan avoimesti ja monipuolisesti, sinun mielestäsi? 

Osaatko perustella... Ethän itsekään perustellut kysymystäsi (etkä linkitellyt valtakunnan päämedioita)! Kysyit minulta, huomioidaanko ja käsitelläänkö, minä vastasin oman kokemukseni perustellaan, että kyllä huomioidaan ja kyllä käsitellään. Synnytystalkoita en käsitellyt, koska tämä keskustelu ei koskenut sitä, etkä tuonyt sitä itsekään esille, vaan  vastasin juuri siihen, mitä kysyit.

En nyt tiedä, miten paljon itse olet synnytyskertomuksia lukenut, mutta minä olen lukenut aika paljon. Olen myös lukenyt jo varhaisessa iässä esim. maalaiskätilöiden työstä kertovia kirjoja, joten sanoisin, että aihe on aika monipuolisesti hallinnassa. Joskus jopa tuntuu, että synnytyksistä ei muuten puhutakaan kuin ongelmien kautta. Sama pätee lasten hankintaan ja lapsiperhe-elämään.

Ja kyllä, minun kokemukseni ja minun elämäni liittyvät aiheeseen, etenkin, jos kysyt minulta. Ja niinhän sinä teit! Minun mielestäni kuvareportaasi ei muuten esittänyt synnytystä vastenmielisenä tapahtumana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin kuvat ja tuli olo kuin olisin itse synnyttänyt ja koko alaosasto venytetty rikki.... Huh... Jätän tämän urheilun mielelläni muille.

Ja sitten kun biologinen kello laittaa hormonit liikkeelle sinäkin olet naama punaisena vääntämässä masuasukkia pihalle.

Tässä on taas klassinen esimerkki lasten hankkimisen ympärillä pyörivästä kommentoinnista, johon tiivistyy edelleen naisiin kohdistuvat yhteisön odotukset ja naisten mielipiteiden, valintojen, ja toimijuuden mitätöinti. Kiitos panoksestasi keskusteluun, en olisi itse osannut kirjoittaa noin hyvää esimerkkiä, ja sinulta se tuli vielä aidolla tunteella :)

Ei tiivisty mitkään odotukset vaan ihan havaintoja lähipiiristä.

"Mä en ikinä hanki lastsa" hoetaan kolmekymppiseksi, sitten ääni muuttuu kellossa.

Ei herättänyt mitään tunteita nuo kuvat, vaikka olenkin yhden synnyttänyt ja synnytys meni suorastaan pieleen. Enpä varmaan uudestaan haluaisi.

Minä olen varmaan omituinen, mutta minua ällöttää ja ahdistaa noita mässäileviä vauvan ulostulo-lähikuvia enemmän nuo "fiilistelykuvat". Tuollainen meininki, että tuore mamma istuu hikisenä verisessä altaassa alasti pällisteltävänä kuin emakkosika ja siinä ovat isommat lapset ja anopit ihailemassa vieressä uutta tulokasta ja istukkaa. Kauniimpi on minusta esimerkiksi synnytys sairaalan sängyllä vaikkapa kyljellään, kun synnytyksen aikana kätilö siivoilee eritteitä pois. Lapsen synnyttyä tämä pyyhitään suurimmista eritteistä ja äiti avaa muutaman napin ja sujauttaa vauvan sairaalapaidan alle. Tai ei tuokaan kaunista tai miellyttävää ole, mutta ei aivan niin kammottavaa.

Minusta kuvissa näkyy onni uudesta elämästä. Jos keskittyy vain eritteisiin, näkee vain eritteitä. Kaikki ovat myös vastuussa omista klikkauksista. Ei tietenkään kannata avata ruudulle synnytyskuvia, jos ei halua nähdä mitään veristä. :D

Oon myös sitä mieltä, että nykyään lapsiarjen haasteista, synnytyksen ongelmista jne. puhutaan koko ajan. Jopa niin paljon, että mun on välillä pitänyt muistuttaa itseäni, että joku asia voi mennä myös hyvin.