Lue keskustelun säännöt.
Mies uhkaa jättää miehen vanhempien takia
17.02.2019 |
Olen 28-vuotias nainen ja mieheni pian 29 v. Mieheni vanhemmat ovat suuttuneet minulle, ja nyt mieheni uhkaa jättää minut siksi, koska vanhemmat eivät enää pidä minusta. Olemme ollut miehen kanssa yhdessä lähes 4 vuotta ja asuneet yli 3 v yhdessä. Onko normaalia että vanhemmat vaikuttavat noin paljon aikuisen miehen mielipiteeseen?
Kommentit (142)
sorry AP, mutta mitä haet täältä palstalta? olet nyt saanut useammalta vastauksen, että mies nöyräilee liikaa vanhempiaan ja tilanne todennäköisesti menee vain pahemmaksi ajan kuluessa?
Haluat vielä yrittää miehen kanssa - ymmärrettävää, mutta MITEN se muka onnistuisi, kun mies ei muutu, anoppi ei muutu?
Voit toki "myydä sielusi" ja kysellä miten sinun pitäisi nyt muuttua ja mitä sinun pitäisi tehdä, että kaikki muut olisivat tyytyväisiä.. jotkut valitsevat sen tien.
mutta jospa kasvattaisit itsellesi itsekkään selkärangan ja mietit mitä SINÄ haluat ja mihin olet valmis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ottaisiko anoppi edes vauvaa hoitoon jos saataisiin sellainen. Oma äitini tosin pelkää, että jos saataisiin lapsi, äitini ei saisi nähdä sitä vaan anoppi päättäisi kaikesta.
Ap
Mystistä kommentointia sinulta. Jos ei ole kykenevä puolustamaan itseään ja lapsiaan, niin ei pidä sitten lapsia tehdä.
Tämä ei ole provo. Anoppi sanoi minulle kerran että lapsia ehtii hankkia 40-vuotiaana. Minä en niin pitkään odottaisi kyllä. Kyllä miehen vanhemmat vaikuttavat ihan liikaa melkein 29 v pojan elämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole provo. Anoppi sanoi minulle kerran että lapsia ehtii hankkia 40-vuotiaana. Minä en niin pitkään odottaisi kyllä. Kyllä miehen vanhemmat vaikuttavat ihan liikaa melkein 29 v pojan elämään.
Ap
Okei, tämä sun kommentti kertoo mulle nyt sen, että joko olet trolli tai sitten vaan jankkaat haluamtta oikeastaan tehdä muutosta elämääsi.
Toteat että anoppi sitä ja tätä.
TEE JOTAIN! SANO JOTAIN!
Sano miehelle että jos hän valitsee vanhempansa, niin sitten valitsee, hasta la vista.
Mies on luultavasti vain kyllästynyt sinuun ja laittaa erohalunsa äitinsä syyksi.
Lopeta roikkuminen. Rakkautta ei voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla sanoa anopille mitään, koska aiemmin jos olen kirjoittanut anopille, anoppi oli kertonut siitä heti miehelle ja sain vihat päälleni. En miehellekään uskalla sanoa mitään nyt, koska joskus aiemmin kun olen sanonut oman mielipiteeni, mies on suuttunut. Eihän se normaalia olekaan ettei aikuisten kanssa voi keskustella. Mutta tämä ei ole provo.
Ap
Eniten tässä kummastuttaa että jos miehen vanhemmat on oikeasti tuota mieltä, miksi mies koki tarpeelliseksi kertoa asiasta tavalla joka varmasti aiheuttaa riitaa?
Mammanpoika joka ei osaa erota oikein pelkuruuttaan, vai mammanpoika joka antaa vanhempiensa tehdä kaikki päätökset elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla sanoa anopille mitään, koska aiemmin jos olen kirjoittanut anopille, anoppi oli kertonut siitä heti miehelle ja sain vihat päälleni. En miehellekään uskalla sanoa mitään nyt, koska joskus aiemmin kun olen sanonut oman mielipiteeni, mies on suuttunut. Eihän se normaalia olekaan ettei aikuisten kanssa voi keskustella. Mutta tämä ei ole provo.
Ap
No jos et uskalla puhua, mitä oletat mammapalstan asialle voivan? emme voi avata sinua ja kaataa sisääsi parempaa itsetuntoa.
jos et puhu, jäät tuohon tilanteeseen kärsimään, eipä siinä muuta.
Pakko minun on puhua. Miehen äidin ja miehen kanssa tosin rakentava keskustelu on vaikeaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sorry AP, mutta mitä haet täältä palstalta? olet nyt saanut useammalta vastauksen, että mies nöyräilee liikaa vanhempiaan ja tilanne todennäköisesti menee vain pahemmaksi ajan kuluessa?
Haluat vielä yrittää miehen kanssa - ymmärrettävää, mutta MITEN se muka onnistuisi, kun mies ei muutu, anoppi ei muutu?
Voit toki "myydä sielusi" ja kysellä miten sinun pitäisi nyt muuttua ja mitä sinun pitäisi tehdä, että kaikki muut olisivat tyytyväisiä.. jotkut valitsevat sen tien.
mutta jospa kasvattaisit itsellesi itsekkään selkärangan ja mietit mitä SINÄ haluat ja mihin olet valmis?
Mä jouduin kasvattamaan itselleni juuri tuon itsekkään selkärangan.
Vuosi hypittiin miehen kanssa anopin pillin tahtiin.
Anoppi oli niin rajaton, että kontrolloi miehen tiliä, tuli kotiimme omalla avaimella riehumaan ja haukkumaan minua, availi postini ja saattoi työpäivämme aikana järjestää asunnon kaapit.
Mies oli kokoajan äitinsä puolella ja sama homma jatkui, anoppi oli jokaisessa meidän riidassamme päällään puolustelemassa poikaansa. (Riitamme johtuivat juurikin tästä sietämättömästä tilanteesta).
Lopulta uskalsin sanoa "se on minä tai anoppi. Tämä on minunkin kotini vaikka anoppi aina korostaa tätä "vain sinun kodiksesi" vaikka minullakin on nimi paperissa ja 50% omistus." (Se olin nimittäin minä, jonka anopin mielestä sieltä pitäisi häipyä).
Mies empi, minä otin asumus eron ja muutin vuokralle.
2viikkoa mies sai miettiä asioita ja lopulta uskalsi sanoa suorat sanat äidilleen.
Anoppi aloitti heti uhkailemisen, että ei enää ikinä auta (ei olla kyllä ikinä apua haluttu/pyydetty), vaati anteeksipyyntöä ja aikoi erottaa oman poikansa muusta suvusta.
Mies piti päänsä, me olemme nyt asuneet 11kk ilman, että anopista on näkynyt edes nenänpäätä. Taitaa odotella omaa anteeksipyyntöään.
Mieskin sai oman elämänsä takaisin ja on sanonut, ettei enää ikinä halua palata entiseen ja on ollut aivan ihmeissään miten on vain niellyt kaiken anopin suoltaman pajunköyden kyseenalaistamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli oikeasti natsaa kunnolla ja synkkaa täydellisesti toisen henkilön kanssa, ei tätä halua jättää vanhempien mielipiteen takia.
Mies on aina totellut vanhempiaan ja tehnyt paljon heidän eteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voitaisiinko me edes hankkia lapsia. Anoppi sanoi kerran että voidaan hankkia lapsia 40-vuotiaana. Ja mieheni on tosi stressialtis.
Anopilla on monta poikaa, mies nuorimmainen. Kaikki pojat ovat anopille tärkeitä. Hän on myös Poikien äidit-ryhmässä facebookissa.
Ap
No, nyt vaikuttaa jo romaanin juonenkäänteeltä.
Siis olet ottamassa anopilta nuorimman pojan, hänen silmäteränsä, joka ei ole järkevä talousasioissa.
Minä otin anopilta vanhuuden turvaksi tarkoitetun pojan, jota olen saaanut "katua" liki 40 vuotta.
Panin kyllä aika alkumetreillä pojan valitsemaan ja lähti minun mukaani :) Suhde äitiinsä on juuri siksi pikkuisen muodollisella tasolla (tavataan toki suht usein jne.), että anoppi on ollut hieman liian hanakka auttamaan esim. rahallisesti (ei otettu vastaan ja on sittemmin nähty mihin on johtanut toisen sisaruksen kohdalla) ja on ollut liian varmat näkemykset meistä vanhempina ja kasvattajina.
Mutta eikö tuo sinun 'miehesi' ole altis luottamaan mamiinsa, kun sinä olet se epäluotettava, ulkopuolinen, nainen - onko anopilla tyttäriä? Jos hän esim. on jo "menettänyt" muut poikansa katalille miniöille, nuorin on se viimeinen toivo ja lapsesta lähtien kasvatettu siihen ajatukseen, että vanhemmat päättävät ja tietävät, mikä lapselle on parhaaksi.
Totta kai kaikki lapset ovat äidille tärkeitä, mutta tähän tärkeyteen sisältyy se, että sallii lasten kasvaessaan itsenäistyä ja tukee heitä heidän elämänvalinnoissaan. On lähellä kun tarvitaan, muttei sekaannu aikuisten lastensa parisuhteen sisäisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää uhkailla erolla niin sietääkin lähteä. Miehen siis.
Erolla uhkailu on maailman typerintä. Jos on joku ongelma se selvitetään aikuismaisesti puhumalla, ei uhkailemalla.
Tulee aina mieleen näistä uhkailijoista isottelija mikä yrittää saada oman kantansa läpi väkisin = ei osaa keskustella saati tehdä kompromisseja tai kunnioittaa toisen mielipidettä.
Erolla uhkailu on vallan käyttöä, eli henkistä väkivaltaa.
Jos teille ei ole lapsia, niin tuollainen lapanen kiertoon. Pyytäköön eron jälkeen äitiään valitsemaan pojalleen uuden, sopivan puolison. Sellaisen johon äitikin voi luottaa, niin ei tule enää vastaavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Pakko minun on puhua. Miehen äidin ja miehen kanssa tosin rakentava keskustelu on vaikeaa.
Ap
Se on vaikeaa, koska ette nyt sen miehenketaleen kanssa ole muodostamassa parisuhdetta vaan sinä yrität muodostaa sitä suhdetta anopin kanssa.
Normaali suhde on pariskunnan osapuolten välinen. Suku hyväksyy tai on hyväksymättä. Nyt syntyy vaikutelma, että sinä yrität tunkea piiriin, johon et ole tervetullut - edes miehesi mielestä.
29-vuotias äidinpoika ei tuosta muuksi muutu, ellei äiti muuta autuaammille metsästysmaille tms. merkittävä muutos kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Mies on aina totellut vanhempiaan ja tehnyt paljon heidän eteen.
Ap
No se on tullut selväksi.
Sinun roolisi tuossa kuviossa ei käy kateeksi.
Ajattele, voisit vapauttaa itsesi ja nauttia valmistumisesta ja oman elämän rakentamisesta. Nyt yrität vain epätoivoisesti tunkea itseäsi miehen ja hänen vanhempiensa elämään - vaikkei sinua tahdota sinne.
Mieti vaihtoehtoja. Lähde matkalle, jotta saat etäisyyttä ja uusia virikkeitä ja tilaa itsellesi. Nyt tuntuu, että olet juuttunut tuohon toivomasi parisuhteen ansaan, vaikka sitä suhdetta ei oikeasti taida olla olemassa.
Usko nyt, normaali mies haluaisi olla sinun kanssasi, rakentaa pesää vain sinun kanssasi.
Joo, mies ei ole nyt suostunut puhumaan. Vanhempansa inhoavat minua nyt ja siksi mies ei suostu puhumaan kanssani.
AP
"Mutta eikö tuo sinun 'miehesi' ole altis luottamaan mamiinsa, kun sinä olet se epäluotettava, ulkopuolinen, nainen - onko anopilla tyttäriä? Jos hän esim. on jo "menettänyt" muut poikansa katalille miniöille, nuorin on se viimeinen toivo ja lapsesta lähtien kasvatettu siihen ajatukseen, että vanhemmat päättävät ja tietävät, mikä lapselle on parhaaksi."
Anopilla ei ole tyttäriä. Muut miniät ovat ilmeisesti hyväksyttyjä. 3 poikaa on anopilla ja mies on nuorin.
Ap
Tä?
Sinäkö hyväksyt että anoppi päättää lasten hankinnastanne?
aAivan sairas kuvio teillä tai tää on puppua.