Mies uhkaa jättää miehen vanhempien takia

Vierailija kirjoitti:

Olen 28-vuotias nainen ja mieheni pian 29 v. Mieheni vanhemmat ovat suuttuneet minulle, ja nyt mieheni uhkaa jättää minut siksi, koska vanhemmat eivät enää pidä minusta. Olemme ollut miehen kanssa yhdessä lähes 4 vuotta ja asuneet yli 3 v yhdessä. Onko normaalia että vanhemmat vaikuttavat noin paljon aikuisen miehen mielipiteeseen?

NYT on se hetki kun annat miehen mennä. Anna jättää. Älä tee sitä virhettä minkä minä tein ja olin elämäni parhaat vuodet naimisissa miehen kanssa jonka napanuora oli tiukasti vielä äidissä kiinni.

Jos jäät, katkeroidut vuosiksi.

Tuo ei tuosta paremmaksi muutu, ainoa hyvä asia on se että tuli jo nyt ilmi.

En ole päihteiden käyttäjä vaan järkevä ihminen,täysin raitis. Opiskelen hoitoalaa amk:ssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miestä kuitenkin. Hänen luonne on kuitenkin ihana ja hänen kanssa on hyvä olla. Mutta nuo muut asiat vaikeita. Erityisesti vanhempien liika puuttuminen.

Ap

Toista ei voi muuttaa. On pötyä, että rakastat miestäsi. Ethän rakasta! Et tykkää siitä että hän on mukautuvainen vanhempiensa mielipiteille, ja että hänen ajatuksensa taipuvat auktoriteetteihin. Se on ominaisuus, joka ei muutu. Jos vanhemmat lakkaavat olemasta auktoriteetteja hän etsii jonkun muun - joka ei välttämättä ole sinä. Se on hänen ominaisuutensa yhtä hyvin kuin ne ihanatkin luonteenpiirteet - ehkä jopa tuo hänen jeesjeesnössöys on juuri se joka toisessa kohdassa ilmetessään on sinusta se ihana luonteenpiirre.

Tämä nyt vaan on sellainen asia, että sen kanssa joko elät tai sitten et. Koska toista et voi muuttaa ikinä, ainoastaan korkeintaan voit yrittää muuttaa itseäsi. Ja sekin on aika hankalaa.

Kyllä haluaisin vielä yrittää miehen kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tekosyitä on monia jättämiselle. Uusi katottuna ja nyt tarvitaan syy päästä sinusta eroon. Ala etsimään jo uutta asuntoa.

Meilläkin ongelmaksi muodostui kun "et tule toimeen siskojeni kanssa". Vaikka kaikkeni olin yrittänyt, oli 10v ikäero ja täysin eri elämäntilanteet kyllä vaikea saada kuitattua kun heitä ei kiinnostanut olla tekemisissä kanssani. Tosiasiassa mies halusi vaan eron. Oli masentunut. Varmaankin jäänyt teinivuodet elämättä vahinkolapsen myötä ja huvitti vihdoin kokeilla sitä ryyppäilyä ja irtosuhteita mieluummin kuin naimisiinmenoa äitipuolen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluaisin vielä yrittää miehen kanssa.

Ap

No, mikäpä siinä.

Mies kysyy vain ensin äidiltään luvan.

Hyi mikä peräkammarin rassukka. Jätä sinä mies äläkä pilaa elämäänsä tuollaisen epäitsenäisen kakaran kanssa. Ei hänestä tasavertaista kumppania tuu. Oikee mies puolustaisi sua

Nyt mies ei ole suostunut puhumaan kanssani.

Ap

Up

Ensin herää kysymys, miksi miehen vanhemmilla on mielipide teidän asumiseen. Jos he maksavat teidän vuokran silloin ymmärrän, että aikuisten ihmisten elatus käy kalliiksi. En keksi oikein mitään muuta syytä miksi aikuisen itsestään ja elämästään huolehtivan pojan, sekä hänen puolisonsa asumiseen tulisi millään tavalla puuttua.

Muussa tapauksessa miettisin, haluaisinko olla pelinappula tuossa miehen ja appivanhempieni välisessä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miestä kuitenkin. Hänen luonne on kuitenkin ihana ja hänen kanssa on hyvä olla. Mutta nuo muut asiat vaikeita. Erityisesti vanhempien liika puuttuminen.

Ap

Toista ei voi muuttaa. On pötyä, että rakastat miestäsi. Ethän rakasta! Et tykkää siitä että hän on mukautuvainen vanhempiensa mielipiteille, ja että hänen ajatuksensa taipuvat auktoriteetteihin. Se on ominaisuus, joka ei muutu. Jos vanhemmat lakkaavat olemasta auktoriteetteja hän etsii jonkun muun - joka ei välttämättä ole sinä. Se on hänen ominaisuutensa yhtä hyvin kuin ne ihanatkin luonteenpiirteet - ehkä jopa tuo hänen jeesjeesnössöys on juuri se joka toisessa kohdassa ilmetessään on sinusta se ihana luonteenpiirre.

Tämä nyt vaan on sellainen asia, että sen kanssa joko elät tai sitten et. Koska toista et voi muuttaa ikinä, ainoastaan korkeintaan voit yrittää muuttaa itseäsi. Ja sekin on aika hankalaa.

Siis tarkoitatko oikeasti että jos ap ei pidä jostakin miehen ominaisuudesta tarkoittaa se että ap ei voi rakastaa miestä? Voi herranjumala miten typerä väite.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluaisin vielä yrittää miehen kanssa.

Ap

onnea valitsemallasi tiellä! Taidat olla vähän yksinkertainen?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tässä jutussa on mokannut, niin miehesi vanhemmat. Heille ei kuulu millään lailla teidän suhdeasiat saati muutotkaan, joten älä jää tuollaiseen sukuun  roikkumaan. Asuntoepisodi on alkusoittoa kaikelle muullekin, missä sinut koetetaan jyrätä.

Jos nyt annat periksi, niin seuraava riita ja vanhempien siihen taas puuttuessa, jäät entistä varmemmin jyrän alle. Miehesi oppii, että kun hän kantelee vanhemmilleen, saa tukea sieltä, kannattaa jatkossakin vaikuttaa sinuun heidän mielipiteillään.

Jos todella rakastat miestäsi, haluat olla hänen kanssaan, laita suhteenne nyt lujille ja keskustele miehesi kanssa onko hän halukas olemaan sinun kanssasi ja jättää vanhemmat ulkopuolelle teidän yhteisistä asioista.

Tämä kyllä osu ja upposi.

Itsellä mies myös sai aina erimielisyyksissä kannatusta vanhemmilta, joten haki sitä aina.

Lopulta aina kun oli riita niin anoppi tuli automaattisesti meille - siis puolustamaan omaa poikaansa.

Lopulta en enää jaksanut sitä, että minun mielipiteet olivat yhdentekeviä ja ne jyrättiin.

"Ensin herää kysymys, miksi miehen vanhemmilla on mielipide teidän asumiseen. Jos he maksavat teidän vuokran silloin ymmärrän, että aikuisten ihmisten elatus käy kalliiksi. En keksi oikein mitään muuta syytä miksi aikuisen itsestään ja elämästään huolehtivan pojan, sekä hänen puolisonsa asumiseen tulisi millään tavalla puuttua.

Muussa tapauksessa miettisin, haluaisinko olla pelinappula tuossa miehen ja appivanhempieni välisessä suhteessa."

Eivät ole ikinä maksaneet meidän vuokraa.

Positiivisilla puolilla miehen perheessä tarkoitan työteliäisyyttä, positiviisuutta. Olen oppinut sieltä paljon hyvää verrattuna omaan lapsuuden perheeseeni, jossa isä oli alkoholisti ja äiti masennusaltis. Itse olen aina ollut työteliäs, ja haluaisin meille miehen kanssa oman elämän, jossa vanhemmat eivät liikaa puutu, koska en minäkään elä vanhempieni mukaan.

AP

Lisään vielä että omat vanhempani erosivat kun olin lapsi ja asuin lapsuuden äitini kanssa. Nämä asiat ei luulisi vaikuttavan miehen vanhempien mielipiteeseen minusta, koska olen kuitenkin järkevä, fiksu, opiskelen, käyn töissä ja osaan käyttää rahaa viisaasti. Mies taas ei ole niin järkevä rahankäytössä mutta meistä tulisi hyvä pari jos miehen vanhemmat eivät liikaa puuttuisi. En ymmärrä miksi he eivät luota minuun?

AP

Ei tule miehesi muuttumaan, kun erolla uhkailee vanhempiensa takis.

Sinun on nyt avattava silmäsi, joko hyväksyt, että miehen vanhemmat päättävät asioistsnne ja puuttuvat myös sitten kun teillä onlapsia tai nostat kytkintä.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että omat vanhempani erosivat kun olin lapsi ja asuin lapsuuden äitini kanssa. Nämä asiat ei luulisi vaikuttavan miehen vanhempien mielipiteeseen minusta, koska olen kuitenkin järkevä, fiksu, opiskelen, käyn töissä ja osaan käyttää rahaa viisaasti. Mies taas ei ole niin järkevä rahankäytössä mutta meistä tulisi hyvä pari jos miehen vanhemmat eivät liikaa puuttuisi. En ymmärrä miksi he eivät luota minuun?

AP

Sinulla on huono itsetunto.

Minä olisin jo ekalla puuttumisella tehnyt sävelet selviksi ja jos ei olis miehelle sopinut, byebye.

Älä ole liian kiltti kynnysmatto.

En tiedä voitaisiinko me edes hankkia lapsia. Anoppi sanoi kerran että voidaan hankkia lapsia 40-vuotiaana. Ja mieheni on tosi stressialtis.

Anopilla on monta poikaa, mies nuorimmainen. Kaikki pojat ovat anopille tärkeitä. Hän on myös Poikien äidit-ryhmässä facebookissa.

Ap

Lue AP tältä foorumilta niitä anoppi-tarinoita! Homma menee vielä hirveämmäksi, jos saatte lapsia. Silloin et ole enää itseäsi pelkästään puolustamassa, vaan myös viatonta vauvaa. On kammottavaa, jos isä olisi noin äitinsä tossun alla ja vaatii vauva-raukalta kohtuuttomia äitinsä vuoksi (esim. Hoitoon liian aikaisin tms). Jos teillä on kuitenkin lapset haaveena, niin älä mene naimisiin, jolloin sinulla on yksinhuoltajuus. Näin vauva saa olla rauhassa äitinsä kanssa eikä kukaan voi teitä painostaa mihinkään, mihin ette ole valmiita.

Mutta!!! En kyllä lähtökohtaisesti jäisi suhteeseen, jos asiat ovat, kuten kuvailet. Sinun pitää aina mennä miehesi prioriteeteissa äitinsä ohitse.

En tiedä ottaisiko anoppi edes vauvaa hoitoon jos saataisiin sellainen. Oma äitini tosin pelkää, että jos saataisiin lapsi, äitini ei saisi nähdä sitä vaan anoppi päättäisi kaikesta.

Ap