Oletko kummiesi kanssa tekemisissä?

Ollaan. Toisen lapsen kummit on ystäviä, toisella kummeina sukulainen ja ystävä.

Vaikeeta, kun en harrasta yhteyksiä tuonpuoleisen.

Joskus tapaan toista kummiani, on sukulainen, ihan yllätys oli aikoinaan että on kummi. Toisesta tiedän vain nimen, on asiakaspalvelija ollut joten olen siinä yhteydessä tavannut.

Lapsillani ei ole kummeja.

Kyllä. Omat kummit sukulaisia, lasten kummit läheisiä ystäviä sekä sukulaisia.

En, kummitätini ja -setäni olivat pariskunta. Kummitätini kuoli ja kummisetäni vetäytyi erakoksi sen jälkeen, ei ole soitellut kenellekään tai kyläillyt missään vuosiin.

En ole, välit olleet poikki jo 10 vuotta.

Kaikki omat kummini ovat tätejäni ja setiäni ja näemme kyllä. Omienkin lasten kummeiksi haluaisin mieluiten sukulaisia. Itselläni ei ole niin läheisiä ystäviä, että olisi luontevaa pyytää kummiksi.

En ole. Kuolleet molemmat. Minun kummejani olivat naapurin vanhempi pariskunta, ja hyvät kummit olivatkin!

Muistivat aina syntymäpäivinä ja Jouluna. Muutenkin sain esim. luumuja heidän pihastaan syksyisin, ja muuta hyvää silloin tällöin. Heillä oli collie-koira joka oli saman ikäinen kuin minä, ja he sanoivat että jos Tella (koiran nimi) saa joskus pentuja saan sitten yhden. Ikävä kyllä pentuja ei ikinä tullut. Tella kuoli 12-vuotiaana. 

Ehdin saada vielä 21-vuotispäivänäni timanttikorvakorut jotka heidän poikansa joka on kultaseppä oli tehnyt. Samoin häälahjan he toimittivat, häihin eivät enää jaksaneet tulla. 

Joka Joulu vein heille hyasintin ja toivotin hyvää Joulua. Lämpimät hyvät muistot.

Olen toisten kummien kanssa tekemisissä säännöllisesti. Yhden kummitädin kanssa laittelen hyvät joulut lähinnä, on kyllä mukava ja kiva, mutta aikuisena ei ole tullut yhteyksiä pidettyä kuin harvakseltaan.

Lasten kummien kanssa ollaan joidenkin kanssa tekemisissä. Joidenkin kanssa ovat elämäntilanteet muuttuneet, ettemme ole tekemisissä ja erään kanssa ovat välit käytännössä poikki.

Oman toisen kummin ( tätini) kanssa lähetellään pakolliset joulukortit ja nyt lähetin hänelle syntymäpäiväkortin, kun hän täytti tasakymmeniä. Toinen kummini ( serkkuni) tuskin edes muistaa olevansa kummini.

En ole. Yksi kummini on sukulainen ja toinen on hänen vaimonsa. Olen nähnyt heidät viimeksi kai ollessani 3-4-vuotias. Yksi kummeistani kuoli jokin vuosi sitten. Tapasin hänet kerran aikuisiälläni.

En enää oo missään tekemisissä kummieni kanssa

Minulla oli ihanat kummit. Molemmat olivat paljon läsnä lapsuudessani.

Rakkaita muistoja rakkaista ihmisistä.

Eli ovat jo edesmenneitä.

Olen tekemisissä kummieni kanssa, viimeksi keskiviikkona näin kummisetääni, kun vein heille joulutervehdyksen.

Lastemme kummeja näin myös tällä viikolla, kun vaihdoimme lasten lahjoja, olemme vähän ristiin rastiin ystäväporukan lasten kummeja.

Olen tekemisissä kummieni kanssa, vaikka ikää on jo lähemmäs 40. Taas joulun alla nähtiin ja vaihdettiin lahjoja. Ovat läheisimmät "aikuiset" (kieltämättä tyhmä termi kun itsekin jo kolkuttelee keski-ikää...) vanhempieni jälkeen.

Olen. Ovat olleet tuki ja turva mulle elämässä. Nyt ovat jo iäkkäämpi, joten mä autan enempi heitä.

Molempien lasten kummit on sukulaisia, ja hyvin paljon ollaan yhteyksissä. Omien kummieni kanssa taas en ole ollut missään tekemisissä. Silloinkin kun oltiin lapsia, kummini antoi vahingossa joululahjat siskolleni, kun ei muistanut kenen meistä sisaruksista kummi on.

Oma kummitätini on aivan ihana kummina, muistaa aina kysellä kuulumisia ja lähettää kortteja juhlapyhinä.  Tullaan hyvin juttuun vaikka harvemmin nähdäänkin nykyään.  Ottaa kummintehtävänsä tosissaan ja muutenkin sukulaisista välittimisen. Tosin mitään uskonnollisia juttuja ei meillä ole.

Olin toisen kummini kanssa tekemisissä vielä pitkälle aikuisikään. Hän kuitenkin halusi olla tieten tahtoen epäkohtelias eräästä asiasta, joten lopetin yhteydenpidon.

Mänen oikein ole edes varma keitä kaikkia mulla on kummeina