Miksi menet yhteen toisen kanssa jos et voi sietää hänen lapsiaan edellisestä liitosta?

Uusperheessä voi olla hankalaa monesta syystä ja useammin ne samat hankaluudet on johtaneet eroon. Uusi tulee keskelle vanhaa taistelutannerta.

Tai sitten ei.

Yleensä lapset on ihan normaaleja mutta niiden vanhemmat ei ;)

Meillä oli monta vuotta vaikeaa mutta 7 ekan jälkeen helpotti. Hädin tuskin enää muistan että meilläkin on uusperhe. Kohta 13v mennyt...

En kyllä tajua miten kukaan vanhempi ottaa uuden puolison joka ei voi sietää hänen lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisikaan muuttaa yhteen, mutta en halua lopettaa suhdettakaan. Odotan ehkä, että lapset vähän vielä kasvavat ja sitten tultaisiin toimeen paremmin.

Voisiko joku alapeukuttaja vähän kommentoida, mikä viestissäni ärsytti?

Miksi haluat roikkua tuollaisessa suhteessa?

Mikäs vika tässä suhteessa sinun mielestäsi on? Ei kaikilla ole kiire muuttaa yhteen.

Jotenkin hassu oletus tässä ketjussa, että jos en heti ole muuttamassa yhteen ja ylipäätään osaa olla ja viihdy 10-vuotiaiden lasten kanssa, suhde olisi tuhoon tuomittu ja muutaman vuoden jarruttelu ei olisi mahdollinen. Minun miesystävälläni on kaksi poikaa, 9- ja 10-vuotiaat. He ovat mielestäni sietämättömässä iässä. Sellaisessa kun leikitään pyssyleikkejä ja hypitään seinille ja säikytellään ja hihitellään pierujutuille. Ovat kuitenkin ihan normaaleja poikia ja on ihan perusteltua mielestäni olettaa, että eivät enää kolmen vuoden kuluttua ole samanlaisia. Kolme vuotta ei ole hyvässä suhteessa mitenkään mielestäni mahdoton aika asua eri kattojen alla. Mutta kai toisille tällainen ajatustapa on sitten mahdottomuus ja pitää saada kaikkihetinyt eikä asiaa viitsitä ajatella pidemmän päälle. 

up

Vierailija kirjoitti:

En mäkään ymmärrä niitä kommentteja mitä välillä kuulee, että oli mennyt kimppaan vain isä tai äidin kanssa, ja siksi käytännössä ei lasten olemassaolosta tarvitse välittää, tai välittää niin, että häipyy asunnosta silloin kun on hoitovuoro. Oli se isä tai äiti niin pakettina se tulee.

Luepa uudestaan kolmosen vastaus. Siinä selvennetään konreettisesti, miksi kannattaa etäännyttää itsensä. Siksi, jotta uusperheily saadaan toimimaan.

En mennytkään. Seurustelin kahden yh-isän kanssa silloin, kun olin itsekin yh. Missään vaiheessa en edes luvannut, että muuttaisimme yhteen. Minulle oli selvää, ettei lapseni joudu kasvamaan uusperheessä ja etten itse ala kasvattamaan toisen lapsia.

Nyt oma lapsi on ollut aikuinen jo toistakymmentä vuotta ja itse muutin vihdoin yhteen miehen kanssa, jolla i myöskään ole enää kotona asuvia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En mennytkään. Seurustelin kahden yh-isän kanssa silloin, kun olin itsekin yh. Missään vaiheessa en edes luvannut, että muuttaisimme yhteen. Minulle oli selvää, ettei lapseni joudu kasvamaan uusperheessä ja etten itse ala kasvattamaan toisen lapsia.

Nyt oma lapsi on ollut aikuinen jo toistakymmentä vuotta ja itse muutin vihdoin yhteen miehen kanssa, jolla i myöskään ole enää kotona asuvia lapsia.

Eivätkö lapset käy enää vanhemiensa luona?

Rakastumiseen ei voida kysyä lupaa, lapset hyväksyvät jollain tavoin ainakin pienenä.  Ei ole vaarallista jollei joka tilanteessa tulekaan toimeen.

Muistan aikoinani että pelkäsin vastuuta toisen lapsesta.  Hän oli kuitenkin helppo monella tavoin, ei kitissyt ruoasta tai vaatetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisikaan muuttaa yhteen, mutta en halua lopettaa suhdettakaan. Odotan ehkä, että lapset vähän vielä kasvavat ja sitten tultaisiin toimeen paremmin.

Voisiko joku alapeukuttaja vähän kommentoida, mikä viestissäni ärsytti?

Miksi haluat roikkua tuollaisessa suhteessa?

Mikäs vika tässä suhteessa sinun mielestäsi on? Ei kaikilla ole kiire muuttaa yhteen.

Vastapuolesta on varmaan kiva olla koko ajan tietoinen, että inhoat jotain hänelle tärkeää osaa hänen elämästään, ja hän tn joutuu koko ajan tasapainoilemaan asian kanssa pitääkseen kaikki tyytyväisinä. Enkä ihmettelisi että jossain vaiheessa käytte keskustelun, jossa sinä ilmoitat, että Sinä olet se joka on joustanut tähän asti niiiin paljon, että nyt vastapuolen on aika joustaa ja vaikka käytännössä lempata lapsensa, näin käy usein näiden "uhriutujien" kanssa. Erotkaa, anna toiselle mahdollisuus elää elämäänsä täysillä eikä sinun kanssasi tasapainoillen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hassu oletus tässä ketjussa, että jos en heti ole muuttamassa yhteen ja ylipäätään osaa olla ja viihdy 10-vuotiaiden lasten kanssa, suhde olisi tuhoon tuomittu ja muutaman vuoden jarruttelu ei olisi mahdollinen. Minun miesystävälläni on kaksi poikaa, 9- ja 10-vuotiaat. He ovat mielestäni sietämättömässä iässä. Sellaisessa kun leikitään pyssyleikkejä ja hypitään seinille ja säikytellään ja hihitellään pierujutuille. Ovat kuitenkin ihan normaaleja poikia ja on ihan perusteltua mielestäni olettaa, että eivät enää kolmen vuoden kuluttua ole samanlaisia. Kolme vuotta ei ole hyvässä suhteessa mitenkään mielestäni mahdoton aika asua eri kattojen alla. Mutta kai toisille tällainen ajatustapa on sitten mahdottomuus ja pitää saada kaikkihetinyt eikä asiaa viitsitä ajatella pidemmän päälle. 

Vähän outoa ajatella ettei pojat olisi teini-iässä sietämättömiä ikinä. Ettei tule yllärinä: ovat ne, eri lailla vain kuin nyt 😹. Ei heti tarvitse olla muuttamassa yhteen toki, mutta tuo perustelu vie kyllä pohjan tuolta tulevaisuudensuunnitelmalta.

Kyse on siitä, että löytää sataprosenttisesti täydellisen miehen. Miehellä on yksi ulkoinen vika; ehkä tupakoi, ehkä syö epäterveellisesti, ehkä hänellä on liian pienet silmät, tai hänellä on lapsia.

Sitä tietää, ettei koskaan tule niin hyvää miestä toiste tapaamaan, ja valitsee pienimmän pahan. Ne lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisikaan muuttaa yhteen, mutta en halua lopettaa suhdettakaan. Odotan ehkä, että lapset vähän vielä kasvavat ja sitten tultaisiin toimeen paremmin.

Voisiko joku alapeukuttaja vähän kommentoida, mikä viestissäni ärsytti?

Miksi haluat roikkua tuollaisessa suhteessa?

Mikäs vika tässä suhteessa sinun mielestäsi on? Ei kaikilla ole kiire muuttaa yhteen.

Vastapuolesta on varmaan kiva olla koko ajan tietoinen, että inhoat jotain hänelle tärkeää osaa hänen elämästään, ja hän tn joutuu koko ajan tasapainoilemaan asian kanssa pitääkseen kaikki tyytyväisinä. Enkä ihmettelisi että jossain vaiheessa käytte keskustelun, jossa sinä ilmoitat, että Sinä olet se joka on joustanut tähän asti niiiin paljon, että nyt vastapuolen on aika joustaa ja vaikka käytännössä lempata lapsensa, näin käy usein näiden "uhriutujien" kanssa. Erotkaa, anna toiselle mahdollisuus elää elämäänsä täysillä eikä sinun kanssasi tasapainoillen.

Missäs sanoin, että mies on tietoinen ajatuksistani tai että olisin vaatinut häntä tasapainoilemaan yhtään mitään? Ihan normaalisti ja kohteliaasti vietän aikaa näiden lasten kanssa enkä ole koskaan yhtäkään kertaa miehelle antanut ymmärtää, että hänen lapsensa olisivat minulle ongelma. Ainoa, mitä olen tehnyt on ollut se, että en halua kiiruhtaa uusperhekuvioon ja hän sen on varsin hyvin ymmärtänyt. Aikuisia kun ollaan.

Ja ihan samalla tavalla minäkin tässä tasapainoilen. Minulla on itsellänikin lapsia, mutta ovat hieman eriluonteisia ja vanhempia. Miksi ihmeessä oletat, että minä olisin tässä lemppaamassa yhtään ketään? Jos omat ajatuksesi etenevät noin kärsimätöntä ja itsekästä rataa, älä oleta, että kaikki ajattelevat samalla tavalla. 

Mua kiinnostaisi esittää tämä kysymys exän nykyiselle. Meillä viikko-viikko järjestely muuttui viikonloppuisyydeksi tämän uuden naisen painostuksesta. Enkä ikinä olisi uskonut exästä, että luopuu lapsistaan uuden kumppanin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisikaan muuttaa yhteen, mutta en halua lopettaa suhdettakaan. Odotan ehkä, että lapset vähän vielä kasvavat ja sitten tultaisiin toimeen paremmin.

Voisiko joku alapeukuttaja vähän kommentoida, mikä viestissäni ärsytti?

Miksi haluat roikkua tuollaisessa suhteessa?

Mikäs vika tässä suhteessa sinun mielestäsi on? Ei kaikilla ole kiire muuttaa yhteen.

Vastapuolesta on varmaan kiva olla koko ajan tietoinen, että inhoat jotain hänelle tärkeää osaa hänen elämästään, ja hän tn joutuu koko ajan tasapainoilemaan asian kanssa pitääkseen kaikki tyytyväisinä. Enkä ihmettelisi että jossain vaiheessa käytte keskustelun, jossa sinä ilmoitat, että Sinä olet se joka on joustanut tähän asti niiiin paljon, että nyt vastapuolen on aika joustaa ja vaikka käytännössä lempata lapsensa, näin käy usein näiden "uhriutujien" kanssa. Erotkaa, anna toiselle mahdollisuus elää elämäänsä täysillä eikä sinun kanssasi tasapainoillen.

Minulle riittää se, että toinen kunnioittaa. Ei kai sitä rakkautta omuin lapsiin jaa kuin lasten toisen biologisen vanhemman kanssa. Hyväntahtoisuuden pitäisi riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hassu oletus tässä ketjussa, että jos en heti ole muuttamassa yhteen ja ylipäätään osaa olla ja viihdy 10-vuotiaiden lasten kanssa, suhde olisi tuhoon tuomittu ja muutaman vuoden jarruttelu ei olisi mahdollinen. Minun miesystävälläni on kaksi poikaa, 9- ja 10-vuotiaat. He ovat mielestäni sietämättömässä iässä. Sellaisessa kun leikitään pyssyleikkejä ja hypitään seinille ja säikytellään ja hihitellään pierujutuille. Ovat kuitenkin ihan normaaleja poikia ja on ihan perusteltua mielestäni olettaa, että eivät enää kolmen vuoden kuluttua ole samanlaisia. Kolme vuotta ei ole hyvässä suhteessa mitenkään mielestäni mahdoton aika asua eri kattojen alla. Mutta kai toisille tällainen ajatustapa on sitten mahdottomuus ja pitää saada kaikkihetinyt eikä asiaa viitsitä ajatella pidemmän päälle. 

Vähän outoa ajatella ettei pojat olisi teini-iässä sietämättömiä ikinä. Ettei tule yllärinä: ovat ne, eri lailla vain kuin nyt 😹. Ei heti tarvitse olla muuttamassa yhteen toki, mutta tuo perustelu vie kyllä pohjan tuolta tulevaisuudensuunnitelmalta.

Mun miehen poika oli kyllä raskaimmillaan siinä 8-12v iässä. Teini-ikä on ollu raskasta hänen omille vanhemmille, mutta meidän välit ovat olleet nimenomaan OK tuosta 13v lähtien. Hän on tajunnut paremmin kenelle osoittaa mieltä.

16-18v lähtien on ollut ihan ”kunnollinen” omille vanhemmilleenkin. Tuo alakouluaika meni mulle pulttaillessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tyttöystäväni kanssa en hänen lasten kanssa. Ei asuta yhdessä eikä muuteta yhteen. En rupea leikkimään mitään perhettä, kun minulla ei ole mitään valtaa osallistua mihinkään keskusteluihin, jotka on tärkeitä. Olisin pelkkä kauppakassin kantaja ja kuuntelisin sitä vttuilua ettet ole minun isäni jne. Toi sana sietää on aika voimakas. Ei mulla henkkoht ole ongelmia lasten kanssa, mutta ei ne kyllä mielessä pyöri. Olen vaan mies, joka hengailee niiden äidin kanssa ja kun lapset on isälllään, niin äiti menee viikoksi poikaystävälle. Ja tämä tilanne sopii meille täydellisesti jos joku nyt ajattelee, että olisin jotenkin raaka kuspää. En ole. Tiedän vaan rajani ja haluni.

Oikein ajateltu. Mutta tietysti toivon, ettei tilanne konkreettisesti olisi se, että noissa tilanteessa kuulee v**uilua. Tai, että ei pääsisi osallistumaan tärkeistä asioista keskusteluun, jos tarvetta.

Oma seurustelukumppanini on siinä mielessä samassa tilanteessa, että ollaan yhdessä käytännössä silloin, kun lapseni on toisella vanhemmillaan. Vuoroviikoilla sitä aikaa on suht paljon. Mutta on tavannut lastani, satunnaisesti nähdään ehkä kerran pariin viikkoon, aika spontaanisti. Ja ovat varsin hyvissä väleissä. (Toki vain tää yksi muksu, ja sellainen ”helppo”, hyväkäytöksinen vähän pikkuvanha 7 v. Murrosikää odottaessa.)

Eksäni seurustelee sitten kuviossa, jossa hänen seurustelukumppanillaan ei ns. omaa aikaa juuri ole. Huomattavasti vaativampaa. Ja toinen lapsista oikein murrosikäinen. Näillä takana riitaisampi ero. Pidän tästä eksäni uudesta kumppanista ja olen suhteen tukena, sikäli kun voin esim meidän aikataulujen järjestelyssä olla.

Aina ei voi valita, mut oma kokemus tukee sitä, että uuden kumppanin kanssa seurustelu omalla ajalla on helppoa. En ikinä vastuuttaisi nykyistä kumppaniani vanhemman hommiin.

Näitä yrittäjiä on nähty, että erittäin kielteisesti lapsiin suhtautuva umpivela (tiedän, et monilla veloilla ei mitään lapsia vastaan sinänsä) on halunnut lapsellisen miehen/naisen, asua yhdessä jne. Ei oo toiminut. Yllätyimmekö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hassu oletus tässä ketjussa, että jos en heti ole muuttamassa yhteen ja ylipäätään osaa olla ja viihdy 10-vuotiaiden lasten kanssa, suhde olisi tuhoon tuomittu ja muutaman vuoden jarruttelu ei olisi mahdollinen. Minun miesystävälläni on kaksi poikaa, 9- ja 10-vuotiaat. He ovat mielestäni sietämättömässä iässä. Sellaisessa kun leikitään pyssyleikkejä ja hypitään seinille ja säikytellään ja hihitellään pierujutuille. Ovat kuitenkin ihan normaaleja poikia ja on ihan perusteltua mielestäni olettaa, että eivät enää kolmen vuoden kuluttua ole samanlaisia. Kolme vuotta ei ole hyvässä suhteessa mitenkään mielestäni mahdoton aika asua eri kattojen alla. Mutta kai toisille tällainen ajatustapa on sitten mahdottomuus ja pitää saada kaikkihetinyt eikä asiaa viitsitä ajatella pidemmän päälle. 

Vähän outoa ajatella ettei pojat olisi teini-iässä sietämättömiä ikinä. Ettei tule yllärinä: ovat ne, eri lailla vain kuin nyt 😹. Ei heti tarvitse olla muuttamassa yhteen toki, mutta tuo perustelu vie kyllä pohjan tuolta tulevaisuudensuunnitelmalta.

Viestini ilmeisesti poistettiin tai koneeni ei päivitä näitä sivuja oikein. Kirjoitin tähän äsken pitkän vastauksen. 

Pointti onkin juuri se, että teinit ovat eri tavalla sietämättömiä ja se on minulle paljon helpompaa sietää. Itselläni on teini-ikäisiä lapsia ja olen nähnyt heidän kavereitaan, eikä minulla ole heidän kanssan mitään ongelmaa. Minulle nyt vain on helpompi sietää teiniangsteja, näsäviisasteluja ja haahuilua kuin pyssyleikkejä ja sängyllä hyppimisiä. Voitko kuvitella? 

Vierailija kirjoitti:

up! Haukutaan lisää uusperheitä, eronneita ja yh:a

Mikäs sua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että löytää sataprosenttisesti täydellisen miehen. Miehellä on yksi ulkoinen vika; ehkä tupakoi, ehkä syö epäterveellisesti, ehkä hänellä on liian pienet silmät, tai hänellä on lapsia.

Sitä tietää, ettei koskaan tule niin hyvää miestä toiste tapaamaan, ja valitsee pienimmän pahan. Ne lapset.

Niin me ollaan erilaisia, ja onneksi niin! Esim. itselleni toisen lapset eivät koskaan olisi niin pieni paha, että lähtisin kimppaan sellaisen ihmisen kanssa.