Lue keskustelun säännöt.
Miksi menet yhteen toisen kanssa jos et voi sietää hänen lapsiaan edellisestä liitosta?
Kommentit (50)
Koska kuvittelet, että taikakeiju tulee ja muuttaa asian sen jälkeen, kun olette menneet yhteen? Monien logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin paljon siitäkin miten uusioperhe lähtee muodostumaan.
Vanhempien pitää muistaa, että he ovat niitä vanhempia ja se uusi puoliso on vain yksi hyväksyvä aikuinen ihminen, joka tulee lasten elämään.
Naisena olen ollut kahdessa uusiperhekuviossa ja en ikinä enää ryhdy moiseen.
Ensimmäisenä ikävänä seikkana tulee jo se, että miehen exä kuvittelee omistavansa miehen, koska heillä on yhteiset lapset. Huutelee ja sanelee marssijärjestyksen, kiristää lapsilla ja sekaantuu kaikkeen. Jopa lomareissuihin exä pystyy vaikuttaa halutessaan ja katkerat tapaukset eivät millään siedä, että mies on löytänyt uuden onnen ja pystyvät vaikeuttamaan tai ainakin hidastamaan ihan kaikkea.
Toisekseen uusiokuviossa varsinkin "äitipuolen" roolissa sitä vastuuta lapsista aletaan kaataa niskaan liikaa. Äidin velvollisuudet ja vastuut, mutta "äitipuolen" oikeudet. Se on koiranvirka ja lapsista tykkääminen siinä vaiheessa saattaa alkaa rakoilla. Ikävä kyllä vaikka lapset ovat tilanteeseen syyttömiä, niin alkavat nekin kumman vaativiksi, kun oikeat vanhemmat (varsinkin isä!) opettavat niille, että sinä olet niitä varten. Ajan myötä ne vain alkavat ärsyttää. Itse oisin mielelläni toiminut isän tukena kasvatusurakassa ja auttanut tarvittaessa, mutta en muutu lasten äidiksi missään vaiheessa!!!
Pitäisi aina, kun puhutaan lapsista laittaa mustaa valkoisella kuka vastaa mistäkin. Ihan ydinperheessäkin olisi viisasta laittaa paperille, että vastuun hoitaa kaikki osalliset ja että se isäkin todellakin tajuaa mihin on ryhtymässä.
Olen seurustellut viisi vuotta enkä ole voelä kertaakaan tavannut mieheni lapsia. Vaikea sanoa, tykkäisinkö niistä vai en.
En mäkään ymmärrä niitä kommentteja mitä välillä kuulee, että oli mennyt kimppaan vain isä tai äidin kanssa, ja siksi käytännössä ei lasten olemassaolosta tarvitse välittää, tai välittää niin, että häipyy asunnosta silloin kun on hoitovuoro. Oli se isä tai äiti niin pakettina se tulee.
Kyllä se hankalan eksän ja muutaman bonuslapsen kanssa alkaa sujumaan, kun saadaan vielä pari yhteistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisikaan muuttaa yhteen, mutta en halua lopettaa suhdettakaan. Odotan ehkä, että lapset vähän vielä kasvavat ja sitten tultaisiin toimeen paremmin.
Itse olen tyttöystäväni kanssa en hänen lasten kanssa. Ei asuta yhdessä eikä muuteta yhteen. En rupea leikkimään mitään perhettä, kun minulla ei ole mitään valtaa osallistua mihinkään keskusteluihin, jotka on tärkeitä. Olisin pelkkä kauppakassin kantaja ja kuuntelisin sitä vttuilua ettet ole minun isäni jne. Toi sana sietää on aika voimakas. Ei mulla henkkoht ole ongelmia lasten kanssa, mutta ei ne kyllä mielessä pyöri. Olen vaan mies, joka hengailee niiden äidin kanssa ja kun lapset on isälllään, niin äiti menee viikoksi poikaystävälle. Ja tämä tilanne sopii meille täydellisesti jos joku nyt ajattelee, että olisin jotenkin raaka kuspää. En ole. Tiedän vaan rajani ja haluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän toiveissa, että lopettaa yhteydenpidon entiseen elämäänsä, varsinkin lapsiinsa ja ex- vaimoonsa täysin, kun muutamme yhteen. Hän tekee niin, jos välittää minusta oikeasti.
Koska olen epätoivoisen kullin kipeä ja toivon samalla saavani elättäjän. En myöskään osaa ennakoida tilanteita ja ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista saan hyviä kodinhoitajia jos ne pelkäävät minua tarpeeksi
Vierailija kirjoitti:
Elän toiveissa, että lopettaa yhteydenpidon entiseen elämäänsä, varsinkin lapsiinsa ja ex- vaimoonsa täysin, kun muutamme yhteen. Hän tekee niin, jos välittää minusta oikeasti.
Minun isäni muuten oikeasti teki noin. Olin 17 kun sain tietää että minulla oli velipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisikaan muuttaa yhteen, mutta en halua lopettaa suhdettakaan. Odotan ehkä, että lapset vähän vielä kasvavat ja sitten tultaisiin toimeen paremmin.
Voisiko joku alapeukuttaja vähän kommentoida, mikä viestissäni ärsytti?
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni muuten oikeasti teki noin. Olin 17 kun sain tietää että minulla oli velipuoli.
Eli toivoa siis on... Hyvä.
up! Haukutaan lisää uusperheitä, eronneita ja yh:a
Itse olen kaksi kertaa elänyt uusperheessä. Ei enää koskaan.
Liitto nro 1 - kaikki meni hyvin, kunnes saimme yhteiset lapsemme. Tällöin en enää jaksanut yksin hoitaa omia pieniä lapsiamme ja sen lisäksi isän kahta isompaa. Isä kun kai luuli, että 4 menee siinä kuin yksikin. Jälkikäteenkin olen vielä saanut syyllistämistä, miten vihasin hänen lapsiaan.
Liitto nro 2. Kaikki meni hyvin, kun olimme mies ja minun lapseni. Sitten hänen lapsensa muutti meille asumaan. Tämäkin mies oletti, että hänen lapsensa meni siinä samalla ja vastuu jäi taas minulle. Mies teki vuorotyötä ja olin ilta- ja yövuorot lapsesta vastuussa. Kun isä oli kotona, niin lähtivät kaksin tekemään jotain kivaa ja me jäimme lasteni kanssa kotiin. Eron jälkeen olin taas se, joka vihasi miehen lasta.
Itse lähdin suhteisiin avoimin mielin. Oletin, että minulla on vastuullinen, aikuinen puoliso. Aikani joustin, mutta en minä voinut yksin kaikkia lapsia hoitaa ja kasvattaa 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisikaan muuttaa yhteen, mutta en halua lopettaa suhdettakaan. Odotan ehkä, että lapset vähän vielä kasvavat ja sitten tultaisiin toimeen paremmin.
Voisiko joku alapeukuttaja vähän kommentoida, mikä viestissäni ärsytti?
Miksi haluat roikkua tuollaisessa suhteessa?
Kyllähän ne lapsetkin kasvaa ja suurimman osan ajasta saa kuitenkin viettää ilman niitä. Tällä menty oman miehen kans jo 8 vuotta, lapset alkaa olla täysi-ikäisiä jo muutaman vuoden sisällä kaikki. Sitten ne ei tule enää edes yökylään ja harvoin nytkään kaikki kolme enää. Lapset on loppujen lopuksi pieni osa elämää ja arkea. Soittelevat yms päivittäin mut ei se mun elämään vaikuta soittelen mäkin ystäville yms. Ihmettelen enemmän miten jollekin asia on niin suuri ongelma jos ei lasten kaa aikaa halua viettää tai alkaa äitipuoleksi. Me on miehen kanssa jo sovittu että kolmen vuoden päästä kun nuorin lapsi on 18, aletaan me perustaa perhettä. Itse en oo aiemmin perhettä halunnut ja ajatellaan että on miehen lasten kannalta reiluinta että ovat kaikki täysi-ikäisiä ensin.
Niinpä. Jos lasten äiti vaikka sairastuu pahasti tai kuolee, ottaa isä ne lapset kokonaan luokseen. En ikinä lähtisi tuollaiseen, jos en olisi sinut lasten kanssa.