Lue keskustelun säännöt.
Avioeron vaikutus lapseen
29.07.2022 |
Onko niin että elämä romuttuu jollakin tapaa lopullisesti kun turvaverkko hajoaa? Meneekö perusturvallisuus joka heijastuu sitten loppuelämään? Mitä tutkimukset sanovat eroperheiden lapsista?
Kommentit (17)
Oman lapsuuden paras kokemus, ei tarvinnut soitella enää poliiseja, mutta omien lasten pahin kokemus, oireilevat vielä monen vuoden jälkeen. Ei tutkimus, mutta kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus eroperheen lapsena olosta:
- paniikki rakkaan isän yllättävästä muutosta pois
- heittopussin elämää kahden paikan (ei kodin) väliä rampaten
- lapsuus täynnä angstia, ahdistusta, pessimismiä ja luovuttamista
Toki voi olla luonteelle ominaisia asioita myös, mutta ennen-eroa valokuvissa näkyy vielä hymyilevä lapsi. Myöhemmissä ilmeetön tuijottaja erottuu joukosta.
Riippuu vanhempien toiminnassa. Omat lapseni ovat kärsineet, kun isä oikeastaan hylkäsi heidät.
Ei tuohon ole mitään yhtä vastausta, koska kaikki tilanteet ja ihmiset on niin erilaisia.
Ei kaikki ydinperheet ole onnen ja auvon turvallisia satamia, joista lapset poisriistetään avioeron myötä.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapset joutuvat pirstaloimaan elämänsä ramppaamalla vuoroviikoin kahden kodin väliä. Eli kaikki pysyvyys viedään heiltä kertalaakista. Ei voi olla jättämättä jälkeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistuneet lapset kertovat kuinka raskasta on rampata kahden kodin väliä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapset joutuvat pirstaloimaan elämänsä ramppaamalla vuoroviikoin kahden kodin väliä. Eli kaikki pysyvyys viedään heiltä kertalaakista. Ei voi olla jättämättä jälkeään.
No miten sitten järjestäisit asian paremmin? Kun kriteerinä on myös se, että lapset haluaa nähdä molempia vanhempiaan vähintään yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo aikuiset lapseni ovat sanoneet moneen kertaan, että parasta, mitä olen heille tehnyt, on se, että erosin ja muutettiin toiselle paikkakunnalle.
Jos on väkivaltainen parisuhde ja paljon riitelyä, ero voi olla hyväksi lapsillekin. Ainakin tulee rauha.
Jos perhe-elämä on jokseenkin rauhallista, mutta toinen löytää uuden kumppanin tai on muuten tyytymätön. Lapsen voi olla vaikea nähdä eron syytä. Silloin lapsi varmasti reagoi ja toivoo ehkä lopun elämänsä, että vanhemmat muuttaisivat takaisin yhteen.
Turvattomuus on aina huono lähtökohta elämälle. Lapset ovat pätevä syy pysyä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani vetivät homman vihkoon. Lihoin kymmeniä kiloja lapsena vanhempieni eron jälkeen. Kilot ovat karisseet pois 35 ikävuoteen tultaessa, mutta parisuhteeseen en pysty ja kun olen yrittänyt pystyä, niin olen tuhonnut niissä sekä itseni, että muut henkisesti. Mies olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapset joutuvat pirstaloimaan elämänsä ramppaamalla vuoroviikoin kahden kodin väliä. Eli kaikki pysyvyys viedään heiltä kertalaakista. Ei voi olla jättämättä jälkeään.
No miten sitten järjestäisit asian paremmin? Kun kriteerinä on myös se, että lapset haluaa nähdä molempia vanhempiaan vähintään yhtä paljon.
Yleensä tuossa ei ole kyse lapsen tahdosta, vaan vanhempien halusta pitää lapsi itsellään. Lapselle yksi koti ja yksi hyvää vanhemmuutta toteuttava vanhempi on paljon tärkeämpi asia, kuin molempien vanhempien oikeus nähdä lastaan vuoroviikoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksia, joissa lasten elämä on pikemminkin rauhoittunut eron myötä ja samoin aiempi oireilu lievittynyt. Mutta näissä ei ole erottu perushyvästä liitosta kipinän hiipumisen vuoksi, vaan on ollut isoja ongelmia ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapset joutuvat pirstaloimaan elämänsä ramppaamalla vuoroviikoin kahden kodin väliä. Eli kaikki pysyvyys viedään heiltä kertalaakista. Ei voi olla jättämättä jälkeään.
No miten sitten järjestäisit asian paremmin? Kun kriteerinä on myös se, että lapset haluaa nähdä molempia vanhempiaan vähintään yhtä paljon.
Luulisi, että vanhemmat ajattelisivat aina lastensa parasta. Silloin joko pidetään vanha koti jonne vanhemmat siirtyvät viikottain, tai pysytään samalla alueella jolloin lapset voivat halutessaan nähdä kumpaakin vanhempaa vaikka päivittäin. Mutta ainahan sitä selitellään, ettei siihen ole varaa tai välit ovat aikuisilla tulehtuneet. No, sitä saa mitä tilaa, mutta ei lapset kuulu niistä asioista murehtia. Lapset joutuu vain kantamaan aikuisten itsekkyyden aiheuttaman kuorman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän riippuu vain ja ainoastaan niistä toisistaan eronneista vanhemmista. Miten aikuisia ja vastuunsa kantavia osaavat olla. Jos ovat lapsellisia putkinäköisiä itsekkäitä kuspäitä, ni vituiks män.
Aika moni on. Harvassa ovat ne, jotka hoitavat homman fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapset joutuvat pirstaloimaan elämänsä ramppaamalla vuoroviikoin kahden kodin väliä. Eli kaikki pysyvyys viedään heiltä kertalaakista. Ei voi olla jättämättä jälkeään.
No miten sitten järjestäisit asian paremmin? Kun kriteerinä on myös se, että lapset haluaa nähdä molempia vanhempiaan vähintään yhtä paljon.
Yleensä tuossa ei ole kyse lapsen tahdosta, vaan vanhempien halusta pitää lapsi itsellään. Lapselle yksi koti ja yksi hyvää vanhemmuutta toteuttava vanhempi on paljon tärkeämpi asia, kuin molempien vanhempien oikeus nähdä lastaan vuoroviikoin.
Yhdestä kodista olen samaa mieltä, mutta yhdestä vanhemmasta kyllä täysin eri mieltä. Lapselle on erittäin tärkeää säilyttää yhteys myös siihen etävanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että lapset joutuvat pirstaloimaan elämänsä ramppaamalla vuoroviikoin kahden kodin väliä. Eli kaikki pysyvyys viedään heiltä kertalaakista. Ei voi olla jättämättä jälkeään.
No miten sitten järjestäisit asian paremmin? Kun kriteerinä on myös se, että lapset haluaa nähdä molempia vanhempiaan vähintään yhtä paljon.
Yleensä tuossa ei ole kyse lapsen tahdosta, vaan vanhempien halusta pitää lapsi itsellään. Lapselle yksi koti ja yksi hyvää vanhemmuutta toteuttava vanhempi on paljon tärkeämpi asia, kuin molempien vanhempien oikeus nähdä lastaan vuoroviikoin.
Yhdestä kodista olen samaa mieltä, mutta yhdestä vanhemmasta kyllä täysin eri mieltä. Lapselle on erittäin tärkeää säilyttää yhteys myös siihen etävanhempaan.
... Joka usein on isä. Mutta mitä konkreettista hyötyä siitä sitten on? Usein sanotaan, että kyllä isä on lapselle todella tärkeä, mutta miksi loppujen lopuksi?
Jätä se sika. Mies on syyllinen kaikkeen, aina. Lapsen traumat voit myös laittaa sen sian syyksi.