Henkilökohtainen avustaja. Työn hyviä ja huonoja puolia.

Henkilökohtaisen avustajan pitää tehdä se, minkä asiakas tekisi itse, jos voisi. Toisin sanoen, jos asiakas kääntäisi lapiolla pottumaansa ja istuttaisi perunat ja multaisi ne käsipelillä ja tietysti nostaisi syksyllä, on avustajan se sitten tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen avustajan pitää tehdä se, minkä asiakas tekisi itse, jos voisi. Toisin sanoen, jos asiakas kääntäisi lapiolla pottumaansa ja istuttaisi perunat ja multaisi ne käsipelillä ja tietysti nostaisi syksyllä, on avustajan se sitten tehtävä. 

Avustettavan on kyettävä itse osallistumaan tähän harrastukseen. Avustaja ei tee puolesta. Lisäksi se on ilmoitettava etukäteen työpaikkailmoituksessa sekä kirjattava työsopimukseen. Työntekijän on etukäteen siis voitava tietää, minkälaista työtä hakee. Jos avustettava ei toimi lainmukaisesti, voi siitä ilmoittaa mm. sosiaalityöntekijälle, joka voi arvioida, onko vammaispalvelulain mukaiselle avustamiselle tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään haastattelussa, henkilökohtaisen avustajan paikkaan. Avustettava vaati pientä remonttitaitoa, puutarhatöitä, ruoanlaittoa, siivousta, kynsienlaittoa ja kampaustaitoa. Palkka 10, 08/h. Työtunteja 10-15 viikossa, aamulla, illalla sekä viikonloppuisin. Oltava valmiudessa jatkuvasti. Voi pyhä jysäys. Ei ihme, että nämä samat hakevat avustajia jatkuvasti mol:in sivuilla.

Saako noin pientä palkkaa maksaa Suomessa vuonna 2019?

Saa. Esim. puutarha-alalla taitaa olla alle 9 euron tuntipalkka, samoin esim. puuteollisuudessa.

Olen ollut henkilökohtaisena avustajana useammalle henkilölle (myös lapsille) nyt vuoden, ja tykännyt työstäni. Oma neuvoni olisi, että jos työtä haluaa tehdä, kannattaa se tehdä jonkun avustajia välittävän firman kautta. Itselläni on runkosopimus firman kautta, ja sitten aina asiakaskohtainen työsopimus. Näin on aina joku, johon voi ottaa yhteyttä jos on kysyttävää tai jotain ongelmatilanteita. En ottaisi avustajan paikkaa, jossa sopimus tehdään suoraan avustettavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivan täysin avustettavasta. Jos hän on mukava ihminen eikä pura sinuun kaikkea pahaa oloaan, niin työ voi olla mukavaakin.

Sitten toisessa päässä on ne, joille avustaja on vain likasanko.

Tällä paikkakunnalla on eräs mies jolla jatkuva haku päällä henkkoht avustajalle. Hänellä on melkoinen kriteerilista työntekijälle.

Ensinnäkin avustajan pitää olla nainen. Mies ei kelpaa.

Hän hokee moneen kertaan ilmoituksessa, että hänelle pitää tehdä huolellisia alapesuja monta kertaa päivässä. Tätä hän hokee koko ajan. Se huolellisten alapesujen tärkeys, monta kertaa päivässä.

Hän avautui jopa paikallisessa FB:n puskaradioryhmässä kuinka ei löydä itselleen avustajaa. Tuossakin avautumisessa hän hoki sitä että avustajan pitää ehdottomasti olla nainen ja hänelle pitää tehdä huolellisia alapesuja monta kertaa päivässä.

En ihmettele että avustajan paikalle ei ole tunkua...

Ja aina kun näen jonkun hänen kanssaan kaupungilla, käy sääliksi. Tuo on siis se henkilö, joka nykyisin on huonopalkkaisena r*nkkaajana sillä miehellä. Aina ne ovat jotain nuorehkoja tyttöjä.

Tuollaisesta henkilöstä ilmoittaisin kyllä kaupungin vammaispalveluun. Joku roti sentään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut henkilökohtaisena avustajana useammalle henkilölle (myös lapsille) nyt vuoden, ja tykännyt työstäni. Oma neuvoni olisi, että jos työtä haluaa tehdä, kannattaa se tehdä jonkun avustajia välittävän firman kautta. Itselläni on runkosopimus firman kautta, ja sitten aina asiakaskohtainen työsopimus. Näin on aina joku, johon voi ottaa yhteyttä jos on kysyttävää tai jotain ongelmatilanteita. En ottaisi avustajan paikkaa, jossa sopimus tehdään suoraan avustettavan kanssa.

Minkä firman kautta noita töitä kannattaa tehdä? Onko firmoja, joiden kautta ei kannata? Muistan kuulleeni palkkaongelmista ja kaikenlaisista huijauksista joissain firmoissa. En tiedä, mihin uskaltaisin mennä yrittämään.

Firmojen kautta työskenteleminen on toki tietyllä tavalla turvallisempaa, mutta sanoisin, että jatkuvasti vaihtuvissa paikoissa käyminen on vaikeaa, jos ei ole aiempaa kokemusta tämäntyyppisestä työstä. Joukossa on hyvinkin vaikeasti vammaisia ja sairaita ihmisiä, ja voin sanoa, että itseäni välillä pelottaa se vastuu, joka työhön sisältyy vaikka minulla aiempaa kokemusta vammaisten avustamisesta onkin. Monen kanssa olisi ihan terveydenhoitoalan koulutus tarpeen. Samalla avustettavalla tietää, mitä työhön sisältyy ja kokemattomampikin pystyy vähitellen perehtymään työhön. Jatkuvasti vaihtuvien avustettavien kanssa näin ei ole.

Tällä työllä on usein helpon homman maine, ajatellaan, että jos ei muuta saa, niin voi mennä avustajaksi. Tämä on erittäin kaukana totuudesta. Todellisuudessa työ vaatii sekä henkisesti että usein fyysisestikin paljon. Se ei ole mitään seuranpitoa.

Minä olen tehnyt firman kautta nyt puolitoista vuotta avustajan hommia. Itsellä käynyt tuuri ja pari hyvää vakiasiakasta. Yleensä ei mitään rankkaa. Lähinnä kauppa-asiointia, ruoan valmistamista, siivoilua. Lisäksi pelailen pelikonsoleita ja paljon pelkkää jutustelua. Nytkin olen töissä, tänään kaksi asiakasta, yhteensä 10 tuntia.

Töitä olisi välillä liikaakin, mutta nollatuntisopimus mahdollistaa sen että työvuorolistojen valmistumisen jälkeen voin valkata lisätöitä sen minkä jaksan. Ja jos on joku ilkeä asiakas ollut, sinne en ota vuoroja. Onneksi muutamalla vakkarilla on tarjolla tarvittaessa usein lisävuoroja.

Ei tätä loppuelämäänsä jaksa tehdä, vaihtelevat ja yleensä vajaat vuorot aiheuttavat sen että kokonaisia vapaapäiviä on harvoin kahta peräkkäin. Vuorot heittelevät usein päivittäin jne. Mutta sopii työ varsinkin sellaiselle jonka ei tarvitse haalia vuoroja niin että palaa loppuun. Lisäksi opintojen ohella ihan kätevä työ.

Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että tähän työhön lähtiessä pitäisi asennoitua niin, että työ ei ole helppoa ja kevyttä. Kyse on kuitenkin vaikeavammaisten avustamisesta, joten se rankkuus vähän niinkuin kuuluu työnkuvaan.

Eri asia on se, jos avustettava käyttäytyy täysin asiattomasti. Sitä ei tarvitse sietää, mutta se, että joutuu tekemään ihan kunnolla töitä on mielestäni tässä ammatissa itsestäänselvyys.

Omalla kohdallani pidän vaikeana asiakkaana sellaista, joka jatkuvasti kaataa omaa pahaa oloaan avustajan niskaan. Mutta se, että joudun tekemään ruumiillista työtä ja "likaamaan käteni" on minulle ollut aivan selvää jo tähän työhön hakiessani. Jos siihen ei ole valmis, ei avustajaksi kannata edes hakea.

Avustajana voi olla myös koulussa tai päiväkodissa. Itse olen päiväkodissa ja tykkään. Riippuu siinäkin tietenkin avustettavasta miten raskas työ on.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut henkilökohtaisena avustajana useammalle henkilölle (myös lapsille) nyt vuoden, ja tykännyt työstäni. Oma neuvoni olisi, että jos työtä haluaa tehdä, kannattaa se tehdä jonkun avustajia välittävän firman kautta. Itselläni on runkosopimus firman kautta, ja sitten aina asiakaskohtainen työsopimus. Näin on aina joku, johon voi ottaa yhteyttä jos on kysyttävää tai jotain ongelmatilanteita. En ottaisi avustajan paikkaa, jossa sopimus tehdään suoraan avustettavan kanssa.

Olen samaa mieltä, että kannattaa tehdä tätä työtä firman kautta, jossa on oikea esimies, joka tietää ja haluaa hoitaa työnantajan tehtävät lainmukaisesti. Joskus olen ollut sellaisessa avustajan työssä, joka on löytynyt avustajakeskuksen kautta, mutta avustettavat olivat itse työnantajia ja jouduin todella pahaan liriin. Avustajakeskuksen alueohjaajalla eikä työnantajalla ollut kummallakaan ammattitaitoa ja he väittivät molemmat toisen olevan vastuussa velvollisuuksista työntekijää kohtaan. Työntekijä tietenkin jätettiin aivan yksin. En halua enää koskaan sellaista stressiä, jonka nuo kaksi yhdessätuumin järjestivät. 

Vierailija kirjoitti:

Firmojen kautta työskenteleminen on toki tietyllä tavalla turvallisempaa, mutta sanoisin, että jatkuvasti vaihtuvissa paikoissa käyminen on vaikeaa, jos ei ole aiempaa kokemusta tämäntyyppisestä työstä. Joukossa on hyvinkin vaikeasti vammaisia ja sairaita ihmisiä, ja voin sanoa, että itseäni välillä pelottaa se vastuu, joka työhön sisältyy vaikka minulla aiempaa kokemusta vammaisten avustamisesta onkin. Monen kanssa olisi ihan terveydenhoitoalan koulutus tarpeen. Samalla avustettavalla tietää, mitä työhön sisältyy ja kokemattomampikin pystyy vähitellen perehtymään työhön. Jatkuvasti vaihtuvien avustettavien kanssa näin ei ole.

Tällä työllä on usein helpon homman maine, ajatellaan, että jos ei muuta saa, niin voi mennä avustajaksi. Tämä on erittäin kaukana totuudesta. Todellisuudessa työ vaatii sekä henkisesti että usein fyysisestikin paljon. Se ei ole mitään seuranpitoa.

Olen samaa mieltä, vaikka avustettavan kuuluisi itse osata kertoa, missä hän tarvitsee apua, näin ei ihan joka paikassa ole, ja siksi avustaja pystyy auttamaan paremmin, jos jo vähän tuntee avustettavaa.  

Siinä työssä on hyvä pystyä olemaan todella neutraalisti monenlaisten tunnetilojen ja mielipiteiden kanssa. Ja on olennaista osata olla ottamatta mitään henkilökohtaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään haastattelussa, henkilökohtaisen avustajan paikkaan. Avustettava vaati pientä remonttitaitoa, puutarhatöitä, ruoanlaittoa, siivousta, kynsienlaittoa ja kampaustaitoa. Palkka 10, 08/h. Työtunteja 10-15 viikossa, aamulla, illalla sekä viikonloppuisin. Oltava valmiudessa jatkuvasti. Voi pyhä jysäys. Ei ihme, että nämä samat hakevat avustajia jatkuvasti mol:in sivuilla.

Sitten kuitenkin sääntöjen mukaan työnantajan tulee perehdyttää työntekijä tehtäviinsä, eli siis opettaa nämä asiat. Ja avustaja siis avustaa työnantajaa tekemisessä, ei niin, että toinen tekee ja toinen katsoo. Myös työvuorot pitää sopia etukäteen. Tässä vaikuttaa olevan kehittämisen paikka, että oikeasti tulisi kaikkien tietoon, mihin henkilökohtainen apu on tarkoitettu. On väärin toisia apua tarvitsevia kohtaan, että jotkut työnantajat pelästyttävät hyvät, empaattiset avustajat pois. 

Toimin yrittäjänä henkilökohtaista apua välittävässä yrityksessä ja haluan kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan.

Ensinäkin on mielestäni vammaisten ihmisten eriarvoistamista se, että heidät pakotetaan työnantajamalliin. Työntekijän palkkaaminen on sen verran iso ja vastuullinen asia ettei sitä pitäisi kevyin perustein tehdä, eikä varsinkaan sellaisen ihmisen toimesta jolla on ongelmia jo oman arjenhallinnan kanssa. Jos jotain sattuu, työnantaja vastaa ja tuskin kunta juoksee hätiin korvaamaan kuluja vammaisen työnantajan puolesta. Riskien hallinta on haastavaa yrityksillekin.

Toisekseen kannattaa paneutua käytettyyn työehtosopimukseen. Vaikka henkilökohtaisen avun tekeminen ei edellytä tutkintoa, niin työn vaativuus voi olla peruste korkeammalle palkkaluokalle.  Lue työehtosopimuksessa olevien palkkaluokkien kriteerit ja vertaa avustettavan kanssa vaadittuja taitoja niihin. 

Kolmanneksi, älkää missään tapauksessa suostuko nollatuntisoppareihin. Henkilökohtaisen avun työssä ei ole mitään edellytyksiä sen perustelemiseksi. Työsuhteen alussa voidaan neuvotella minimituntimäärästä, josta saat palkan toteutui se tai ei. Vuoden välein lain mukaan tulee tarkistaa, että minimituntimäärä vastaa 12kk toteutunutta keskiarvoa. 

Neljänneksi, tarkista mitä työehtosopimus sanoo varalla olosta ja hälytyslisistä. 

Viidenneksi, sinulla on oikeus tietää työvuorosi kolme viikkoa etukäteen eikä niitä saa muuttaa ilman sinun suostumustasi.

Ja lopuksi, voit kieltäytyä tai irtisanoutua työstä jossa ei noudateta lakia tai työsopimukseen kirjattua työehtosopimusta ilman, että joudut siitä karenssiin. Epäselvissä tilanteissa kannattaa kysyä omalta liitolta apua. 

Jos joku nyt ajattelee että kivoja juttuja, mutta ei ole mahdollista, niin minä sanon että on. Meillä huomioidaan muun muassa nämä asiat pilkun tarkasti. Älkää hyvät ihmiset tyytykö vähempään.  

Itse olen töissä hoivakodissa missä on näitä hemmetin vaikeita tapauksia mutta siinäkin auttaa hyvät työkaverit ja se että ei saman tyypin kanssa olla koko aikaa joka hetki.

Hlökohtaisen avustajan työ on tullut tutuksi kun joskus nämä tyypit on esim kuntoutusjaksolla tai omahoitajalomalla/hlökohtaisen avustajan lomalla laitoksessa.

Yksi tyyppi oli niin järkyttävän tarkka kaikesta etten yhtään ihmetellyt, ettei hänellä ollut koskaan sama saattaja tullessaan kuntoutukseen. Puhui aina miten vaikea on löytää avustajaa. Kaiken piti olla millilleen, sekuntilleen, tietyllä tapaa. Esim herneitä tietty määrä lautasella tai koko moskan sai viedä "hevon hel vettiin" ja haukuttiin alimpaan maanrakoon. Maitoa just tietyn verran lasissa, kengät tietyllälailla jalkaan jne. Kyseisellä tyypillä oli pyörätuoli ja kehitysvammaa sekä lisäksi autismia mistä luulen tulleen noiden pakko-oireiden, mutta ihan hirveän vaikeaa niitä oli noudattaa normaalissa arjessa. D: Ei vedä vertoja kellekkään muistisairaalle kenet olen tavannut. En osaa edes kuvitella, miten on halunnut että avustaja siivoaa kodin. Ja aina hirveästi negatiivista sanottavaa oli se sitten mitä vaan, sää, uutiset, Suomi, nainen, mies, marsu aina vaan negatiivista.

Ja sitten toinen mies joka oli ihan älytön per vo, ällöili ja teki kaikkea mitä en kehtaa edes kirjoittaa hoitojaksoillaan. Tässä ihan hiljattain, olen siis ollut poissa kyseisestä hoitolaitoksesta n 1.5 vuotta, jakoi minulle facebookissa oman alastonkuvakansionsa. :D Kaiveli siis tosiaan myös kaikki hoitajat netistä. Onnea vaan sillekkin, joka hoitaa häntä 24/7.... me jouduttiin kestämään vaan 1-2vkon laitosjaksot.

Vierailija kirjoitti:

Toimin yrittäjänä henkilökohtaista apua välittävässä yrityksessä ja haluan kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan.

Ensinäkin on mielestäni vammaisten ihmisten eriarvoistamista se, että heidät pakotetaan työnantajamalliin. Työntekijän palkkaaminen on sen verran iso ja vastuullinen asia ettei sitä pitäisi kevyin perustein tehdä, eikä varsinkaan sellaisen ihmisen toimesta jolla on ongelmia jo oman arjenhallinnan kanssa. Jos jotain sattuu, työnantaja vastaa ja tuskin kunta juoksee hätiin korvaamaan kuluja vammaisen työnantajan puolesta. Riskien hallinta on haastavaa yrityksillekin.

Toisekseen kannattaa paneutua käytettyyn työehtosopimukseen. Vaikka henkilökohtaisen avun tekeminen ei edellytä tutkintoa, niin työn vaativuus voi olla peruste korkeammalle palkkaluokalle.  Lue työehtosopimuksessa olevien palkkaluokkien kriteerit ja vertaa avustettavan kanssa vaadittuja taitoja niihin. 

Kolmanneksi, älkää missään tapauksessa suostuko nollatuntisoppareihin. Henkilökohtaisen avun työssä ei ole mitään edellytyksiä sen perustelemiseksi. Työsuhteen alussa voidaan neuvotella minimituntimäärästä, josta saat palkan toteutui se tai ei. Vuoden välein lain mukaan tulee tarkistaa, että minimituntimäärä vastaa 12kk toteutunutta keskiarvoa. 

Neljänneksi, tarkista mitä työehtosopimus sanoo varalla olosta ja hälytyslisistä. 

Viidenneksi, sinulla on oikeus tietää työvuorosi kolme viikkoa etukäteen eikä niitä saa muuttaa ilman sinun suostumustasi.

Ja lopuksi, voit kieltäytyä tai irtisanoutua työstä jossa ei noudateta lakia tai työsopimukseen kirjattua työehtosopimusta ilman, että joudut siitä karenssiin. Epäselvissä tilanteissa kannattaa kysyä omalta liitolta apua. 

Jos joku nyt ajattelee että kivoja juttuja, mutta ei ole mahdollista, niin minä sanon että on. Meillä huomioidaan muun muassa nämä asiat pilkun tarkasti. Älkää hyvät ihmiset tyytykö vähempään.  

Kiitos muistutuksesta!!!

Sairauslomalla ja leikkaus, työnantaja ilmoitti

ottavansa tuuraajan,mutta vain siksi aikaa ja

ilman muuta jatketaan sitten.Kun piti sopia

Työhönmenosta ei ota yhteyttä vaikka itse

lupasi,ei vastannut viesteihin.

Ei riitaa ei mitään, muttei tee ohjeista huolimatta asioita mitä työnantajalle kuuluu.

Jättää vain ja työntekijän selkänahasta ne on pois.Ottaa ilmaisen avun muttei halua tehdä mitään ylimääräistä kuin valmiin tuntilapun

lähettää.Useampi vuosi jo näin,väsyttää.

Apua, hain juuri yhdelle firmalle avustajaksi, luin monta ketjua aiheesta ja nyt kaduttaa. En haluakaan enää.

Itse olen noin puoli vuotta tehnyt henk.koht avustajan töitä ja haastattelussa nainen vaikutti todella mukavalta ja kivalta mutta auta armias kun työt alkoivat. Tää tyyppi kyttää mun jokaista liikettä ja kaikki mitä teen on väärin tehty. Aluksi melkein jo luulin että olen oikeesti niin huono työntekijä että siksi valittaa joka ikisestä pikku asiasta mutta olen tässä ajan mittaan huomannut ja juttuja kuullut että työntekijät hänellä vaihtuu aika tiuhaan ja olen myös huomannut että en ole ainut kehen hän purkaa katkeruuttaan. Hän todella saa minut tuntemaan itteni todella huonoksi ja tyhmäksi työntekijäksi.

Itse työ ei omasta kokemuksestani ole raskas, riippuu tietysti asiakkaasta. Henkisesti paljon raskaampaa. Pitäisin tästä työstä jos olisi mukava avustettava. Tällä hetkellä työ tosiaan tuntuu raskaalta henkisesti. Ahdistaa mennä töihin tästä syystä.

Vaitiolovelvollisuus? Kuinka kävisi,jos hoitolaitosten, vaikka sairaaloiden hoitajat tai kodinhoitajat kirjoittaisivat lehtien palstoille tarkasti potilaiden yksityisasioita. Monista kommenteista voi ainakin avustettava tunnistaa,kenestä puhutaan.

Tosin on niin,että usein kirjoituksillaan voi antaa kuvan enemmän kirjoittajasta itsestään kuin avustettavasta henkilöstä.