minä normaali, muut äidit outoja : D
Olen huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että taidan olla hieman besser-wisser : D
Tuntuu näitä palstoja lukiessa ja muiden äitien juttuja seuraillessa joskus, että miten voi olla outoja mielipiteitä ja aukkoja tiedoissa ts. kaikki muut on tyhmiä ja väärässä.
No ei vaan, kenessäkään ei ole " vikaa" , täytyy katsoa peiliin. Siis tämä juttu lähtee siitä mitä itse pitää outona muiden äitien juttuina. Mun mielestä esim:
-En tajua miks jotkut pitää vauvojen puuroja TOSI kalliina ja sen takia antavat aikuisten puuroa heti. Siis onko kaikki ihan oikeesti TOSI köyhiä, missä kaikki keskituloiset tavikset joilla varaa normaaliruokaan?
-Miks sitä velliä pitää olla antamassa 2 kk ikäisille nälkää? Miten ois korvike. En jotenkin jaksa uskoa, että kukaan 2 kk ikäinen voi olla niin nälkäinen, ettei lisämaito riitä, vai voiko?
-Ihme hinku alkaa tehdä vatsalihasliikkeitä mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Joo, ihan kuin siinä ois ratkaisu liikakiloihin. Miten ois laihutus ja antaa ajan kulua. Hieman armoa itseä kohtaan.
-Taapero imetystä en tajua alkuunkaan. Meillä tuttvapiirissä yksi tapaus ja aina mua jaksaa hämmästyttää, kun likka leikin lomassa käy ottaan huikkaa tissistä. Itse juoksee kaivaan tissiä äidin paidan alta.
Tässä joitakin juttuja, jotka mua ihmetyttää, mutta korrektisti olen hiljaa. Kunhan näin itsekseni olen ihmetellyt.
Kommentit (118)
Lista, joka minua jaksaa ihmetyttää on pitkä.
-imetys: tärkeää ja tavoiteltavaa, mutta kiihkoilu menee täysin yli
-vaipat: itse en jaksa ottaa ongelmaa naapurin vaippa valinnoista
-kiinteiden aloitus: kaikki vauvat eivät kasva kalenterin mukaan ja kiinteiden aloitusajankohta on yksilöllistä
Mutta eniten ihmetyttää nämä äidit, joiden mielestä suvun, tuttujen ja naapuruston pitäisi mukautua heidän vauvansa päivärytmiin tai sen puuttumiseen ja järjestää oma ajankäyttönsä heidän vauvan unien mukaan.
Ja tietysti nämä esikoisen saaneet, jotka eivät ymmärrä, että joillan äideillä on muitakin huollettavia kuin vauva.
Mä en kanssa ymmärrä taaperoimettäjiä. Se kuulostaa niin ällöltä, etenkin nuo muutamat alkupään kuvailut (juostaan leikinlomasta hakemaan huikkaa... yäk).
En myöskään ymmärrä erään neuvolatädin outoja neuvoja. Siis meille hän antoi täysin erilaiset ohjeet kuin eräälle ystävälleni. Miten ohjeet on voineet 2kk muuttua?
Tuttijuttuja en kanssa aina jaksa ymmärtää. Miksi vauvalle pitää nousta yölläkin antamaan tuttia? Okei.. yleensähän syynä on tietysti se, että vauva ei osaa nukkua ilman tuttia, mutta miksi siis opettaa tuttiin?
Joidenkin hygieniaintoilua en myöskään ymmärrä. Kaiken pitää olla steriiliä ja puhdasta. Suurin kauhistus on, jos lapsi vahingossa laittaa esim. hiekkaa suuhunsa! IIk!
Kyllähän noita juttuja on, mutta nyt tyttö meni leikkimään tietsikan johdolla, joten täytyy häippästä!
Heather ja neiti-nessukka 9kk
Ihmetyttää se, että vauvani nukkumista jatkuvasti ihmetellään. Tyttö nukkuu siis 20-21 - 10-11. Koko ajan jostain kuulee, että tytössä on jotain vikaa, vaikka selitänkin aina, että asiaa on terveyskeskuksessa tutkittu, ja mitään vikaa ei ole. Tyttö vain tarvitsee paljon unta, koska on tosi aktiivinen ja touhottaa päivisin (nukkuu yhdet, noin parintunnin päikkärit.).
Samoin en ymmärrä sitä, miten jotkut äidit eivät suurin surminkaan voisi jättää pikkuistaan isovanhempien hoitoon. Meillä ainakin tyttö oli ekan kerran 2kk ikäisenä yökylässä, sillä olen äitini kanssa äärettömän läheinen, ja haluan, että hänkin saa olla paljon lapsenlapsensa elämässä mukana. Meille tällainen sopii, ehkä joillekin se ei. Mutta silti ihmettelen niitä, jotka eivät uskalla/halua/pysty olemaan erossa lapsestaan sekuntiakaan.
Mutta eniten ihmetyttää nämä äidit, joiden mielestä suvun, tuttujen ja naapuruston pitäisi mukautua heidän vauvansa päivärytmiin tai sen puuttumiseen ja järjestää oma ajankäyttönsä heidän vauvan unien mukaan.
Ja tietysti nämä esikoisen saaneet, jotka eivät ymmärrä, että joillan äideillä on muitakin huollettavia kuin vauva.
[/quote]
Mulla ja tuntuu olevan useimmilla muillakin on sellainen periaate, että se pienin on se jonka mukaan mennään. Mua ärsyttää ne lapsettomat ihmiset, jotka ei yhtään tajua, että mä järkkään syömiset, unet jne sovitun mukaisesti ja hikeennyn kun suunnitelmat muuttuu (oho, nukuin pommiin, tavataanko myöhemmin?) ja lapset onki sit väsyjä ja nälkäisiä hankalaan aikaan ja mulle tulee siitä lisätyötä. Sit vielä päivitellään miksi lapset nyt on hankalia ja et ei nyt ehtisi pysähtyä syömään...
CecilyHenry:
ne äidit jotka eivät röyhtäytä vauvaansa.
Sitten luulevat vauvan itkevän nälkää ja antavat lisämaitoa/velliä jonka jälkeen vauva itkee kahta kauheammin!Alle puolivuotiaan munuaiset ja maksa eivät kykene käsittelemään kunnolla suoloja, joita esim. velleissä ja soseissa on.
Itse asiassa munuaiset eivät pysty käsittelemään lehmänmaidon proteiineja kun esim. korviketta menee yli 12 dl/vrk. Siksi suositellaan kiinteitä, jos korviketta menee enempi/ vrk.
heather:
Mä en kanssa ymmärrä taaperoimettäjiä. Se kuulostaa niin ällöltä, etenkin nuo muutamat alkupään kuvailut (juostaan leikinlomasta hakemaan huikkaa... yäk).
Samoin en ymmärrä sitä, miten jotkut äidit eivät suurin surminkaan voisi jättää pikkuistaan isovanhempien hoitoon. Meillä ainakin tyttö oli ekan kerran 2kk ikäisenä yökylässä, sillä olen äitini kanssa äärettömän läheinen, ja haluan, että hänkin saa olla paljon lapsenlapsensa elämässä mukana. Meille tällainen sopii, ehkä joillekin se ei. Mutta silti ihmettelen niitä, jotka eivät uskalla/halua/pysty olemaan erossa lapsestaan sekuntiakaan.
[/quote]
Eli äidin tai isän pitäisi olla aina paikalla pitkään. Nyrkkisääntö on, että 1-vuotias voi olla yhden yön poissa, 2-vuotias kaksi, jne.
Korjaus taaperoimetyksen puolustus viestiisi: ensimmäisen linkin mukaan (josta siis kirjoitit omassa viestissäsi että mitä pidempään imettää, sitä älykkäämpi lapsi) imetys lisäsi älykkyysosamäärää vauvalla vain jos imettää 7-9kk, jonka jälkeen osamäärä kääntyy hienoiseen laskuun. Eli (tutkimuksen mukaan) sitä älykkäämpi lapsi- jos imetät 7-9kk. Tietää mitä tilaa.
Koska ainakin pikkusiili oli ymmärtänyt kirjoitukseni väärin.
Totta kai vauvan tarpeet ja niiden tyydyttäminen on vanhemmille ensisijainen asia ja kaikki muukin vauvaan liittyvä.
Ajoin takaa lähinnä tilanteita, joissa äiti olettaa myös kaikkien muitten ajattelevan näin. Esimerkkejä elävästä elämästä:
-Naapurin koira suljettava sisälle lapsen päiväunien ajaksi.
-Muita lapsia komennetaan pihalla olemaan hiljaa,koska vauva nukkuu.
-Naapurissa ei saisi tehdä remonttia, koska lapsi häiriintyy.
-Ja paras! Isovanhemmat kutsuneet lapset perheineen syömään ja yksi lapsista ilmoittaa, että myöhästyvät pari tuntia, koska piltti päiväunilla. Saapuvat siis kaksi tuntia myöhässä ja piltin äiti loukkaantuu, kun muut 12 henkeä ovat jo syöneet, eikä heidän saapumistaan ole odotettu.
-vimputti
Kannanpa korteni kekoon minäkin...Hauska ketju!
Minäkään en tajua taaperoimettäjiä. Mielestäni raja menee suunnilleen siinä kun lapsi osaa kävellä kunnolla ja pyytää itse maitoa.
Sitäkään en tajua, miksi kestovaippojen käyttäjät ja kantoliinailijat yleistetään hörhöiksi ja fanaatikoiksi. Itsekin käytän kestovaippoja ja liinaa ja olen ihan tavallinen ihminen/äiti, en mikään fanaatikko (vaikka joskus kyllä ihmisten piittaamattomuus ympäristöasioissa ottaakin pannuun, myönnetään ; )
Miksi kaikki pitää ostaa uutena? Vaunut, vaatteet jne. kun kerran mikään ei kulu vauvalla käytössä.
Miksi pitää investoida 139 euroa vauvan välikausihaalariin, kun en itsellenikään osta niin kalliita vaatteita? Onhan se toki hienoa, että piltillä on päällä 74 koon vaaleanpunainen Reimatec...
Miksei purkkiruokia saisi antaa? Meillä syödään molempia sekaisin. En ole mielestäni yhtään sen parempi äiti siksi, että teen vauvan ruuat itse. Purkit ovaa kätevämpiä matkoilla ja varmasti ravintoarvot ovat ihan kohdillaan.
Miksei velliä saisi antaa? Meillä poika on saanut sitä 3 kk iästä lähtien ja saa nytkin vielä iltavellin, vaikka täyttää viikon päästä 1 v. Olkoon sitten vaikka maissijauholla terästettyä korviketta kuten joku aikaisempi sanoi (meillä tosin täysjyvävelliä nykyisin...)
Miten niin lapsen hoitajan pitää olla aina sama eli äiti? Olen varma, että lapseni perusturvallisuus on ihan kunnossa, vaikka onkin välillä isovanhempiensa kanssa ja joskus jopa yökylässä. Oli ensimmäistä kertaa parin kuukauden ikäisenä. Ainakin meillä äidin ja isän parisuhde ja mielenterveys ovat näin paremmassa jamassa, kun saadaan välillä hengähtää.
Miksei lapsi saisi nukkua omassa huoneessa omassa sängyssään? Näin taataan ainakin meillä paremmat yöunet kaikille.
Ja myönnetään jonkun aikaisemman kirjoittajan ihmettelyt siitä, että koko naapuruston pitää mukautua vauvan nukkumarytmiin. Koskaan en ole kenellekään mitään sanonut, mutta ottaa kyllä päähän se, että jäätelöauto tulee iltaisin ikkunan alle soittamaan klo 20.30 eli juuri silloin kun poikaa yritetään saada nukkumaan tai että naapuri päästää samaan aikaan neljä koiraansa ovesta haukkumaan pihalle kaiken mahdollisen liikkuvan. Meillä kun on nyt vaikeat ajat menossa nukkumaan laittamisessa eli poika ei haluaisi millään rauhoittua unille.
Ottaapa minua päähän sekin, etten voi poikaa laittaa ulos päiväunille, koska naapuritontilla on räjäytystyömaa ja siellä kamala rekkaralli ja äänekän kivien lavalle laitto-operaatio. Kyllä nämä asiat saavat päähän ottaa, mutta ei kai niistä tarvitse mennä huomauttamaan ; )
pumpuli27 kirjoitti: " Edellinen kirjoitti asioiden hankaloittamisesta. Kyllä minä olen besserwisserinä sitä mieltä, että tietyt valinnat myös hankaloittavat asioiden sujumista" .
### Tuo oli näemmä tarkoitettu minulle, joten pakko vielä kertoa tämä: En tiedä mikä kirjoituksessani sinusta " hankaloittaa" asioiden sujumista, onko se sitten kenties kestovaippojen käyttö? Mutta se ei ole minulle mikään " ylimääräinen rasite" jonka hoidan hampaat irvessä, samalla kun pitäisi keretä Kaunareitakin katsomaan. ;) Ei tosiaankaan. Se on meidän perheessä nykyään paremminkin " elämäntapa" , luonnollinen osa arkea - joka kuuluu yhtä luonnollisena osana elämäämme kuin mikä tahansa muukin juttu, esim. ruuanlaitto.
Se millaisen kuvan toimintamalleistani annan lapsilleni, saavat lapseni päättää itse. Jos he oppivat jo pienestä pitäen näkemään, että kaikki tässä maailmassa ei ole " kertakäyttöistä" , ja ympäristöäkin pitää kunnioittaa, niin minusta se on vain positiivinen asia jos muistavat sen isonakin - kun omia valintojaan itsenäisesti tekevät! :)
Ja ihan tavallinen äiti koen olevani, kaikissa valinnoissani, en ollenkaan mikään " outo" . ;))
Ei ollut kommettini hankaluudesta sinun kestoiluistasi (mistä niin päättelit?) vaan se kumpusi tämän vastaajan viimeisestä sanasta:
äitiiii:
On minustakin kiva aina ihmetellä muiden ratkaisuja, mutta tarkotin tuolla äskeisellä, että turhaan sitä nyt niin tosissaan toisia haukutaan. Eipähän nuo toisten tyylit olla ja elää minun elämääni hankaloita.
Minä en ymmärrä, mitä erikoista tutin imemisessä on? Ottaa suorastaan pannuun, kun jotkut (mm. terkkari, isovanhemmat) jaksavat _joka_ kerta kysyä, että syödäänkö tuttia. Anoppikin jaksaa aina pauhata, että eikö vieläkään syö tuttia?! Oli nyt kyllä samaa mieltä, että ehkä ei enää puolen vuoden ikäistä kannata opettaa syömään tuttia.
Mielestäni tutittomuus on jotenkin luonnollisempaa kuin tutin imeminen. En ymmärrä, miksi minun pitäisi vain sinnikkäästi saada lastani imemään jotakin kuminpalasta? Täytyisikö minun aiheuttaa vauvalleni mahdollisesti purentavikoja tai välikorvan tulehduksia? Itse olen syönyt lapsena pitkään tuttia ja purentavikaa löytyy. Minustakin on ihmeellistä, että sitä tuttia pitää öisin käydä laittamassa moneen kertaan suuhun. Hankalaa, sanoisin. Jokainen tyylillään kuitenkin.
Meillä on itketty paljon, joten tutti olisi ehkä tuonut helpotusta vanhemmille. Hengissä on kuitenkin selvitty tästäkin.
Nyt just ei tuu muuta purnattavaa mieleen, ehkä myöhemmin. :)
ja monista muistakin peruslastenhoitoon liittyvistä asioista on tullut joillekin äideille kuin uskonto, jonka opinkappaleita seurataan tunnontarkasti ja vääräuskoisia jahdataan suorastaan ihailtavalla (?) sinnikkyydellä. Imetys on toki ok ja on hyvä, että siitä on asiallista tietoa saatavilla eikä heti ekaan vastoinkäymiseen lopeteta jne. mutta hurmahenkisyys tuntuu vieraalle. Ihan kuin tässä lastenhoidossa ja myöhemmin kasvatuksessa olisi vain yksi oikea linja: MINUN LINJANI, jonka pyhä WHO on siunannut.
Ihmetyttää myös se, että mennään kaikenlaisten oppien mukaan, esim. " minä nukutan lasta vain omassa huoneessaan" tai " minä en ikinä antaisi lapseni nukkua missään muualla kuin kiinni kyljessäni" . Meidän perheessä on menty aina lapsentahtiin. Nukuttu vierekkäin, kun se on tuntunut tarpeelliselta (lähinnä vastasyntyneisyysvaiheessa), mutta myös siirrytty aikanaan omaan huoneeseen, kun se on tuntunut viisaimmalta kaikkien unirauhan takia. Samoin on menetelty muissakin kysymyksissä. Kyllä meillä ollaan viisaita ;)
No, omia Oikeita kantojani:
- kestovaippailua en ymmärrä
- kaiken ruoan itse tekemistä en ymmärrä, ok jos jaksaa ja viitsii, mutta miksi vaivautua? Itse teen jotain kyllä, mm. juuri sen puuron teen itse kun vauvalle ei sovi vastikepohjaiset valmispuurot.
- imetyssotaa ylipäätänsä, imetti tai ei
- ylihygieenisyys
- nukuttamisasiat, metelittömyys
- leluttomuus
- tv:ttömyys
- se, että veetään herne nenää, jos joku äiti suvaitsee ottaa omaa aikaa tavalla tai toisella, tai jos joku äiti ei sitä halua ottaa, niin sitäkin jaksetaan ihmetellä.
...että ketään toista voi ottaa päähän se jos joku haluaa treenata vatsalihaksiaan! Entäs sitten, eihän se ole keneltäkään pois! Ja kaikilla ihmisillä ei ole tarvetta laihduttaa, toisilla on tarve vaan kiinteytykseen. Miten ketään voi ärsyttää se et joku tekee vatsalihaksia?
Ja miten kukaan voi olla sitä mieltä et kestoilu on rasittavaa jos ei sitä ite harrasta? Kyllä ne meillä ainakin menee muun pyykin mukana ilman mitään rasitusta, eikä vauvan aikaa jää yhtään vähemmälle...
Br1t
...miksi ihmeessä korvikeäiti on aina laiska ja ihan vaan lsikuuttaan lopettanut imetyksen?
Meillä poika sai laitoksella tissiä ja pulloa, pullosta lypsettyä maitoa koska keltaisuuden takia ei jaksanu kauaa rintaa imeä. Kotona sitte yritin imettää rintakumin kanssa ja tappeluksihan se meni. Poika vaan huusi ja huusi eikä saanut otetta. Apua yritettiin saada rintakumista, neuvolasta ja sairaalasta. Aloin sitten lypsää että kuitenkin saisin pojalle sitä parempaa tavaraa, silti joka kerta ennen syömistä yritin tissillä(lypsin siis aina syötön jälkeen). Huutoa jatkui pahimmillaan tunti, näinkö sitten pitäisi toimia? Kun ei tissistä milliäkään saa ja huutaa ja huutaa niin eikö tosiaan pidä antaa pulloa?
Kolmen viikon tappelun, lypsämisen ja vähitellen korvikkeisiin siirtymisen jälkeen maidon tulo loppui kuin seinään. Yritin lypsää useammin sitä kymmentä milliä minkä ulos sain, sillä seurauksella että nännit halkesivat. Kaksi päivää lypsämättä tissejä kuntoon hoidellen ja tippaakaan ei enää tule.
Ehkä tosiaan olisi pitänyt vaan yrittää tissillä. Kyllähän se lapsi sitten syö kun tarpeeksi nälkä on.
Br1t, imetyksen epäonnistumisesta surullinen korvikeäiti jonka laiskuus nyt ilmeisesti aiheuttaa lapselle atooppisen ihottuman, maitoallergian, diabeteksen ja ties mitä muita kauheuksia.
Ei varmasti olla sua tarkoitettu, jos joku on laiskaksi korviketta antanutta haukkunut. Sinä olet sentään yrittänyt viimeiseen asti imettää (hatun nosto) eli et todellakaan ole laiska. Itse ajattelin, kun joku laiskaksi sanoi korviketta antavia, että siis näitä, jotka kaipaavat vapautta, eivätkä siis jaksa/viitsi vaan imettää ja siksi siirtyvät TÄYSIN korvikkeeseen.
...juu en ehkä viitannut pelkästään tähän ketjuun..ketuttaa vaan niin kovasti kun kaupat kassat kysyy ku hihanlla sata purkkia korviketta et " eikö olis halvempaa imettää" ja cittarin lorumaassa korvikkeiden hintoja katsellessa joku tulee kysymään et " etkö sä tiedä että ton ikäselle äidinmaito on parasta ruokaa" ...
Juu haloo tiedän kyllä. Harmittaa niin kovasti tuo imetyksen epäonnistuminen että vedän herneen nenään tosi helposti. Ehkä pääsen tästä syyllisyydestä joskus...:)
Br1t
Kolmenäitee:
Tästä tuli mieleen:
En kerta kaikkiaan ymmärrä leikkipuistossa tupakoivia äitejä, jossa olen taaperon kanssa, vauva vaunuissa. Menisivät edes tuulen alapuolelle polttamaan. Tällaisessa tilanteessa teen saman kuin sinä kolmenäitee, työnnän vaunut puiston toiselle puolelle ja mulkaisen julmasti. Ärsyttää. Murr...
Tätä palstaa lukiessani ja muutenkin näitä vauvanettipalstoja luettuani, ymmärrän vihdoin, miksi monet äidit pinkovat kiireesti takaisin töihin/pyrkivät ottamaan mahd.paljon omaa aikaa lapsestaan/lapsistaan. Miksi äitiys on suorittamista? Miksi vertaillaan muihin äiteihin? Miksi pyritään olemaan niin täydellisiä asiassa kuin asiassa? Väsyminenhän siitä ajan mittaan seuraa.
Minä ainakin teen tavallani. Toisissa asioissa menen sieltä missä aita on matalin (jonkun mielestä) ja toisissa asioissa näen hirveästi vaivaa (jonkun mielestä). Eikö tärkeintä ole se, että lasta rakastetaan ja hoidetaan lapsen perustarpeet? Ja kuten täällä on monesti mainittu: kukin tyylillään. Mutta eihän yritetä silti liikaa eikä vertailla itseämme muihin?!