Pääseehän lapsosesi varmasti sosioekonomisesti OIKEAAN kouluun - erot hurjia!

Kannattaa vaan olla tyytyväinen jos lapsella edes on kavereita. Itse muutin pieneltä paikkakunnalta isolle paikkakunnalle "parempaan" lukioon enkä saanut kavereita koko lukioaikana koska olin monen mielestä juntti. Koulussa suurin osa tytöistä oli joko hienohelmoja kultalusikat kainalossa tai sellaisia hikipinkoja joilla ei ollut mitään sosiaalista elämää. Itse putosin siihen väliin. Parhainta on että vanhemmillani ei ollut tämän päätöksen kanssa mitään osaa vaan päätin itse muuttaa. Kirjoitin ylioppilaaksi hyvin arvosanoin ja pääsin hyvälle alalle opiskelemaan, MUTTA oliko se masennuksen ja syrjäytymisen arvoista? ei... Edelleen olen yksinäinen ja vaikea tutustua ihmisiin.

Jutun pointti on se että ei aina kannata luottaa siihen että oma lapsi edes saa kavereita jostain muualta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä koulushoppailijat kulkee matkat? Olen luullut että koulukyyteihin on oikeus vain siihen lähimpään kouluun. En siiis todellakaan tiedä eikä asia edes kosketa. Kunhan mietin. Tuntuisi epäreilulta, että lähikouluun pitäisi pyöräillä vesisateessa samalla kun koulushoppailijat istuu taksissa.

Hölmö. Onko tuollaisia idiootteja olemassa? Ei Helsingissä taksissa istu kuin liikuntarajoitteiset.

Painotettuun opetukseen saa Hsl:n lipun kaupungin piikkiin. Lukiomatkathan jokainen maksaa kaikkialla itse.

Koko tässä keskustelussa oli kyse pk-seudun kouluista. 

Tajutkaa nyt, että kaikissa lukioissa ei saa sitä perusoppimäärää luettua, jos koulu on ns. huono. Tasoerot ovat niin suuria, mutta ei se mitään vaikuta, jos lapsi ei halua mihinkään vaikeapääsyiselle alalle. Mutta jos lapsi haluaa yliopistoon kotiseudulleen (HY) vaikeapääsyiselle alalle, niin on pakko miettiä mihin kouluun pitää mennä. Tilanne on muuttunut siitä kun itse olin nuori. Kirjoitin tuonne aivan alkuun oman tarinamme, lähin yläaste oli oppimäärältään eliittikoulua selvästi jäljessä enkä usko, että lapsemme olisi päässyt haluamaansa paikkaan (HY) ilman koulushoppausta.

Ihan mielenkiinnosta: Jos lähikoulussa taso on heikompi, eikösieltä saa helpommin paremman todistuksen? Sillä pääsee sitten halutessaan lukioon keskiarvon perusteella. Saako heikommasta lukiosta myös paremman päästötodistuksen helpommin? Ja sillä nykyään haetaan korkeakouluihin, joissa suuri osa pääsee pelkän todistuksen perusteella sisään (onko tämä todistus siis tuo päästötodistus vai YO-paperi vai niiden yhdistelmä?)? MIKSI siis pitäisi shopata parempi koulu, ellei ole aivan huippuoppilas? 

Kaikille vaikeapääsyisille aloille on pääsykoe, ja yotodistuksen arvosanoista lasketaan tällä hetkellä alkupisteet kaikille aloille. Tulevaisuudessa on varmaankin pakko tehdä jotain sille, että numerot ovat täysin yhteismitattomia, jos aletaan valita todistuksen perusteella. Mutta vaikeapääsyiset (HY lääkis, oikis) alat eivät ole suunnitelleetkaan pääsykokeesta luopumista jatkossakaan, muuten tulijoita on liikaa, pakko karsia. Jossain vaiheessa oli kai matemaattisille aloille yliopistoon voimassa se sääntö, että laudaturin tai eximian kirjoittanut pääsee sisälle ilman pääsykoetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä koulushoppailijat kulkee matkat? Olen luullut että koulukyyteihin on oikeus vain siihen lähimpään kouluun. En siiis todellakaan tiedä eikä asia edes kosketa. Kunhan mietin. Tuntuisi epäreilulta, että lähikouluun pitäisi pyöräillä vesisateessa samalla kun koulushoppailijat istuu taksissa.

Hölmö. Onko tuollaisia idiootteja olemassa? Ei Helsingissä taksissa istu kuin liikuntarajoitteiset.

Painotettuun opetukseen saa Hsl:n lipun kaupungin piikkiin. Lukiomatkathan jokainen maksaa kaikkialla itse.

Koko tässä keskustelussa oli kyse pk-seudun kouluista. 

Tajutkaa nyt, että kaikissa lukioissa ei saa sitä perusoppimäärää luettua, jos koulu on ns. huono. Tasoerot ovat niin suuria, mutta ei se mitään vaikuta, jos lapsi ei halua mihinkään vaikeapääsyiselle alalle. Mutta jos lapsi haluaa yliopistoon kotiseudulleen (HY) vaikeapääsyiselle alalle, niin on pakko miettiä mihin kouluun pitää mennä. Tilanne on muuttunut siitä kun itse olin nuori. Kirjoitin tuonne aivan alkuun oman tarinamme, lähin yläaste oli oppimäärältään eliittikoulua selvästi jäljessä enkä usko, että lapsemme olisi päässyt haluamaansa paikkaan (HY) ilman koulushoppausta.

Ihan mielenkiinnosta: Jos lähikoulussa taso on heikompi, eikösieltä saa helpommin paremman todistuksen? Sillä pääsee sitten halutessaan lukioon keskiarvon perusteella. Saako heikommasta lukiosta myös paremman päästötodistuksen helpommin? Ja sillä nykyään haetaan korkeakouluihin, joissa suuri osa pääsee pelkän todistuksen perusteella sisään (onko tämä todistus siis tuo päästötodistus vai YO-paperi vai niiden yhdistelmä?)? MIKSI siis pitäisi shopata parempi koulu, ellei ole aivan huippuoppilas? 

Siksi, että huonossa koulussa voi tulla peruuttamatonta vahinkoa osaamistasoon ja opiskelukulttuuriin/motivaatioon, muista traumaattisista kokemuksista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kun opetuksessa on käytössä oikeanlainen oppimateriaali, se kaikki aika tuhraannu siihen, että oppilaat laatii sen oppimateriaalin siellä joka tunnilla aina uudestaan. Käsitätkö?

Eli vaihtoehdot ovat, että joko ostetaan kalliit kertakäyttökirjat, tai oppilaan pitää tehdä kaikki aina uudestaan jokaiselle tunnille?

Kuulostaa edelleen aivan julmetun vanhanaikaiselta. Ilmeisesti mun lapsilleni on sattunut todella hyviä opettajia. Välillä on vedetty ilman matikankirjaa, ja opetus on muuttunut vain mielenkiintoisemmaksi.

Matikka ja kielet ovat oppiaineina erilaisia. Kielissä on paljon mekaanista ulkoa opettelua.

Mun aikaan ne ulkoa opeteltavat asiat oli koottu tekstikirjaan, jota saattoi kierrättää useamman vuoden. Nykyään ilmeisesti "ne kieliopit ja sanastot ovat siinä tehtäväkirjassa", ainakin niin kirjoittaa joku tuossa yläpuolella. Hyvä bisnes.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä tavisperheiden haukkumista. Eikös se teistä huippukoulujankkaajista ole vain parempi, ettei iso osa vanhemmista edes yritä saada lapsiaan sinne huippukouluihin, niin teidän lapsillanne on sinne paremmat saumat? Mikä ihme motivaatio teillä on haukkua kouluvalinnat rennommin ottavia äitejä tyhmiksi, saamattomiksi, lapsistaan välittämättömiksi..? Luulisi, että te vaan myhäilisitte, että hehe tuossa taas yksi äiti jonka lapsi EI kilpaile meidän Sitruunamelissa-Jessikan kanssa lääkispaikasta?

Elämä ei ole nollasummapeli. Mä en ajattele että toisen lapsen saama tuki on mun lapsen tulevaisuudesta poissa.

Musta on sääli ajatella niitä tavisperheiden lapsia, jotka hoitaa yksin kaiken koulunkäyntiin liittyvän. Vanhemmat ei yhtään seuraa missä mennään. Aamulla lapsi syö yksin aamupalaa ”osaa se kaapista ottaa”, ehkä muistaa välineensä, ehkä ei.

Äiti ja isä eivät lue wilmaa/helmiä tms ikinä, ei ole meidän asia. Eivät kåy koululla ellei ole pakko. Ikinä ei ole.

Lapsi pärjää ehkä, jos on fiksu, ehkä ei. Sitä ei kukaan huomaa, ellei ongelmat räjähdä naamalle.

Ope saa kirjoitella wilmojaan siitä, että olisko sillä Tuurella ulkohousut ja että vanhempainilta/varttikin olis ja niin pois päin. Mutta ei se kiinnosta.

Tästä huolimatta joku lapsi menestyy, toinen ei yhtään. Ei sillä ollu lukupäätä. Tai ehkä olis ollutkin, kun olis huolehdittu, edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kun opetuksessa on käytössä oikeanlainen oppimateriaali, se kaikki aika tuhraannu siihen, että oppilaat laatii sen oppimateriaalin siellä joka tunnilla aina uudestaan. Käsitätkö?

Eli vaihtoehdot ovat, että joko ostetaan kalliit kertakäyttökirjat, tai oppilaan pitää tehdä kaikki aina uudestaan jokaiselle tunnille?

Kuulostaa edelleen aivan julmetun vanhanaikaiselta. Ilmeisesti mun lapsilleni on sattunut todella hyviä opettajia. Välillä on vedetty ilman matikankirjaa, ja opetus on muuttunut vain mielenkiintoisemmaksi.

Matikka ja kielet ovat oppiaineina erilaisia. Kielissä on paljon mekaanista ulkoa opettelua.

Mun aikaan ne ulkoa opeteltavat asiat oli koottu tekstikirjaan, jota saattoi kierrättää useamman vuoden. Nykyään ilmeisesti "ne kieliopit ja sanastot ovat siinä tehtäväkirjassa", ainakin niin kirjoittaa joku tuossa yläpuolella. Hyvä bisnes.

No niinpä. Lapsen enkun materiaaleissa esim siinä tekstikirjassa on ihan vaan se teksti. Kaikki muu on tehtäväkirjassa.

Sanoisin että 10 prossaa ja 90 prossaa.

Ilman sitä tehtäväkirjaa ei esim kykene ollenkaan valmistautumaan kokeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan olla tyytyväinen jos lapsella edes on kavereita. Itse muutin pieneltä paikkakunnalta isolle paikkakunnalle "parempaan" lukioon enkä saanut kavereita koko lukioaikana koska olin monen mielestä juntti. Koulussa suurin osa tytöistä oli joko hienohelmoja kultalusikat kainalossa tai sellaisia hikipinkoja joilla ei ollut mitään sosiaalista elämää. Itse putosin siihen väliin. Parhainta on että vanhemmillani ei ollut tämän päätöksen kanssa mitään osaa vaan päätin itse muuttaa. Kirjoitin ylioppilaaksi hyvin arvosanoin ja pääsin hyvälle alalle opiskelemaan, MUTTA oliko se masennuksen ja syrjäytymisen arvoista? ei... Edelleen olen yksinäinen ja vaikea tutustua ihmisiin.

Jutun pointti on se että ei aina kannata luottaa siihen että oma lapsi edes saa kavereita jostain muualta

Ei kaverien määrä, vaan laatu. 0 > -1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Lisäys: suosittelen yksityiskouluja erityisesti erityislasten vanhemmille. Oma lapseni ei ollut erityislapsi, mutta tuttavani älysi panna erityislapsensa yksityiskouluun ja se on johtanut hänen kohdallaan tosi hienoihin tuloksiin. Yksityiskouluissa on tosi vähän erityisoppilaita, joten he saavat paljon parempaa palvelua oppimiseensa kuin missään muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Lisäys: suosittelen yksityiskouluja erityisesti erityislasten vanhemmille. Oma lapseni ei ollut erityislapsi, mutta tuttavani älysi panna erityislapsensa yksityiskouluun ja se on johtanut hänen kohdallaan tosi hienoihin tuloksiin. Yksityiskouluissa on tosi vähän erityisoppilaita, joten he saavat paljon parempaa palvelua oppimiseensa kuin missään muualla.

Mitä tietämättömyyttä!

Mitä nämä sun mainostamat yksityiskoulut on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Tähän mennessä olen sut tyytyväinen lasten kouluun. Tosin nykyään opettajat tuntuvat panostavan vähemmän opettamiseen ja enemmän painostetaan vanhempia osallistumaan oman lapsen opettamiseen. Itse kun olin lapsi ei omilla vanhemmillani ollut mitään hajua koululäksyistäni tai kokeista ym. Näkivät vaan arvosanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä tavisperheiden haukkumista. Eikös se teistä huippukoulujankkaajista ole vain parempi, ettei iso osa vanhemmista edes yritä saada lapsiaan sinne huippukouluihin, niin teidän lapsillanne on sinne paremmat saumat? Mikä ihme motivaatio teillä on haukkua kouluvalinnat rennommin ottavia äitejä tyhmiksi, saamattomiksi, lapsistaan välittämättömiksi..? Luulisi, että te vaan myhäilisitte, että hehe tuossa taas yksi äiti jonka lapsi EI kilpaile meidän Sitruunamelissa-Jessikan kanssa lääkispaikasta?

Elämä ei ole nollasummapeli. Mä en ajattele että toisen lapsen saama tuki on mun lapsen tulevaisuudesta poissa.

Musta on sääli ajatella niitä tavisperheiden lapsia, jotka hoitaa yksin kaiken koulunkäyntiin liittyvän. Vanhemmat ei yhtään seuraa missä mennään. Aamulla lapsi syö yksin aamupalaa ”osaa se kaapista ottaa”, ehkä muistaa välineensä, ehkä ei.

Äiti ja isä eivät lue wilmaa/helmiä tms ikinä, ei ole meidän asia. Eivät kåy koululla ellei ole pakko. Ikinä ei ole.

Lapsi pärjää ehkä, jos on fiksu, ehkä ei. Sitä ei kukaan huomaa, ellei ongelmat räjähdä naamalle.

Ope saa kirjoitella wilmojaan siitä, että olisko sillä Tuurella ulkohousut ja että vanhempainilta/varttikin olis ja niin pois päin. Mutta ei se kiinnosta.

Tästä huolimatta joku lapsi menestyy, toinen ei yhtään. Ei sillä ollu lukupäätä. Tai ehkä olis ollutkin, kun olis huolehdittu, edes vähän.

Ei sellainen ole tavisperhe, jossa lapsen asioista ei huolehdita. Sellainen on ongelmaperhe.