Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pääseehän lapsosesi varmasti sosioekonomisesti OIKEAAN kouluun - erot hurjia!
14.02.2019 |
HS: "PÄÄKAUPUNKISEUDUN peruskoulut ovat keskimäärin oppimistuloksiltaan koko maailman kärkeä, mutta alueella on myös kouluja, joiden osaamistaso on samaa kuin Chilessä tai Bulgariassa. Esimerkiksi luonnontieteissä heikoimpien ja parhaiden koulujen osaamisero vastaa kolmen vuoden koulunkäyntiä.
Tutkijoiden mukaan ero oppimistuloksissa selittyy ennen kaikkea koululaisten taustalla. Suurissa kaupungeissa on alueita, jotka eroavat sosioekonomisesti toisistaan huomattavasti, ja erot ovat kasvussa.
Koulushoppailu uhkaa kiihdyttää koulujen eriytymiskehitystä entisestään. Suomessakin on havaittu, että jotkut koulutetut vanhemmat ovat alkaneet välttää lastensa päätymistä huonomaineiseen kouluun. Keinot ovat monet: asuinpaikan valinta, harvinaisen A-kielen opiskeleminen tai painotetulle luokalle hakeutuminen."
Paitsi opetus lasten tulevaisuuteen vaikuttaa luonnollisesti hyvin paljon se KAVERIPIIRI, joka koulusta löytyy.
Heikommista kouluissa pääosa opettajien työstä menee siihen, että yritetään pitää heikot mukana ja paremmat jäävät vaille huomiota.
Kommentit (638)
Mikä ihmeen projektinjohto? Oppimiseen tarvitaan oppikirjat, kaikista digihömpötyksistä huolimatta enemmistö ihmisistä oppii parhaiten kieliä ihan perinteisellä työkirjalla. Minä en ymmärrä mitä ihmeen säästöä on olla käyttämättä sitä välinettä jolla oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat kansainvälisessä koulussa ulkomailla. Pesee suomalaiset koulut mennen tullen. Esim. pitkän matematiikan kurssit lukion ekalla tasolla, jota Suomessa opiskellaan yliopistossa. Kielitaito luonnollisesti laaja ja hyvä.
Parasta kaikessa on se, että oppilaat vielä kunnioittavat opettajia ja vanhempia. Kun esim. tulen lasteni koululle, heidän luokkatoverinsa avaavat minulle oven ja sanovat ”Good morning Mrs xxxxx”.
Helsingissä ainoat mahdollisuudet koulushoppailuun peruskoulussa on 1) muuttaa halutun koulun oppilaaksiottoalueelle tai 2) hakeutua pääsykokeen kautta painotettuun opetukseen. Ymmärtääkseni kielikouluihin pitää hakea jo ekaluokalle tai eskariin ja SYKiin 3. luokalle. Kesken peruskoulun näihin on todella vaikea tai jopa mahdotonta päästä. Muiden peruskoulujen painotuksiin voi hakea sekä 3. että 7. luokalle.
Teoriassa on mahdollisuus hakea myös ns. tavallisille luokille muualle kuin omaan lähikouluun, mutta käytännössä kouluissa ei ole vapaita paikkoja muualta tuleville. Koulujen oppilasmitoituksia vielä kiristettiin muutama vuosi sitten juuri shoppailun estämiseksi, eli laskennallisten oppilaspaikkojen määrä on niin tiukka, että se täyttyy jo oman alueen oppilaista.
Lukioissa on eri tilanne, koska niillä ei ole oppilaaksiottoalueita, vaan kaikki valitaan keskiarvon (tai muun pisteytyksen) perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?
Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.
Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!
Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.
Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.
Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.
Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.
Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.
Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.
Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.
En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.
Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.
Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.
Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.
Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.
Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.
Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?
Ja sinusta siis tää ketju keskustelee lukioista? Ei keskustele, vaan koulushoppaamisesta.
Siitä olen keskustellut minäkin, ja satun tietämään myös jotain asiasta, josta kommenttini olen kirjoittanut. En ole antanut väärää tietoa kuten tuossa annettiin MYKin ja muutaman muunkin koulun osalta. Pääsykokeiden pienillä sisäänpääsyprosenteilla on turha elvistellä, en usko että siitäkään esitettiin oikeaa tietoa, koska sinnehän pääsee jos osaa kieltä riittävän hyvin opetuksen seuraamiseksi. Ei siinä testata osaamista, vaan opiskelua vieraalla kielellä.
Miksi sitten sössötät lukioista?
Edelleen odortan tietoja yksityiskouluista joihin voi vaan kävellä sisään.
Kielikoulujen eskariin mennessä ei testata kielitaitoa ko kielessä mitenkään. Myöhemmin jos menee kesken pyrkimään, testataan. Tämä on oikea tieto.
Puhuin yläasteista. Kun vastasin äidille, joka kysyi yläasteista. Siitä keskustelu laajeni lukioon MYK, josta annettiin väärää tietoa. Mutta osaltani keskustlu päättyy tähän. En ole täällä aiemmin keskustellut, ihmettelen tätä aggressiivista tyyliä.
Pointtini ainoastaan ollut se, että vähävarainen ja huonommalla alueella asuva vanhempikin voi panna Suomessa lapsensa parempaan kouluun kuin lähikoulu. Jopa erityislapsen vanhempi voi tehdä niin, koska opetus on ala- ja yläasteella maksutonta. Mutta tilanne saattaa muuttua, koska koulushoppailu yleistyy.
Kannattaa ottaa koululta selvää, onnistuuko kouluun tuleminen oman lapsen kohdalla ja miten. Asiaanhan vaikuttavat muutkin asiat kuin lapsen osaaminen, koulumatkat, lapsen mahdolliset erityisvaikeudet ja osaaminen. Mutta osaamiseen voi vaikuttaa, voi itse prepata lasta tai ostaa preppausta (jos lukiosta kyse).
Ja pk-seudullahan kaikilla lukioilla on maine. Esimerkiksi sillä varakkaalla alueella, jossa itse asumme, on maineeltaan kyseenalainen lukio, ei opetuksen, vaan eräiden muiden asioiden takia. Nuoret kyllä tietää lukioiden maineet, jos kysytte :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.
Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.
Kuuluu tekstikirja ja kuuluu digitaalinen materiaali, mutta edelleen välttämättömin on se kertakäyttöinen työkirja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.
Ei tee. Kyllä ne peruskoulun perusmatskut on vuosia ihan sellaisinaan käytössä. Ei siis uusita kirjasarjaa tms. Ainoastaan se henk koht tehtäväkirja pitäisi hankkia oppilaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.
Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.
Kuuluu tekstikirja ja kuuluu digitaalinen materiaali, mutta edelleen välttämättömin on se kertakäyttöinen työkirja?
Se oppimateriaali on kokonaisuus, jossa eri osiot täydentävät toisiaan. Ns tehtäväkirjassa on myös sanasto, kielioppi jne.
Ja sehän ei ole kertakäyttöinen. Ihan voi vielä vaikka yo-kokeisiin käyttää niitä. Ei se kielioppi ole kertakäyttöistä. Tai esim lisätehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen projektinjohto? Oppimiseen tarvitaan oppikirjat, kaikista digihömpötyksistä huolimatta enemmistö ihmisistä oppii parhaiten kieliä ihan perinteisellä työkirjalla. Minä en ymmärrä mitä ihmeen säästöä on olla käyttämättä sitä välinettä jolla oppii.
Ensin opiskeltiin vuosisatoja taulun avulla, sitten tuli vuosikymmeniksi vihkotyöskentely, ja nyt on ollut ehkä 40 vuotta työkirjat. Ollaanko nyt saavutettu ihmiskunnan kulttuurievoluution huippu, vai voisiko kuitenkin olla, että nurkan takana olisi jokin vielä parempi (tai erilaisille oppijatyypeille paremmin räätälöitävissä oleva) systeemi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tollasessa "hyvässä" koulussa tule lapselle valtavat paineet menestyä? Tuleeko lapselle tunne että hänet arvotetaan vain pärjäämisen kautta? Saako lapsi tällaisessa koulussa mallin että olen parempi kuin muut? En ole itse ihan varma, haluaisinko lapselleni tuollaista kylmää arvomaailmaan antaa.
Haluatko lapsellesi sellaisen arvomaailman, jossa hän ajattelee olevansa huonompi kuin muut? Koska jos hyvissä koulussa lapsen arvomaailma muokkautuu, niin miksei sitten myös huonoissa? Ei huonoista kouluista tulevat todellakaan ajattele olevansa yhtä hyviä kuin muut ja miksi ajattelisivat, jos kerran ovat lähes 3 kouluvuotta jäljessä taidoissa? Se olisi vain itsensä huijaamista. Tietenkin ihmisinä he voivat olla hienoja ihmisiä, mutta taidoiltaan he ovat huonompia, eikä heidän kuulu edes huijata itseään kuvittelemaan jotain mikä ei ole totta. Jos koulumaailma on tarkoitus kasvattaa pelkästään ”hyviä ihmisiä”, niin siihen riittäisi varmaan jo pelkästään sunnuntaiset kirkossa käynnit.
Hyvä koulutus ja laaja yleissivistys ei tarkoita jotain huonoa arvomaailmaa, kuten ei huonous koulussa tarkoita jotain suurta sydämen sivistystä ihmisellä.
Pitkälle koulutetut ihmiset ovat pakostakin vähintään määrätyn älykkyyden omaavia ihmisiä. Heidän jälkeläisensä perivät älykkyyden monesti. Tietenkin nämä vanhemmat haluavat antaa lapsilleen mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen ja vapauden valita kaikkien opiskelu vaihtoehtojen väliltä. Ei pelkästään ammattikoulun linjojen väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.
Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.
Kuuluu tekstikirja ja kuuluu digitaalinen materiaali, mutta edelleen välttämättömin on se kertakäyttöinen työkirja?
Se oppimateriaali on kokonaisuus, jossa eri osiot täydentävät toisiaan. Ns tehtäväkirjassa on myös sanasto, kielioppi jne.
Ja sehän ei ole kertakäyttöinen. Ihan voi vielä vaikka yo-kokeisiin käyttää niitä. Ei se kielioppi ole kertakäyttöistä. Tai esim lisätehtävät.
Minkä ihmeen takia sanasto ja kielioppi on siinä kertakäyttöisessä osiossa? Miksi koko pakettia ei voisi rakentaa toisin? Tätä on kysytty täällä monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?
Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.
Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!
Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.
Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.
Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.
Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.
Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.
Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.
Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.
En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.
Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.
Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.
Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.
Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.
Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.
Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?
Ja sinusta siis tää ketju keskustelee lukioista? Ei keskustele, vaan koulushoppaamisesta.
Siitä olen keskustellut minäkin, ja satun tietämään myös jotain asiasta, josta kommenttini olen kirjoittanut. En ole antanut väärää tietoa kuten tuossa annettiin MYKin ja muutaman muunkin koulun osalta. Pääsykokeiden pienillä sisäänpääsyprosenteilla on turha elvistellä, en usko että siitäkään esitettiin oikeaa tietoa, koska sinnehän pääsee jos osaa kieltä riittävän hyvin opetuksen seuraamiseksi. Ei siinä testata osaamista, vaan opiskelua vieraalla kielellä.
Miksi sitten sössötät lukioista?
Edelleen odortan tietoja yksityiskouluista joihin voi vaan kävellä sisään.
Kielikoulujen eskariin mennessä ei testata kielitaitoa ko kielessä mitenkään. Myöhemmin jos menee kesken pyrkimään, testataan. Tämä on oikea tieto.
Puhuin yläasteista. Kun vastasin äidille, joka kysyi yläasteista. Siitä keskustelu laajeni lukioon MYK, josta annettiin väärää tietoa. Mutta osaltani keskustlu päättyy tähän. En ole täällä aiemmin keskustellut, ihmettelen tätä aggressiivista tyyliä.
Pointtini ainoastaan ollut se, että vähävarainen ja huonommalla alueella asuva vanhempikin voi panna Suomessa lapsensa parempaan kouluun kuin lähikoulu. Jopa erityislapsen vanhempi voi tehdä niin, koska opetus on ala- ja yläasteella maksutonta. Mutta tilanne saattaa muuttua, koska koulushoppailu yleistyy.
Kannattaa ottaa koululta selvää, onnistuuko kouluun tuleminen oman lapsen kohdalla ja miten. Asiaanhan vaikuttavat muutkin asiat kuin lapsen osaaminen, koulumatkat, lapsen mahdolliset erityisvaikeudet ja osaaminen. Mutta osaamiseen voi vaikuttaa, voi itse prepata lasta tai ostaa preppausta (jos lukiosta kyse).
Ja pk-seudullahan kaikilla lukioilla on maine. Esimerkiksi sillä varakkaalla alueella, jossa itse asumme, on maineeltaan kyseenalainen lukio, ei opetuksen, vaan eräiden muiden asioiden takia. Nuoret kyllä tietää lukioiden maineet, jos kysytte :)
Sinä laajensit keskustelun lukioon. Ei se sinne ”laajentunut” vaan sinä laajensit. Enkä minä antanut mitään tietoja lukioista, koska minä keskustelem ketjun aiheesta, en lukioista.
Eli sinulta sitten jäi saamatta tiedot niistä yksityiskouluista, joihin voi kävellä sisään. Varmaan siksi, kun sellaisia ei ole olemassakaan.
Ja miksi ihmeessä sinä taaaaaaas sössötät lukioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?
Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.
Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!
Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.
Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.
Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.
Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.
Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.
Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.
Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.
En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.
Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.
Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.
Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.
Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.
Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.
Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?
Ja sinusta siis tää ketju keskustelee lukioista? Ei keskustele, vaan koulushoppaamisesta.
Siitä olen keskustellut minäkin, ja satun tietämään myös jotain asiasta, josta kommenttini olen kirjoittanut. En ole antanut väärää tietoa kuten tuossa annettiin MYKin ja muutaman muunkin koulun osalta. Pääsykokeiden pienillä sisäänpääsyprosenteilla on turha elvistellä, en usko että siitäkään esitettiin oikeaa tietoa, koska sinnehän pääsee jos osaa kieltä riittävän hyvin opetuksen seuraamiseksi. Ei siinä testata osaamista, vaan opiskelua vieraalla kielellä.
Miksi sitten sössötät lukioista?
Edelleen odortan tietoja yksityiskouluista joihin voi vaan kävellä sisään.
Kielikoulujen eskariin mennessä ei testata kielitaitoa ko kielessä mitenkään. Myöhemmin jos menee kesken pyrkimään, testataan. Tämä on oikea tieto.
Puhuin yläasteista. Kun vastasin äidille, joka kysyi yläasteista. Siitä keskustelu laajeni lukioon MYK, josta annettiin väärää tietoa. Mutta osaltani keskustlu päättyy tähän. En ole täällä aiemmin keskustellut, ihmettelen tätä aggressiivista tyyliä.
Pointtini ainoastaan ollut se, että vähävarainen ja huonommalla alueella asuva vanhempikin voi panna Suomessa lapsensa parempaan kouluun kuin lähikoulu. Jopa erityislapsen vanhempi voi tehdä niin, koska opetus on ala- ja yläasteella maksutonta. Mutta tilanne saattaa muuttua, koska koulushoppailu yleistyy.
Kannattaa ottaa koululta selvää, onnistuuko kouluun tuleminen oman lapsen kohdalla ja miten. Asiaanhan vaikuttavat muutkin asiat kuin lapsen osaaminen, koulumatkat, lapsen mahdolliset erityisvaikeudet ja osaaminen. Mutta osaamiseen voi vaikuttaa, voi itse prepata lasta tai ostaa preppausta (jos lukiosta kyse).
Ja pk-seudullahan kaikilla lukioilla on maine. Esimerkiksi sillä varakkaalla alueella, jossa itse asumme, on maineeltaan kyseenalainen lukio, ei opetuksen, vaan eräiden muiden asioiden takia. Nuoret kyllä tietää lukioiden maineet, jos kysytte :)
Opetus on maksutonta, tämä on totta. Mutta oppilasta ei voi "laittaa" parempaan kouluun, vaan hänen täytyy päästä sinne joko asumalla oppilaaksiottoalueella (eli on muutettava kalliimmalle alueelle) tai läpäisemällä pääsykokeen painotusluokalle. Sen sijaan ei ole mahdollista vain ilmoittaa lasta parempaan kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä ainoat mahdollisuudet koulushoppailuun peruskoulussa on 1) muuttaa halutun koulun oppilaaksiottoalueelle tai 2) hakeutua pääsykokeen kautta painotettuun opetukseen. Ymmärtääkseni kielikouluihin pitää hakea jo ekaluokalle tai eskariin ja SYKiin 3. luokalle. Kesken peruskoulun näihin on todella vaikea tai jopa mahdotonta päästä. Muiden peruskoulujen painotuksiin voi hakea sekä 3. että 7. luokalle.
Teoriassa on mahdollisuus hakea myös ns. tavallisille luokille muualle kuin omaan lähikouluun, mutta käytännössä kouluissa ei ole vapaita paikkoja muualta tuleville. Koulujen oppilasmitoituksia vielä kiristettiin muutama vuosi sitten juuri shoppailun estämiseksi, eli laskennallisten oppilaspaikkojen määrä on niin tiukka, että se täyttyy jo oman alueen oppilaista.
Lukioissa on eri tilanne, koska niillä ei ole oppilaaksiottoalueita, vaan kaikki valitaan keskiarvon (tai muun pisteytyksen) perusteella.
Vielä yksi vastaus minulta: Tilamäärät ovat rajallisia, siitä se rajoite tulee. Yksityiskoulut ainakin ottavat mielellään jos mahtuu, koska koulu saa valtionosuudet oppilasmäärän mukaan. Mutta ei teidän tarvitse uskoa, jos ette halua. Niitä vanhempia, joita asia kiinnostaa, kehotan kysymään halutusta koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Aika hassua, miten ne kustantajatkin tekevät parin vuoden välein uusiksi kirjoja, jotka "ovat jo", ja jotkut vielä puolustavat kiivaasti tätä bisnestä. Jotenkin tuntuu, ettei se raskassoutuisuus ole yksin ylimpien virkamiehien hyve.
Entä sitten, kun jokaiselle oppilaalle tarvitaan kuitenkin kirja, niin mitä merkitystä on onko se samaa painosta vaiko uudempaa, kirja tarvitaan joka tapauksessa.
Jotenkin nurinkurista että muka opiskellaan, mutta sitten edes ihan perusvälineitä, kuten kirjoja, ei muka olekaan varaa hankkia. Kaiken maailman projektinjohtoon ja digihömppään on kyllä sitten varaa.
Miksi maailmassa keksiä pyörä uudestaan, kun kerran on toimiva oppimisväline, työkirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.
Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.
Kuuluu tekstikirja ja kuuluu digitaalinen materiaali, mutta edelleen välttämättömin on se kertakäyttöinen työkirja?
Se oppimateriaali on kokonaisuus, jossa eri osiot täydentävät toisiaan. Ns tehtäväkirjassa on myös sanasto, kielioppi jne.
Ja sehän ei ole kertakäyttöinen. Ihan voi vielä vaikka yo-kokeisiin käyttää niitä. Ei se kielioppi ole kertakäyttöistä. Tai esim lisätehtävät.
Minkä ihmeen takia sanasto ja kielioppi on siinä kertakäyttöisessä osiossa? Miksi koko pakettia ei voisi rakentaa toisin? Tätä on kysytty täällä monta kertaa.
Ei ole kysytty kertaakaan. On kyllä suunniteltu valtaisia kalliita vuosikymmenten projekteja laatimaan kokonaan uudet materiaalit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä ainoat mahdollisuudet koulushoppailuun peruskoulussa on 1) muuttaa halutun koulun oppilaaksiottoalueelle tai 2) hakeutua pääsykokeen kautta painotettuun opetukseen. Ymmärtääkseni kielikouluihin pitää hakea jo ekaluokalle tai eskariin ja SYKiin 3. luokalle. Kesken peruskoulun näihin on todella vaikea tai jopa mahdotonta päästä. Muiden peruskoulujen painotuksiin voi hakea sekä 3. että 7. luokalle.
Teoriassa on mahdollisuus hakea myös ns. tavallisille luokille muualle kuin omaan lähikouluun, mutta käytännössä kouluissa ei ole vapaita paikkoja muualta tuleville. Koulujen oppilasmitoituksia vielä kiristettiin muutama vuosi sitten juuri shoppailun estämiseksi, eli laskennallisten oppilaspaikkojen määrä on niin tiukka, että se täyttyy jo oman alueen oppilaista.
Lukioissa on eri tilanne, koska niillä ei ole oppilaaksiottoalueita, vaan kaikki valitaan keskiarvon (tai muun pisteytyksen) perusteella.
Vielä yksi vastaus minulta: Tilamäärät ovat rajallisia, siitä se rajoite tulee. Yksityiskoulut ainakin ottavat mielellään jos mahtuu, koska koulu saa valtionosuudet oppilasmäärän mukaan. Mutta ei teidän tarvitse uskoa, jos ette halua. Niitä vanhempia, joita asia kiinnostaa, kehotan kysymään halutusta koulusta.
Tätä sinä nyt jankutat, mutta yhtään tällaista koulua et pysty mainitsemaan.
Huonon koulun tunnistaa siitä että jotkut oppilaat tulevat sinne käyttämällä julkisia kulkuneuvoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.
Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.
Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.
Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?
Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.
Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.
Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?
Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.
Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.
Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.
Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.
Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.
Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.
Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...
Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.
Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.
Joojoojoojoojoojoo.
MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.
Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.
Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.
Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.
Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.
Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.
Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?
MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.
Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.
En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.
Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.
Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.
Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.
Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?
Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.
Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.
Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?
Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.
Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.
Kyllä, mutta tuo vielä pieni osa opetusta, täällähän äidit itkevät harjoituskirjojen perään - jotka korvautuvat varsin nopeasti sillä digimateriaalilla. Mikä hyvä erityisesti pojille, kaikki digimateriaali uppoaa paljon paremmin. No joo, jokainen tehköön omat valintansa lasten kasvatuksessa. Mutta yksi vaihtoehto tässä keskustelussa on jäänyt uupumaan: koko opintojen hankkiminen ykstyisesti. Jos sitä rahaa on ja inhoa laittaa lasta rahvaan keskelle voi sen yliopisto-opetuksenkin hankkia privaatisti. Kaikilla aloilla ei heti ole Suomessa kelvollinen mutta muuntaminen suht helppoa, oikisopetusta on jo Hgissäkin maksullisena, kautta aikojen on lääkäreiksi luettu Sveitsissä ym, ja kauppis nyt on helppo järjestää. Ehkä varmempikin konsti kuin yrittää pakolla vääntää keskinkertaisilla älynlahjoilla varustetusta lapsesta neroa. Tuo maksaa, ja siinä joutuukin miettimään olisiko lapselle ollut kuitenkin parempi, että äiti olisi tehnyt omaa uraa ja hankkinut osuutensa tuloista lasten tulevaisuuden eteen pelkän kotiäitiyden ja ala-asteen tukiopetuksen sijaan. Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa yliopistoissa opiskelevista nuorista ovat päässeet sinne ihan omilla ansioillaan ilman vanhempien mahdotonta tukemista ja koulushoppailua. Ja kun nyt ikäryhmät vain pienenevät Suomessa (eikä sisäänpääsyjä ole pienennetty) tuskin tilanne hirveästi muuttuu jatkossakaan. Suhteuttakaa nyt hieman ja relatkaa, antakaa lastenne olla lapsia ja nuoria eikä omien kunnianhimojenne kohteita.
Alue: Aihe vapaa
Asiasta jotain tietävänä: niihin kustantamojen paketteihin on jo vuosikausia kuulunut myös digitaalinen materiaali.