Pääseehän lapsosesi varmasti sosioekonomisesti OIKEAAN kouluun - erot hurjia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.

Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.

Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.

Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.

Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.

Yliopistoon mennään jo nyt osin todistuksella ja ne jotka nyt on menossa lukioon, tulee menemään todistuksella.

Ja aika karua että jo alakoululainen miettii mennäkä lukioon vai amikseen. Fiksumpaa laittaa kouluun jossa kaikki väylät on auki.

Mun äiti koulushoppaili ja kuljin bussilla kouluun kolmannelta asti. Kaverisuhteiden luominen oli paljon vaikeampaa, koska koulukaverit asuivat koulun lähellä ja oman asuinalueen lapsia en sitten tuntenut kunnolla, koska he olivat lähikoulussa. Olisin halunnut mennä lähikouluun.

Eli kannattaa myös kuunnella lapsen mielipidettä, ei se aina ole hyväksi se koulushoppailu. Varsinkaan jos ei ole kovin sosiaalinen ja rohkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kun opetuksessa on käytössä oikeanlainen oppimateriaali, se kaikki aika tuhraannu siihen, että oppilaat laatii sen oppimateriaalin siellä joka tunnilla aina uudestaan. Käsitätkö?

Eli vaihtoehdot ovat, että joko ostetaan kalliit kertakäyttökirjat, tai oppilaan pitää tehdä kaikki aina uudestaan jokaiselle tunnille?

Kuulostaa edelleen aivan julmetun vanhanaikaiselta. Ilmeisesti mun lapsilleni on sattunut todella hyviä opettajia. Välillä on vedetty ilman matikankirjaa, ja opetus on muuttunut vain mielenkiintoisemmaksi.

Eiköhän ne harjoituskirjat ole kohta historiaa. Poikani valmistautuu parhaillaan ruotsin kirjoituksiin, ja selkeästi eniten hänellä nyt on ollut hyötyä netissä tehtävistä interaktiivisista ohjelmista. Loppujen lopuksi ala-asteen opinnot nyt on niin alkeellisia, että niistä selviää vaikka ilman kirjoja  - kuten tehdään steinerkouluissa lähes koko kouluaika lukiota vaille, ja silti tunnen steinerkoulun käyneitä professoreja. Minusta ihan OK, jos katsoo hieman lasten perään mihin kouluihin menevät ja kuinka koulu käydään, mutta jos, niinkuin tällä palstalla näyttää, osa äideistä tekee lasten kouluista oma elämäntehtävänsä mennään aika vaarallisille poluille. Onkohan nämä äidit ihan varmoja, että lapset aikuistuessaan tulevat kiittämään äitejään kaikesta siitä panostuksesta (ja painostuksesta) mitä ovat lapsuudessaan saaneet. ämä puheet ja mallit muistuttavat jo aika lailla amerikkalaista mallia: lapset parhaimpaan kouluun, äidin tehtävä on huolehtia heidän koulun käynnistään ja unohtaa oma työelämä, oli korkeakoulututkintoa tai ei. Lukekaapa Saarikosken juttu:

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005950566.html

Tuohon oikeastiko haluatte? Ja tuossa mallissa, voimakkaassa segregaatioajattelussa tulee turvattomuus bonuksena. Jenkeissä asuneena en koskaan nähnyt lapsia kävelemässä kouluihin, edes leikkimässä maaseudulla pihalla muualla kuin tiukasti aidattujen pihojen sisällä. Omat lapseni hankkivat akateemisen koulutuksen, tytär on jo viittä vaille lääkäri, poika aikoo IT-alalle ja varmasti pääseekin jo kirjoitetun matematiikan ansioilla. Silti ovat olleet lähikouluissa, lukioita shoppailtiin hyvin lievästi, kaverit ja etäisyydet kuitenkin muistaen. Joku sanoo nyt, että ajat muuttumassa, jatkossa pyritään vain lukion perusteella. OK, niin onkin, mutta niin on ollut Ruotsissa jo pitkään. Tuolla arvosanojen korottaminen on tullut tärkeäksi, eli sen pääsykokeisiin pänttäyksen sijaan osa nostelee arvosanojaan jatkossa esim. kansanopistoissa ja avointen yliopistojen kurssien opetuksen avulla. Ovatko kaikki nämä äidit kysyneet jo niiltä ala-asteikäisiltä lapsiltaa haluavatko nämä lääkikseen oikikseen tai kauppikseen? Vai ovatko ne ainoat mahdollisuudet lapsille? Ainakin osa äideistä täällä voisi pohtia omaa rooliaan kasvattajana, räikeä rasismi, ihmisten luokitteleminen hyviin ja pohjasakkaan koulutuksen perusteella ja kanssakirjoittajien ala-arvoinen solvaus ei anna kovin hyvää kuvaa näiden naisten (?) kasvatuskyvyistä - näyttäisittekö ylpeänä niille ala-asteikäisille lapsillennen nuo tekstinne?

Tosi älytöntä, että kun tiedetään että tehtäväkirja ja tehtävien tekeminen itse opettaa hyvin, niin sitten pitäisi säästösyistä olla kirjoja käyttämättä. Ihan järjetöntä ajanhukkaa. Samoin ovat erilaiset "pedagogiset kokeilut" kaikki lasten selkänahasta.

Ja koulun valinta ystävien perusteella kuulostaa nyt kunnon jonneilulta, koulu vaikuttaa koko loppuelämään, kun kaveriporukat hajoavat ajan mittaan ihan varmasti.

Tuolta joka halusi hyvän todistuksen osaamatta mitään, niin todella pulassa on jos sitten haluaakin mihin tahansa oikeisiin opintoihin. Ei sillä todistuksella opiskella tai tehdä töitä, vaan asioita pitää oikeasti osata.

Minä jouduin vaihtamaan koulua 8. luokalla hyvästä huonompaan. Lopetin läksyjenluvun siihen, ja silti keskiarvo nousi 8,5 stä 9,5:een. Ja tuolloin erot koulujen välillä oli paljon pienemmät. Pulassa olin sitten lukiossa ja sen jälkeen, olin oppinut saamaan hyviä numeroita vaan olemalla. Lopulta pääsin yliopistoon, vaan monta vuotta meni hukkaan ja pitkälti ihan vaan huonon koulun vuoksi. Samaan aikaan hyvien koulujen oppilaat olivat käyttäneet ajan hyödyllisesti ja oppineet-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.

Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.

Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.

Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.

Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.

Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?

Vierailija kirjoitti:

Eivät "pääse". Ovat ihan tavallisessa koulussa joka ei ole mikään huippukoulu ja jonka alueella on paljon myös kaupungin vuokrataloja, joista tulee vähävaraisten, maahan_muuttajien, päihdeongelmaisten jne lapsia kouluun. 

En ole tästä huolestunut ollenkaan. Uskon, että on vain hyväksi nähdä kaikenlaisia ihmisiä ja koteja lapsena ja nuorena, eikä elää jossain hyvin toimeentulevien akateemisten kuplassa. Ja toisaalta meillä on kotona pienestä asti pyritty herättelemään lasten älyllistä uteliaisuutta kaikenlaisia asioita kohtaan, joten uskon sen kantavan koulussakin. Tähän asti ainakin on mennyt oikein hyvin, huolimatta siitä että kavereissa on sellaisia joita ei voisi koulu vähempää kiinnostaa, eikä heidän vanhempiaankaan.

Jep...meillä on ollut ihan mielenkiintoisia keskusteluja alakoululaisen kanssa miksi kaveri ei tee läksyjä koskaan ja miksi sen vanhempia ei asia kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.

Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.

Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.

Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.

Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.

Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?

Ja sinusta siis tää ketju keskustelee lukioista? Ei keskustele, vaan koulushoppaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon mennään jo nyt osin todistuksella ja ne jotka nyt on menossa lukioon, tulee menemään todistuksella.

Ja aika karua että jo alakoululainen miettii mennäkä lukioon vai amikseen. Fiksumpaa laittaa kouluun jossa kaikki väylät on auki.

Miten ne "väylät ovat auki" opiskelemalla huonossa koulussa? Ylioppilaskokeet ovat samat kaikille, siellä käy viimeistään käry kun lapsi ei osaa.

Ja siinä ne "väylät" sitten ovatkin tukossa kun jatkossa ei tule olemaan pääsykokeita, vaan se ylioppilaskirjoitukset jotka huonon koulun käyneellä sujuvat siten, että yliopistoon ei käytännössä ole asiaa.

Minä en ymmärrä mitä vahinkoa esim matematiikan ja kielten hyvästä osaamisesta on, vaikka lapsi sitten päätyisi amikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon mennään jo nyt osin todistuksella ja ne jotka nyt on menossa lukioon, tulee menemään todistuksella.

Ja aika karua että jo alakoululainen miettii mennäkä lukioon vai amikseen. Fiksumpaa laittaa kouluun jossa kaikki väylät on auki.

Miten ne "väylät ovat auki" opiskelemalla huonossa koulussa? Ylioppilaskokeet ovat samat kaikille, siellä käy viimeistään käry kun lapsi ei osaa.

Ja siinä ne "väylät" sitten ovatkin tukossa kun jatkossa ei tule olemaan pääsykokeita, vaan se ylioppilaskirjoitukset jotka huonon koulun käyneellä sujuvat siten, että yliopistoon ei käytännössä ole asiaa.

Minä en ymmärrä mitä vahinkoa esim matematiikan ja kielten hyvästä osaamisesta on, vaikka lapsi sitten päätyisi amikseen.

E tietenkään mitenkään. Fiksunta on laittaa niin hyvään kouluun aina kun vain pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.

Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.

Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.

Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.

Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.

Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?

Ja sinusta siis tää ketju keskustelee lukioista? Ei keskustele, vaan koulushoppaamisesta.

Siitä olen keskustellut minäkin, ja satun tietämään myös jotain asiasta, josta kommenttini olen kirjoittanut. En ole antanut väärää tietoa kuten tuossa annettiin MYKin ja muutaman muunkin koulun osalta. Pääsykokeiden pienillä sisäänpääsyprosenteilla on turha elvistellä, en usko että siitäkään esitettiin oikeaa tietoa, koska sinnehän pääsee jos osaa kieltä riittävän hyvin opetuksen seuraamiseksi. Ei siinä testata osaamista, vaan opiskelua vieraalla kielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.

Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.

Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.

Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.

Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.

Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?

Ja sinusta siis tää ketju keskustelee lukioista? Ei keskustele, vaan koulushoppaamisesta.

Siitä olen keskustellut minäkin, ja satun tietämään myös jotain asiasta, josta kommenttini olen kirjoittanut. En ole antanut väärää tietoa kuten tuossa annettiin MYKin ja muutaman muunkin koulun osalta. Pääsykokeiden pienillä sisäänpääsyprosenteilla on turha elvistellä, en usko että siitäkään esitettiin oikeaa tietoa, koska sinnehän pääsee jos osaa kieltä riittävän hyvin opetuksen seuraamiseksi. Ei siinä testata osaamista, vaan opiskelua vieraalla kielellä.

Miksi sitten sössötät lukioista?

Edelleen odortan tietoja yksityiskouluista joihin voi vaan kävellä sisään.

Kielikoulujen eskariin mennessä ei testata kielitaitoa ko kielessä mitenkään. Myöhemmin jos menee kesken pyrkimään, testataan. Tämä on oikea tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Keskiarvon perusteella ei voi yläasteelle ainakaan hakea. Nykyään ensimmäinen numerotodistus tulee Helsingissä 6. luokan keväällä eli vasta hakuajan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Itselläsi taitaa olla tiedoissa päivittämisen varaa. Vain muutamaan kouluun on pääsykoe yläasteelle, mutta kaikkiin muihin pääsee kyllä, niin pahaksi koulushoppailu ei vielä ole pk-seudulla mennyt. Kuten sanoin, helpointa on päästä yksityiskouluun, koska heidän valtionosuutensa määräytyy oppilasmäärän mukaan. Yksityiskoulu on maksuton oppilaalle eli aivan hyvin voi tulla "huonommalta alueelta" parempaan kouluun.  

Vastasin siis alun perin äidille, joka pohdiskeli onko hänen keskinkertaisen menestyksen omaavan lapsensa kannattavaa tai mahdollista siirtyä toiseen kouluun. Mielestäni on. Oma lapseni joutui ottamaan kiinni muita, koska kävi lähikoulun.

Kaikkiin parhaisiin kouluihin on painotetuille luokille pääsykoe. Ja niille parhaiden koulujen tavallisille luokille pääsee vain ne joilla on osoite oppilaaksiottoalueella.

Mitä nämä sun mainitsemat yksityiskoulut on joihin voi vaan kävellä sisään? Kerro ihan koulut. Ja tässä siis puhutaan hyvistä kouluista nyt.

Yksityiskoulut eivät ole aivan kärjessä noissa lukiovertailuissa, mutta kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin lähikoulu ns. huonolla alueella. Yksityiskouluja ovat tiettyjen kielialueiden koulut ja MYK. Kaikki eivät eliittikouluun pääse keskiarvojensa tai muiden perusteella, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko jäädä sinne lähikouluun, jos meno siellä ei miellytä.

En oikein innostu tuosta eliittikoulujen hehkutuksesta, mutta se on pakko nykypäivänä todeta, että pk-seudulla on vähän pakko shopata, jos lapsi haluaa päästä johonkin vaikealle alalle. Jos lapsi ei halua yliopistoon, niin silloinhan lähikoulu voi olla hyvä ratkaisu, koska ammatilliseen kouluun mennään todistuksen perusteella. Aiempi keskustelija luuli, että myös yliopistoon mennään todistuksen perusteella, mutta se on vasta suunnitelman asteella.

Ja sinusta siis kielikouluihin voi vaan kävellä sisään? News flash: ei voi.

Niihin on pääsykokeet jo neli-viisivuotiailla. Mun kuopuksen aikaan sisäänpääsyprosentti oli 10.

Sen jälkeen seulotaan vielä ekalle ne jotka on oppineet esikoulussa tarpeeksi.

Jos yrittää päästä jollekin luokalle kesken ala/yläkoulun, pitää läpäistä pääsykoe.

Munkkiniemen Yhteiskoulussa muualta tuleville ainoa väylä on matikkapainotus. Pääsykoe.

Älä viitsi puhua asioista, joista et selvästi tiedä. MYKiin on ainoastaan keskiarvoraja lukioon, erityispitkän matikan opiskelijoille ei ole pääsykoetta. Opinnoissa opiskellaan osin yliopiston matikan laitoksen kursseilla. Ja MYKiin nimenomaan tullaan paljon muualta. Miksi haluat esittää väärää tietoa, mitä se sulle antaa?

Ja sinusta siis tää ketju keskustelee lukioista? Ei keskustele, vaan koulushoppaamisesta.

Siitä olen keskustellut minäkin, ja satun tietämään myös jotain asiasta, josta kommenttini olen kirjoittanut. En ole antanut väärää tietoa kuten tuossa annettiin MYKin ja muutaman muunkin koulun osalta. Pääsykokeiden pienillä sisäänpääsyprosenteilla on turha elvistellä, en usko että siitäkään esitettiin oikeaa tietoa, koska sinnehän pääsee jos osaa kieltä riittävän hyvin opetuksen seuraamiseksi. Ei siinä testata osaamista, vaan opiskelua vieraalla kielellä.

Voi elämän kevät. Ihan niin kuin kaikki mahtuisi sisään. Ei mahdu.

Meidän lähikoululla on hyvä maine. Todellisuus olikin sitten jotain muuta.

Koulu on kyllä hyvä erityistä tukea tarvitseville ja oppimisvaikeuksista kärsiville.

Muut saavat sitten edetä samaan tahtiin näiden tukea tarvitsevien kanssa ja pärjätä itsekseen.

Se kävi hyvin turhauttavaksi lapselle, jolla ei ole erityisen tuen tarvetta. Haasteita ei saanut vaikka miten kovasti niitä pyysi. Sai vain enemmän ja ja enemmän niitä helppoja perustason tehtäviä, joiden tilalle olisi toivonut jotain vähän vaikeampaa.

Yhden oppilaan opettaja oli pakottanut pyyhkimään puoli matematiikan kirjaa kun tämä oli innoissaan tehnyt liikaa tehtäviä. Opettaja kertoi tämän itse vanhempainillassa ja selitti, että eihän lapselle olisi loppuvuodeksi jäänyt lainkaan matematiikan tehtäviä. Piti pahana sitä, että lapsi oli oma-alotteisesti tehnyt liikaa.

Lähdettiin sitten koulushoppailemaan ja saatiin lapselle paikka kouluun, jossa onnistuu myös ylöspäin eriyttäminen. Nyt käy koulua mielellään ja kehuu, että koulussa ihan oikeasti opitaan asioita ja tunneillakin saa haasteellisia tehtäviä heti kun on tehnyt perusjutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Tämä on jo ihan huvittavaa. Maailma on täynnä tietoa ja vaihtoehtoja, mutta jos kustantamojen rahasammon eli kertakäyttöisen työkirjan kyseenalaistaa ainoana oikeana toimintatapana, vastaus on että "pitääkö opettajien tehdä työtään ilmaiseksi"?

Vihkotyöskentelyllä on etuja. Esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaan kuuluu materiaalien valmistaminen itse. Olen itse käynyt koulua myös maassa, jossa työkirjoja ei tunnettu. Nykypäivänä verkossa olisi todella helppoa jakaa materiaaleja - ja tosiaan niiden tuottajalle voi maksaa palkankin. Mutta ei käy. Ei missään nimessä käy, koska pitää saada se työkirja.

Omien lasteni opettajat muuten ovat olleet päteviä ja innokkaita kokeilemaan erilaisia pedagogisia juttuja.

Jos se opettajan aika menee siihen että hän tekee itse oppikirjatkin, se kaikki on poissa siitä muusta pedagogiikasta.

Ei koulut/kaupungit maksa mitään tuottajille. Se on sitten kaikki ilmaista työtä.

Steiner-koulujen yo-tulokset nimenomaan kielissä on järkyttävän surkeita.

Hyvään opetukseen tarvitaan ammattitasoinen oppimateriaali ja se opettajan pedagoginen ammattitaito ja into. Kaikki ovat tärkeitä osia.

Arvasin, että vastaus on tuollainen haulikolla ammuttu rypäs vastaväitteitä. Ei voi, kun en halua tehdä ilmaista työtä, ja Steiner-koulu on ihan surkea ja ja ja...

Yritä nyt hetkeksi päästä siitä boksistasi. Mieti vaikka, paljonko Suomen kouluilla menee vuosittain rahaa pelkästään niihin työkirjoihin. Ja mieti sitten, paljonko niillä rahoilla saataisiin palkattua projektityöntekijöitä Opetushallitukseen valmistamaan ilmaisia, vapaasti kaikkien käytettävissä olevia materiaaleja. Printattavia, täysin sähköisiä, pelejä, ilmiökokonaisuuksia, ihan mitä kenttä toivoo.

Ja vielä voitaisiin ostaa päälle ne tekstikirjat.

Joojoojoojoojoojoo.

MIKSI tehdä tuo kaikki kun riittää että voi kustantaa ihan vaan sen tehtäväkirjan, kun sellainen kerran on.

Sitten lisäpaukkuja voisi käyttää niihin kieliin, joihin kunnollista oppimateriaalia ei löydy. Esim kiina ja ranska.

Keitä ne ilmaiset projektityöntekijät olisi? Nythän oppikirjat on kokeneiden kielten opettajien tekemiä.

Voi herramunjeesus. Sillä tehtäväkirjalla rahastetaan kouluja uudelleen joka vuosi. Kun taas itse tuotettu materiaali oli kouluille tuotantovaiheen jälkeen ilmaista kopiointikuluja ja pientä päivitystä lukuun ottamatta.

Ja niin tosiaan. Keitähäj ne projektityöntekijät voisivat olla? Niin, ovathan ne kokeneet kieltenopettajat suostuneet tekemään ne nykyisetkin työkirjat. Ilmaiseksi varmaankin, vai mitä luulet? No ei tietenkään.

Kustantamo on maksanut palkkiot. Nyt ne menisi sitten verorahoista. Tosi säästö.

Miten kauan luulet että julkisella puolella nämä kädettömät virkamiehet organisoisi moista? Veikkaan että 30 vuotta ei riitä. Siihen astiko lapset siten käy koulua vanhempien ostamilla kirjoilla?

MIKSI pitäisi keksiä pyörä, joka on jo olemassa. Tämä ei koske kaikka kieliä, mutta niissä kielissä, joissa on tarjolla ammattilaisten tekemät hyvät materiaalit, on naurettavaa lähteä keksimään pyörää uudestaan.

Sen sijaan kannattaiis paukut suunnata niihin kieliin joissa materiaalia ei ole.

En oikein mitenkään voi ymmärtää, miksi samat asiantuntijat, jotka tekevät oppikirjan vuodessa kustantamolle, käyttäisivä samaan hommaan 30 vuotta julkisella puolella. Jos näin on, niin pomot vaihtoon.

Ja mitä verovarojen haaskaamiseen tulee, niin lasketaanpa. Oletetaan, että englannin työkirja maksaa 25 euroa. Kalliimpiakin on, mutta lasketaan alakanttiin. A-englannin lukija tarvitsee peruskoulussa 7 työkirjaa. Yhteensä 175 euroa. Oletetaan ikäluokan kooksi 50 000. Alakanttiin sekin, mutta ikäluokat pienenevät. Yhteensä 8 750 000 euroa.

Sanoisin, että noilla rahoilla saa palkattua aika monta asiantuntijaa sitä materiaalia tuottamaan. Ja kuten sanottu, tekstikirjoihin tässä ei ole vielä edes menty, ainoastaan näihin kertakäyttöisiin työkirjoihin, joihin on jostain syystä koottu kaikki kielioppi ja sanasto. Kustantaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, oppikirjojen teko on erittäin kannattavaa työtä.

Juuri näin saataisiin paukkuja niihin kieliin, joihin materiaalia ei ole käytettävissä.

Millä sinä saat vaihtoon virkamiehet?

Tule hetki seuraamaan Helsingin opetusvirastoa niin tiedät mitä tarkoittaa osaamattmuus, typeryys ja raskassoutuisuus.

Ostetaan sitten projektinjohto ulkopuolelta. Edelleen tulee halvemmaksi kuin kustantajien tukeminen.

Jättimäisen kalliin virkakoneisyon päälle palkataan kallis projektikonsulttien kaarti tekemään enkun kirja joka on jo?

Ylkopuolisena: todennäköisesti tehdään kehittämisprojekti ulkopuolisella rahalla jossa opetusmateriaali siirretään verkkoon, noin yliopistoissakin. Hassua ajatella, että nykyiset digilapset joutuisivat kovin kauan enää kaikkea vanhanaikaisilla tavoilla opettelemaan.