Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vaimoani
13.02.2019 |
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Kommentit (271)
Minusta kuulostaa siltä, että viha on molemminpuolista. Vaimo purkaa sen kiukutteluun ja jäkättämiseen ja mies passiivis-aggressiiviseen murjottamiseen ja etääntymiseen. Kumpikaan tapa ei edistä tilanteen ratkeamista, vaikka epäilen onko siihen kummallakaan halujakaan. Kuulostaa siltä, että kumpikin haluaa erota muttei halua itse olla se prosessin alkuunpanija. Suosittelisin parisuhdeterapiaa päämääränä sopuisa ero eikä yhteiselämän jatkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ap:n asemassa sanoisin naiselle suoraan että ellei asiat muutu, se on ero.
Ei todellakaan niin että ap:n pitäisi kaiken tuon lisäksi opetella maskuliinisemmaksi että miellyttäisi vaimoaan. Haluaako ap edes olla maskuliinisempi karju joka näyttää vaimolle kaapin paikan? Ei kaikki halua, vaikka naiset miehiä tähän muottiin yrittävätkin istuttaa.
Jos haluaa, niin vaimo on hyvä ja ottaa naisellisen roolin. Kotityöt haltuun, empaattisuutta peliin, suklaalevy vttuun kätösistä ja kroppaa kuosiin.
Jos ei, niin ehkä tuossa on vain väärät ihmiset yhdessä. Eiköhän ap löydä seuraa nopsaan, tuiollaisia miehiä arvostetaan kovasti tässä ruuhkavuosi-iässä. Ap:n vaimolla voi sitten olla isommat haasteet edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä naiselle kaapin paikka. Naiset eivät pidä miehistä, jotka alistuvat naisen ohjeistukseen, eivätkä vittuile takaisin. Älä kuitenkaan ala kusipääksi, vaan etsi erilaisia totuusargumentteja naista vastaan. Kirjoita ylös naisen kommentteja ja mieti, minkä tunteen mikäkin kommentti antaa sinulle. Kehitä vahvoja, totuuteen perustuvia vasta-argumentteja negatiivisten tunteiden herättämille kommenteille ja kivoja kohteliaisuuksia positiivisten tunteiden herättämille kommenteille. Ajan myötä pääset niskan päälle, koska nainen ei varmasti tätä prosessia itse suorita ja naiset tykkäävät siitä, että mies on niskan päällä. Siksi he kautta linjan viehättyvät itseään vanhemmista, pidemmistä, hauskemmista, kouluttautuneemmista jne miehistä.
Tuossa voi olla perää.
Allekirjoitan osin jopa sen palstan markkina-arvoteoreetikon (1212?) ajatuksen että kotityrannit ovat alistumishaluisia naisia jotka turhaantuvat kun mies on liian kiltti, siksi alkavat ensin provosoimaan ja sitten tyrannisoimaan kun huomaavat ettei se mies näytä kaapin paikkaa naiselle.
Asiaa ei helpota jos ap:n vaimo ei panosta naisellisuuteen vaan istuu sohvalla vetämässä suklaalevyä. Naisellisuus on se mikä herättää miehessä halun olla dominoivampi osapuoli, jos herättää. Mikään ei ole niin paha turn-off kuin epänaisellinen nainen joka vaatii miestä olemaan mies.
Ensimmäinen kumppanini oli tuon kaltainen nainen, ja suhde muuttui hyvin nopeasti myrkylliseksi. Toinen lyhyempi suhde oli hyvin naisellisen naisen kanssa joka miellytti alkuun ja herätti uusia haluja, mutta liiankin selkeä uros-naaras-roolijako alkoi tuntumaan vieraalta. Nyt asun yhdessä naisen kanssa joka on aina ollut poikatyttö joka välittää enemmän vaellusreissusta tai moottoripyörämatkasta kuin siitä onko keittiö tip-top ja pystytäänkö ostamaan unelmatalo. Kivasti menee.
Mä olen varmaan joku hybridi noista kahdesta viimeksi mainitsemastasi. Toisaalta olen "naisellinen" (tulee ilmi lähinnä pukeutumisessa ja ulkonäöstä huolehtimisessa, sekä yleisesti käytöstavoissa eli en nosta kankkua ja piereskele sohvalla ym :D), mutta toisaalta taas olen ihan kotonani halkoja hakatessa, verkkoja laskiessa tai riu'ulla asioidessa jos ollaan luonnossa.
Tykkään että koti on ns. perussiisti mutta tiskialtaassa saa olla liossa olevia astioita jos on muuta tekemistä, ehtii ne sinne tiskikoneeseen aamullakin.
Olen kyllä huomannut että tällä "naisystävätyypillä" on kysyntää. :)
En ymmärrä tälläistä vinkumista ja valitusta! Jos ei liitto/suhde toimi, niin sitten vaan lusikat jakoon! Oli muksuja/omaisuutta jne tai ei, silti ei kannata jatkaa missään kylmässä kaverisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti liity aloitukseen, mutta tämä keskustelu ja sen sivusta seuraaminen sai vaan taas kerran kysymään hiljaa mielessä että miksi voi miksi hankitte lapsia? Kuulostaa siltä, että elämä olisi paljon onnellisempaa ilman.
Ei ainakaan minun elämäni. Lapset ovat parasta, mitä elämässäni on tapahtunut, ja antaisin heidän vuokseen mitä tahansa, olisin vaikka aidan seipäässä lopun ikäni. Juuri siksi eroajatus on niin äärimmäisen hankala asia, en kestäisi, jos en saisi olla heidän kanssaan leikkimässä ja touhuamassa, iltaisin katsomassa kun pienet silmät ovat painuneet kiinni. Se antaa arvoa päivääni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten en ota kantaa mutta tyypillinen ”annan palkasta ison osan hänen käyttöönsä.” Niin ja hän ostaa sillä ruokaa ja vaatteita lapsille? Ei taida hänen huvituksiin ne rahat mennä kuule.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tälläistä vinkumista ja valitusta! Jos ei liitto/suhde toimi, niin sitten vaan lusikat jakoon! Oli muksuja/omaisuutta jne tai ei, silti ei kannata jatkaa missään kylmässä kaverisuhteessa.
Ei se ole niin helppoa.
Oma keissi Tulot mulla 150 000€/vuosi Maksan palkkaa itselleni noin 60 000€/vuosi
Vaimo 35 000€/vuosi
ei avioehtoa
Säästot. Mun eläke. En tule saamaan muuta kuin peruseläkkeen, mutta olen sijoittanut 400 000€ eläkeekseni. Sikali kiva, jos kaikki olisi kivasti, etta jos sattuisin menehtymään saisivat lapseni ja puolisoni jakaa tuon summan.
Ennen kuolen kun luovun kun puolitan säästoni.
Rakastan vaimoani, vaikka hän onkin välistä ilkeä äälio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tää vois olla meiltä melkeinpä... Mun mies kuvittelee tekevänsä paljonkin kotitöitä. Kehtaa vihapäissään jopa väittää, että minä "en tee mitään", vaikkei hänellä itsellään ole mitään käsitystä siitä, mitä omakotitalon, lemmikkien ja lapsiperhearjen pyöritys minulta vaatii osa-aikatyöni lisäksi. Teen meillä remontitkin. Jos olen vuorokauden pois kotoa, saan palata sotkuiseen kotiin (pidän kodin joka päivä siistinä itse), ruuaksi on syöty eineksiä ja lapsille annettu ruutuaikaa ihan liikaa. Hän tuhlaa rahat ruokakaupassa ihan järjettömiin ostoksiin kun ei osaa kokata eli siten suunnitella ruokia. Hän on mielestään kiltti ja kiva tyyppi, joka vie lapsia Hoploppiin ja jos pyydän, niin vaikka luistelemaan, mutta oma-aloitteisuus puuttuu kaikessa täysin. Hän tekee kotityöt niinkuin teinit tekevät, eli esittää imuroivansa, mutta lopputulos on ihan se ja sama imuroiko ollenkaan, jos ei viitsi imuroida nurkista ja huonekalujen alta. Hänen mielestään kaiken voi jättää huomiseen, eli kun joudun sanomaan jostain akuutista, niin tietysti "nalkutan". Teen kaikki metatyöt myös toki, mies ei viitsi käyttää edes kalenteria, vaikka on luonnostaan epäjärjestelmällinen tyyppi eli tarvitsisi listoja ja kalenteria selvitäkseen tavallisesta arjesta. Häntä kiinnostaa oma ura yli kaiken, mikä on ihan hienoa tavallaan, mutta minun syyttäminen laiskaksi ja nalkuttavaksi eukoksi on täysin kohtuutonta, ja johtuu käsittääkseni siitä hirveästä kaunasta ja vihasta, mitä hän minua kohtaan tuntee. Tai, kuten olen arvellut, hän vihaa sitä, minkälaisia tunteita aiheutan hänessä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että meidän olisi pitänyt erota monta vuotta sitten jo, mutta elämä ei ole niin yksinkertaista.
Meillä on ihan samoja piirteitä miehessä. Tyyliin pyydän häntä olemaan vauvan kanssa kun käyn suihkussa, niin mies pitää narisevalla vauvalla tuttia suussa jotta ei huuda, niin kauan että minä tulen ja sitten selvitän mikä vauvaa vaivaa, vaihdan vaipat ja syötän pullosta. Mies mielestään on tehnyt osuutensa kun vauva kerran ei huutanut hänen vahtivuorollaan. Esikoiselle saattaa antaa iltapalaa jostain hienommasta lasikiposta jonka tämä onnistu kaivanut kaapista ja haluaa syödä siitä, muistutan että sitä ei sitten voi pistää mikroon ja se pitää pestä käsin niin vastaus on ”ei se haittaa” ja kippo jää minun pestäväksi tiskialtaaseen. Ei varmasti haittaa kun ei itse tarvitse sitä tehdä. Sama pissapyykit heitetään likoamaan ämpäriin ja sinne jää niin pitkäksi aikaa kun minä käsittelen eteenpäin... mies varmaan aidosti uskoo hoitaneensa asian kun jättää ne vaan likoamaan. En ymmärrä. Ja jos mistään sanon niin ärsyyntyy ja sanoo etten arvosta hänen panostaan.
Hei, olipas siinä tarinaa kerrakseen.
En voi olla ajattelematta, että vaimosi täytyy olla täydellinen NARSISTI.
Ei normaali tunteva ja toisista välittävä ihminen voi käyttäytyä tuolla tavalla. Muijahan tuijottaa vaan omaan napaansa ja kohtelee sinua kuin jotakin palvelijaa, huh huh.
Pelasta itsesi, ota ero ja muuta pian pois.
Mieti sen jälkeen vasta jatko, esim miten lasten kanssa ym yhteishuoltajuus yms.
Kyllä kaikilla asioilla on tapana järjestyä, älä hukkaa omaa elämääsi tullaisen kanssa vaan käy toimeen heti.
Olispa kiva nähdä sun muijan ilme kun se näkis vaan kun pakkaat omia tavaroitasi ja sanot vaan että mä olen saanut susta nyt AIVAN tarpeekseni Hyvästi
Voimia sulle t -paula-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten en ota kantaa mutta tyypillinen ”annan palkasta ison osan hänen käyttöönsä.” Niin ja hän ostaa sillä ruokaa ja vaatteita lapsille? Ei taida hänen huvituksiin ne rahat mennä kuule.
Yhteiset rahat menevät toki huomattavalta osin yhteisiin kustannuksiin - asuminen, ym.
Kuitenkin koen, että vaimoni käyttää yhteistä tiliä myös melko huolettomasti shoppailuun: sisustustuotteisiin ja -esineisiin, nettikirppislöytöihin, TV- ja nettipalvelujen hankintaan (maksukanavat, sovellukset) esimerkiksi. Vaatteensa ja omat henkilökohtaiset tuotteensa hän ostaa itse. Ruoat maksetaan periaatteessa vuorotellen itse, tosin tuntuu, että ruokakauppaostokset ovat minun vastuullani. Vaimolla on pienempi palkka, joten hän ei laita yhteiselle tilille kovin paljon rahaa, eikä tarvitsekaan. Itse laitan palkkatuloista yhteiseen pottiin tosiaan sen 4/5 suunnilleen, eli palkoista jää aika vähän itselleni käteen. Onneksi minulla on jonkin verran säännöllisiä pääomatuloja, joita käytän sen jälkeen, kun omalle tilille jättämäni palkkarahat ovat lopussa.
Rahankäyttö on asia, josta on myös vaikeaa viritellä keskustelua. Se ei ole tosin se kaikkein kipein asia, koska rahat ovat kuitenkin riittäneet ihan kohtuullisesti. Joskus olen esittänyt, että tähän kotityörumbaan pitäisi hakea apua esim. maksullisista siivous- ym. kotipalveluista, mutta ehdotukseni ei saanut vastakaikua.
Ap
Täällä sinun on vaikea saada ymmärrystä. Tai tukeakin tulee, mutta hyvät kommentit hukkuvat omituisiin ilkeisiin viesteihin. Mutta niin täällä lähes aina. Täällä on varmaan aika paljon epävakaita ihmisiä kirjoittelemassa.
Sinun kannattaa mennä ihan yksin terapeutin puheille. Voitte yhdessä miettiä, miten pääset tuosta tilanteesta eteenpäin. Parisuhdetta ei kannata jatkaa. Kurjaa on, että vaimosi voi tosiaan yrittää kääntää lapset sinua vastaan. Hän vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä kirjoittamasi perusteella. Kerro tilanteestasi luotetuille ystävillesi. Siitä saa paljon tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teidän ongelmat kuulostaa nyt siltä, että ihan tilapäisistä ohimenevistä ongelmista on nyt kyse. En saa nyt ollenkaan kuvaa siitä että joku olisi niin pahasti pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten en ota kantaa mutta tyypillinen ”annan palkasta ison osan hänen käyttöönsä.” Niin ja hän ostaa sillä ruokaa ja vaatteita lapsille? Ei taida hänen huvituksiin ne rahat mennä kuule.
Yhteiset rahat menevät toki huomattavalta osin yhteisiin kustannuksiin - asuminen, ym.
Kuitenkin koen, että vaimoni käyttää yhteistä tiliä myös melko huolettomasti shoppailuun: sisustustuotteisiin ja -esineisiin, nettikirppislöytöihin, TV- ja nettipalvelujen hankintaan (maksukanavat, sovellukset) esimerkiksi. Vaatteensa ja omat henkilökohtaiset tuotteensa hän ostaa itse. Ruoat maksetaan periaatteessa vuorotellen itse, tosin tuntuu, että ruokakauppaostokset ovat minun vastuullani. Vaimolla on pienempi palkka, joten hän ei laita yhteiselle tilille kovin paljon rahaa, eikä tarvitsekaan. Itse laitan palkkatuloista yhteiseen pottiin tosiaan sen 4/5 suunnilleen, eli palkoista jää aika vähän itselleni käteen. Onneksi minulla on jonkin verran säännöllisiä pääomatuloja, joita käytän sen jälkeen, kun omalle tilille jättämäni palkkarahat ovat lopussa.
Rahankäyttö on asia, josta on myös vaikeaa viritellä keskustelua. Se ei ole tosin se kaikkein kipein asia, koska rahat ovat kuitenkin riittäneet ihan kohtuullisesti. Joskus olen esittänyt, että tähän kotityörumbaan pitäisi hakea apua esim. maksullisista siivous- ym. kotipalveluista, mutta ehdotukseni ei saanut vastakaikua.
Ap
Ostaa sisustustuotteita teidän yhteiseen kotiin ja maksukanavia joita sinäkin katsot? Niinpä niin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten en ota kantaa mutta tyypillinen ”annan palkasta ison osan hänen käyttöönsä.” Niin ja hän ostaa sillä ruokaa ja vaatteita lapsille? Ei taida hänen huvituksiin ne rahat mennä kuule.
Ei palkasta anneta kenenkään käyttöön vaan menään pankin sivuille ja hoidetaan ne laskut mitkä pitää ja ostetaan sitä ruokaa sieltä kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten en ota kantaa mutta tyypillinen ”annan palkasta ison osan hänen käyttöönsä.” Niin ja hän ostaa sillä ruokaa ja vaatteita lapsille? Ei taida hänen huvituksiin ne rahat mennä kuule.
Yhteiset rahat menevät toki huomattavalta osin yhteisiin kustannuksiin - asuminen, ym.
Kuitenkin koen, että vaimoni käyttää yhteistä tiliä myös melko huolettomasti shoppailuun: sisustustuotteisiin ja -esineisiin, nettikirppislöytöihin, TV- ja nettipalvelujen hankintaan (maksukanavat, sovellukset) esimerkiksi. Vaatteensa ja omat henkilökohtaiset tuotteensa hän ostaa itse. Ruoat maksetaan periaatteessa vuorotellen itse, tosin tuntuu, että ruokakauppaostokset ovat minun vastuullani. Vaimolla on pienempi palkka, joten hän ei laita yhteiselle tilille kovin paljon rahaa, eikä tarvitsekaan. Itse laitan palkkatuloista yhteiseen pottiin tosiaan sen 4/5 suunnilleen, eli palkoista jää aika vähän itselleni käteen. Onneksi minulla on jonkin verran säännöllisiä pääomatuloja, joita käytän sen jälkeen, kun omalle tilille jättämäni palkkarahat ovat lopussa.
Rahankäyttö on asia, josta on myös vaikeaa viritellä keskustelua. Se ei ole tosin se kaikkein kipein asia, koska rahat ovat kuitenkin riittäneet ihan kohtuullisesti. Joskus olen esittänyt, että tähän kotityörumbaan pitäisi hakea apua esim. maksullisista siivous- ym. kotipalveluista, mutta ehdotukseni ei saanut vastakaikua.
Ap
Ostaa sisustustuotteita teidän yhteiseen kotiin ja maksukanavia joita sinäkin katsot? Niinpä niin..
Tämähän siinä juuri onkin. Mielestäni hän käyttää rahaa paljon myös turhaan. Meillä on aika iso talo, 200 m2, mutta se on tullut lattiasta kattoon täyteen tavaraa, samoin ulkovarastot. Osa hänen ostoksistaan on tietenkin tarpeellisia, mutta paljon on sellaista, mitä ei olisi pitänyt ostaa ollenkaan, tai vähintäänkin vanhaa olisi pitänyt pistää pois.
Maksukanavia en katso, koska en katso TV:tä. Sovellukset ovat samoin lähinnä hänen käytössään. En edes tiedä, mitä kaikkea hän on hankkinut.
Mutta kuten totesin, nämä eivät ole mitenkään kynnyskysymyksiä, vaan ennemminkin pikkuasioita, jotka välillä muun lisäksi turhauttavat.
Ap.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä naiselle kaapin paikka. Naiset eivät pidä miehistä, jotka alistuvat naisen ohjeistukseen, eivätkä vittuile takaisin. Älä kuitenkaan ala kusipääksi, vaan etsi erilaisia totuusargumentteja naista vastaan. Kirjoita ylös naisen kommentteja ja mieti, minkä tunteen mikäkin kommentti antaa sinulle. Kehitä vahvoja, totuuteen perustuvia vasta-argumentteja negatiivisten tunteiden herättämille kommenteille ja kivoja kohteliaisuuksia positiivisten tunteiden herättämille kommenteille. Ajan myötä pääset niskan päälle, koska nainen ei varmasti tätä prosessia itse suorita ja naiset tykkäävät siitä, että mies on niskan päällä. Siksi he kautta linjan viehättyvät itseään vanhemmista, pidemmistä, hauskemmista, kouluttautuneemmista jne miehistä.
Tuossa voi olla perää.
Allekirjoitan osin jopa sen palstan markkina-arvoteoreetikon (1212?) ajatuksen että kotityrannit ovat alistumishaluisia naisia jotka turhaantuvat kun mies on liian kiltti, siksi alkavat ensin provosoimaan ja sitten tyrannisoimaan kun huomaavat ettei se mies näytä kaapin paikkaa naiselle.
Asiaa ei helpota jos ap:n vaimo ei panosta naisellisuuteen vaan istuu sohvalla vetämässä suklaalevyä. Naisellisuus on se mikä herättää miehessä halun olla dominoivampi osapuoli, jos herättää. Mikään ei ole niin paha turn-off kuin epänaisellinen nainen joka vaatii miestä olemaan mies.
Ensimmäinen kumppanini oli tuon kaltainen nainen, ja suhde muuttui hyvin nopeasti myrkylliseksi. Toinen lyhyempi suhde oli hyvin naisellisen naisen kanssa joka miellytti alkuun ja herätti uusia haluja, mutta liiankin selkeä uros-naaras-roolijako alkoi tuntumaan vieraalta. Nyt asun yhdessä naisen kanssa joka on aina ollut poikatyttö joka välittää enemmän vaellusreissusta tai moottoripyörämatkasta kuin siitä onko keittiö tip-top ja pystytäänkö ostamaan unelmatalo. Kivasti menee.
Mä olen varmaan joku hybridi noista kahdesta viimeksi mainitsemastasi. Toisaalta olen "naisellinen" (tulee ilmi lähinnä pukeutumisessa ja ulkonäöstä huolehtimisessa, sekä yleisesti käytöstavoissa eli en nosta kankkua ja piereskele sohvalla ym :D), mutta toisaalta taas olen ihan kotonani halkoja hakatessa, verkkoja laskiessa tai riu'ulla asioidessa jos ollaan luonnossa.
Tykkään että koti on ns. perussiisti mutta tiskialtaassa saa olla liossa olevia astioita jos on muuta tekemistä, ehtii ne sinne tiskikoneeseen aamullakin.
Olen kyllä huomannut että tällä "naisystävätyypillä" on kysyntää. :)
Mä olen samanlainen, naisellinen ujohko nainen jolla pysyy vasara kädessä ja kumpparit jalassa sen kukkamekon kanssa. Olisikin kiva tietää, minkälaisten miesten keskuudessa meillä on vientiä, oma makuni on niin rajoittunut. :P
Vierailija kirjoitti:
Ap, teidän ongelmat kuulostaa nyt siltä, että ihan tilapäisistä ohimenevistä ongelmista on nyt kyse. En saa nyt ollenkaan kuvaa siitä että joku olisi niin pahasti pielessä.
Toivoisin, että näin olisi.
Haluaisin takaisin sen naisen, joka hän oli esimerkiksi vielä 3-4 v sitten: luova, innostava, hyvä keskustelija, sielunkumppani. Nyt vain tuntuu, että hänestä on tullut toisenlainen. Välillä ajattelen, onkohan hänellä esimerkiksi paha nettiriippuvuus?
Ap
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä naiselle kaapin paikka. Naiset eivät pidä miehistä, jotka alistuvat naisen ohjeistukseen, eivätkä vittuile takaisin. Älä kuitenkaan ala kusipääksi, vaan etsi erilaisia totuusargumentteja naista vastaan. Kirjoita ylös naisen kommentteja ja mieti, minkä tunteen mikäkin kommentti antaa sinulle. Kehitä vahvoja, totuuteen perustuvia vasta-argumentteja negatiivisten tunteiden herättämille kommenteille ja kivoja kohteliaisuuksia positiivisten tunteiden herättämille kommenteille. Ajan myötä pääset niskan päälle, koska nainen ei varmasti tätä prosessia itse suorita ja naiset tykkäävät siitä, että mies on niskan päällä. Siksi he kautta linjan viehättyvät itseään vanhemmista, pidemmistä, hauskemmista, kouluttautuneemmista jne miehistä.
Tuossa voi olla perää.
Allekirjoitan osin jopa sen palstan markkina-arvoteoreetikon (1212?) ajatuksen että kotityrannit ovat alistumishaluisia naisia jotka turhaantuvat kun mies on liian kiltti, siksi alkavat ensin provosoimaan ja sitten tyrannisoimaan kun huomaavat ettei se mies näytä kaapin paikkaa naiselle.
Asiaa ei helpota jos ap:n vaimo ei panosta naisellisuuteen vaan istuu sohvalla vetämässä suklaalevyä. Naisellisuus on se mikä herättää miehessä halun olla dominoivampi osapuoli, jos herättää. Mikään ei ole niin paha turn-off kuin epänaisellinen nainen joka vaatii miestä olemaan mies.
Ensimmäinen kumppanini oli tuon kaltainen nainen, ja suhde muuttui hyvin nopeasti myrkylliseksi. Toinen lyhyempi suhde oli hyvin naisellisen naisen kanssa joka miellytti alkuun ja herätti uusia haluja, mutta liiankin selkeä uros-naaras-roolijako alkoi tuntumaan vieraalta. Nyt asun yhdessä naisen kanssa joka on aina ollut poikatyttö joka välittää enemmän vaellusreissusta tai moottoripyörämatkasta kuin siitä onko keittiö tip-top ja pystytäänkö ostamaan unelmatalo. Kivasti menee.
Mä olen varmaan joku hybridi noista kahdesta viimeksi mainitsemastasi. Toisaalta olen "naisellinen" (tulee ilmi lähinnä pukeutumisessa ja ulkonäöstä huolehtimisessa, sekä yleisesti käytöstavoissa eli en nosta kankkua ja piereskele sohvalla ym :D), mutta toisaalta taas olen ihan kotonani halkoja hakatessa, verkkoja laskiessa tai riu'ulla asioidessa jos ollaan luonnossa.
Tykkään että koti on ns. perussiisti mutta tiskialtaassa saa olla liossa olevia astioita jos on muuta tekemistä, ehtii ne sinne tiskikoneeseen aamullakin.
Olen kyllä huomannut että tällä "naisystävätyypillä" on kysyntää. :)
Mä olen samanlainen, naisellinen ujohko nainen jolla pysyy vasara kädessä ja kumpparit jalassa sen kukkamekon kanssa. Olisikin kiva tietää, minkälaisten miesten keskuudessa meillä on vientiä, oma makuni on niin rajoittunut. :P
Oman kokemukseni mukaan eritoten sellaisten miesten, joilla ei itselläkään ole peukalo keskellä kämmentä. Reippaita, urheilullisia, eläimistä ja luonnosta pitäviä ainakin omaan "haaviin" tarttunut tähän asti.
Ja nyt kun olen tullut vähän vanhemmaksi (40+) niin eritoten 10+ vuotta nuoremmat miehet näyttävät kiinnostustaan, omanikäisillä alkaa olla ehkä vähän vähemmän virtaa. (Ja yleensä on lapsiakin, mikä mulle on deal breaker.)
Ap!
En nyt jaksa koko kaikkia sivuja lukea mitä olet kertonut ja mitä muut on vastanneet, mutta luin ensimmäiset ja viimeiset, ja minulla pisti silmään kyllä se että teillä on 200 neliön talo. Miksi ihmeessä noin järkyttävän iso? Montako lasta teillä on? Meillä on 130 neliön talo ja kaksi lapsista on koululaisia, esikoinen asunut vuosia jo omillaan. Ja huomattiin että oli totaalinen virhe ostaa näin iso talo, tämä tulee kalliiksi kun turhaa tilaa maksetaan velkarahalla ja lämmitetään kalliilla sähköllä. Tavaraa on kertynyt ja nyt sen määrä ahdistaa kun maksetaan näistä neliöistä käytännössä tavaran säilytyspaikkana. Tavaran voisi säilöä vaikka vuokravarastoon niin sekin olisi paljon halvempaa. Eikä meistä kumpikaan halua eikä jaksa siivota tätä taloa enää. Haaveilemme pienemmästä asunnosta.
Olen huomannut että meidän pojat tarvitsevat hyvin vähän tilaa kun leikkiminen alkaa loppua ja luopuvat leluista, eivät juurikaan kotona tee mitään muuta kuin pelaavat, tekevät läksyt, syövät, nukkuvat ja käyttävät kylppäriä ja vessaa. Eivät tarvitse edes omia huoneita, kuulokkeet päässä pelaavat kavereiden kanssa ja yleensä samaa peliä. Pojat eivät arvosta mitään sisustusjuttuja huoneissaan kuten mulla oli lapsena kirjahyllyssä koriste-esineitä ja seinillä tauluja ja julisteita jne. Pojilla ei myöskään tarvitse olla isoa vaatekaappia koska he eivät ainakaan tällä hetkellä suostu pitämään juuri kuin niitä muutamia lempivaatteita.
Pitäiskö ihan oikeasti vaimon kanssa istua alas ja jutella koko elämän systeemit, että onko tässä nyt jossain kohtaa menty viteikköön, on haluttu iso talo mutta onko se kuitenkaan nyt sitten hyvä. Jos vaimo on muuttunut erilaiseksi muutamassa vuodessa niin jostain syystä hänkin on onneton. Ei ehkä nettiriippuvuus, mutta masennus tai väsymys yleensä, rautavarason taso kannattaisi tarkistaa jne. Jospa vaimoakin ahdistaa kuitenkin se tavaramäärä, eikä hän jaksa enää siivota niitä? Käykää arvokeskustelu mitä teille elämässä on tärkeää, henkisesti ja materiaalisesti, mitä teidän perhe oikeasti tarvitsee elämäänsä jotta kaikki voisi olla onnellisia. Käykää raha-asiat läpi, pitää varautua lasten kasvamiseen ja omaan vanhenemiseen, voisiko se siivooja olla kuitenkin hyvä jos kumpaakin rasittaa siivota isoa taloa?
Ei varsinaisesti liity aloitukseen, mutta tämä keskustelu ja sen sivusta seuraaminen sai vaan taas kerran kysymään hiljaa mielessä että miksi voi miksi hankitte lapsia? Kuulostaa siltä, että elämä olisi paljon onnellisempaa ilman.