Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vaimoani
13.02.2019 |
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
ApAivan niin. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että häneltä kuitenkin pitäisi onnistua tuo, mikä sinultakaan ei onnistu. Siis hänen pitäisi arvostaa sinua ensin - miksi tämä on hänen työnsä? Koska se on sinusta vaikeaa?
Vaimollasi ei ole kaikki hyvin, ja sinä keskityt vihaamaan häntä, koska hän ei arvosta sinua. Hän ei arvosta sinua, koska sinä et näe, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Hän on pettynyt sinuun. Hän on pettynyt omiin odotuksiinsa sinun suhteesi, eli siihen, että näkisit hänet sen kiukkuisen suojakuoren läpi. Sen sijaan olet hylännyt hänet ja alkanut vihaamaan häntä.
Kannattaa ehkä erota.
Tottahan tämä on. Olen vaan jumissa tässä vihantunteessa. Koetan viikonloppuun mennessä päästä siitä irti, jotta saisin sanottua hänelle jotain järkevää. Menköön sitten riidaksi, jos menee, yritän vielä kerran keskustella. Jos se ei onnistu, tulkoon sota ja veriset vaatteet.
Ap
Riitely tuskin poistaa vihaa teistä, vaan saattaa aiheuttaa oikeutuksen tunteita vihalle. Teidän kummankin, etenkin nyt sinun, pitää lähteä siitä, että vain itseään voi muuttaa. Hankkiudu eroon tuosta vihastasi niin, ettei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä se vaimo tahollaan puuhailee. Sinun tunteesi eivät ole vaimosi käsissä. Viha on sinun, se on sinussa, se haittaa sinun elämääsi ja sinun toimiasi. Et voi toimia oikein, kun olet vihan vallassa. Äläkä keksi enää itsellesi tekosyitä, oikeutusta vihalle. Mitä enemmän keksit vaimostasi vikoja, sitä kauempana olet onnellisesta lopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
ApAivan niin. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että häneltä kuitenkin pitäisi onnistua tuo, mikä sinultakaan ei onnistu. Siis hänen pitäisi arvostaa sinua ensin - miksi tämä on hänen työnsä? Koska se on sinusta vaikeaa?
Vaimollasi ei ole kaikki hyvin, ja sinä keskityt vihaamaan häntä, koska hän ei arvosta sinua. Hän ei arvosta sinua, koska sinä et näe, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Hän on pettynyt sinuun. Hän on pettynyt omiin odotuksiinsa sinun suhteesi, eli siihen, että näkisit hänet sen kiukkuisen suojakuoren läpi. Sen sijaan olet hylännyt hänet ja alkanut vihaamaan häntä.
Kannattaa ehkä erota.
Tottahan tämä on. Olen vaan jumissa tässä vihantunteessa. Koetan viikonloppuun mennessä päästä siitä irti, jotta saisin sanottua hänelle jotain järkevää. Menköön sitten riidaksi, jos menee, yritän vielä kerran keskustella. Jos se ei onnistu, tulkoon sota ja veriset vaatteet.
Ap
Joskus ihmisarvo täytyy vain ottaa.
Niin miehen kuin naisenkin.
Se, miten työt lasketaan teidän perheessä puoliksi, voitte tehdä Excell-taulukossa.
Ruoanjakelu
Siivoaminen
Kodinhoito
Pihanhoito
Lastenhoito
Vaatehuolto
Talonhoito
Autonhuolto
Lastenhuolto toisen kerran
Seksi
Joku etsii säälipimperoo. Hahaha, meneekö joku halpaan?
Minä kyllä jättäisin tekemättä nuo kaikki työt ja alkaisin kättäytyä vaimoa kohtaan viileästi.vaimo kerkeää kyllä osa-aika työläisenä tekemään nuo hommat.Auta vain lapsia jos tarvitsevat apua.Olet kyllä liian kiltti mies.Olisin ollut ikionnellinen jos aikoinaan olisi minulla ollut tuollainen mies.Puhun elämän kokemuksesta.
Minkä ihmeen takia kaksi sellaista ihmistä on hampaat irveessä keskenään parisuhteessa, jotka eivät voi sietää toisiaan?? Sellaiseenko haluatte tämän yhden elämän käyttää?
Suurin osa ihmisistä on ihan nössöjä, ei ole uskallusta ja paskassa suhteessa kidutaan milloin minkäkin tekosyyn varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytä naiselle kaapin paikka. Naiset eivät pidä miehistä, jotka alistuvat naisen ohjeistukseen, eivätkä vittuile takaisin. Älä kuitenkaan ala kusipääksi, vaan etsi erilaisia totuusargumentteja naista vastaan. Kirjoita ylös naisen kommentteja ja mieti, minkä tunteen mikäkin kommentti antaa sinulle. Kehitä vahvoja, totuuteen perustuvia vasta-argumentteja negatiivisten tunteiden herättämille kommenteille ja kivoja kohteliaisuuksia positiivisten tunteiden herättämille kommenteille. Ajan myötä pääset niskan päälle, koska nainen ei varmasti tätä prosessia itse suorita ja naiset tykkäävät siitä, että mies on niskan päällä. Siksi he kautta linjan viehättyvät itseään vanhemmista, pidemmistä, hauskemmista, kouluttautuneemmista jne miehistä.
Tuo on hyvä keino saada aspergeroireinen lähtemään. Jos olet aspergeroireisen kanssa eri mieltä, heidän tunnemaailmansa kuohuu raivokohtauksen partaalle pienistäkin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
ApAivan niin. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että häneltä kuitenkin pitäisi onnistua tuo, mikä sinultakaan ei onnistu. Siis hänen pitäisi arvostaa sinua ensin - miksi tämä on hänen työnsä? Koska se on sinusta vaikeaa?
Vaimollasi ei ole kaikki hyvin, ja sinä keskityt vihaamaan häntä, koska hän ei arvosta sinua. Hän ei arvosta sinua, koska sinä et näe, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Hän on pettynyt sinuun. Hän on pettynyt omiin odotuksiinsa sinun suhteesi, eli siihen, että näkisit hänet sen kiukkuisen suojakuoren läpi. Sen sijaan olet hylännyt hänet ja alkanut vihaamaan häntä.
Kannattaa ehkä erota.
Tottahan tämä on. Olen vaan jumissa tässä vihantunteessa. Koetan viikonloppuun mennessä päästä siitä irti, jotta saisin sanottua hänelle jotain järkevää. Menköön sitten riidaksi, jos menee, yritän vielä kerran keskustella. Jos se ei onnistu, tulkoon sota ja veriset vaatteet.
ApJoskus ihmisarvo täytyy vain ottaa.
Niin miehen kuin naisenkin.
Se, miten työt lasketaan teidän perheessä puoliksi, voitte tehdä Excell-taulukossa.
Ruoanjakelu
Siivoaminen
Kodinhoito
Pihanhoito
Lastenhoito
Vaatehuolto
Talonhoito
Autonhuolto
Lastenhuolto toisen kerran
Seksi
Meneekö tarhavaatteiden nimikointi vaatehuoltoon vai lastenhuoltoon? Ihan vaan kysyn Excel-taulukon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
Ap
Minulla oli sama juttu vaimon kanssa. Pistin hänet sitten kuriin, se on oikeuteni ja velvollisuuteni perheen päänä. Olen tässä ihan tosissani, olen alttarilla antanut sanani, enkä voi vain lähteä, paitsi jos vaimo tekee jotain minkä voi katsoa rikkovan valan. Suutuin ja laitoin säännöt, kyllä lapset erittäin hyvin huomasivat että nyt on kova riita päällä ja olivat huolissaan ihan syystä, jos vaimo ei olisi taipunut, olisi se ollut ero ja olisin sitten perustanut uuden perheen jonnekin muualle. Riitelyn jälkeen oli kuin taakka olisi pudonnut vaimon harteilta ja kuin raikas ilma ukkosen jälkeen. Nykyisin on taas hyvin, jopa paremmin kuin seurusteluaikana.
Älä anna vaimon tehdä/jättää tekemättä mitään, mikä saa sinut vihaamaan häntä.
T: M 39v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
ApAivan niin. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että häneltä kuitenkin pitäisi onnistua tuo, mikä sinultakaan ei onnistu. Siis hänen pitäisi arvostaa sinua ensin - miksi tämä on hänen työnsä? Koska se on sinusta vaikeaa?
Vaimollasi ei ole kaikki hyvin, ja sinä keskityt vihaamaan häntä, koska hän ei arvosta sinua. Hän ei arvosta sinua, koska sinä et näe, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Hän on pettynyt sinuun. Hän on pettynyt omiin odotuksiinsa sinun suhteesi, eli siihen, että näkisit hänet sen kiukkuisen suojakuoren läpi. Sen sijaan olet hylännyt hänet ja alkanut vihaamaan häntä.
Kannattaa ehkä erota.
Tottahan tämä on. Olen vaan jumissa tässä vihantunteessa. Koetan viikonloppuun mennessä päästä siitä irti, jotta saisin sanottua hänelle jotain järkevää. Menköön sitten riidaksi, jos menee, yritän vielä kerran keskustella. Jos se ei onnistu, tulkoon sota ja veriset vaatteet.
ApJoskus ihmisarvo täytyy vain ottaa.
Niin miehen kuin naisenkin.
Se, miten työt lasketaan teidän perheessä puoliksi, voitte tehdä Excell-taulukossa.
Ruoanjakelu
Siivoaminen
Kodinhoito
Pihanhoito
Lastenhoito
Vaatehuolto
Talonhoito
Autonhuolto
Lastenhuolto toisen kerran
SeksiMeneekö tarhavaatteiden nimikointi vaatehuoltoon vai lastenhuoltoon? Ihan vaan kysyn Excel-taulukon takia.
Seksi ei ole työ vaan nautinto, joten se pois listalta ja tilalle nimikointi. Ruoanjakelu on erikoinen. Se vaan ensin ilmestyy kaupasta kotiin ja sitten valmiiksi ateriaksi jaeltavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän provon ydintä ei ole vielä bongattu. Ap ei tahdo yhdyntää vaimonsa kanssa. Patoutunut seksuaalisuus saa tämän vaimon voimaan huonosti, ilkkumaan, tekemään passiivista vastarintaa, ylenkatsomaan. Vaimo kuitenkin rakastaa vielä sen verran, ettei voi tai pysty pamauttamaan ääneen pahinta, mitä mies voi kuulla:
Olet huono sängyssä.
Seksielämä on varmaan ajautunut synnytysten myötä vielä tyydyttämättömämmäksi kuin aiemmin. Ja se vaikuttaa vaimon energiaan, itsetuntoon, minäkuvaan ja aiheuttaa masennusta, joka purkautuu negatiivisuutena ja ärtymisenä. Jos vaimolla ei jo ole, niin varmasti tulee olemaan rakastaja.
Oli muuten erittäin raskasta olla suhteessa, jossa minua sekä vihattiin että ehkä jollain tavalla rakastettiin. Seksi jäi lopulta pois kuvioista, koska eihän toista vihaava halua antaa toiselle nautintoa. Sen pohjalta sitten muodostui taas pohjaton mustasukkaisuus ja varmuus siitä, että petän.
Ei, en pettänyt, mutta viimein jätin, jotta saatoin löytää hyvän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talking Heads laulaa yhdessä biisissä: you may find yourself in a beautiful house, with a beautiful wife, and you may ask yourself, how did I get here?
Eli siis käsitinkö oikein? Ap perheineen asuu isossa, huoltoa ja työtä vaativassa vanhassa puutalossa. Lapsia on kaksi, joista nuorimmainen ei edes kahtakaan. Seksielämä on väljähtänyttä. Vaimo on juuri palannut työelämään äitiyslomalta, ja tilanne kotona on kiristynyt äärimmilleen. No big news, kaikki katastrofin ainekset on käsillä, näitä keissejä on nähty. Olette kummatkin kuvitelleet että työpaikka, talo ja lapset = valmis elämä ja ongelmat takana. Ehei, nyt se eläminen oikeasti vasta alkaa. Ja ehkä se sinun vaimoasi ahdistaakin?
Vaimosi käyttäytyminen vaikuttaa masennuksen oireilta ja tyytymättömyyden taustalla saattaa olla sellainen kokemus, mitä on hyvin vaikea sanoittaa. Että nyt kun ”kaikki on hyvin”, kun hän sai sen kiiltokuvaelämän, ei olekaan onnnellinen. Älykkään naisen potentiaali on litistynyt sisustustyynyihin ja hiekkalaatikolla vahtimiseen. Seksuaalista nautintoa ei enää saa. Keski-iän kriisi koputtelee, mutta mies paahtaa kuin mikään ei olisi muuttunut. Kolaamalla lunta hän vaatii vaimoaan elämään omien standardiensa mukaisesti, mutta vaimo ei osaa tai uskalla kertoa että on onneton, vaan kettuilee. Sillä vaihtoehdot tälle elämäntavalle ovat vaimon päässä kaikki joko mahdottomia, tai huonompia kuin nyt. Häntä pelottaa olla yksin, hän pelkää että mies lähtee lätkimään, jos nainen kertoo että vihaa koko vanhaa rötisköä ja äitiyttä. Siksi ulos tulee pakonomaisesti vain negaa jostain typeryyksistä kuten liinavaatteista, kun itse ongelman äärelle ei yhdessä osata mennä. Olette kumpikin onnettomia pelkureita, jotka olette kadottaneet keskusteluyhteyden. Se on pelottavinta mitä on, sillä suhtenne alussa juuri keskustelut ja ajatteleminen toi teidät yhteen.
Ap, vaimosi tietää että sinä vihaat häntä, ja hän yrittää ratkaista ongelmanne ajamalla sinut lähtemään. Sinun vihasi vaimoasi kohtaan on osin myös vihaa itseäsi kohtaan siitä, ettei sinulla ole työkaluja selvittää tätä tilannetta. Joko annat vihan voittaa ja eroatte rumasti, tai sitten pysähdyt, olet isompi ihminen ja kysyt vaimoltasi lempeästi ja rauhallisesti, onko hän onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeasti teidän pitää puhua! Ei syyttää toista, ei hautoa itsekseen viha-ajatuksia, vaan kertoa toiselle, miltä tuntuu.
Vaimollasi voi olla masennus, jos hän on noin paljon muuttunut. Luovasta älykkäästä keskustelijaksi sohvalla suklaata syöväksi marisijaksi. Miten hän saa nukuttua? Onko teillä koskaan hauskaa? Koska vaimosi on viimeksi nauranut? Käyttekö missään yhdessä? Käykö teillä vieraita?
On asioita, joita sinä voit tehdä tilanteen muuttamiseksi. Voit valita, jatkatko tuota vihan hautomista ja toisen näkemistä sen vihan läpi. Vai pystytkö näkemään aidosti sen naisen, joka on edelleen se sama, johon joskus rakastuit? Voit tiuskia, olla puhumatta. Voit hymyillä, voit keittää kahvit, voit todeta nauraen, että lumitöissä kunto kasvaa.
Kysy, mitä vaimollesi kuuluu, ja kuuntele, mitä hän vastaa. Istu viereen, rauhoitu, kuuntele. Näe se hyvä, mitä hän on, ja mitä hän on tehnyt. Puhu positiivisesti.
Tai katkeroidu, millä tiellä nyt olet. Mutta mieti vielä, mitä se vaikuttaa lapsiin, vaimoosi, sinuun itseesi.
Tämä oli kyllä hyvä kirjoitus. Haluaisinkin puhua, mutta pelkään että siitä tulee katastrofi. Voi kun saisi lapset illalla johonkin hoitoon, niin voisi puhua. Tai edes riidellä. Mut sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Emme ole esikoisen jälkeen olleet muualla kuin synnärillä ilman lapsia yhdessä.
Ap
Viimeinen lause kiteyttää kaiken. Parisuhde vaatii hoitamista. Te ette ole hoitaneet sitä. Lapset saa kyllä hoitoon rahalla. Jos oikeasti haluatte panostaa parisuhteeseenne vielä, eikä teillä ole mahdollisuutta muuten laittaa lasta hoitoon, niin maksamalla hoidosta se onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo nalkuttaa ja mies raataa niska limassa. Eihän meille ole kuin pari vuosikymmentä yritetty psykologien ja muiden ammattilaisten toimesta opettaa, että tämän käyttäytymismallin takana on puhumattomuuden kulttuuri. En voi käsittää, miksi ihmiset ajavat itsensä tuollaiseen hirteen sen sijaan, että opettelisivat puhumaan ja olemaan läsnä. Jotkut oppii kantapään kautta, mutta siinä menee lapset ja talot samassa rytinässä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon ydintä ei ole vielä bongattu. Ap ei tahdo yhdyntää vaimonsa kanssa. Patoutunut seksuaalisuus saa tämän vaimon voimaan huonosti, ilkkumaan, tekemään passiivista vastarintaa, ylenkatsomaan. Vaimo kuitenkin rakastaa vielä sen verran, ettei voi tai pysty pamauttamaan ääneen pahinta, mitä mies voi kuulla:
Olet huono sängyssä.
Seksielämä on varmaan ajautunut synnytysten myötä vielä tyydyttämättömämmäksi kuin aiemmin. Ja se vaikuttaa vaimon energiaan, itsetuntoon, minäkuvaan ja aiheuttaa masennusta, joka purkautuu negatiivisuutena ja ärtymisenä. Jos vaimolla ei jo ole, niin varmasti tulee olemaan rakastaja.
Kyllä sillä vaimollakin on seksielämässä joku osuus. Näitä on nähty, sopivan partnerin kanssa joistain miehistä kuoriutuu ihana rakastaja. Ole siinä nyt ihana, kun tosiasiassa se vaimo ällöttää ja makaa haarat levällään odottaen pelkkiä palveluksia sekä sekä sängyssä että sen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon ydintä ei ole vielä bongattu. Ap ei tahdo yhdyntää vaimonsa kanssa. Patoutunut seksuaalisuus saa tämän vaimon voimaan huonosti, ilkkumaan, tekemään passiivista vastarintaa, ylenkatsomaan. Vaimo kuitenkin rakastaa vielä sen verran, ettei voi tai pysty pamauttamaan ääneen pahinta, mitä mies voi kuulla:
Olet huono sängyssä.
Seksielämä on varmaan ajautunut synnytysten myötä vielä tyydyttämättömämmäksi kuin aiemmin. Ja se vaikuttaa vaimon energiaan, itsetuntoon, minäkuvaan ja aiheuttaa masennusta, joka purkautuu negatiivisuutena ja ärtymisenä. Jos vaimolla ei jo ole, niin varmasti tulee olemaan rakastaja.
Kyllä sillä vaimollakin on seksielämässä joku osuus. Näitä on nähty, sopivan partnerin kanssa joistain miehistä kuoriutuu ihana rakastaja. Ole siinä nyt ihana, kun tosiasiassa se vaimo ällöttää ja makaa haarat levällään odottaen pelkkiä palveluksia sekä sekä sängyssä että sen ulkopuolella.
En ymmärrä, kuka haluaa käyttää tuollaista kieltä kummastakaan sukupuolesta. Haluaisin kuitenkin sen verran keskustella kanssasi asiasta, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia vaan yleisinhimillinen. Ja lisäksi jonkun kanssa ne kemiat kohtaavat paremmin ja toisen ei.
Se minua vaan mietityttää, miten on päädytty yhteen ihmisen kanssa, joka ällöttää. Että ällöttikö jo alkuun vai miksi ei tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi, jos ei ällöttänyt.
Teksti voisi hyvinkin olla omasta parisuhteestani, jossa minä olen nainen. En sentään valita pyykkien viikkauksesta, mutta varmasti olen kerran jos toisenkin nalkuttanut kotitöistä. Se, kun asiat tekee kerralla kunnolla, niitä ei tarvitse tehdä kahteen kertaan. Se, että esimerkiksi viikkosiivouksen aikana minä imuroin talomme tunnissa ja mies 5 minuutissa, ei tarkoita samaa lopputulosta. Miestäni ei häiritse se, että keittiön tasot, tai pöytä ovat tahmaläikkiä täynnä, hän ei siis yksinkertaisesti huomaa "paskan" määrää kodissamme. Roskien vientikin on lähestulkoon rangaistus hänelle.
Mieheni kuitenkin tekee kotitöitä ihan kiitettävästi, silloin kun huvittaa, mutta jälki on sama, kuin 3-vuotias lapsemme olisi sen tehnyt. Siksi nalkutan. Ja niin, en tietenkään istu vain sohvalla, vaan siivoan ja järjestelen kotiamme paljon myös silloin, kun mieheni ei ole vahtimassa. Täytynee siirtää omat kotityöt iltaan, jolloin en siivoa piilossa, että myös minunkin panokseni kodin suhteen nähtäisiin.
Ja ainiin, onpa mieheni sanonut, että minun tulisi olla tyytyväinen ja kiitollinen, kun hän tekee kotitöitä, koska kaikki miehet eivät tee. Tokaisin takaisin, että jos meinaat minun kanssa asua ja elää, niin kodinhoito kuuluu sinullekin, siinä missä minullekin, samoin lasten kasvatusvastuu ja hoivaaminen. Ei ole tuon kerran käskenyt palvoa kotitöiden tekemisestä.
Toki taustalla vaikuttavat molempien oman perheen tavat jakaa kotityöt. Miehen äiti on aikanaan tehnyt kaiken valmiiksi ja meillä taas kaikki ovat osallistuneet lapsia myöten kodinhoitoon. Onhan meillä siis näkemyseron lisäksi myös eroa osaamisen tasossa.
Vierailija kirjoitti:
Teksti voisi hyvinkin olla omasta parisuhteestani, jossa minä olen nainen. En sentään valita pyykkien viikkauksesta, mutta varmasti olen kerran jos toisenkin nalkuttanut kotitöistä. Se, kun asiat tekee kerralla kunnolla, niitä ei tarvitse tehdä kahteen kertaan. Se, että esimerkiksi viikkosiivouksen aikana minä imuroin talomme tunnissa ja mies 5 minuutissa, ei tarkoita samaa lopputulosta. Miestäni ei häiritse se, että keittiön tasot, tai pöytä ovat tahmaläikkiä täynnä, hän ei siis yksinkertaisesti huomaa "paskan" määrää kodissamme. Roskien vientikin on lähestulkoon rangaistus hänelle.
Mieheni kuitenkin tekee kotitöitä ihan kiitettävästi, silloin kun huvittaa, mutta jälki on sama, kuin 3-vuotias lapsemme olisi sen tehnyt. Siksi nalkutan. Ja niin, en tietenkään istu vain sohvalla, vaan siivoan ja järjestelen kotiamme paljon myös silloin, kun mieheni ei ole vahtimassa. Täytynee siirtää omat kotityöt iltaan, jolloin en siivoa piilossa, että myös minunkin panokseni kodin suhteen nähtäisiin.
Ja ainiin, onpa mieheni sanonut, että minun tulisi olla tyytyväinen ja kiitollinen, kun hän tekee kotitöitä, koska kaikki miehet eivät tee. Tokaisin takaisin, että jos meinaat minun kanssa asua ja elää, niin kodinhoito kuuluu sinullekin, siinä missä minullekin, samoin lasten kasvatusvastuu ja hoivaaminen. Ei ole tuon kerran käskenyt palvoa kotitöiden tekemisestä.
Toki taustalla vaikuttavat molempien oman perheen tavat jakaa kotityöt. Miehen äiti on aikanaan tehnyt kaiken valmiiksi ja meillä taas kaikki ovat osallistuneet lapsia myöten kodinhoitoon. Onhan meillä siis näkemyseron lisäksi myös eroa osaamisen tasossa.
Toivottavasti annat miehesi ulkoistaa kodinhoidon jollekin, jos hän ei osaa eikä halua, mutta haluaa maksaa siitä. On niitäkin tapauksia, joissa puoliso asettuu poikkiteloin ulkopuolista siivousapua kohtaan.
Ohhoh, tutulta kuulostaa. Olen ollut vaimosi kaltainen. Taustalla pitkään kehittynyttä katkeruutta siitä, että mies ei pitänyt minua enää naisena, ei halunnut enää synnytysten jälkeen, ei osannut herkistyä sille että tarvitsin kehuja, rakkaudentunnustuksia, itsetunnon nostatusta, tukea identiteettikriisiini. Teki vaan töitä ja karkasi ongelmia talomme remonttihommiin.
Rupesin sitten purkamaan pahaa oloa siihen, että olin hirviö, ja mies väisti aina kun yritin puhua mistä kenkä oikeasti puristaa. Ei jatkuvan riitelyn vuoksi jaksettu kummatkaan satsata yhteiseen aikaan, kodin ylläpito ja työpaineet kuristi, juostiin lasten harrastuksissa ja supermarketissa. Viikonloput Bauhausissa ja väkertämässä taloa, illat oltiin vuoronperään omissa menoissa jotta ei tarvitsisi kohdata toista. Yhtenä iltana mies ei sitten tullutkaan kotiin, oli löytänyt seuraa baarista. Tästä käynnistyi sellainen tapahtumaketju että muutuin itsetuhoiseksi, mies aneli anteeksiantoa ja lopulta saimme molemmat burnoutin ja talous romahti kun jouduttiin vuoron perään saikulle. Päätettiin mennä parisuhdeterapiaan, sovittiin siellä eron askelmerkit, kumpikin jatkoi terapiaa omilla tahoillaan ja myytiin talo yhdessä.
Kaupantekoa seuraavalla viikolla mies soitti ja pyysi ettei erottaisi. Nyt ollaan pari vuotta opeteltu puhumaan toisillemme ja jätetty kaikki ylimääräinen elämästä, keskittyen yhteiseen hyvinvointiin. Käydään säännöllisesti perheen kanssa retkillä jossain luontokohteessa ja muuten nautitaan kerrostaloasumisesta. Kerran kuussa pidämme yhden lauantaipäivän omaa aikaa, jolloin lapset on mummolassa ja me teemme ihan normaaleja parisuhdejuttuja: laitetaan yhdessä ruokaa, katsotaan leffa, joskus siivotaan tai käydään lenkillä. Mutta ennen kaikkea rakastellaan, rauhassa ja kunnolla.
Kannattaa vaan lähtee sen toisen naisen mukaan. Hän rakastaa sua.