Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vaimoani
13.02.2019 |
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Kommentit (271)
Heippa, aika paha tilanne. Meilläkin olisi voisit ehkä mennä tuohon suuntaan, mutta ymmärsin itse olleeni kertakaikkiaan uupunut osa-aikatyöhön, ruuhkassa seisomiseen (emme asu Suomessa) ainaiseen kiireeseen ja perherumbaan. Meillä on kaksi energistä poikaa, mieheni tekee paljon töitä ja kotihommat isossa oktssa ovat suurimmaksi osaksi minun harteilla, myös puutarha, remonttihommat jne. Päätin itse ottaa vuoden palkatonta perhe vapaata. Vuoden aikana sain levättyä ja energiaa taas tankattua ja mietittyä, mitä konkreettisesti voin itse muuttaa elämässäni, jotta vähän helpottaisi. Oma entinen nalkuttamiseni on muuttunut taas kannustavammaksi käyttäytymiseksi. Hankimme au pairin, joka auttaa arkisissa askareissa, lasten harrastuksissa, kotihommissa. Viikkosiivoojakin on ihan hyvä ajatus, sillä au pair kyllä maksaa jonkun verran. Mutta meillä elämä on nyt joustavampaa ja on enemmän aikaa toisillemme. Olemme rennompia. Olen palannut osa-aikatyöhön ja kaikki rullaa nyt mukavasti. Tosin suhteemme ei koskaan ollut noin tulehtinut, mutta emme antaneet asioiden mennä niin pitkälle. Löytyykö teille konkreettista apua arjen helpottamiseksi? Lapsenvahti kerran kuussa, jotta pääsette yhdessä vaikka syömään? Voivatko lapset käydä kerran kuussa isovanhemmilla yökylässä, jotta saatte aikaa? Ehkä vaimosi on uupunut? Toivon kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
ApMinulla oli sama juttu vaimon kanssa. Pistin hänet sitten kuriin, se on oikeuteni ja velvollisuuteni perheen päänä. Olen tässä ihan tosissani, olen alttarilla antanut sanani, enkä voi vain lähteä, paitsi jos vaimo tekee jotain minkä voi katsoa rikkovan valan. Suutuin ja laitoin säännöt, kyllä lapset erittäin hyvin huomasivat että nyt on kova riita päällä ja olivat huolissaan ihan syystä, jos vaimo ei olisi taipunut, olisi se ollut ero ja olisin sitten perustanut uuden perheen jonnekin muualle. Riitelyn jälkeen oli kuin taakka olisi pudonnut vaimon harteilta ja kuin raikas ilma ukkosen jälkeen. Nykyisin on taas hyvin, jopa paremmin kuin seurusteluaikana.
Älä anna vaimon tehdä/jättää tekemättä mitään, mikä saa sinut vihaamaan häntä.
T: M 39v
Se on kyllä hienoa miten mies voi vaan ottaa ja lähteä. Mä en nyt enää tykkää tästä perheestä, joten perustanpa toisen pesueen jonnekin muualle.
Niinpä. Ehkä silti olisin vapauttanut miehen luontoon.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen ”voimaantunut” suomalaisnainen. Miehen pitää tehdä kaikki, ja kaikki mikä ei naista miellytä on miehen syytä. Ota ero välittömästi, teet itsellesi palveluksen. Palkitse itsesi kaukomatkalla ja käy tsekkaamassa paikalliset misut. Vain hullu tai masokisti mies enää tänä päivänä pariutuu suomalaisen naisen kanssa.
Oikein misut...salli mun nauraa. Elättäjäksi pääsee kuka tahansa täälläkin. Ei tarvi maksaa matkoista ja saastuttaa ympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
ApAivan niin. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että häneltä kuitenkin pitäisi onnistua tuo, mikä sinultakaan ei onnistu. Siis hänen pitäisi arvostaa sinua ensin - miksi tämä on hänen työnsä? Koska se on sinusta vaikeaa?
Vaimollasi ei ole kaikki hyvin, ja sinä keskityt vihaamaan häntä, koska hän ei arvosta sinua. Hän ei arvosta sinua, koska sinä et näe, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Hän on pettynyt sinuun. Hän on pettynyt omiin odotuksiinsa sinun suhteesi, eli siihen, että näkisit hänet sen kiukkuisen suojakuoren läpi. Sen sijaan olet hylännyt hänet ja alkanut vihaamaan häntä.
Kannattaa ehkä erota.
Tottahan tämä on. Olen vaan jumissa tässä vihantunteessa. Koetan viikonloppuun mennessä päästä siitä irti, jotta saisin sanottua hänelle jotain järkevää. Menköön sitten riidaksi, jos menee, yritän vielä kerran keskustella. Jos se ei onnistu, tulkoon sota ja veriset vaatteet.
ApJoskus ihmisarvo täytyy vain ottaa.
Niin miehen kuin naisenkin.
Se, miten työt lasketaan teidän perheessä puoliksi, voitte tehdä Excell-taulukossa.
Ruoanjakelu
Siivoaminen
Kodinhoito
Pihanhoito
Lastenhoito
Vaatehuolto
Talonhoito
Autonhuolto
Lastenhuolto toisen kerran
Seksi
Onko seksi kotityötä? Mutta totta, 50% sen työstä ja vastuusta pitää olla naisella. Naisen mm. tulee saada mies kiihottuneeksi ja kovaksi, muuten nainen on laiminlyönyt kotityön osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon ydintä ei ole vielä bongattu. Ap ei tahdo yhdyntää vaimonsa kanssa. Patoutunut seksuaalisuus saa tämän vaimon voimaan huonosti, ilkkumaan, tekemään passiivista vastarintaa, ylenkatsomaan. Vaimo kuitenkin rakastaa vielä sen verran, ettei voi tai pysty pamauttamaan ääneen pahinta, mitä mies voi kuulla:
Olet huono sängyssä.
Seksielämä on varmaan ajautunut synnytysten myötä vielä tyydyttämättömämmäksi kuin aiemmin. Ja se vaikuttaa vaimon energiaan, itsetuntoon, minäkuvaan ja aiheuttaa masennusta, joka purkautuu negatiivisuutena ja ärtymisenä. Jos vaimolla ei jo ole, niin varmasti tulee olemaan rakastaja.
Palstalla ei ole miesvihaa eikä kaksinaismoralismia! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Niin mikä tässä on kauheaa? Melkein kaikissa suomalaiskodeissa roolit ovat toisinpäin mutta nyt kerran kun mies joutuu tähän tilanteeseen niin alkaa hirveä itku.
Vaimon ilkeämielinen, arvosteleva asenne on pahinta. Muu vielä menisi. Hän ei ole ns. mukava ihminen, enää. Esikoisen jälkeen oli raskainta, kun isot rempat oli päällä, mutta hän oli silloin toisenlainen, ja meillä meni hyvin. Nyt hän ei anna energiaa, tukea, arvostusta, hyvää mieltä, vaan imee sitä minusta pois.
ApNo mitä sinä teet? Itket netissä vihaavasi häntä? Kuinka tämä tuo hänelle arvostusta ja hyvää mieltä? Hänellä tuskin on enää mitään, mistä jakaa sinulle tuota haluamaasi. Sitä paitsi, jokaisen tulee löytää onni itsestään eikä lusikoida sitä kumppanin kulhosta.
On vaikeaa antaa hänelle arvostusta, kun hän ei arvosta minua. Tuskin hän minusta pitää, se lienee totta. Tällä hetkellä onneni löytyy lapsista, työstä ja jopa lemmikistä, mutta ei tuosta naisesta, joka on muuttunut ilkeäksi, kylmäksi. Haluaisin edes asialliset välit, mutta on vaikeaa olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olen tässä kuin vankina.
ApAivan niin. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että häneltä kuitenkin pitäisi onnistua tuo, mikä sinultakaan ei onnistu. Siis hänen pitäisi arvostaa sinua ensin - miksi tämä on hänen työnsä? Koska se on sinusta vaikeaa?
Vaimollasi ei ole kaikki hyvin, ja sinä keskityt vihaamaan häntä, koska hän ei arvosta sinua. Hän ei arvosta sinua, koska sinä et näe, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Hän on pettynyt sinuun. Hän on pettynyt omiin odotuksiinsa sinun suhteesi, eli siihen, että näkisit hänet sen kiukkuisen suojakuoren läpi. Sen sijaan olet hylännyt hänet ja alkanut vihaamaan häntä.
Kannattaa ehkä erota.
Tottahan tämä on. Olen vaan jumissa tässä vihantunteessa. Koetan viikonloppuun mennessä päästä siitä irti, jotta saisin sanottua hänelle jotain järkevää. Menköön sitten riidaksi, jos menee, yritän vielä kerran keskustella. Jos se ei onnistu, tulkoon sota ja veriset vaatteet.
ApJoskus ihmisarvo täytyy vain ottaa.
Niin miehen kuin naisenkin.
Se, miten työt lasketaan teidän perheessä puoliksi, voitte tehdä Excell-taulukossa.
Ruoanjakelu
Siivoaminen
Kodinhoito
Pihanhoito
Lastenhoito
Vaatehuolto
Talonhoito
Autonhuolto
Lastenhuolto toisen kerran
SeksiOnko seksi kotityötä? Mutta totta, 50% sen työstä ja vastuusta pitää olla naisella. Naisen mm. tulee saada mies kiihottuneeksi ja kovaksi, muuten nainen on laiminlyönyt kotityön osuutensa.
Se ei ole sittenkään kotityö, vaikka sen onnistumisessa ja nautinnollisuudessa on vastuu molemmilla. Lisäksi jos toisen naama on alkanut aiheuttaa raivoa, voi olla ettei kiihotusta saa aikaan millään tempulla - paitsi koko suhteen dynamiikkaa ja toimivuutta muuttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon ydintä ei ole vielä bongattu. Ap ei tahdo yhdyntää vaimonsa kanssa. Patoutunut seksuaalisuus saa tämän vaimon voimaan huonosti, ilkkumaan, tekemään passiivista vastarintaa, ylenkatsomaan. Vaimo kuitenkin rakastaa vielä sen verran, ettei voi tai pysty pamauttamaan ääneen pahinta, mitä mies voi kuulla:
Olet huono sängyssä.
Seksielämä on varmaan ajautunut synnytysten myötä vielä tyydyttämättömämmäksi kuin aiemmin. Ja se vaikuttaa vaimon energiaan, itsetuntoon, minäkuvaan ja aiheuttaa masennusta, joka purkautuu negatiivisuutena ja ärtymisenä. Jos vaimolla ei jo ole, niin varmasti tulee olemaan rakastaja.
Kyllä sillä vaimollakin on seksielämässä joku osuus. Näitä on nähty, sopivan partnerin kanssa joistain miehistä kuoriutuu ihana rakastaja. Ole siinä nyt ihana, kun tosiasiassa se vaimo ällöttää ja makaa haarat levällään odottaen pelkkiä palveluksia sekä sekä sängyssä että sen ulkopuolella.
En ymmärrä, kuka haluaa käyttää tuollaista kieltä kummastakaan sukupuolesta. Haluaisin kuitenkin sen verran keskustella kanssasi asiasta, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia vaan yleisinhimillinen. Ja lisäksi jonkun kanssa ne kemiat kohtaavat paremmin ja toisen ei.
Se minua vaan mietityttää, miten on päädytty yhteen ihmisen kanssa, joka ällöttää. Että ällöttikö jo alkuun vai miksi ei tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi, jos ei ällöttänyt.
Ihan ulkopuolisena heitän, että on helppoa päätyä yhteen ihmisen kanssa, joka alkaa myöhemmin ällöttää. Esimerkiksi jos kumppani paljastuu narsistiksi tai peräti psykopaatiksi, niin elämästä tulee helposti helvettiä. Tuskin enää onnistuu seksikään tällaisen kumppanin kanssa.
Suomenkin kokoisessa maassa on paljon narsisteja ja psykopaatteja. Heidän määrästään on erilaisia arveluja. Psykopaatteja vähintään 1 %, narsisteja jonkin verran enemmän ja lievempiä asteita tietysti myös. Psykopatia ja narsismi ovat osaltaan päällekkäisiä häiriöitä. Mutta joka tapauksessa Suomessa on varmaan satojatuhansia eriasteisesti narsismista ja psykopatiasta kärsiviä ihmisiä ja heidän uhrejaan. Suurin osa näistä on oletettavasti parisuhteessa, joten narsistien ja psykopaattien puolisoita on tässä maassa mielin määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollei nainen saa sitä miestä koulutettua hyväksi siivoojaksi niin miksi ei ottaisi siivoojaa muutaman kerran kuussa? Minusta se on helpompi vaihtoehto kuin iänikuinen nalkutus.
Harva mies on yhtä tarkka siivotessaan kuin nainen, ja silti ihan kunnon mies. Yleensä on niin että miehen kyvyt ilmenevät muilla aloilla kuin pölyjen ja sormenjälkien pyyhkimisessä, hehän eivät välttämättä huomaa sellaisia asioita. Itse olen aikanaan seurustellut niposiistin miehen kanssa jolla piti olla maton hapsutkin viivasuorassa ja päiväpeitto tietyllä tavalla jne ja se vasta oli kurjaa. Kämppänsä oli aina kuin nuoltu ja hän ihmetteli miksi vaihdoin niin harvoin omia verhojani... Tylsää oli.
Arvostan miehissä muita ominaisuuksia, kohtuullisen siisti ja tavarat paikoilleen laittava riittää minulle.
Mulla oli kanssa aikoinaan sellainen tilanne, että teinpä ihan mitä tahansa, mikään ei kelvannut silloiselle vaimolle. Oikeasti, ei mikään. Sain kuulla valitusta siitä kuinka huono, osaamaton ja epäkelpo ihminen olen 24/7 365. Yritin parhaani ja purin huultani, koska meillä oli kouluikäiset lapset. En uskaltanut erota tuolloin, koska pelkäsin menettäväni lapseni, joita rakastan koko sydämestäni. Laskin vain päiviä, koska lapset on sen verran isoja, että voisin lähteä.
Sitten kun nuorempi lapsista täytti 13 vuotta, otin eron. Nyt meillä on yhteishuoltajuus (jota vaimoni koitti kaikin tavoin estää), ja oma elämänlaatu on huippuluokkaa. Nautin, kun kukaan ei enää mollaa ja alista puheillaan tauotta vieressä. Se vuosikausien ahdistus on ulospuhallettu, onneksi.
Lapsiltani kuulin, että jälkeeni exän kanssa ollut mies kesti yhteiseloa exäni kanssa 5 kuukautta. Lähti kiitämään, kun exäni kohteli häntä samoin kuin minua. Nyt sitten kuulemma haukkuu joka päivä minua ja ja muita miehiä lapsillemme. Lapset alkaa olla ihan kypsänä ottamaan vastaan jokapäiväistä katkeruusannosta.
Myös hänen ystävättärensä ovat kaikonneet yksi kerrallaan pois, koska eivät ole jaksaneet pelkkää valittamista, jota exäni suolsi.
Parisuhteemme aikana hän ei tietysti nähnyt omassa toiminnassaan mitään vikaa. Kaikki vika oli aina minussa, lapsissa, sukulaisissa ja milloin missäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon ydintä ei ole vielä bongattu. Ap ei tahdo yhdyntää vaimonsa kanssa. Patoutunut seksuaalisuus saa tämän vaimon voimaan huonosti, ilkkumaan, tekemään passiivista vastarintaa, ylenkatsomaan. Vaimo kuitenkin rakastaa vielä sen verran, ettei voi tai pysty pamauttamaan ääneen pahinta, mitä mies voi kuulla:
Olet huono sängyssä.
Seksielämä on varmaan ajautunut synnytysten myötä vielä tyydyttämättömämmäksi kuin aiemmin. Ja se vaikuttaa vaimon energiaan, itsetuntoon, minäkuvaan ja aiheuttaa masennusta, joka purkautuu negatiivisuutena ja ärtymisenä. Jos vaimolla ei jo ole, niin varmasti tulee olemaan rakastaja.
Kyllä sillä vaimollakin on seksielämässä joku osuus. Näitä on nähty, sopivan partnerin kanssa joistain miehistä kuoriutuu ihana rakastaja. Ole siinä nyt ihana, kun tosiasiassa se vaimo ällöttää ja makaa haarat levällään odottaen pelkkiä palveluksia sekä sekä sängyssä että sen ulkopuolella.
En ymmärrä, kuka haluaa käyttää tuollaista kieltä kummastakaan sukupuolesta. Haluaisin kuitenkin sen verran keskustella kanssasi asiasta, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia vaan yleisinhimillinen. Ja lisäksi jonkun kanssa ne kemiat kohtaavat paremmin ja toisen ei.
Se minua vaan mietityttää, miten on päädytty yhteen ihmisen kanssa, joka ällöttää. Että ällöttikö jo alkuun vai miksi ei tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi, jos ei ällöttänyt.
Ihan ulkopuolisena heitän, että on helppoa päätyä yhteen ihmisen kanssa, joka alkaa myöhemmin ällöttää. Esimerkiksi jos kumppani paljastuu narsistiksi tai peräti psykopaatiksi, niin elämästä tulee helposti helvettiä. Tuskin enää onnistuu seksikään tällaisen kumppanin kanssa.
Suomenkin kokoisessa maassa on paljon narsisteja ja psykopaatteja. Heidän määrästään on erilaisia arveluja. Psykopaatteja vähintään 1 %, narsisteja jonkin verran enemmän ja lievempiä asteita tietysti myös. Psykopatia ja narsismi ovat osaltaan päällekkäisiä häiriöitä. Mutta joka tapauksessa Suomessa on varmaan satojatuhansia eriasteisesti narsismista ja psykopatiasta kärsiviä ihmisiä ja heidän uhrejaan. Suurin osa näistä on oletettavasti parisuhteessa, joten narsistien ja psykopaattien puolisoita on tässä maassa mielin määrin.
Kysyin tuota, koska itsekin olen ollut muutamassa toimimattomassa suhteessa. Yksi oli laimea alusta asti eikä valitettavasti oikein muuksi muuttunut ja toinen sitten oli jonkun asteen luonnevikainen ja henkisesti väkivaltainen. Ei hänkään ällöttänyt, mutta kyllä ahdisti. Lähdin molemmista enkä jäänyt viettämään elämääni ihmisen kanssa, joka ehkä myöhemmässä elinkaaren vaiheessa alkaisi ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon ydintä ei ole vielä bongattu. Ap ei tahdo yhdyntää vaimonsa kanssa. Patoutunut seksuaalisuus saa tämän vaimon voimaan huonosti, ilkkumaan, tekemään passiivista vastarintaa, ylenkatsomaan. Vaimo kuitenkin rakastaa vielä sen verran, ettei voi tai pysty pamauttamaan ääneen pahinta, mitä mies voi kuulla:
Olet huono sängyssä.
Seksielämä on varmaan ajautunut synnytysten myötä vielä tyydyttämättömämmäksi kuin aiemmin. Ja se vaikuttaa vaimon energiaan, itsetuntoon, minäkuvaan ja aiheuttaa masennusta, joka purkautuu negatiivisuutena ja ärtymisenä. Jos vaimolla ei jo ole, niin varmasti tulee olemaan rakastaja.
Kyllä sillä vaimollakin on seksielämässä joku osuus. Näitä on nähty, sopivan partnerin kanssa joistain miehistä kuoriutuu ihana rakastaja. Ole siinä nyt ihana, kun tosiasiassa se vaimo ällöttää ja makaa haarat levällään odottaen pelkkiä palveluksia sekä sekä sängyssä että sen ulkopuolella.
En ymmärrä, kuka haluaa käyttää tuollaista kieltä kummastakaan sukupuolesta. Haluaisin kuitenkin sen verran keskustella kanssasi asiasta, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia vaan yleisinhimillinen. Ja lisäksi jonkun kanssa ne kemiat kohtaavat paremmin ja toisen ei.
Se minua vaan mietityttää, miten on päädytty yhteen ihmisen kanssa, joka ällöttää. Että ällöttikö jo alkuun vai miksi ei tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi, jos ei ällöttänyt.
Edellinen vastaaja vastasi kommenttiin jossa AP teilattiin paskaksi sängyssä. No, ei se mitään eikä yllätä. Palstan normimeininkiä, että miehiä saa haukkua ja arvostella ja sitten kun siihen vastataan niin uhriviitat heiluu ammillä niin ettei paremmasta väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että on paljon pelissä, kun on lapset. Siksi tietysti pitäisi tehdäkin paljon asian eteen. Kärsiminen vain kasvattaa vihaa.
Kun lapsettomassa suhteessa aloin yhtäkkiä vihata miestä, tuli vahvana kaksi vaihtoehtoa - asian eteen tehdään töitä, että se saadaan katkaistua tai sitten erilleen. Siihen vihan sammuttamiseen tarvittiin molempia, mutta se on pysynyt aika itsestään poissa, kun saatiin asiat selvitettyä.
Vierailija kirjoitti:
Sul on vaan liian pieni muna.
Saattaa ollakin liian pieni jos nainen on väljä kuin Sipilän moraali. Nainen on käytännössä ainoa jonka koko erityisesti vaihtelee JA joka voi asialle jotain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mikäs tilanne tänään? Miltä sinusta kuulostaa vaihtoehto että vaimosi on masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mihin rakastuit vaimossasi kun menit hänen kanssaan naimisiin?
Hän oli paras keskustelukumppani jonka tunsin. Monisanainen, älykäs, luutuneita ajattelumalleja haastava.
Nyt viestintämme on erittäin niukkasanaista.
ApVaimosikaan ei siis voi hyvin. Hän on sinun ja sinä olet hänen, olette yhtä. Jos hän kärsii, sinä kärsit, ja toisinpäin. Millaista elämää oikeasti haluat elää, sellaistako että molemmat kärsitte?
Olisiko aika tehdä täyskäännös? Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi, ja vaimosi ottakoon oman vastuunsa. Olkaa aikuisia, selvittäkää asiat rohkeasti, puhukaa!
Ette voi oikeasti menettää mitään, mutta mahdollisuus muutokseen on.
Tsempit!
Ap, tämä yllä oleva viesti kannattaa lukea tarkasti ja ajatuksella.
Kodin kaaokseen ja sekamelskaan vinkki: tuumasta toimeen. Jätesäkit valmiiksi, ja sen jälkeen nurkka kerrallaan läpi. Rikkinäiset roskiin, ehjät tarpeettomat pois (teillä on tilaa, valitse esim. yksi huone tai piharakennus, jonne voi jätesäkeissä/laatikoissa sen kummempia pohtimatta kantaa tarpeettomat tavarat. Niitä ehtii käydä läpi sen jälkeen kun asuintilat on saatu järjestykseen.) Lehtipinot suoraan keräyslaatikkoon, tai ainakin pois silmistä muiden tarpeettomien tavaroiden luokse. Ilmaisjakelut lehtikeräykseen, lippuset ja lappuset ja epämääräinen sälä suoraan roskiin, elleivät ole tärkeitä. Jos ovat tärkeitä, ne voi siirtää tärkeille papereille varattuun laatikkoon. Lasten lelut ja tavarat pois silmistä takaisin lastenhuoneeseen, tähän saa helposti houkuteltua mukaan pienetkin lapset. Roskat ja turha tilpehööri roskikseen. Jos pinnat ovat täynnä pieniä koriste-esineitä, niin kaikki pois pintojen pyyhkimistä varten. Myöhemmin voi valita takaisin sen mukaan, mitä ja kuinka paljon takaisin haluaa. Rouvan harrastetavarat huolellisella ja arvostavalla otteella pois kuormittamasta yhteisiä tiloja. Niille löytyy varmasti jostakin oma tila/ lisää tilaa.
Huone kerrallaan pinnat ja lattiat puhtaaksi, hyvä musa taustalle soimaan! Voin vakuuttaa, että vaikka ajatus tuntuu aluksi raskaalta, on palkinto sen arvoinen. Järjestyksessä oleva puhdas koti järjestää huomaamatta myös ajatuksia. Lisäksi monta kertaa käy niin, että kun toinen aloittaa järjestelyn, liittyy se toinen vastahankaisempikin mukaan, mikä johtaa parisuhdetta lujittavaan tiimityöskentelyyn. (Edellä mainittu vesittyy, mikäli itse ryhtyy raivauspuuhiin marttyyrina ja riitaa haastaen. Reippaalla asenteella ja hymyssä suin hommiin, ajatuksena se, että saapahan uurastuksesta joka tapauksessa palkinnon sitä mukaa kun koti tyhjenee ahdistavasta roinasta!)
Lisäksi raivaamisen voi ottaa meditatiivisena toimena, flow- tilana. Kun keskittyy siihen, ei ole tarvetta rypeä ikävissä ajatuksissa ja tuntemuksissa, voi keskittyä kättensä jälkeen ja unelmoida lopputuloksesta. Yhdessä illassa saa yllättävän paljon aikaiseksi. Yhdessä päivässä vielä enemmän, ja yhdessä viikonlopussa jopa ihmeitä.
Tsemppiä ap, olet hyvä mies!
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikäs tilanne tänään? Miltä sinusta kuulostaa vaihtoehto että vaimosi on masentunut?
Tänään tilanne on vielä auki. Aamu oli siedettävä, se meni asiallisesti. Vaimo jopa kosketti minua, ehkä vahingossa, ehkä tarkoituksella. En tiedä. Yritän keskustelua viikonlopun aikana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikäs tilanne tänään? Miltä sinusta kuulostaa vaihtoehto että vaimosi on masentunut?
Tänään tilanne on vielä auki. Aamu oli siedettävä, se meni asiallisesti. Vaimo jopa kosketti minua, ehkä vahingossa, ehkä tarkoituksella. En tiedä. Yritän keskustelua viikonlopun aikana.
Ap
Mitäpä jos sinäkin koskettaisit vaimoa tänään, ohimennen mutta hellästi ja hyväksyvästi.
Naiselle on oikeasti kamala paikka, jos tulee sellainen tunne, ettei oma mies tunne enää fyysistä halua. Sanoitko aiemmin ketjussa, että vaimo ehdotteli seksiä 3-4 kertaa kuussa, mutta sinä saatoit kieltäytyä useinkin. Tai ainakin kieltäytyä yhdynnästä. Tällainen murentaa kyllä aika nopeasti kenen tahansa itsetuntoa kovasti, ja katkeroittaa ja saa käpertymään kuoreen.
Luin koko ketjun. Teillä on järjettömät vaatimukset toisianne kohtaan keskellä ruuhkavuosia. Molemmat vaikutattr uupuneilta. Relatkaa kumpikin vähän, teidän lapset on vielä niin pieniä että energiaa menee ihan vaan selviytymiseen. Ihan sama onko askarteluhuone täynnä keskeneräisiä juttuja tai pyyhkeet tarkkaan viikattu. Ja opetelkaa riitelemään rakentavasti, negatiivisen energian on pakko aika ajoin purkautua ettei verisuoni katkea päässä. Sitten tekee taas mieli seksiä. Ei noi oo niin vakavia juttuja että erota kannattais.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen ”voimaantunut” suomalaisnainen. Miehen pitää tehdä kaikki, ja kaikki mikä ei naista miellytä on miehen syytä. Ota ero välittömästi, teet itsellesi palveluksen. Palkitse itsesi kaukomatkalla ja käy tsekkaamassa paikalliset misut. Vain hullu tai masokisti mies enää tänä päivänä pariutuu suomalaisen naisen kanssa.
Naulan kantaan!
Se on kyllä hienoa miten mies voi vaan ottaa ja lähteä. Mä en nyt enää tykkää tästä perheestä, joten perustanpa toisen pesueen jonnekin muualle.