Äiti ei synnytä sektiolla, lääkäri synnyttää

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt tässä hirveä identiteettikriisi. Että kuka tämän lapsen nyt synnytti ja olenko enää sittenkään synnyttäjä. Kun tajunnan rajamailla leikattiin hirveällä kiireellä eppari ja kaksi lääkäriä kiskoi vauvan imukupilla ulos supistusten lakattua. Että kenen nimiin synnytys menee, ei varmaan minun ainakaan kun ruhona siinä makasin ja en juuri hereillä ollut. Voi harmi. Eli oliko tämä nyt alapäähätäsektio kun leikattiin ja ulkopuoliset kiskoi vauvan ulos?!

Sanoisin, että imukuppi synnytti. Sorit siitä.

Kärsin todella kovat supistuskivut. Siis todella kovat, koska lapsi avosuisessa tarjonnassa, tunti tolkulla täyttä kidutusta ilman kunnollista kivunlievitystä. Päästiin ponnistusvaiheeseen ja olin jo aikani ponnistellut kun lähdettiin hätäsektioon. Olenko siis synnyttänyt vai en? Mikä on synnytyksen mittari? Mielestäni otin aikalailla "kaiken ilon irti" mitä voi saada synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukutin tätä! Lääkäri synnytti lapseni sektiolla, enkä ole katunut sitä päivääkään, ettei toosani räjähtänyt tuhanteen osaan, en kärsi alapäävaivoista ja leikkausarpikin on vaalentunut lähes olemattomaksi! Ihanaa olla synnyttämätön nainen, jolla on ihana lapsi! Eikä vastakkainen sukupuoli huomaa edes, että olen äiti-ihminen sieltä ;)

Enemmän se sektio muokkaa kroppaa kuin tavanomainen alatiesynnytys. Arpi vatsasta ei katoa koskaan, mutta alapää yleensä palautuu täysin ennalleen alatiesynnytyksen jälkeen.

Haluatko oikeasti kuvan? Minulla ei näy vatsassa minkäänlaista arpea enää sektion jälkeen! Operaatiosta 3 vuotta. Se on erikseen, jos miehenne ei vain uskalla myöntää teille, että tuntuu vähän väljemmältä..

Ikään kuin sitä masturboidessa ei huomaisi paikkojensa muuttuneen, jos näin olisi oikeasti käynyt... Ihan urbaanilegenda tuo, että synnytys pilaisi alapään jollei sitten satu saamaan jotain hermovauriota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeinhan tuo on sanottu. 

Synnyttäminen on aktiivista toimintaa. Lapsi syntyy, mutta ei se leikkauspöydällä passiivisesti maannut ruho mitään ole tehnyt eli synnyttänyt. 

Mutta sama sinänsä minulle. Jos joku katsoo juosseensa maratonin kotisohvalla löhöten olympialaisten lähetystä seuraten, niin ei se minulta pois ole. 

Hmm. Eli mun 45 tuntia kestänyt "synnytys" joka päättyi hätäsektioon onkin vain passiivista ruhona makaamista. Tänks.

Kyllä sinä oletkin synnyttänyt. On tarvittu vain apua siihen. Käsittääkseni aloitus koskee suunniteltuja sektioita. 

Tällöin termi "synnyttäminen" on väärä. Ei se poista tapahtuman merkittävyyttä. Kyse on vain kielillestä väärin muotoilusta. Synnyttäminen on tekemistä, ei passiivisena makaamista. 

Ai tässä olikin kyse vain siitä kivusta. Jos et ole kärsinyt riittävästi, niin et ansaitse kutsua itseäsi synnyttäjäksi. Tämä selvä. :D

Mitenkähän kun mä synnytin alateitse eikä se oikeastaan sattunut muuta kuin ponnistaessa, eikä silloinkaan kauheasti. 🤔 Enkö synnyttänytkään koska en kärsinyt?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukutin tätä! Lääkäri synnytti lapseni sektiolla, enkä ole katunut sitä päivääkään, ettei toosani räjähtänyt tuhanteen osaan, en kärsi alapäävaivoista ja leikkausarpikin on vaalentunut lähes olemattomaksi! Ihanaa olla synnyttämätön nainen, jolla on ihana lapsi! Eikä vastakkainen sukupuoli huomaa edes, että olen äiti-ihminen sieltä ;)

Jos raskaana olet ollut niin toosasi on kärsinyt suurimmat muutokset, jotka jokaisen äiti-ihmisen alapää "kärsii". Kuten olet sitten huomannut, ei välttämättä pysyviä alapäävaivoja jää. Yläpäävaivojenkin kanssa voi oppia selviämään. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukutin tätä! Lääkäri synnytti lapseni sektiolla, enkä ole katunut sitä päivääkään, ettei toosani räjähtänyt tuhanteen osaan, en kärsi alapäävaivoista ja leikkausarpikin on vaalentunut lähes olemattomaksi! Ihanaa olla synnyttämätön nainen, jolla on ihana lapsi! Eikä vastakkainen sukupuoli huomaa edes, että olen äiti-ihminen sieltä ;)

Jos raskaana olet ollut niin toosasi on kärsinyt suurimmat muutokset, jotka jokaisen äiti-ihmisen alapää "kärsii". Kuten olet sitten huomannut, ei välttämättä pysyviä alapäävaivoja jää. Yläpäävaivojenkin kanssa voi oppia selviämään. ;)

No ei se alapää revennyt, kun sieltä ei mitään yli tai alle kolmekiloista tavaraa tullut ulos, että olisi pitänyt harsia ja kursia kasaan. Joten toosani ei ole sillätavalla kärsinyt. Tarpeeksi kyllä lukenut näitä, kuinka lapsi on kärsinyt alatiesynnytyksen yhteydessä happivajeesta ja saanut aivovamman/epilepsian yms. Että en koe tehneeni yhtään mitään väärää, vaikka valitsin lääkärin synnyttämään lapseni. Edelleen; oletteko kuulleet yhdestäkään vauvasta, joka olisi suunnitellulla sektiolla syntyessään saanut happivajeen ja siitä aiheutuneen vamman tai muusta syystä syntyneen vamman? Mielenkiintoista olisi kuulla tällaisia stooreja. Ja huom. suunnitellussa sektiossa. Kiireellisiä ja hätäsektioita ei siis lasketa. Tosin tuskin niissäkään vauva vammautuu paitsi sen takia, että on ensin yritetty turhaan alakautta.

Ikuinen mysteeri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukutin tätä! Lääkäri synnytti lapseni sektiolla, enkä ole katunut sitä päivääkään, ettei toosani räjähtänyt tuhanteen osaan, en kärsi alapäävaivoista ja leikkausarpikin on vaalentunut lähes olemattomaksi! Ihanaa olla synnyttämätön nainen, jolla on ihana lapsi! Eikä vastakkainen sukupuoli huomaa edes, että olen äiti-ihminen sieltä ;)

Samaa mieltä! :)

Jes, olet samaa mieltä itsesi kanssa. Huikeaa.

No jopas jotakin ottaa kupoliin toisten mielipiteet 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukutin tätä! Lääkäri synnytti lapseni sektiolla, enkä ole katunut sitä päivääkään, ettei toosani räjähtänyt tuhanteen osaan, en kärsi alapäävaivoista ja leikkausarpikin on vaalentunut lähes olemattomaksi! Ihanaa olla synnyttämätön nainen, jolla on ihana lapsi! Eikä vastakkainen sukupuoli huomaa edes, että olen äiti-ihminen sieltä ;)

Samaa mieltä! :)

Jes, olet samaa mieltä itsesi kanssa. Huikeaa.

En kyllä kommentoinut omaa viestiäni. Sori siitä. Jos osaat lukea/pystyt nähdä, niin kommentillani oli myös tykkääjiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeinhan tuo on sanottu. 

Synnyttäminen on aktiivista toimintaa. Lapsi syntyy, mutta ei se leikkauspöydällä passiivisesti maannut ruho mitään ole tehnyt eli synnyttänyt. 

Mutta sama sinänsä minulle. Jos joku katsoo juosseensa maratonin kotisohvalla löhöten olympialaisten lähetystä seuraten, niin ei se minulta pois ole. 

Kiitos tästä. Tällainen ruohottelu se tuo aina iloisen mielen jokaiselle, joka ei syystä tai toisesta ole voinut alatiesynnyttää ja lääkärit ovat päättäneet leikata. Minullekin niin kävi. Viiden päivän käynnistyksellä ei saatu kuin vedet ulos, joten veistä tuli. Ja tuli samalla kuukauden sairaalassaolo ja 6 korjausleikkausta, sillä pieleenhän sekin homma meni. Ja aatelkaa, en edes imettänyt.

Mielestäni nykyään, kun itse saa synnytystapansa valita ja vauva vammautuu alatiesynnytyksessä, niin se on äidin ihan oma vika ja itsekkyyttä. Suunnitellussa sektiossa ei ole tätä mahdollisuutta.

Asian vierestä, mutta mua synnytyksessä avustanut lääkäri (siis sektio oli) synnytti itse myös muutama kuukausi myöhemmin suunnitellulla sektiolla. Että totta toi ap:n väite, sektiolla synnytti lääkärikin.

En ihan ymmärrä, miten jonkun "mielipide" sektiostani vaikuttaisi yhtään mihinkään. Takana tavallinen synnytys ja sektio. En pidä jotain synnytystä muutenkaan minään saavutuksena, se on pakollinen paha, joka on edessä tavalla tai toisella, jos tulee raskaaksi. Ja raskaaksi tulo nyt on vielä vähemmän saavutus, täysin sattuman kauppaa keneltä se onnistuu ja keneltä ei. Ei ole mitenkään erityisen "hienoa" olla synnyttänyt nainen, siitä nyt harvemmin kenellekään jää kehoon positiivisia muutoksia enkä koe olevani yhtään sen parempi ihminen tai tehneeni jotain tärkeää tai oleellista, kerran olen synnyttänyt. 

Sitä en ymmärrä, miten joku päätään vaivaa miettimällä muiden synnytyksiä ja sitä, mitä mieltä niistä on. Se ei kuullosta kovin terveeltä, pikemminkin kuulostaa siltä, että se oma identiteetti on jäänyt äärimmäisen heikolle pohjalle ja se äitiys määrittää naista, koska mitään omia oikeita saavutuksia ei ihmisellä elämässään ole. Ja siksi on pakko yrittää tyhjästä nyhjästä itselleen jokin merkitys ja arvo ja sitä vertailla muihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukutin tätä! Lääkäri synnytti lapseni sektiolla, enkä ole katunut sitä päivääkään, ettei toosani räjähtänyt tuhanteen osaan, en kärsi alapäävaivoista ja leikkausarpikin on vaalentunut lähes olemattomaksi! Ihanaa olla synnyttämätön nainen, jolla on ihana lapsi! Eikä vastakkainen sukupuoli huomaa edes, että olen äiti-ihminen sieltä ;)

Jos raskaana olet ollut niin toosasi on kärsinyt suurimmat muutokset, jotka jokaisen äiti-ihmisen alapää "kärsii". Kuten olet sitten huomannut, ei välttämättä pysyviä alapäävaivoja jää. Yläpäävaivojenkin kanssa voi oppia selviämään. ;)

Jaa, en kyllä ole huomannut mitään muutoksia alapäässäni raskaana. Samanlainen viiva se on edelleen, mitä on aina ollut ja värikin ennallaan. Ja tosiaan koska sektiolla tuli niin ei ole muitakaan vaivoja. ja todella moni ystävä on kertonut pysyvistä muutoksista, mitä synnytys jättää. Etenkin, jos tehdään eppari niin se riekä jää "ammottavan auki", mikä on kaukana seksikkäästä ja haluttavasta enää sen jälkeen. 

Meidän perheessä juhlitaan vuosittain:

Esikoinen (normaalisti syntynyt) syntymispäivä

Keskimmäinen(imukuppi) ulosvetopäivä

Kuopus(sektio) ulosottopäivä

Onneksi kuopuksen kohdalla lääkäri ei kuitenkaan synnyttänyt leikatessaan, se olisi hyvinkin saattanut häiritä vaativaan leikkaukseen keskittymistä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyään, kun itse saa synnytystapansa valita ja vauva vammautuu alatiesynnytyksessä, niin se on äidin ihan oma vika ja itsekkyyttä. Suunnitellussa sektiossa ei ole tätä mahdollisuutta.

0 / 5 provo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyään, kun itse saa synnytystapansa valita ja vauva vammautuu alatiesynnytyksessä, niin se on äidin ihan oma vika ja itsekkyyttä. Suunnitellussa sektiossa ei ole tätä mahdollisuutta.

0 / 5 provo

Ei ole provo, se on minun rehellinen ja todellinen mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyään, kun itse saa synnytystapansa valita ja vauva vammautuu alatiesynnytyksessä, niin se on äidin ihan oma vika ja itsekkyyttä. Suunnitellussa sektiossa ei ole tätä mahdollisuutta.

0 / 5 provo

Ei ole provo, se on minun rehellinen ja todellinen mielipiteeni.

Sinäkö sponsoroit suunnitellut sektion kaikille synnyttäjille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyään, kun itse saa synnytystapansa valita ja vauva vammautuu alatiesynnytyksessä, niin se on äidin ihan oma vika ja itsekkyyttä. Suunnitellussa sektiossa ei ole tätä mahdollisuutta.

0 / 5 provo

Ei ole provo, se on minun rehellinen ja todellinen mielipiteeni.

Sinäkö sponsoroit suunnitellut sektion kaikille synnyttäjille?

En sponsoroi, mutta kyllä suurinosa "pieleenmenneistä" alatiesynnytyksistä on äitien ihan oma valinta. Oli se sitten vauvan vammautuminen tai joku oma vaurioituminen/vammautuminen. Joku alatiesynnytyspakkomielle tässä on taustalla. Parempi äiti, kun kärsii? En tiedä. Itse sain suunnitellun sektion vain sanomalla, että haluan sellaisen.

Ja tuskin se vauvan vamman hoitaminen ilmaiseksi tulee yhteiskunnalle tai äidin alapääkorjausleikkaukset, joten olen sitä mieltä, että sama tehdä homma kerralla kunnolla.