Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa minulle, mitä miehen eksä ajattelee? En ymmärrä ristiriitaisuutta
13.02.2019 |
Eli miehellä on lapsi, joka käy joka toinen viikonloppu. Lapsen äiti ei olisi alun alkaenkaan halunnut antaa lasta miehelle, mutta tiesi häviävänsä, jos tämä oikeuteen viedään.
Joka toinen kerta, kun lapsi ovat tulossa, tapahtuu viikonlopun lyhentämisiä. Lapsi ei halua olla koko aikaa, tai hänellä on synttärit, tai hänellä on mahdollisuus olla jonkun harvinaisemman kanssa. Mies on sitä mieltä, että äiti itse on näiden typistysten takana, mutta mennään lyhyemmällä viikonlopulla, kun lapsi itse niin haluaa.
Sitten kun mies tekee viikonloppuun muutoksia, esim on sairaana tai on työpaikan meno, niin äiti tulee linjoja pitkin ”sinun täytyy pitää sopimuksista kiinni”.
Osaisiko joku vääntää rautalangasta, mitä tässä kuviossa tapahtuu? Luulisi äidin olevan innoissaan, kun lapsen ei tarvitse lähteä.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Äiti ajattelee lastaan ja tarinan edetessä asetun hänen puoleelleen. Isää rooli lienee ollut ohut jo ennen eroa ja äiti tiesi, ettei se miksikään muutu ja lapsi on omillaan isällä.
Ja sinulle isä on myynyt tarinan, jossa itse on se sankari ja äiti syypää kaikkiin ongelmii yrittäessään omia lasta kokonaan itselleen. Vuosi pari sinun ei tarvitse tätä enää ihmetellä. Voitte syyttää keskenänne äiti, kun lapsi ei enää käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä äiti on sanonut, kun isä on tämän kanssa keskustellut tilanteeesta?
Eivät he ole keskustelleet keskenään. Minun tietääkseni.
Miksi keskustelisivatkaan? Eihän isällä näytä olevan mitään tahtoa saada tilannetta muuttumaan, että lapsi viihtyisin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä voi viedä lasta kaverisynttäreille?
Nekaverisynttärit on aina sunnuntai iltapäivisin, ja ajomatka on sen verran pitkä, ettei kannata enää puoleksi tunniksi ajaa meille ja takaisin.
No mutta, sitten keksitään synttärien jälkeen jotain kivaa isä-lapsi juttua muutamaksi tunniksi siellä paikkakunnalla, jossa ne synttäri on, ja sen jälkeen isä vie lapsen tämän äidin luo. Usein osa vanhemmista jää synttäreille, ja tuossa tilanteessa (pitkä ajomatka) asia on varmasti täysin ok synttäreiden järjestäjien puolelta, että isä jää synttäreiden ajaksi juhlapaikkaan. Tutustuupa isä tällöin paremmin lapsensa kavereihin ja näiden vanhempiin. Ongelma ratkaistu ja saatu vielä extrahyötyäkin tilanteesta (tutustuminen lapsen elämänpiirissä vaikuttaviin ihmisiin). Jos olisin tuo isä, niin ainakin itse toimisin noin. Miksi pitää ehdoin tahdoin tehdä asiat vaikeiksi? Veikkaan että ei taida isä (ja mahdollisesti äitikään) kovin ajatella asiaa lapsensa kannalta, vaan ainoastaan minä minä on mielessä. Niinkuin valitettavan yleisesti aikuisilla tahtoo olla. Surullista.
Ei isä koe sitä hankalaksi, että joutuu viemään lapsen aikaisemmin pois synttäreiden takia. Se on hänelle ok.
Aha. No minäpä kerron mitä lapsen äiti ajattelee. Hän on huolissaan lapsestaan, haluaa suojata häntä isän tunnekylmältä käytökseltä. Siksi haluaa, että lapsi olisi mahdollisimman vähän tämän kanssa tekemisissä, koska tietää että isää ei lapsi oikeasti kiinnosta. Tilanteissa joissa äiti on "linjoja pitkin tullut" isän peruessa viime tipassa tapaamiset työpaikan kekkereiden tai miesflunssan takia, on lapsi todennäköisesti odottanut isänsä tapaamista (lapset yleensä aina haluavat ajatella vanhempiensa käytöksen parhain päin, ja janoavat vanhempiensa hyväksyntää), ja äiti haluaa suojata lastaan pettymykseltä. Siinä sulle ap selitys äidin näennäisesti ristiriitaiselta vaikuttavaan käytökseen. Olisin voinut kertoa aikaisemminkin, mutta aloituksestasi saa vaikutelman että lapsen isä haluaisi tavata lastaan, tai että olisi tästä kiinnostunut. Lisäkommenteissasi asian oikea laita selviää.
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Äiti ajattelee lastaan ja tarinan edetessä asetun hänen puoleelleen. Isää rooli lienee ollut ohut jo ennen eroa ja äiti tiesi, ettei se miksikään muutu ja lapsi on omillaan isällä.
Ja sinulle isä on myynyt tarinan, jossa itse on se sankari ja äiti syypää kaikkiin ongelmii yrittäessään omia lasta kokonaan itselleen. Vuosi pari sinun ei tarvitse tätä enää ihmetellä. Voitte syyttää keskenänne äiti, kun lapsi ei enää käy.
Olen samaa mieltä, että syy on juuri tuo, miksi äiti ei halunnut antaa lasta isälleen.
Ei isä ole myynyt minulle muunlaista tarinaa. Eikä isä ole koskaan haukkunut minulle lapsen äitiä. Isä syyttää äitiä pelkästään viikonloppujen typistämisestä, ei muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä voi viedä lasta kaverisynttäreille?
Nekaverisynttärit on aina sunnuntai iltapäivisin, ja ajomatka on sen verran pitkä, ettei kannata enää puoleksi tunniksi ajaa meille ja takaisin.
No mutta, sitten keksitään synttärien jälkeen jotain kivaa isä-lapsi juttua muutamaksi tunniksi siellä paikkakunnalla, jossa ne synttäri on, ja sen jälkeen isä vie lapsen tämän äidin luo. Usein osa vanhemmista jää synttäreille, ja tuossa tilanteessa (pitkä ajomatka) asia on varmasti täysin ok synttäreiden järjestäjien puolelta, että isä jää synttäreiden ajaksi juhlapaikkaan. Tutustuupa isä tällöin paremmin lapsensa kavereihin ja näiden vanhempiin. Ongelma ratkaistu ja saatu vielä extrahyötyäkin tilanteesta (tutustuminen lapsen elämänpiirissä vaikuttaviin ihmisiin). Jos olisin tuo isä, niin ainakin itse toimisin noin. Miksi pitää ehdoin tahdoin tehdä asiat vaikeiksi? Veikkaan että ei taida isä (ja mahdollisesti äitikään) kovin ajatella asiaa lapsensa kannalta, vaan ainoastaan minä minä on mielessä. Niinkuin valitettavan yleisesti aikuisilla tahtoo olla. Surullista.
Ei isä koe sitä hankalaksi, että joutuu viemään lapsen aikaisemmin pois synttäreiden takia. Se on hänelle ok.
Aha. No minäpä kerron mitä lapsen äiti ajattelee. Hän on huolissaan lapsestaan, haluaa suojata häntä isän tunnekylmältä käytökseltä. Siksi haluaa, että lapsi olisi mahdollisimman vähän tämän kanssa tekemisissä, koska tietää että isää ei lapsi oikeasti kiinnosta. Tilanteissa joissa äiti on "linjoja pitkin tullut" isän peruessa viime tipassa tapaamiset työpaikan kekkereiden tai miesflunssan takia, on lapsi todennäköisesti odottanut isänsä tapaamista (lapset yleensä aina haluavat ajatella vanhempiensa käytöksen parhain päin, ja janoavat vanhempiensa hyväksyntää), ja äiti haluaa suojata lastaan pettymykseltä. Siinä sulle ap selitys äidin näennäisesti ristiriitaiselta vaikuttavaan käytökseen. Olisin voinut kertoa aikaisemminkin, mutta aloituksestasi saa vaikutelman että lapsen isä haluaisi tavata lastaan, tai että olisi tästä kiinnostunut. Lisäkommenteissasi asian oikea laita selviää.
Ok, tässä tuli järkeenkäypä ja looginen selitys. Kiitos.
Isä tahtoo tavata lastaan, mutta ei ole oikein isähahmo, eikä tiedä, miten lapsen kanssa ollaan. Kun lapsi oli pienempi, se oli luontevampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Ja sinä et miehesi vaimona halua ottaa vastuuta, jos miehellä työjuttuja? Etkö sinä ole yhtälailla kykenevä hoitamaan lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Tuo lainatun kirjoituksen viimeinen lause voi antaa viitteitä niistä äidin ajatukista. Kuten antaa myös se, että isä ei käytännössä juurikaan vietä aikaa sen lapsen kanssa ja äiti tietää ettei sitä todellista tahtoa ja tunnetta ole olla sen lapsen kanssa ja äiti on sitä vapautta tarjonnut. Voin vaan kuvitella miten pahalta lapsesta tuntuu tulla isälle ja olla yksin suurinman osan ajastaan.
Nyt sekoitit pakan taas. Jos äiti tietää, ettei isä juurikaan vietä aikaa lapsensa kanssa, niinnluulisi äidin olevan vain onnellinen lapsensa puolesta, jos isä peruu viikonlopun?
Se on äidin loputon tehtävä ponnistella sen eteen, että tapaamiset kaikesta tästä huolimatta toteutuu vaikka kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan kun ne olosuhteet ja raamit on luotu.
Jos yhtään kykenet asettumaan lapsen asemaan mieti miltä äidistä tuntuisi kertoa lapselleen ettei isä ota luokseen vaikka itse heittäisi kärrynpyöriä onnesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Ja sinä et miehesi vaimona halua ottaa vastuuta, jos miehellä työjuttuja? Etkö sinä ole yhtälailla kykenevä hoitamaan lasta?
En todellakaan. Mies on juuri sitä isätyyppiä, joka työntää vastuunsa vaimolle, jos tämä sen ottaa. Ja kun äitipuoli ottaa vastuun, niin parisuhde päättyy jossain vaiheessa. Enkä halua pilata tätä parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se siinä on, että kyllä sen miehen on oma osansa hoidettava omalla vuorollaan. Oli kipeä tai ei, tai ihan mitä muuta vaan, puhumattakaan työpaikan tai kaveriporukoiden menoista tai myös työvuoroista.
Ei vastuuta saa, eikä voi siirtää yksin toiselle osapuolelle. Molemmat hoitaa asiat omalla vuorollaan.Lapsen omat menot on asia erikseen, kavereiden synttärit ja muut erityistilanteet, jos lapsi itse haluaa niihin osallistua, niin silloin on ok tehdä muutos .
Nimenomaan molemmat hoitavat oman vuoronsa. Ei äiti mene sopimaan tai lupaamaan yhtään mitään isän viikonloppujen ajaksi. Ne asiat sopii ja järjestää isä!
Se, että äiti vain ilmoittaa näistä jo sovituista menoista, on aika vahva vihje siitä, että se on kiusanteko isää kohtaan. Tai vähintään asenteesta, että isä ei ole oikea vanhempi vaan vain joku jonka luona lapsi välillä vierailee, koska sukulaisiin on hyvä pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Ja kuinka monta tuntia isä on kahdestaan siitä ajasta lapsen kanssa? Siis ilman, että nyksä roikkuu miehen lahkeessa kiinni.
Yrittääkö isä ostaa lapsen rakkautta niillä shoppailutapaamisillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siinä on, että kyllä sen miehen on oma osansa hoidettava omalla vuorollaan. Oli kipeä tai ei, tai ihan mitä muuta vaan, puhumattakaan työpaikan tai kaveriporukoiden menoista tai myös työvuoroista.
Ei vastuuta saa, eikä voi siirtää yksin toiselle osapuolelle. Molemmat hoitaa asiat omalla vuorollaan.Lapsen omat menot on asia erikseen, kavereiden synttärit ja muut erityistilanteet, jos lapsi itse haluaa niihin osallistua, niin silloin on ok tehdä muutos .
Nimenomaan molemmat hoitavat oman vuoronsa. Ei äiti mene sopimaan tai lupaamaan yhtään mitään isän viikonloppujen ajaksi. Ne asiat sopii ja järjestää isä!
Se, että äiti vain ilmoittaa näistä jo sovituista menoista, on aika vahva vihje siitä, että se on kiusanteko isää kohtaan. Tai vähintään asenteesta, että isä ei ole oikea vanhempi vaan vain joku jonka luona lapsi välillä vierailee, koska sukulaisiin on hyvä pitää yhteyttä.
Ja isä on myös se joka käsittelee ne pettymykset lapsen kanssa, jos isälle ei sovi tai hän ei saa asioita järjestymään.
Vierailija kirjoitti:
Asetapa ap itsesi äidin paikalle ja mieti asiaa lapsen äitinä. Lapsi on tärkein, mutta niin on myös hänen ystävänsä ja muu sosiaalinen elämä. Äiti hoitaa lasta käytännöllisesti katsoen aina ja jos hänellö on noin joka toinen viikko joku oma meno sovittuna, niin tietenkään silloin ei isukin lusmuilu ole kivaa, mutta koska äiti on hyvä äiti, niin hän haluaa, että lapsella on ystäväpiirissä paikkansa, koska ystävät ovat lapsen elämässä isommassa osassa kuin isä.
Todennäköisesti äiti on ihan itse halunnut tätä asumisjärjestelyä, jossa lapsi on vain harvoin isänsä luona. Ei se isästäkään ole kivaa, että äiti omii lapsen ja isää päästetä osallistumaan lapsensa arkeen. Ei ole lapsenkaan etu että toinen vanhemmista jää etäiseksi. Mutta hyvä äiti ei tästä välitä vaan pitää kirjaimellisesti kiinni tapaamisajoista, vaikka suurin osa lapsen kaverimenoista sattuisikin juuri isänviikonlopuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Ja kuinka monta tuntia isä on kahdestaan siitä ajasta lapsen kanssa? Siis ilman, että nyksä roikkuu miehen lahkeessa kiinni.
Yrittääkö isä ostaa lapsen rakkautta niillä shoppailutapaamisillaan?
Määritelkää laatuaika.... mies on siis lapsensa kanssa kahdestaan ehkä kuutisen tuntia päivässä. Mutta silloin he voivat myös katsoa leffaa tai olla omilla padeillään tai lapsi on hoplopissa. Jos laatuaika on facetoface-keskustelua, niinnsitten sitä on tunti päivässä.
Miehellä on tapana osoittaa rakkauttaan ostelemalla kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Miehen pitää sitten hommata se hoitaja lapselle. Ihan kuten se lähiäitikin hommaa jos on sairas tai hällä on työmenoja ja lapsi on hänellä. Ei se lähiäiti ole sun miehes ilmainen ja aina päivystyksessä oleva lastenhoitaja. Kun on tapaamisviikonloppu on vastuu isällä, ei lähiäidillä. Isä hommaa hoitajan, ei peru tapaamista.
Lähiäiti on aivan oikeassa vaatiessaan miestä pitämään sopimuksen. Näinhän sen pitääkin mennä. Isä voi kysyä äidiltä, että sopiiko tapaamisen siirto, mutta jos se ei käy niin sitten lapsen hoito on isän ongelma. Isän ongelma, koska lapsi on isällä ja isän vastuulla. Sellaista se on kun lapsia hankkii. Ei niitä voi noin vaan sysiä pois ja mennä menoihinsa mistään välittämättä. Ei edes etäisä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Ja kuinka monta tuntia isä on kahdestaan siitä ajasta lapsen kanssa? Siis ilman, että nyksä roikkuu miehen lahkeessa kiinni.
Yrittääkö isä ostaa lapsen rakkautta niillä shoppailutapaamisillaan?
Määritelkää laatuaika.... mies on siis lapsensa kanssa kahdestaan ehkä kuutisen tuntia päivässä. Mutta silloin he voivat myös katsoa leffaa tai olla omilla padeillään tai lapsi on hoplopissa. Jos laatuaika on facetoface-keskustelua, niinnsitten sitä on tunti päivässä.
Miehellä on tapana osoittaa rakkauttaan ostelemalla kaikkea.
Hoplopissa ja omalla padeilla olo ei ainkaan ole laatuaikaa yhdessä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siinä on, että kyllä sen miehen on oma osansa hoidettava omalla vuorollaan. Oli kipeä tai ei, tai ihan mitä muuta vaan, puhumattakaan työpaikan tai kaveriporukoiden menoista tai myös työvuoroista.
Ei vastuuta saa, eikä voi siirtää yksin toiselle osapuolelle. Molemmat hoitaa asiat omalla vuorollaan.Lapsen omat menot on asia erikseen, kavereiden synttärit ja muut erityistilanteet, jos lapsi itse haluaa niihin osallistua, niin silloin on ok tehdä muutos .
Nimenomaan molemmat hoitavat oman vuoronsa. Ei äiti mene sopimaan tai lupaamaan yhtään mitään isän viikonloppujen ajaksi. Ne asiat sopii ja järjestää isä!
Se, että äiti vain ilmoittaa näistä jo sovituista menoista, on aika vahva vihje siitä, että se on kiusanteko isää kohtaan. Tai vähintään asenteesta, että isä ei ole oikea vanhempi vaan vain joku jonka luona lapsi välillä vierailee, koska sukulaisiin on hyvä pitää yhteyttä.
Ja isä on myös se joka käsittelee ne pettymykset lapsen kanssa, jos isälle ei sovi tai hän ei saa asioita järjestymään.
Ja sehän ei ole mahdollista, että jos isäviikonlopulle sattuu joku lapsen meno, niin lapsi voisi viettää aikaa isän luona vaikka alkuviikosta? Sehän ei käy, koska pitää pitää kiinni sopimuksista eikä ajatella lapsen parasta. Vai oliko se niin, että on lapsen etu olla mahdollisimman paljon äidin luona, isän kanssa vietetyllä ajalla ei niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Ja sinä et miehesi vaimona halua ottaa vastuuta, jos miehellä työjuttuja? Etkö sinä ole yhtälailla kykenevä hoitamaan lasta?
En todellakaan. Mies on juuri sitä isätyyppiä, joka työntää vastuunsa vaimolle, jos tämä sen ottaa. Ja kun äitipuoli ottaa vastuun, niin parisuhde päättyy jossain vaiheessa. Enkä halua pilata tätä parisuhdetta.
Taidatte olla täysin eri elämäntilanteessa. Mies taitaa olla vanhempi ikänsä puolesta. Kun lapsi on mukana kuvioissa, tusisi sinunkin suhtautua asiaan kasvattavasti. Viettäkää viikonloput yhdessä lapsen kanssa. Ei lasta sysätä syrjään ja nyhjätä kaksin. Vaihtoehtoisesti voisit pysyä poissa miehesi luota, kun tytär on siellä ja antaa miehen ottaa vanhemmuus vastaan.
Hmm, tämä ketju antaa mietittävää minulle, joka olen myös tällaisen joka toinen viikonloppu -huoltajaisän uusi puoliso.
Meillä myös on niin, että kun miehen tytär tulee, niin ei hänen kanssaan mitään "laatuaikaa" isä vietä. Mulla ei ole lapsia, joten en varmaan ymmärrä kaikkea, mutta olen aina ajatellut ettei tarvitsisikaan, muuta kuin nyt normaalia kotielämää. Täältä saa nyt kuitenkin sen käsityksen että jotenkin isän pitäisi kompensoida sitä että on yhdessä lapsen kanssa vain joka toinen vkonloppu pakkaamalla viikonloppu täyteen yhdessä tekemistä ja erityisen kivaa tekemistä. Voi ollakin näin, en ole edes tullut ajatelleeksi, koska tytär näyttää ihan tyytyväiseltä näprätessään pädiään, käydessään välillä pihalla, vaikkei mitään kovin erityistä yleensä isänsä kanssa yhdessä tee.
Eivät he ole keskustelleet keskenään. Minun tietääkseni.