Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa minulle, mitä miehen eksä ajattelee? En ymmärrä ristiriitaisuutta
13.02.2019 |
Eli miehellä on lapsi, joka käy joka toinen viikonloppu. Lapsen äiti ei olisi alun alkaenkaan halunnut antaa lasta miehelle, mutta tiesi häviävänsä, jos tämä oikeuteen viedään.
Joka toinen kerta, kun lapsi ovat tulossa, tapahtuu viikonlopun lyhentämisiä. Lapsi ei halua olla koko aikaa, tai hänellä on synttärit, tai hänellä on mahdollisuus olla jonkun harvinaisemman kanssa. Mies on sitä mieltä, että äiti itse on näiden typistysten takana, mutta mennään lyhyemmällä viikonlopulla, kun lapsi itse niin haluaa.
Sitten kun mies tekee viikonloppuun muutoksia, esim on sairaana tai on työpaikan meno, niin äiti tulee linjoja pitkin ”sinun täytyy pitää sopimuksista kiinni”.
Osaisiko joku vääntää rautalangasta, mitä tässä kuviossa tapahtuu? Luulisi äidin olevan innoissaan, kun lapsen ei tarvitse lähteä.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Mitä isä sitten on asian eteen tehnyt? Hakenut laajempaa tapaamisoikeutta? Sillä äidin tahdolla ei ole mitään väliä, jos isällä ihan oikeasti on tahtoa ja tunteita olla lapsensa kanssa. Sillä vanhemmat on ihan samalla viivalla huoltajakandinaatteita. Ja luulen myös, että kaikki ei ole mennyt tismalleen niin kuin isä on sinulle kertonut. Yksihuoltajuutta ei kevyin perustein myönnetä.
Älä edes anna mitään ideoita hölmöille. Isä viikonloppuina lapsi istuu huoneessaan,paitsi pari tuntia iltapäivisin kun pappa jotain ohjelmaa viitsii järjestää.Eivät ota lasta jos ukko on sairas.Järjestää? myös työmenoja näille viikonlopuille.Tämän tarttee olla provo trolli,tai joku rakastunut hupakko.
Ei tämä ole trolli. Mikä tässä viittaa siihen?
Rakastunut en ole enää ollut vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Mitä isä sitten on asian eteen tehnyt? Hakenut laajempaa tapaamisoikeutta? Sillä äidin tahdolla ei ole mitään väliä, jos isällä ihan oikeasti on tahtoa ja tunteita olla lapsensa kanssa. Sillä vanhemmat on ihan samalla viivalla huoltajakandinaatteita. Ja luulen myös, että kaikki ei ole mennyt tismalleen niin kuin isä on sinulle kertonut. Yksihuoltajuutta ei kevyin perustein myönnetä.
Heillä on ollut alusta alkaen yhteishuoltajuus.
Ei isä ole asialle mitään tehnyt. Kun eron jälkeen he erosivat, niin äiti siis yritti sanoa, ettei isän tarvitse maksaa elareita, jos luopuu lapsestaan. Isä sanoi, että ei sovi, ja jos äiti ei anna hänen tavata lastaan, hän vie asian oikeiteen, ja äiti vuorenvarmasti häviää. Äiti antoi periksi ja antoi isälle sen, mitä tämä halusi, eli joka toisen viikonlopun.
Mitali on jo postissa isälle, jota paha paha äiti kiusaa silkkaa pahuuttaan.
Joko teille on lapsi tulossa?
Voisiko joku kertoa, mitä tuossa pihalla kasvava koivu ajattelee? Pudotti lehdet syksyllä, ja nyt vaan heiluttelee noita tyhjiä oksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Mitä sinä sillä tiedolla teet?
Vierailija kirjoitti:
Todella outoa, että olette sitä mieltä, että lapsen pitää mennä isälleen, jos isän luona on sairautta.
Lähivanhemmalla on jo täysi työ selvitä omista töistään, kun lapset sairastavat niin paljon. Poissaoloja on jo paljon. En todellakaan halua, että lapsi vielä hakemalla hakee itselleen taudin isänsä luota.
Hmmm,mietin kenelle voisin laittaa lapseni kun olen sairas?Itse olen hoitanut,sairaanakin. Äidillä olessa, jos mami sairastuu niin ottaako isukki lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Mitä isä sitten on asian eteen tehnyt? Hakenut laajempaa tapaamisoikeutta? Sillä äidin tahdolla ei ole mitään väliä, jos isällä ihan oikeasti on tahtoa ja tunteita olla lapsensa kanssa. Sillä vanhemmat on ihan samalla viivalla huoltajakandinaatteita. Ja luulen myös, että kaikki ei ole mennyt tismalleen niin kuin isä on sinulle kertonut. Yksihuoltajuutta ei kevyin perustein myönnetä.
Älä edes anna mitään ideoita hölmöille. Isä viikonloppuina lapsi istuu huoneessaan,paitsi pari tuntia iltapäivisin kun pappa jotain ohjelmaa viitsii järjestää.Eivät ota lasta jos ukko on sairas.Järjestää? myös työmenoja näille viikonlopuille.Tämän tarttee olla provo trolli,tai joku rakastunut hupakko.
Ei tämä ole trolli. Mikä tässä viittaa siihen?
Rakastunut en ole enää ollut vuosiin.
Ja silti roikut kyseissä suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Mitä sinä sillä tiedolla teet?
Ymmärrän äitiä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Mitä isä sitten on asian eteen tehnyt? Hakenut laajempaa tapaamisoikeutta? Sillä äidin tahdolla ei ole mitään väliä, jos isällä ihan oikeasti on tahtoa ja tunteita olla lapsensa kanssa. Sillä vanhemmat on ihan samalla viivalla huoltajakandinaatteita. Ja luulen myös, että kaikki ei ole mennyt tismalleen niin kuin isä on sinulle kertonut. Yksihuoltajuutta ei kevyin perustein myönnetä.
Heillä on ollut alusta alkaen yhteishuoltajuus.
Ei isä ole asialle mitään tehnyt. Kun eron jälkeen he erosivat, niin äiti siis yritti sanoa, ettei isän tarvitse maksaa elareita, jos luopuu lapsestaan. Isä sanoi, että ei sovi, ja jos äiti ei anna hänen tavata lastaan, hän vie asian oikeiteen, ja äiti vuorenvarmasti häviää. Äiti antoi periksi ja antoi isälle sen, mitä tämä halusi, eli joka toisen viikonlopun.
Mitali on jo postissa isälle, jota paha paha äiti kiusaa silkkaa pahuuttaan.
Joko teille on lapsi tulossa?
Ei varmaan onnistuisi edes hedelmöityshoidoilla, ikää on jo sen verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Mitä isä sitten on asian eteen tehnyt? Hakenut laajempaa tapaamisoikeutta? Sillä äidin tahdolla ei ole mitään väliä, jos isällä ihan oikeasti on tahtoa ja tunteita olla lapsensa kanssa. Sillä vanhemmat on ihan samalla viivalla huoltajakandinaatteita. Ja luulen myös, että kaikki ei ole mennyt tismalleen niin kuin isä on sinulle kertonut. Yksihuoltajuutta ei kevyin perustein myönnetä.
Älä edes anna mitään ideoita hölmöille. Isä viikonloppuina lapsi istuu huoneessaan,paitsi pari tuntia iltapäivisin kun pappa jotain ohjelmaa viitsii järjestää.Eivät ota lasta jos ukko on sairas.Järjestää? myös työmenoja näille viikonlopuille.Tämän tarttee olla provo trolli,tai joku rakastunut hupakko.
Ei tämä ole trolli. Mikä tässä viittaa siihen?
Rakastunut en ole enää ollut vuosiin.Ja silti roikut kyseissä suhteessa?
Kyllä ajattelin roikkua suhteessa, jossa olen onnellinen. En näe mitään syytä vaihtaa onnellisuutta ei-onnellisuuteen.
Rakastuminen tosin meni ohi parissa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se ainakin on aika ymmärrettävää, jos lapsella on niitä omia menojaan vanhemmat joustaa.
Ja toiseksi jos isällä on esim. työpaikanmenoja lapsi menee esim. isovanhemmalle siksi aikaa eikä koko tapaamista peruta tai laiteta hoidon järjestämisen vastuuta äidille vaan isä hoitaa ne omalla vuorollaan.
Näissä tapaamisissa ei ole koskaan mitään ihanne ratkaisuja vaan ne taitaa olla ristiriitaisuuksia täynnä kun puhutaan lapsen edusta. Joustetaan, jos lapsella menoja ja kannetaan se vastuu silti vaikka aikuisella olisi niitä omia menoja.
Ei. Tapaaminen on LAPSEN oikeus tavata toisaalla asuvaa vanhempaansa. Siis ihan lain mukaan näin. Siis sen LAPSEN oikeus, ei etän oikeus tavata lastaan, eikä lähin oikeus olla lapsesta erossa.
Lisäksi lapsen oikeus tavata vanhempaa menee kaikkien synttäreiden ja hoplopien ylitse. Vanhemmat voivat sopia keskenään muuta, yhteisymmärryksessä, mutta oikeuden edessä laki on selvä, ja vanhemman tapaaminen menee kaikkien muiden menojen yli. Hoidon järjestäminen kuuluu vanhemmille, mutta sen hoitaa vanhempi jonka kanssa lapsi asuu. Lapsen oikeus tavata etää kun ei ole sitä, että etävanhemmalle mennessä mennäänkin mummolaan tai lastenhoitajalle. Etä voi hommata lapselle hoitajan yhteisymmärryksessä, mutta mikäli etä ei tapaa lasta omalla vuorollaan, vaan vie sen hoitoon, on lähillä oikeus hakea tällä perusteella muutosta tapaamissopimukseen perusteena se, että etä ei ole silloin lapsen kanssa vaan vie muualle (aina) hoitoon.
meillä lapsen serkut eivät ole 3vuoteen päässeet synttäreille meille. vaihto on sovittu klo18 sunnuntai-iltana ja juhlat alkavat klo13. äiti ei suostu lapsia isälle antamaan koska tämä on sovittu aikataulu. kiusantekoa! j serkut synttäreille haluaisivat mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella outoa, että olette sitä mieltä, että lapsen pitää mennä isälleen, jos isän luona on sairautta.
Lähivanhemmalla on jo täysi työ selvitä omista töistään, kun lapset sairastavat niin paljon. Poissaoloja on jo paljon. En todellakaan halua, että lapsi vielä hakemalla hakee itselleen taudin isänsä luota.
Hmmm,mietin kenelle voisin laittaa lapseni kun olen sairas?Itse olen hoitanut,sairaanakin. Äidillä olessa, jos mami sairastuu niin ottaako isukki lapsen?
Minä laitan lapseni omalle äidilleni. Eläkeläisellä ei ole työnantajaa, jota se haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Vastaat tässä miksi lapsi ei viihdy. Kaverit tulevat kasvaessa tärkeämmäksi,kuuluu kehitykseen.Mietin mitä teette kun lapsi on teillä?Onko miehelläsi ja lapsella jotain kivaa yhteistä harrastusta?Tekevätkö jotain mukavaa kaksistaan?
Ei ole helppoja juttuja nämä.Isä nyt kannattaisi hieman tutkiskella itseään.Juu, olen aivan samaa mieltä, että isä voisi tutkiskella itseään, hän nyt ei ole mikään vuoden isä.
”Me” emme tee mitään. Isä tekee lapsensa kanssa. Ei heillä harrastusta ole, mutta käyvät leffassa tai shoppailemassa, tyttö kun on.
No voi jee. Ei siinä mitään yhteistä harrastusta tarvita ja pelkkä shoppailu ja leffassa käynti ei kyllä ole tarpeeksi yhdessäoloa. Lapsi mukaan siihen arkeen, ruuanlaittoon jne. mitä ikinä nyt teettekin viikonloppuisin. Lapsen kanssa voi pelata lautapelejä, käydä kävelyllä (esim. pokemoneja metsästämässä, geokätköilyä, luonnon tarkkailua, lintujen bongaamista jne.), pyöräilemässä, luistelemassa, hiihtämässä, leikkipuistossa, museoissa, perhetapahtumissa (joita kyllä järjestetään ihan pikkupaikkakunnillakin). Aina ei tarvitse mennä mihinkään, voi puuhailla ihan arkisia juttuja kotosalla. Jos yhdessä leipominen tai ruuanlaitto ei käy mieheltä luontevasti, voi nikkaroida vaikka linnunpönttöjä (helppoa, ohjeet löytyy netistä). Moni pikkutyttö olisi varmasti aivan tosi onnellinen, jos pääsisi isän kanssa rakentamaan jotakin. Tämä kaikki ei ole mitään erityisen vaikeaa toteuttaa, vaan ihan viitseliäisyydestä kiinni. Ja jos ei ikinä tee lapsen kanssa mitään, on ihan turha odottaa, että syntyisi mitään läheistä suhdetta lapseen tai että tämä millään tavoin viihtyisi isänsä luona. Se että isä on miettinyt etukäteen yhteistä tekemistä ja haluaa puuhailla lapsen kanssa yhdessä, osoittaa lapselle että isä välittää hänestä ja haluaa hänen seuraansa. Ei ohareiden tekeminen ja vähäisistä yhteisistä viikonlopuista luistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Mitä sinä sillä tiedolla teet?
Ap,tuut ymmärtää mitä äiti ajattelee vasta kun tilanne sattuu omalle kohdalle.Niin se vaan elämässä menee.Kuvioilla on myös tapana toistaa itseään jos ei tietoisesti kehitä itseään.
Oletan että miehesi on tilanteeseen ihan tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Tuo lainatun kirjoituksen viimeinen lause voi antaa viitteitä niistä äidin ajatukista. Kuten antaa myös se, että isä ei käytännössä juurikaan vietä aikaa sen lapsen kanssa ja äiti tietää ettei sitä todellista tahtoa ja tunnetta ole olla sen lapsen kanssa ja äiti on sitä vapautta tarjonnut. Voin vaan kuvitella miten pahalta lapsesta tuntuu tulla isälle ja olla yksin suurinman osan ajastaan.
Mitä äiti on sanonut, kun isä on tämän kanssa keskustellut tilanteeesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Mitä sinä sillä tiedolla teet?
Ap,tuut ymmärtää mitä äiti ajattelee vasta kun tilanne sattuu omalle kohdalle.Niin se vaan elämässä menee.Kuvioilla on myös tapana toistaa itseään jos ei tietoisesti kehitä itseään.
Oletan että miehesi on tilanteeseen ihan tyytyväinen?
Mies ei näe missään mitään ongelmaa. Ihan itsekseni tätä mietin.
Lapsen äiti ajattelee, että jokatoinen viikonloppu isä on lapsensa kanssa, mutta lapsen toiveesta se joskus lyhenee, sille äiti ei juuri voi mitään, ja tuskin haluaakaan? Näin kerran on sovittu, näin siis tehdään.
Jos isä sairastuu tms ja haluaa perua viikonlopun, ei äiti suinkaan onnesta soikeana sekä innosta kirkuen suostu tähän, että saa lapsen pitää luonaan, koska hänellä taitaa olla jonkun verran sovittuja menoja/asioita.
Ei mitään ristiriitaa, jos vain haluat tajuta.
Omat lapset olivat isällään samoin, eli joka toinen viikonloppu. Kyllä meilläkin isä ohareita halusi tehdä, onneksi myös melko harvoin. Ja se, etten suostunut joka kerta, ei suinkaan johtunut siitä, etten lapsiani haluaisi kodissani pitää, vaan mulla oli muita suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Tuo lainatun kirjoituksen viimeinen lause voi antaa viitteitä niistä äidin ajatukista. Kuten antaa myös se, että isä ei käytännössä juurikaan vietä aikaa sen lapsen kanssa ja äiti tietää ettei sitä todellista tahtoa ja tunnetta ole olla sen lapsen kanssa ja äiti on sitä vapautta tarjonnut. Voin vaan kuvitella miten pahalta lapsesta tuntuu tulla isälle ja olla yksin suurinman osan ajastaan.
Nyt sekoitit pakan taas. Jos äiti tietää, ettei isä juurikaan vietä aikaa lapsensa kanssa, niinnluulisi äidin olevan vain onnellinen lapsensa puolesta, jos isä peruu viikonlopun?
Älä edes anna mitään ideoita hölmöille. Isä viikonloppuina lapsi istuu huoneessaan,paitsi pari tuntia iltapäivisin kun pappa jotain ohjelmaa viitsii järjestää.Eivät ota lasta jos ukko on sairas.Järjestää? myös työmenoja näille viikonlopuille.Tämän tarttee olla provo trolli,tai joku rakastunut hupakko.