Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa minulle, mitä miehen eksä ajattelee? En ymmärrä ristiriitaisuutta
13.02.2019 |
Eli miehellä on lapsi, joka käy joka toinen viikonloppu. Lapsen äiti ei olisi alun alkaenkaan halunnut antaa lasta miehelle, mutta tiesi häviävänsä, jos tämä oikeuteen viedään.
Joka toinen kerta, kun lapsi ovat tulossa, tapahtuu viikonlopun lyhentämisiä. Lapsi ei halua olla koko aikaa, tai hänellä on synttärit, tai hänellä on mahdollisuus olla jonkun harvinaisemman kanssa. Mies on sitä mieltä, että äiti itse on näiden typistysten takana, mutta mennään lyhyemmällä viikonlopulla, kun lapsi itse niin haluaa.
Sitten kun mies tekee viikonloppuun muutoksia, esim on sairaana tai on työpaikan meno, niin äiti tulee linjoja pitkin ”sinun täytyy pitää sopimuksista kiinni”.
Osaisiko joku vääntää rautalangasta, mitä tässä kuviossa tapahtuu? Luulisi äidin olevan innoissaan, kun lapsen ei tarvitse lähteä.
Kommentit (93)
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä tuossa kuviossa tapahtuu? Tapahtuisikohan ihan lapsen oikeus tavata omaan vanhempaansa lapsi lähtöisesti? Aiemmin kotiin, kun on lapselle tärkeitä asioita ja lapsen oikeuksista kiinni pitäminen?
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä voi viedä lasta kaverisynttäreille?
Just tämä. Ainoa syy, miksi isä ei huolehtisi kaverisynttäreille menosta on, että eronnut pari asuu yli 100 km päässä toisistaan ja se kaveri asuu lähempänä äidin luona olevaa kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä voi viedä lasta kaverisynttäreille?
Nekaverisynttärit on aina sunnuntai iltapäivisin, ja ajomatka on sen verran pitkä, ettei kannata enää puoleksi tunniksi ajaa meille ja takaisin.
Jos äiti hakisi lapsen sitten synttäreiltä?
Mutta joo, sun miehen pitäisi nyt pitää sopimuksesta kiinni ja jätttää hauskanpitomenot väliin, mikäli lapsi on hänen luonaan ja sinä et siis voi katsoa lasta sen aikaa. Miehesi tapaa lastaan nykymittapuun mukaan aika vähän, niin olisi varmaan hänenkin edun mukaista pitää lasta luonaan niinä harvoina hetkinä. Se kostautuu kyllä myöhemmin vielä enemmän kuin jo nyt on havaittavissa, kun lapsi ei teillä niin taida viihtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Mitä isä sitten on asian eteen tehnyt? Hakenut laajempaa tapaamisoikeutta? Sillä äidin tahdolla ei ole mitään väliä, jos isällä ihan oikeasti on tahtoa ja tunteita olla lapsensa kanssa. Sillä vanhemmat on ihan samalla viivalla huoltajakandinaatteita. Ja luulen myös, että kaikki ei ole mennyt tismalleen niin kuin isä on sinulle kertonut. Yksihuoltajuutta ei kevyin perustein myönnetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Vastaat tässä miksi lapsi ei viihdy. Kaverit tulevat kasvaessa tärkeämmäksi,kuuluu kehitykseen.Mietin mitä teette kun lapsi on teillä?Onko miehelläsi ja lapsella jotain kivaa yhteistä harrastusta?Tekevätkö jotain mukavaa kaksistaan?
Ei ole helppoja juttuja nämä.Isä nyt kannattaisi hieman tutkiskella itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä voi viedä lasta kaverisynttäreille?
Nekaverisynttärit on aina sunnuntai iltapäivisin, ja ajomatka on sen verran pitkä, ettei kannata enää puoleksi tunniksi ajaa meille ja takaisin.
Jos äiti hakisi lapsen sitten synttäreiltä?
Mutta joo, sun miehen pitäisi nyt pitää sopimuksesta kiinni ja jätttää hauskanpitomenot väliin, mikäli lapsi on hänen luonaan ja sinä et siis voi katsoa lasta sen aikaa. Miehesi tapaa lastaan nykymittapuun mukaan aika vähän, niin olisi varmaan hänenkin edun mukaista pitää lasta luonaan niinä harvoina hetkinä. Se kostautuu kyllä myöhemmin vielä enemmän kuin jo nyt on havaittavissa, kun lapsi ei teillä niin taida viihtyä.
Toki noinkin voi tehdä, ja sitten isä voi olla lapsensa kanssa puoli tuntia enemmän sunnuntaina. Mutta mitä merkitystä tällä on kokonaisuuden kannalta?
Ei miehellä ole hauskanpitotyöjuttuja kuin korkeintaan kerran vuodessa. Ei mies peru tai typistä tapaamisia kuin puolen vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
WTF,Lapsi on joka toinen viikonloppu.Iltapäivisin isukki tekee jotain hänen kanssa? Loppu ajan nyhjää Apn kanssa.Sun tarttee olla provo tai höynähtänyt.Ei noin vähällä lasten kanssa yleensä päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko äiti tuoda lapsen teille kun hän on sairas tai on joku työjuttu?
Edelleenkään miehellä ei ole sille lapselle hoitajaa, eli koulu on kaukana, eikä mies pysty lasta kuskaamaan. Ja edelleenkään lapsen äiti ei halua antaalasta isälleen päivääkään enemmän kuin on pakko.
Lapsi on 9 v.
Mitä isä sitten on asian eteen tehnyt? Hakenut laajempaa tapaamisoikeutta? Sillä äidin tahdolla ei ole mitään väliä, jos isällä ihan oikeasti on tahtoa ja tunteita olla lapsensa kanssa. Sillä vanhemmat on ihan samalla viivalla huoltajakandinaatteita. Ja luulen myös, että kaikki ei ole mennyt tismalleen niin kuin isä on sinulle kertonut. Yksihuoltajuutta ei kevyin perustein myönnetä.
Heillä on ollut alusta alkaen yhteishuoltajuus.
Ei isä ole asialle mitään tehnyt. Kun eron jälkeen he erosivat, niin äiti siis yritti sanoa, ettei isän tarvitse maksaa elareita, jos luopuu lapsestaan. Isä sanoi, että ei sovi, ja jos äiti ei anna hänen tavata lastaan, hän vie asian oikeiteen, ja äiti vuorenvarmasti häviää. Äiti antoi periksi ja antoi isälle sen, mitä tämä halusi, eli joka toisen viikonlopun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä voi viedä lasta kaverisynttäreille?
Nekaverisynttärit on aina sunnuntai iltapäivisin, ja ajomatka on sen verran pitkä, ettei kannata enää puoleksi tunniksi ajaa meille ja takaisin.
No mutta, sitten keksitään synttärien jälkeen jotain kivaa isä-lapsi juttua muutamaksi tunniksi siellä paikkakunnalla, jossa ne synttäri on, ja sen jälkeen isä vie lapsen tämän äidin luo. Usein osa vanhemmista jää synttäreille, ja tuossa tilanteessa (pitkä ajomatka) asia on varmasti täysin ok synttäreiden järjestäjien puolelta, että isä jää synttäreiden ajaksi juhlapaikkaan. Tutustuupa isä tällöin paremmin lapsensa kavereihin ja näiden vanhempiin. Ongelma ratkaistu ja saatu vielä extrahyötyäkin tilanteesta (tutustuminen lapsen elämänpiirissä vaikuttaviin ihmisiin). Jos olisin tuo isä, niin ainakin itse toimisin noin. Miksi pitää ehdoin tahdoin tehdä asiat vaikeiksi? Veikkaan että ei taida isä (ja mahdollisesti äitikään) kovin ajatella asiaa lapsensa kannalta, vaan ainoastaan minä minä on mielessä. Niinkuin valitettavan yleisesti aikuisilla tahtoo olla. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Vastaat tässä miksi lapsi ei viihdy. Kaverit tulevat kasvaessa tärkeämmäksi,kuuluu kehitykseen.Mietin mitä teette kun lapsi on teillä?Onko miehelläsi ja lapsella jotain kivaa yhteistä harrastusta?Tekevätkö jotain mukavaa kaksistaan?
Ei ole helppoja juttuja nämä.Isä nyt kannattaisi hieman tutkiskella itseään.
Juu, olen aivan samaa mieltä, että isä voisi tutkiskella itseään, hän nyt ei ole mikään vuoden isä.
”Me” emme tee mitään. Isä tekee lapsensa kanssa. Ei heillä harrastusta ole, mutta käyvät leffassa tai shoppailemassa, tyttö kun on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.
Minä olen se mieheni vaimo.
Pohdin, mitä lapsen äiti mahtaa ajatella, ja olen saanut siihen vastauksia. Nyt tajua, mitä hän mahtaa ajatella.
Edellinen kirjoittaja kysyy, miksi lapsi ei haluaisi meille tulla. Kyllä hän haluaa tulla, mutta kokee viikonlopun pitkäksi, kun ei ole kavereita.
Mitä te sitten teette viikonloppuisin? Lapsi yksn huoneessan ja te teette omianne?
Lapsi on yksin huoneessaan aamut ja illat. Isä tekee hänen kanssaan jotain iltapäivisin, mitä milloinkin.
Iltapäivisin? Onko sinusta tuo riittävää läsnäoloa? Ja mies ei ole tehnyt mitään sen eteen, että lapsi niitä kavereita löytäisi? Vanhemmuus on kahden kaupppaa, jossa tulisikin aina miettiä yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisiko kummassakin vikaa.
Isä ei tainut ennen eroakaan viettää aikaa lapsen kanssa vaan silkasta periaatteesta halusi tapaamiset?
Ei, en ole sanonut, että se olisi minusta riittävää. Mutta en kysynyt aloituksessa neuvoja tähän. Kysyin, mitä äiti mahtaa ajatella.
En ole tässä ketään syytellyt. Edelleen kysyin vain äidin ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä voi viedä lasta kaverisynttäreille?
Nekaverisynttärit on aina sunnuntai iltapäivisin, ja ajomatka on sen verran pitkä, ettei kannata enää puoleksi tunniksi ajaa meille ja takaisin.
No mutta, sitten keksitään synttärien jälkeen jotain kivaa isä-lapsi juttua muutamaksi tunniksi siellä paikkakunnalla, jossa ne synttäri on, ja sen jälkeen isä vie lapsen tämän äidin luo. Usein osa vanhemmista jää synttäreille, ja tuossa tilanteessa (pitkä ajomatka) asia on varmasti täysin ok synttäreiden järjestäjien puolelta, että isä jää synttäreiden ajaksi juhlapaikkaan. Tutustuupa isä tällöin paremmin lapsensa kavereihin ja näiden vanhempiin. Ongelma ratkaistu ja saatu vielä extrahyötyäkin tilanteesta (tutustuminen lapsen elämänpiirissä vaikuttaviin ihmisiin). Jos olisin tuo isä, niin ainakin itse toimisin noin. Miksi pitää ehdoin tahdoin tehdä asiat vaikeiksi? Veikkaan että ei taida isä (ja mahdollisesti äitikään) kovin ajatella asiaa lapsensa kannalta, vaan ainoastaan minä minä on mielessä. Niinkuin valitettavan yleisesti aikuisilla tahtoo olla. Surullista.
Ei isä koe sitä hankalaksi, että joutuu viemään lapsen aikaisemmin pois synttäreiden takia. Se on hänelle ok.
Ap, asia ei kuulu sinulle vaan miehellesi ja tämän vaimolle, emmekä me voi tietää kenenkään ajatuksia.