Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa minulle, mitä miehen eksä ajattelee? En ymmärrä ristiriitaisuutta
13.02.2019 |
Eli miehellä on lapsi, joka käy joka toinen viikonloppu. Lapsen äiti ei olisi alun alkaenkaan halunnut antaa lasta miehelle, mutta tiesi häviävänsä, jos tämä oikeuteen viedään.
Joka toinen kerta, kun lapsi ovat tulossa, tapahtuu viikonlopun lyhentämisiä. Lapsi ei halua olla koko aikaa, tai hänellä on synttärit, tai hänellä on mahdollisuus olla jonkun harvinaisemman kanssa. Mies on sitä mieltä, että äiti itse on näiden typistysten takana, mutta mennään lyhyemmällä viikonlopulla, kun lapsi itse niin haluaa.
Sitten kun mies tekee viikonloppuun muutoksia, esim on sairaana tai on työpaikan meno, niin äiti tulee linjoja pitkin ”sinun täytyy pitää sopimuksista kiinni”.
Osaisiko joku vääntää rautalangasta, mitä tässä kuviossa tapahtuu? Luulisi äidin olevan innoissaan, kun lapsen ei tarvitse lähteä.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
meillä lapsen serkut eivät ole 3vuoteen päässeet synttäreille meille. vaihto on sovittu klo18 sunnuntai-iltana ja juhlat alkavat klo13. äiti ei suostu lapsia isälle antamaan koska tämä on sovittu aikataulu. kiusantekoa! j serkut synttäreille haluaisivat mutta minkäs teet.
Miten olis jos järkkäisitte ne synttärit seuraavan kerran lauantaina? Tai sellaisena päivänä, kun lapset on isällään koko päivän eikä tarvi tehdä mitään vaihtoa? Lisäksi niistä synttäreistä ei exälle tarvi mainita mitään. Järjen käyttö ei ole teiltäkään kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetapa ap itsesi äidin paikalle ja mieti asiaa lapsen äitinä. Lapsi on tärkein, mutta niin on myös hänen ystävänsä ja muu sosiaalinen elämä. Äiti hoitaa lasta käytännöllisesti katsoen aina ja jos hänellö on noin joka toinen viikko joku oma meno sovittuna, niin tietenkään silloin ei isukin lusmuilu ole kivaa, mutta koska äiti on hyvä äiti, niin hän haluaa, että lapsella on ystäväpiirissä paikkansa, koska ystävät ovat lapsen elämässä isommassa osassa kuin isä.
Todennäköisesti äiti on ihan itse halunnut tätä asumisjärjestelyä, jossa lapsi on vain harvoin isänsä luona. Ei se isästäkään ole kivaa, että äiti omii lapsen ja isää päästetä osallistumaan lapsensa arkeen. Ei ole lapsenkaan etu että toinen vanhemmista jää etäiseksi. Mutta hyvä äiti ei tästä välitä vaan pitää kirjaimellisesti kiinni tapaamisajoista, vaikka suurin osa lapsen kaverimenoista sattuisikin juuri isänviikonlopuille.
No justhan ap kertoi ettei mies välitä jos joutuu kaverisynttäreiden takia tuomaan lapsen aiemmin pois. Ristiriitaa on kyllä ap:n kertomuksessa, kun kertoo että mies kokee vaikeana kun exä lyhentää viikonloppuja, mutta sitten ei kuitenkaan välitä? Ja mun mielestä se, että tuo lapsen aiemmin pois kaverisynttäreiden takia, on kyllä ihan miehen oma valinta. Niinkuin joku jo tuolla aiemmin sanoi, mies voisi halutessaan osallistua lapsensa elämään siltäkin osin. Mutta ei taida olla halua. Exä varmaan tietää tämän. Jos taas kysymys on siitä, että mies haluaisi olla lapsensa kanssa, mutta on jotenkin sosiaalisesti rajoittunut ja vieraantunut lapsestaan, niin ap vois rohkaista miestä siihen yhdessäoloon lapsen kanssa. Tässäkin ketjussa on hyviä vinkkejä siihen. Lapsen ollessa 9-vuotias, alkaa olla viimehetket yhteyden luomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Ja kuinka monta tuntia isä on kahdestaan siitä ajasta lapsen kanssa? Siis ilman, että nyksä roikkuu miehen lahkeessa kiinni.
Yrittääkö isä ostaa lapsen rakkautta niillä shoppailutapaamisillaan?
Määritelkää laatuaika.... mies on siis lapsensa kanssa kahdestaan ehkä kuutisen tuntia päivässä. Mutta silloin he voivat myös katsoa leffaa tai olla omilla padeillään tai lapsi on hoplopissa. Jos laatuaika on facetoface-keskustelua, niinnsitten sitä on tunti päivässä.
Miehellä on tapana osoittaa rakkauttaan ostelemalla kaikkea.
Laatuaikaa ei ole sitä, että niin isä kuin lapsikin istuu sohvannurkassa masiina kädessään. Laatuaika ei ole sitäkään, että he katsovat leffaa tai kakara hyppii yksinään jossakin hoplopissa ja isukki istuu reunamilla kännykkää selaten. Laatuaika on juttelua, mukavaa rentoa YHDESSÄoloa, vaikka ruuan laittamista yhdessä valituista aineksista, lautapelien pelailua jne. Ymmärsitkö?
Eli mies on lapsen kanssa kuukaudessa ehkä nelisen tuntia? Jos siis joka toinen viikonloppu ja siitä lauantai ja sunnuntai lasketaan mukaan.
Voi olla, että lapsi ei halua pian enää tulla, mutta sehän isille on ok. Toki lapsen halu saada kaikkea uutta on aika iso täky tulla käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asetapa ap itsesi äidin paikalle ja mieti asiaa lapsen äitinä. Lapsi on tärkein, mutta niin on myös hänen ystävänsä ja muu sosiaalinen elämä. Äiti hoitaa lasta käytännöllisesti katsoen aina ja jos hänellö on noin joka toinen viikko joku oma meno sovittuna, niin tietenkään silloin ei isukin lusmuilu ole kivaa, mutta koska äiti on hyvä äiti, niin hän haluaa, että lapsella on ystäväpiirissä paikkansa, koska ystävät ovat lapsen elämässä isommassa osassa kuin isä.
Todennäköisesti äiti on ihan itse halunnut tätä asumisjärjestelyä, jossa lapsi on vain harvoin isänsä luona. Ei se isästäkään ole kivaa, että äiti omii lapsen ja isää päästetä osallistumaan lapsensa arkeen. Ei ole lapsenkaan etu että toinen vanhemmista jää etäiseksi. Mutta hyvä äiti ei tästä välitä vaan pitää kirjaimellisesti kiinni tapaamisajoista, vaikka suurin osa lapsen kaverimenoista sattuisikin juuri isänviikonlopuille.
No justhan ap kertoi ettei mies välitä jos joutuu kaverisynttäreiden takia tuomaan lapsen aiemmin pois. Ristiriitaa on kyllä ap:n kertomuksessa, kun kertoo että mies kokee vaikeana kun exä lyhentää viikonloppuja, mutta sitten ei kuitenkaan välitä? Ja mun mielestä se, että tuo lapsen aiemmin pois kaverisynttäreiden takia, on kyllä ihan miehen oma valinta. Niinkuin joku jo tuolla aiemmin sanoi, mies voisi halutessaan osallistua lapsensa elämään siltäkin osin. Mutta ei taida olla halua. Exä varmaan tietää tämän. Jos taas kysymys on siitä, että mies haluaisi olla lapsensa kanssa, mutta on jotenkin sosiaalisesti rajoittunut ja vieraantunut lapsestaan, niin ap vois rohkaista miestä siihen yhdessäoloon lapsen kanssa. Tässäkin ketjussa on hyviä vinkkejä siihen. Lapsen ollessa 9-vuotias, alkaa olla viimehetket yhteyden luomiseen.
Tarkennan: mies on sitä mieltä, että lapsi itse saa lyhentää viikonloppuja ja päättää, tuleeko vai ei, mutta eksä ei saa sitä tehdä. Hän kokee vaikeana sen, että tuntee typistelyiden olevan eksän tekosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siinä on, että kyllä sen miehen on oma osansa hoidettava omalla vuorollaan. Oli kipeä tai ei, tai ihan mitä muuta vaan, puhumattakaan työpaikan tai kaveriporukoiden menoista tai myös työvuoroista.
Ei vastuuta saa, eikä voi siirtää yksin toiselle osapuolelle. Molemmat hoitaa asiat omalla vuorollaan.Lapsen omat menot on asia erikseen, kavereiden synttärit ja muut erityistilanteet, jos lapsi itse haluaa niihin osallistua, niin silloin on ok tehdä muutos .
Nimenomaan molemmat hoitavat oman vuoronsa. Ei äiti mene sopimaan tai lupaamaan yhtään mitään isän viikonloppujen ajaksi. Ne asiat sopii ja järjestää isä!
Se, että äiti vain ilmoittaa näistä jo sovituista menoista, on aika vahva vihje siitä, että se on kiusanteko isää kohtaan. Tai vähintään asenteesta, että isä ei ole oikea vanhempi vaan vain joku jonka luona lapsi välillä vierailee, koska sukulaisiin on hyvä pitää yhteyttä.
Ja isä on myös se joka käsittelee ne pettymykset lapsen kanssa, jos isälle ei sovi tai hän ei saa asioita järjestymään.
Ja sehän ei ole mahdollista, että jos isäviikonlopulle sattuu joku lapsen meno, niin lapsi voisi viettää aikaa isän luona vaikka alkuviikosta? Sehän ei käy, koska pitää pitää kiinni sopimuksista eikä ajatella lapsen parasta. Vai oliko se niin, että on lapsen etu olla mahdollisimman paljon äidin luona, isän kanssa vietetyllä ajalla ei niin väliä.
Öö, eiköhän sillä lapsella ole koulua sillon alkuviikosta ja jos isä tosiaan asuu 100 km päässä, niin tuskinpa tämä on mahdollista mitenkään päin. Lomilla toki eriasia.. Eiköhän sille ole syynsä, että tapaamiset ovat vain viikonloppuisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Ja kuinka monta tuntia isä on kahdestaan siitä ajasta lapsen kanssa? Siis ilman, että nyksä roikkuu miehen lahkeessa kiinni.
Yrittääkö isä ostaa lapsen rakkautta niillä shoppailutapaamisillaan?
Määritelkää laatuaika.... mies on siis lapsensa kanssa kahdestaan ehkä kuutisen tuntia päivässä. Mutta silloin he voivat myös katsoa leffaa tai olla omilla padeillään tai lapsi on hoplopissa. Jos laatuaika on facetoface-keskustelua, niinnsitten sitä on tunti päivässä.
Miehellä on tapana osoittaa rakkauttaan ostelemalla kaikkea.
Laatuaikaa ei ole sitä, että niin isä kuin lapsikin istuu sohvannurkassa masiina kädessään. Laatuaika ei ole sitäkään, että he katsovat leffaa tai kakara hyppii yksinään jossakin hoplopissa ja isukki istuu reunamilla kännykkää selaten. Laatuaika on juttelua, mukavaa rentoa YHDESSÄoloa, vaikka ruuan laittamista yhdessä valituista aineksista, lautapelien pelailua jne. Ymmärsitkö?
Eli mies on lapsen kanssa kuukaudessa ehkä nelisen tuntia? Jos siis joka toinen viikonloppu ja siitä lauantai ja sunnuntai lasketaan mukaan.
Voi olla, että lapsi ei halua pian enää tulla, mutta sehän isille on ok. Toki lapsen halu saada kaikkea uutta on aika iso täky tulla käymään.
Juu, kyllähän MINÄ tämän ymmärrän, mitä laatuaika on. Ovat he kerran pari leiponeet yhdessä, ja tytär kai auttaa ruuanteossa, joskus siivoavat yhdessä. Ehkä sitä laatuaikaa tulee päivässä toinenkin tunti.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, tämä ketju antaa mietittävää minulle, joka olen myös tällaisen joka toinen viikonloppu -huoltajaisän uusi puoliso.
Meillä myös on niin, että kun miehen tytär tulee, niin ei hänen kanssaan mitään "laatuaikaa" isä vietä. Mulla ei ole lapsia, joten en varmaan ymmärrä kaikkea, mutta olen aina ajatellut ettei tarvitsisikaan, muuta kuin nyt normaalia kotielämää. Täältä saa nyt kuitenkin sen käsityksen että jotenkin isän pitäisi kompensoida sitä että on yhdessä lapsen kanssa vain joka toinen vkonloppu pakkaamalla viikonloppu täyteen yhdessä tekemistä ja erityisen kivaa tekemistä. Voi ollakin näin, en ole edes tullut ajatelleeksi, koska tytär näyttää ihan tyytyväiseltä näprätessään pädiään, käydessään välillä pihalla, vaikkei mitään kovin erityistä yleensä isänsä kanssa yhdessä tee.
No ei tarvitse kompensoida, mutta jos oikeasti ei koskaan tee mitään yhdessä, niin miten se mies voi oppia tuntemaan millainen se oma lapsi on? Minusta myöskään lautapelit tai yhdessä luistelemassa, hiihtämässä tai pyöräilemässä käynti ei ole mitään erikoista. Saatika sitten ruoanlaitto yhdessä tai muu arkinen yhdessäolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Ja kuinka monta tuntia isä on kahdestaan siitä ajasta lapsen kanssa? Siis ilman, että nyksä roikkuu miehen lahkeessa kiinni.
Yrittääkö isä ostaa lapsen rakkautta niillä shoppailutapaamisillaan?
Määritelkää laatuaika.... mies on siis lapsensa kanssa kahdestaan ehkä kuutisen tuntia päivässä. Mutta silloin he voivat myös katsoa leffaa tai olla omilla padeillään tai lapsi on hoplopissa. Jos laatuaika on facetoface-keskustelua, niinnsitten sitä on tunti päivässä.
Miehellä on tapana osoittaa rakkauttaan ostelemalla kaikkea.
Laatuaikaa ei ole sitä, että niin isä kuin lapsikin istuu sohvannurkassa masiina kädessään. Laatuaika ei ole sitäkään, että he katsovat leffaa tai kakara hyppii yksinään jossakin hoplopissa ja isukki istuu reunamilla kännykkää selaten. Laatuaika on juttelua, mukavaa rentoa YHDESSÄoloa, vaikka ruuan laittamista yhdessä valituista aineksista, lautapelien pelailua jne. Ymmärsitkö?
Eli mies on lapsen kanssa kuukaudessa ehkä nelisen tuntia? Jos siis joka toinen viikonloppu ja siitä lauantai ja sunnuntai lasketaan mukaan.
Voi olla, että lapsi ei halua pian enää tulla, mutta sehän isille on ok. Toki lapsen halu saada kaikkea uutta on aika iso täky tulla käymään.
Juu, kyllähän MINÄ tämän ymmärrän, mitä laatuaika on. Ovat he kerran pari leiponeet yhdessä, ja tytär kai auttaa ruuanteossa, joskus siivoavat yhdessä. Ehkä sitä laatuaikaa tulee päivässä toinenkin tunti.
Siivoavat yhdessä teidän kämppää?? Ja se on sitä laatuaikaa teillä. Tai ovat pari kertaa leiponeet? Kuinka kauan tämä tilanne on siis jatkunut? Koska vanhemmat erosivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta tuntia isä viettää kunnon laatuaikaa lapsensa kanssa kuukaudessa? 6? 9? 12?
Lapselle isä on varmaan lähes yhdentekevä tyyppi. Surullista.
Ja kuinka monta tuntia isä on kahdestaan siitä ajasta lapsen kanssa? Siis ilman, että nyksä roikkuu miehen lahkeessa kiinni.
Yrittääkö isä ostaa lapsen rakkautta niillä shoppailutapaamisillaan?
Määritelkää laatuaika.... mies on siis lapsensa kanssa kahdestaan ehkä kuutisen tuntia päivässä. Mutta silloin he voivat myös katsoa leffaa tai olla omilla padeillään tai lapsi on hoplopissa. Jos laatuaika on facetoface-keskustelua, niinnsitten sitä on tunti päivässä.
Miehellä on tapana osoittaa rakkauttaan ostelemalla kaikkea.
Laatuaikaa ei ole sitä, että niin isä kuin lapsikin istuu sohvannurkassa masiina kädessään. Laatuaika ei ole sitäkään, että he katsovat leffaa tai kakara hyppii yksinään jossakin hoplopissa ja isukki istuu reunamilla kännykkää selaten. Laatuaika on juttelua, mukavaa rentoa YHDESSÄoloa, vaikka ruuan laittamista yhdessä valituista aineksista, lautapelien pelailua jne. Ymmärsitkö?
Eli mies on lapsen kanssa kuukaudessa ehkä nelisen tuntia? Jos siis joka toinen viikonloppu ja siitä lauantai ja sunnuntai lasketaan mukaan.
Voi olla, että lapsi ei halua pian enää tulla, mutta sehän isille on ok. Toki lapsen halu saada kaikkea uutta on aika iso täky tulla käymään.
Juu, kyllähän MINÄ tämän ymmärrän, mitä laatuaika on. Ovat he kerran pari leiponeet yhdessä, ja tytär kai auttaa ruuanteossa, joskus siivoavat yhdessä. Ehkä sitä laatuaikaa tulee päivässä toinenkin tunti.
Siivoavat yhdessä teidän kämppää?? Ja se on sitä laatuaikaa teillä. Tai ovat pari kertaa leiponeet? Kuinka kauan tämä tilanne on siis jatkunut? Koska vanhemmat erosivat?
Erosivat tytön ollessa vuoden.
Jos isä imuroi, niin tyttö tulee kysymään, mitä hän voi tehdä.
En minä pidä pahana sitä, että isä käyttää aikaansa 10-15 min imuroimiseen, vaikka lapsi on täällä.
Laatuajaksi määrittelin, kun joku yllä sanoi kaikenlaisen yhdessä tekemisen olevan laatuaikaa. Jos ruoanlaitto on sitä, niin miksi ei siivouskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on hyvin monta näkökulmaa asiaan.
Mielestäni lapsen ei tarvitsisi jokaiseen kissan ristiäisiin ja kaverisynttäreille osallistua isäviikonloppuna. Lapsen pitää opetella kestämään pettymyksiä ja voihan siellä isän luona tehdä jotain sellaista, että harmi vähän unohtuu.
Tässäkin monta tapaa. Jos näin tapahtuu niinkin monta kertaa, kuin joka toinen isäviikonloppu, niin tätä voisi vähän rajoittaa, ja miettiä, mikä tärkeämpää - ja ihan lapsellekin sanoa ja pistää rajat, että asia on näin, että ei tällä kertaa sovi lähteä aikaisemmin.
Ymmärrän ap:n näkökulman siitä, että ensin joustetaan itse lapsen näkemisestä - eli lapsi lähtee isäviikonlopulta aikaisemmin - ja kun pyydetään samaa joustoa lapsen äidiltä, tuleekin kiukuttelua.
Toisaalta. ymmärrän myös äidin näkökulmasta, että jos onkin ehtinyt sopia sille viikonlopulle omat menonsa ja joutuukin sitten perumaan, koska lapsi ei olekaan isällä sinä viikonloppuna. Tämä siitäkin huolimatta, että haluaisi lapsen huoltajuuden kokonaan itselleen.
Ratkaisuna olisi se, että äidiltä kysyy ensin, sopiiko tällainen. Jos ei sovi, niin sitten pitää keksiä toinen hoitaja. Kumpikin, sekä äiti, että isä, omalla vuorollaan hankkii sen hoitajan lapselleen, jos on tarvis.
Sekopäiset lähivanhemmat harrastavat tuollaista toimintaa. Pyrkii veemäisyyttään hankaloittamaan miehen elämää. Näistä pitäisi keskustella ja sopia kuinka jatkossa toimitaan. Joko siitä sopimuksesta pidetään kiinni, tai sitten molemmilla on oikeus poiketa siitä. Jos tilanne on niin kuin AP kertoo, niin äidissä on jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekopäiset lähivanhemmat harrastavat tuollaista toimintaa. Pyrkii veemäisyyttään hankaloittamaan miehen elämää. Näistä pitäisi keskustella ja sopia kuinka jatkossa toimitaan. Joko siitä sopimuksesta pidetään kiinni, tai sitten molemmilla on oikeus poiketa siitä. Jos tilanne on niin kuin AP kertoo, niin äidissä on jotain vikaa.
Onneksi äidissä on vikaa ettei ainakaa ole mitään vuoroasumista alkanut ehdottelemaan isälle joka ei käytännössä vielä yhtään aikaa lapsen kanssa. Luokseen säilöminen kun ei ole vanhemmuutta.
Minähän olen poissa, kun tytär on täällä. Sen takia en edes oikein osaa vastata siihen, mitä mies tekee lapsensa kanssa.
Sen tiedän, että jos tulen yllättäen kotiin, niin mies makaa silti yksinään sohvalla ja tytär tekee jotain omassa huoneessaan. Sillä, miten isä toimii, ei ole mitään tekemistä minun kanssani.
Ja minä en ala lasta viihdyttämään. En suostu siihen, että minä teen kaiken, jotta mies pääsee makaamaan sohvalla entistä enemmän.
Mies on minua nuorempi. Minun lapseni ovat jo aikuisia.