Kumpi on kauheampaa: masennus vai ahdistus?

Riippuu vakavuudesta ja miten sitä mittaa. Itsellä molemmista kokemusta. Ahdistus tuntuu vaikeammalta, mutta sen kanssa pärjää paremmin yhteiskunnassa (= on helpompi pakottaa itsensä ylös ja hoitamaan asiansa ahdistuneena, vaikka se on täyttä helvettiä). Lyhyellä tähtäimellä voisi sanoa, että se masennuksen täydellinen lamaantuminen on helpompaa, mutta tulevaisuuden kannalta se, että makaa sängyssä ja ei saa mitään tehdyksi, on huonompi.

Usein tämä sitten seuraavatkin toisiaan. Hoidan asioita ahdistuneena vaikken tahtoisi, koska pakko hoitaa. Huomaan, että vaikka hoidin asiat, mikään ei parantunut. Masennun ja makaan sängyssä, koska millään ei ole mitään väliä, mikään ei auta, turha tehdä mitään. Kunnes asioiden hoitamattomuus alkaa ahdistaa....

Ahdistus on kauheampaa mulle, ihan hirveetä henkistä kidutusta pahimillaan, parhaimmillaan se on sellainen jäytävä ja painava tunne rinnassa, jonka kanssa pystyy elämään. Masennus on epätoivoa, surua ja tuskaa, mutta myös lamaantumista, tyhjyyttä ja tunteettomuutta, ja jotenkin helpompaa kuin ahdistus kuitenkin.

Masennus tekee minusta elävän kuolleen.

Vaikeassa masiksessa ihminen ei enää tunne mitään, on elävä kuollut kaikkinaisessa lamaannuksessaan. Eli ei se mitenkään sietämätön tila ole. :)

Ahdistus taas on pahimmillaan pakokauhua ja fyysistäkin pahaa oloa.

Eli vastaan Ahdistus.

Eri asia on, että nämä kaksi kulkevat usein käsi kädessä tai ainakinn vähän peräkkäin. Kun masis hellittää, ahdistus iskee. Ja uudelleen, kun taas tajuaa olevansa kuilun partaalla.

Minulla on ollut ahdistus pitkäaikaisena ongelmana ja masennus lyhytaikaisena. Molemmat olivat kauheita, mutta masennus oli kauheampaa. Tosin nämähän eivät sulje toisiaan pois.

Paniikkikohtauksia on myös ollut, mutta ne ovat pikkujuttu ahdistukseen ja masennukseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Masennus tekee minusta elävän kuolleen.

Katos vaan, oltiin yhtaikaa samoissa aatoksissa. Terv. 24

Minulla on diagnoosit toistuvasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Masennukseen tottuu jotenkin, ahdistukseen ei.

Ahdistus on pahempi. Silloin olen hermot täysin riekaleina ja olen jopa suunnitellut itsemurhaa ahdistuksen ollessa pahimmillaan. Se myös iskee yllättäen, minuuteissa. Toisaalta myös loppuu joskus nopeasti, mikä on hyvä, koska sitä olotilaa en kertakaikkiaan kestä.

Masennuksen kanssa pärjää, kun siihen on jo niin tottunut, vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on pahempi. Silloin olen hermot täysin riekaleina ja olen jopa suunnitellut itsemurhaa ahdistuksen ollessa pahimmillaan. Se myös iskee yllättäen, minuuteissa. Toisaalta myös loppuu joskus nopeasti, mikä on hyvä, koska sitä olotilaa en kertakaikkiaan kestä.

Masennuksen kanssa pärjää, kun siihen on jo niin tottunut, vuosien jälkeen.

Joskus ahdistus voi kestää tunteja tai päiviä. -eri

Ahdistus, se on pahimmillaan henkistä pakokauhua, mitään et pysty järkevästi ajattelemaan. Fyysisesti se tuntuu kipuna, aivan kuin luita polttelis. Tuolla joku valitti ettei saa lääkkeitä. Kyllä saa jos oikeasti tarvitsee.

Jos ahdistusta ei hoideta siitä seuraa masennus joka voi tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä varmaan riippuu ihan ihmisestä. 

Mulle masennus on pahempi. On ihan äärimmäisen raastavaa kun tunteet jopa niitä rakkaita ihmisiä katoaa aina kun vointi huononee. Mitään ei jaksa tehdä, ei jaksa käydä suihkussa, ei jaksa käydä kaupassa eikä jaksa tehdä ruokaa. Ja vaikka hyvinä hetkinä jaksaa, tuntuu kaikki silti edelleen puulta. Sitten tuntee syyllisyyttä siitä kun tuntuu että pitäisi nauttia tekemisistä enemmän mutta silti ne ei tuo ollenkaan iloa vaan sen sijaan on paha olla koska mikään ei tunnu miltään. Ahdistusta taas olen osannut sietää, vaikka voimakkaimmillaan se on ollut sitä että kotoa ei pysty poistumaan. Ahdistuksen pystyn jollain tavalla sivuuttamaan ja toimimaan siitä huolimatta. 

  Miten sen muuten pystyy "sivuuttamaan" tai edes kestämään kuin lääkkeiden turvin? En minä ainakaan.

Masennus ehkä, mutta minulla on kokemusta vain ahdistushäiriöstä/paniikkioireista. Niistä huolimatta olen tosi iloinen ja tyytyväinen, varsinkin silloin kun oireet pysyvät kurissa. En vaihtaisi masennukseen.

Tietenkin paha ahdistushäiriö olisi hankalampi kuin lievä masennus.

Hoitamaton ahdistus johtaa syvään masennukseen. Näin kävi mulle. Selvisin kun sain ahdistukseen lääkityksen. Masennus hoitui kun ahdistusta alettiin hoitamaan, koska se oli perimmäinen syy masennukseen. Masennuslääkkeet eivät auttaneet.

Siis ahdistus pahempi.

Itse kestän jotenkin masennusta paremmin. Olen yleensä pahoina kausina todella lamaantunut, mutta kuitenkin pärjään kun vaan otan rauhallisesti. Tunteet mieluummin myös aika vähissä ja odotan vaan sitten, että alkaa parempi kausi. Sitten jos olen ahdistunut niin tunnen puolestaan kaikki tunteet todella voimakkaina ja on sietämätön olo. Enää ei siis auta ja ajatus, että odottaa vain parempaa hetkeä, koska en pysty lainkaan rauhoittumaan. Masennusta jaksan jos vaan otan rauhallisesti, mutta ahdistus sekoittaa pään ja on ihan hirveä olo. Minulla yleensä rytmihäiriöitä, unettomuutta, itken kaiken aikaa, panikoin ja oksennan. Syksyllä oli hetkiä kun koko kroppa tärisi ja en voinut syödä mitään.

Ahdistus. Mutta kun on lääkkeet pystyy elämään suht. normaalia elämää. Ei muuten.

Ahdistus, ei tiedä miten päin olisi ja missä. Masennuksessa pystyy olemaan aloillaan tekemättä mitään.

Onko teistä suurimmalla osalla ahdistusta tai masennusta oikeasti sairautena? On niin "lieviä" nuo vastaukset. Nää on tosi rankkoja juttuja jotka joillain kestää läpi elämän.

Mä jaksan elää ahdistukseni kanssa ainoastaan lääkkeiden avulla, muuten olisin toimintakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan elää ahdistukseni kanssa ainoastaan lääkkeiden avulla, muuten olisin toimintakyvytön.

Sama täällä, mut onneks edes niin.

Ahdistus on paljon pahempi. Jatkuva toive kuolemasta ja im suunnittelu on pientä verrattuna siihen, kun kaikki ahdistaa niin ettei mieli meinaa pysyä yhtään kasassa. Ahdistus on paljon aktiivisempi tunne kuin syvä masennus ja siksi äärimmäisen kuluttavaa. 

T: sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö, ensimmäiset masennusjaksot jo ala-asteella