Kumpi on kauheampaa: masennus vai ahdistus?

Ahdistus fyysisesti, (vakava-asteinen) masennus henkisesti.

Ahdistus.

:o Voiko näiden väliltä valita?

Masentunut saattaa lamaantua täysin, eikä pysty tekemään yhtään mitään.

Ahdistunutta "vaan" sattuu kaiken aikaa henkisesti ja fyysisesti. 

Eipä tuota pysty mitenkään objektiivisesti mittaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus fyysisesti, (vakava-asteinen) masennus henkisesti.

Miksi masennus on henkisesti pahempaa?

Minustakin masennus. Minulla on ajoittain masennusjaksoja ja sitten ahdistusta joka ilmenee erilaisina epärealistisina pelkoina ja yleisenä levottomuutena. Ahdistus on tuskallista mutta sen ollessa päällä tunnen kuitenkin oloni toiveikkaaksi ja elämän merkitykselliseksi ja että minusta pidetään. Masentuneena tunnen itseni inhotuksi, elämäni merkityksettömäksi ja tulevaisuuden toivottomaksi. Se tuntuu pahemmalta.

Molemmista n. 15 vuotta kärsineinä vastaan että aivan ehdottomasti AHDISTUS.

Masennuksen kanssa oppii iän myötä pärjäämään, ja suurin osa saa edes jonkinlaista apua lääkkeistä. Mutta mitäs sitten tehdään, kun ahdistus on niin pahana, että ihminen ei voi esim. lähteä kotoaan ulos, keskustella kenenkään kanssa tai alkaa menettämään kosketuspintansa todellisuuteen? 

Olen itse päätynyt masennuksen ja traumojen vuoksi terapiaan, mutta ahdistus on vienyt minut psykiatriselle osastolle useamman kerran. Siellä ahdistukseni (siis pelkkä ahdistus, ei mitään skitsofreniaa tms.!) on arvioitu niin pahaksi, että papereissa pohditaan, alanko olemaan psykoottisuuden puolella sen takia. 

Ja Suomessahan ollaan niin edistyksellisiä, että ahdistusta alihoidetaan mindfullness-jargonilla ja syyllistämällä jokaista, joka tarvitsee joskus rauhoittavan pillerin. Edes osastolla ei aina saa rauhoittavia, koska "niihin voi jäädä koukkuun". Onneksi itselleni on osunut todella taitavia lääkäreitä ja psykiatreja, jotka ovat kirjoittaneet rauhoittavia omasta aloitteestaan, mutta sääliksi käy niitä, jotka eivät saa edes puolikasta Oxaminia akuutissa hädässä. 

Masennuksesta ei ole kokemusta, mutta vakava ahdistus on kyllä todella lamauttavaa sekin.

Ahdistus

No nyt päästiin asian ytimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus fyysisesti, (vakava-asteinen) masennus henkisesti.

Miksi masennus on henkisesti pahempaa?

Koska lamaannuttaa niin totaalisesti, että kuolema vaikuttaa ihan oikeasti ainoalta järkevältä ja mahdolliselta vaihtoehdolta. Ahdistus on kuitenkin "toiminnallista", usein ihminen yrittää jollain keinoin lievittää sitä. Ja samalla tavallaan nähdään kuitenkin joku mahdollisuus sen lievittämiseen olevan olemassa. Tämä oma kokemus. Jälkeenpäinkin masennus satuttaa ajatuksena siitä mustasta toivottomuudesta enemmän. Mitä vain, muttei sitä.

Masennuksessa kuolema voi tuoda toivoa ajatuksena, ahdistuksessa ei keksi mitään, joka helpottaisi oloa edes vähäsen. 

Ilmastoahdistus on aivan omaa luokkaansa. Siinä jäävät kaikenlaiset muut ahdistukset ja masennukset kauas taakse.

Mulla ahdistus on pahempi. Oireilu voi olla todella fyysistä eikä sitä ole helppo hallita. Tuntuu ettei saa henkeä ja että kuolee siihen paikkaan koska ahdistus on niin voimakasta. Loputon stressi, paniikki, ja neuroottisuus ajaa aivan tuhon partaalle. Masennus on myös hirveää, mutta koen osaavani käsitellä sitä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmastoahdistus on aivan omaa luokkaansa. Siinä jäävät kaikenlaiset muut ahdistukset ja masennukset kauas taakse.

Ilmastoahdistukseen kuuluu saavan kohtalaisen pitkiä sairaslomiakin ja kuntoutusjaksoja.

Tämä varmaan riippuu ihan ihmisestä. 

Mulle masennus on pahempi. On ihan äärimmäisen raastavaa kun tunteet jopa niitä rakkaita ihmisiä katoaa aina kun vointi huononee. Mitään ei jaksa tehdä, ei jaksa käydä suihkussa, ei jaksa käydä kaupassa eikä jaksa tehdä ruokaa. Ja vaikka hyvinä hetkinä jaksaa, tuntuu kaikki silti edelleen puulta. Sitten tuntee syyllisyyttä siitä kun tuntuu että pitäisi nauttia tekemisistä enemmän mutta silti ne ei tuo ollenkaan iloa vaan sen sijaan on paha olla koska mikään ei tunnu miltään. Ahdistusta taas olen osannut sietää, vaikka voimakkaimmillaan se on ollut sitä että kotoa ei pysty poistumaan. Ahdistuksen pystyn jollain tavalla sivuuttamaan ja toimimaan siitä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmastoahdistus on aivan omaa luokkaansa. Siinä jäävät kaikenlaiset muut ahdistukset ja masennukset kauas taakse.

Ilmastoahdistukseen kuuluu saavan kohtalaisen pitkiä sairaslomiakin ja kuntoutusjaksoja.

Vakava aihe, mutta nauran (minkä masennukseltani enää osaan ja jaksan) hyvälle mustalle huumorille!

Eiköhän tää oo pohdintana samaa luokkaa kuin valinta ruton ja koleran välillä? Perusteissaan hyvinkin saman kaltainen tila, mekanismit vaan erit, ja kokemus henkilökohtainen.

Lähipiiristä löytyy henkilö joka tarponut läpi molemmat. Nyt fyysinen terveys prakaa ja tutkimaan ei edes lähdetä kun lääkäreillä on kiire arpoa laitetaanko mielialalääkkeet vaiko terapiaa kun potilaan oireet viittaa ms-tautiin ja parkinsoniin.

Ääni masennukselle multa. Ahdistuneena tuntee kuitenkin olevansa edes elossa. Masentuneena on vaan aivan turha ja toimuntakyvytön.

Täällä kun tuntuu olevan ahdistuneitakin paikanpäällä... Kuinka yleisiä ja vaikeita fyysisiä oireita tuo tila teille aiheuttaa? Kun asteitahan siinä on monia, mutta oikeasti huolestuttaa tuon läheisen tila. Ellei sillä oo suoraan ja selkeästi luita poikki, mitään ei tutkita, sanotaan vaan että sillä on nyt vaan vaikeampi jakso menossa.