Lue keskustelun säännöt.
Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä
12.02.2019 |
Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.
Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.
Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/
Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.
Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.
Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(
Kommentit (384)
Mukavaa jutustelua SELVINPÄIN?
paniikkihäiriölääkkeitä syövän ei kuuluisi juoda alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUUSTUUTTIIN? kirjoitti:
Eli, naisena on hyvä ehkä hiukan osoittaa myötätuntoa valinnan vaikeuden tähden, mutta toisaalta ei kovin pitkään voi jäädä katselemaan jos miehen mielestä mitään valitsemista ei edes ole. Koska silloin on selvää, että mies tulee jatkossakin valitsemaan mitä tahansa muuta kuin perheen edun, kun vähänkään ahdistaa. Sitten juostaan oman navan perässä huustuuttiin saakka.
mikä on huustuutti?
kannattaisiko vaan unohtaa,ketään ei kiinnosta
ainoa joka asian muistaa on ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen olisi taas pitänyt tehdä sitä ja tätä. Ap:llä taas ei vissiin ole mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Toisten on vaan parempi pysyä sinkkuna ja istua yksin kotona ylianalysoimassa itseään. Saa sitten ihan rauhassa itkeä ja syyttää muita kaikesta paskasta. Elämä on.
Koko tätäkään draamaa ei olisi tapahtunut jos ap olisi käyttäytynyt normaalisti ilman turhaa marinaa.
Eli on liikaa pyydetty, että kumppani välittäisi ja tukisi vaikeissa tilanteissa?
Kyllä, jos ei itse ole valmis ymmärtämään ja tukemaan toista hänen vaikeuksissaan. Joskus vaikeuksia on molemmilla samaan aikaan eikä silloin voi jäädä uhrina vaatimaan toiselta tukea antamatta sitä itse.
Häh?? Siis täällähän AP on monta kertaa sanonut, kuinka tukee miestä hänen vaikeuksissaan kun hänellä on masennusta ja vaikeampi kausi sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa jutustelua SELVINPÄIN?
paniikkihäiriölääkkeitä syövän ei kuuluisi juoda alkoholia.
Missä vaiheessa sanoin syöväni lääkkeitä tai juoneeni alkoholia tuona iltana? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylireagoit. Heitit läppää ja sait samalla mitalla takaisin.
Miehesi jätit huonoon välikäteen sinun ja hänen kavereidensa väliin.
En heittänyt läppää, vaan osallistuin keskusteluun mielestäni ihan fiksulla kommentilla josta kerroinkin toisessa kommentissa. Ehkä se sitten oli minulta typerä kommentti. Ap
No ehkä vähän hassu, sellainen jälkiviisas kommentti. Olitko muuten ainoa nainen illanistujaisissa? Kuulostaa vähän trollilta.
Ainoastaan yhdellä miehen kavereista on naisystävä ja hän ei päässyt paikalle, eli olin ainoa nainen siellä. Ap
Eli poikien ilta. Varmastikaan sinulla ei ollut hauskaa!
Miehesi kuulostaa kyllä tosi lapselliselta. Ehkä erositte jo? Ellei tullut anteeksipyyntöä ja katumusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisillä empatiakykyä. Ihan kuin masentunut raahattaisiin väkisin kaveriporukkaan mukaan ja sitten vingutaan kun toinen ei piristy. Aamuyöstä sitten kurkku suorana vaatimaan eroa kun toinen on ahdistuneena poistunut paikalta.
Poikaystävähän tässä oli se, jolla on ollut vaikea masennus. Jos ap on oman tilansa takia vajaakykyinen, niin kyllä on kumppanikin. Masentuneet ja siihen taipuvaiset ovat huonoja reagoimaan miedosti ja ymmärtävästi, vaan ottavat helposti itseensä, joskus liian helposti. Kuten ap on myös taipuvainen tekemään.
Tämän takia pidän tätä pariskuntaa hankalana yhdistelmänä. Toisaalta, jos puolet ikäluokasta kärsii sosiaalisista peloista ja toinen puoli masennuksesta, niin vaikea näitä yhdistelmiä on välttääkään. Jos taas kaksi samanlaista taas pariutuu, siinä ei kohtuuden sanaa kuule kumpikaan. Lamaannutaan yhdessä tai vetäydytään pelkääväksi pariksi, joiden lapset sitten pelkäävät kaksin verroin.
Poikaystävä toimi tavalla, joka normaaliarjessa olisi tavattoman tökerö kenen tahansa yli 15-vuotiaan taholta. Mutta hän oli mitä ilmeisimmin loukkaantunut ja suuttunut. Siinä tilanteessa myötätunnon ja äidillisyyden vaatiminen on selvinpäinkin paljon vaadittu. Eihän se onnistunuisi aapeeltäkään. Kun hän loukkaantuu, hän joutuu tai jopa asettautuu lapsen rooliin, ja muut ovat vastuussa.
Aapeellä on myös taipumusta käyttäytyä hyökkäävästi, ja varmistella asemiaan näin yrittämättäkään hahmottaa, voisiko toisen sanomassa olla mitään perää. se on keskustelussa käynyt ilmi useasti. Loukkaantumisherkkyyteen yhdistyessään se on vaikea kombo. Sellainen johtaa pahoihin vaikeuksiin tilannetajun kehittämisen kannalta, koska pelko kasvaa nopeammin kuin arvostelukyky. Omaa asennettaan pitäisi olla valmis tutkimaan tiukasti, ja jos terapeutti vain kannustaa ja myötäilee, voidaan joutua ojasta allikkoon. Aapeen ensisijainen ongelma kun ei taida olla arkuus vaan lukutaidottomuus. Toivottavasti terapiassa myös käsitellään sen syitä, jos lukivaikeus on seurausta kovista kokemuksista eikä rakennevikaa.
On varmasti nöyryyttävää jos joku toinen tulee ulos kysymään oletko ok, mutta poikaystävä ei. Mutta siitä voi tosiaan päätellä mihin suuntaan haluaa. Minä päättelisin siitä, että joko poikaystävä on todella harmistunut ja myös närkästynyt yritettyään tehdä kunniaa tyttöystävälle esittelemällä tämän muille, tai hän on sosiaalisesti nöösi tai porukassaan kakkosketjua ja siksi arka kaappaamaan näyttämöä edes esitelläkseen kunolla tyttöystävän, joka on sitten tuomittu satelliitiksi. Poikaystävä ei varmasti alunperinkään osannut paljon tehdä helpottaakseen tutustumista ja se on sääli. Omassa sukupolvessani kuitenkin on ollut todella vähän nuoria miehiä, joiden sosiaalinen silmä ja kokemus olisi riittänyt hoitamaan tilanteen.
En ihan heti usko, että nykypolvi olisi ratkaisevasti edellistä taitavampi. Tosin omassa nuoruudessani kukaan ei olisi tullut ulos kyselemään. Siihen aikaan oli ainakin omissa piireissäni selvää molemmille sukupuolille, että akat ovat paikalla koristeina ja statusesineinä. Suun avaamisessa oli naisena aina riski, että tulee nolanneeksi jonkun miespuolisen, ja sitten olikin bileet pilalla. Tyttöystävät olisivat voineet pitää hiljaista tukikokousta pihalla. Sitten olisi kömmitty takaisin edustamaan. Jotenkin oletan, että nämä kuviot eivät ole voineet täysin kadota. Toivon toki, että ovat.
No huhhuh mitä analyysiä ihmisistä ja tilanteista joista et mitään todellisuudessa tiedä! Ihan fiksujakin pointteja, mutta innostuitkohan vähän liikaa leikkimään psykologia analyysiesi ja teorioidesi kanssa? Vai oletko kenties psykologi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylireagoit. Heitit läppää ja sait samalla mitalla takaisin.
Miehesi jätit huonoon välikäteen sinun ja hänen kavereidensa väliin.
En heittänyt läppää, vaan osallistuin keskusteluun mielestäni ihan fiksulla kommentilla josta kerroinkin toisessa kommentissa. Ehkä se sitten oli minulta typerä kommentti. Ap
No ehkä vähän hassu, sellainen jälkiviisas kommentti. Olitko muuten ainoa nainen illanistujaisissa? Kuulostaa vähän trollilta.
Ainoastaan yhdellä miehen kavereista on naisystävä ja hän ei päässyt paikalle, eli olin ainoa nainen siellä. Ap
Eli poikien ilta. Varmastikaan sinulla ei ollut hauskaa!
Miehesi kuulostaa kyllä tosi lapselliselta. Ehkä erositte jo? Ellei tullut anteeksipyyntöä ja katumusta?
No täytyy sanoa, että en liioin nauttinut mutta lähdin koska mies näytti sitä haluavan. Yleensä hänellä on ollut tapana lähteä monen päivän ryyppyreissuille poikien kanssa. Nyt pyysi kerrankin mukaan istumaan iltaa ja mukana oli tarkoitus alunperin olla toinenkin nainen, joten keräsin itseni ja lähdin mukaan. Oli virhe. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa jutustelua SELVINPÄIN?
paniikkihäiriölääkkeitä syövän ei kuuluisi juoda alkoholia.
Missä vaiheessa sanoin syöväni lääkkeitä tai juoneeni alkoholia tuona iltana? Ap
Oot menny poikain ryyppyiltaan kyyläämään ja itkemään?
just..just
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroileva morsian alkaa kuulostaa leppoisalta naiselta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööh itselläni on paha paniikkihäiriö/luonnevika
Kun olen superahdistunut saatan huutaa vastaantulijalle esim: ootpa läski!
Kohtaus loppuu itkukohtaukseen.
Tunnin päästä häpeän..mutta kohtausta ei voi hillitä.
Valitettavasti stressi ja taloudellinen paine ovat tuoneet minulle tälläisen vamman:(
Noin paha kohtaus on kahdesti kuussa.
Miten kehtaat väittää tuota paniikkikohtaukseksi.
En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap
Pidätkö mahdottomana, että odotuksesi oli ylimitoitettu? Siinäkin voi olla kysymys kehtaamisesta. Ei ole hyvä kehdata odottaa suhteessa joka kerran toisen tulevan perässä kyselemään. Joka toinen kerta on ihan hyvä. Tässä aika moni taitaa odottaa uteliaana, missä määrin sinä oikeasti haluat tulla toista vastaan. Jopa siinä mitassa, että olet valmis keskustelemaan tapahtuneesta asianhaaroineen etkä juutu puhumaan yleisperiaatteista.
Onko kasvuympäristössäsi ollut tapana puhua tuohon sävyyn - taivastellen milloin mitäkin, että miten joku jotain kehtaa. Se on lopultakin aika aggressiivista ja ilkeää, kun siihen kehtaamiseen on yleensä joku syy. Joko hyvä tai sitten sellainen, jolle tyyppi itse ei äkkiä mitään mahda. Et voi samassa keskustelussa vaatia itsellesi ymmärrystä ja kiistää sitä muilta. Kaikilla on joitain juttuja, jotka pistävät silmään. Kysymys on siitä, onko oikeasti valmis korjaamaan niitä vikojaan, vai olettaako että joku muu ne korjaa, vaikka sitten se terapeutti. Kun se työ on kuitenkin lopulta tehtävä itse. Jos peränpitäjää ei ole, muut voivat vain sanoa kantansa, minne päin sinun kannattaa lähteä soutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HUUSTUUTTIIN? kirjoitti:
Eli, naisena on hyvä ehkä hiukan osoittaa myötätuntoa valinnan vaikeuden tähden, mutta toisaalta ei kovin pitkään voi jäädä katselemaan jos miehen mielestä mitään valitsemista ei edes ole. Koska silloin on selvää, että mies tulee jatkossakin valitsemaan mitä tahansa muuta kuin perheen edun, kun vähänkään ahdistaa. Sitten juostaan oman navan perässä huustuuttiin saakka.
mikä on huustuutti?
Sen tietävät vain ne, jotka ovat juosseet napansa perässä sinne saakka. Muut eivät sitä ole koskaan nähneet.
Miehet muuttuvat toisenlaisiksi kaveriporukassa. Senhän jokainen nainen tietää. Naista saatetaan kohdella melkeinpä tylysti kun kaverit ovat paikalla. Muuten alkaisi nolottaa... On turha odottaa mieheltä sympatiaa tuollaisessa tilanteessa oli syypää kuka tahansa. Kaveri oli fiksu kun tuli kysymään sun vointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööh itselläni on paha paniikkihäiriö/luonnevika
Kun olen superahdistunut saatan huutaa vastaantulijalle esim: ootpa läski!
Kohtaus loppuu itkukohtaukseen.
Tunnin päästä häpeän..mutta kohtausta ei voi hillitä.
Valitettavasti stressi ja taloudellinen paine ovat tuoneet minulle tälläisen vamman:(
Noin paha kohtaus on kahdesti kuussa.
Miten kehtaat väittää tuota paniikkikohtaukseksi.
En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. ApPidätkö mahdottomana, että odotuksesi oli ylimitoitettu? Siinäkin voi olla kysymys kehtaamisesta. Ei ole hyvä kehdata odottaa suhteessa joka kerran toisen tulevan perässä kyselemään. Joka toinen kerta on ihan hyvä. Tässä aika moni taitaa odottaa uteliaana, missä määrin sinä oikeasti haluat tulla toista vastaan. Jopa siinä mitassa, että olet valmis keskustelemaan tapahtuneesta asianhaaroineen etkä juutu puhumaan yleisperiaatteista.
Onko kasvuympäristössäsi ollut tapana puhua tuohon sävyyn - taivastellen milloin mitäkin, että miten joku jotain kehtaa. Se on lopultakin aika aggressiivista ja ilkeää, kun siihen kehtaamiseen on yleensä joku syy. Joko hyvä tai sitten sellainen, jolle tyyppi itse ei äkkiä mitään mahda. Et voi samassa keskustelussa vaatia itsellesi ymmärrystä ja kiistää sitä muilta. Kaikilla on joitain juttuja, jotka pistävät silmään. Kysymys on siitä, onko oikeasti valmis korjaamaan niitä vikojaan, vai olettaako että joku muu ne korjaa, vaikka sitten se terapeutti. Kun se työ on kuitenkin lopulta tehtävä itse. Jos peränpitäjää ei ole, muut voivat vain sanoa kantansa, minne päin sinun kannattaa lähteä soutamaan.
et ole psykiatsi, oletko mt-potilas..siinä oppii termistöä
Ehkä eivät tarvinneet absolutisti kyylän neuvvoja??
TOHVELISANKARI? kirjoitti:
Ap, tässä taisi nyt törmätä useampikin ilmiö päinyhteen. Löit nenäsi kipeästi sovinismiin. Terapiakulttuurin ja lapsikeskeisen kasvatuksen myötä on noussut uusi naispolvi, jotka osaavat vaatia mieheltä enemmän, enkä minä osaa sitä pahana pitää. Mutta sovinismin ytimessä on juuri tuo juttu, että vaikka kotona oltaisiin miten tasa-arvoisia, niin kun nuori mies vie sinut tutustumaan laumaansa, tilanne on toinen. Hän taantuu ja vaatii sinua ymmärtämään, että hän menettää kasvonsa jos et tajua paikkaasi naisena kuviossa. Hän on sitten lopun ikäänsä kavereiden silmissä tohvelisankari.
törmätä päinyhteen??????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen olisi taas pitänyt tehdä sitä ja tätä. Ap:llä taas ei vissiin ole mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Toisten on vaan parempi pysyä sinkkuna ja istua yksin kotona ylianalysoimassa itseään. Saa sitten ihan rauhassa itkeä ja syyttää muita kaikesta paskasta. Elämä on.
Koko tätäkään draamaa ei olisi tapahtunut jos ap olisi käyttäytynyt normaalisti ilman turhaa marinaa.
Eli on liikaa pyydetty, että kumppani välittäisi ja tukisi vaikeissa tilanteissa?
Kyllä, jos ei itse ole valmis ymmärtämään ja tukemaan toista hänen vaikeuksissaan. Joskus vaikeuksia on molemmilla samaan aikaan eikä silloin voi jäädä uhrina vaatimaan toiselta tukea antamatta sitä itse.
Häh?? Siis täällähän AP on monta kertaa sanonut, kuinka tukee miestä hänen vaikeuksissaan kun hänellä on masennusta ja vaikeampi kausi sen kanssa.
Sanoa aina voi. Tässä tapauksessa kuitenkin on näkynyt vain halua tulla itse ymmärretyksi, ei tarvetta ymmärtää. Kummallakin on vaiva, joka vaikuttaa elämiseen myös silloin kun ei ole lehahtanut pahaksi.
Mä ymmärrän ap:ta.
Olen itse käynyt tuon saman ujousvaiheen läpi, ja se oli kauheaa. Juuri läheisten kiusaamisen ja tuen puutteen takia olin ongelmissa, mutta siihen auttoi rutka elämänmuutos; Nykyisin en voisi kuvitellakaan olevani tuossa asemassa, joka odottaa lupaa puhua ja luimii seiniä pitkin.
Ap:lle antaisin ohjeeksi käydä tuota itselleen läpi, mutta sinuna jättäisin tuollaisen miehen. Hän ei ole arvoisesi, jos jättää sinut yksin parvekkeelle eikä edes yritä selvittää asiaa kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen olisi taas pitänyt tehdä sitä ja tätä. Ap:llä taas ei vissiin ole mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Toisten on vaan parempi pysyä sinkkuna ja istua yksin kotona ylianalysoimassa itseään. Saa sitten ihan rauhassa itkeä ja syyttää muita kaikesta paskasta. Elämä on.
Koko tätäkään draamaa ei olisi tapahtunut jos ap olisi käyttäytynyt normaalisti ilman turhaa marinaa.
Eli on liikaa pyydetty, että kumppani välittäisi ja tukisi vaikeissa tilanteissa?
Kyllä, jos ei itse ole valmis ymmärtämään ja tukemaan toista hänen vaikeuksissaan. Joskus vaikeuksia on molemmilla samaan aikaan eikä silloin voi jäädä uhrina vaatimaan toiselta tukea antamatta sitä itse.
Häh?? Siis täällähän AP on monta kertaa sanonut, kuinka tukee miestä hänen vaikeuksissaan kun hänellä on masennusta ja vaikeampi kausi sen kanssa.
Sanoa aina voi. Tässä tapauksessa kuitenkin on näkynyt vain halua tulla itse ymmärretyksi, ei tarvetta ymmärtää. Kummallakin on vaiva, joka vaikuttaa elämiseen myös silloin kun ei ole lehahtanut pahaksi.
et ole psykiatsi, oletko mt-potilas..siinä oppii termistöä
Jaha, joku sovinistinalku taisi nyt lyödä nokkansa ja pyrstönsä lisäksi myös sielunsa. Toivottavasti aapeelle ei käynyt samoin.