Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä
12.02.2019 |
Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.
Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.
Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/
Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.
Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.
Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(
Kommentit (384)
Jättäisin miehen - oli miten oli. Yleensä intuitio ei valehtele, ja olet olevani miehelleni prioritetti - aina.
Pihalle äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vain voi olla liioiteltua. Rähjääminen, erolla uhkailu, totaalinen ignooraaminen jne. Mikä vain. Rähjäys olikin sitä, että ei ollut samaa mieltä ap:n kanssa illan kulusta vaan piti tämän käytöstä epäkohteliaana ja toi sen esille. Erolla uhkailu sitä, että hän itse on miettinyt, että onko järkeä jatkaa suhdetta vai ei, ja ap:n lähtö mitään sanomatta toi tämän epäilyksen taas esille. Ignooraus sitä, että keskusteli muiden kanssa eikä antanut yhtä paljon huomiota kuin kahden kesken. Mistä sen tietää?
Jos ap liioittelee joistakin asioista, voi hän liioitella myös muista asioista, kuten poikaystävän käytöksestä. Ja kuten monet ovat tuoneet esille, niin mehän ei tiedetä, kuinka paljon tällaisia tilanteita, joissa ap ylitulkitsee, on ollut. Se voi vaikuttaa siihen, kuinka ymmärtäväinen poikaystävä on ollut ap:n käytöstä kohtaan tuossa tilanteessa. Jos ap on aikaisemminkin ylitulkinnut muiden käytöksen ilkeäksi ja vain lähtenyt ilmoittamatta kotiin tai tehnyt muuta vastaavaa, niin ehkä tämä oli jonkinlainen turhautuminen tuonlaiseen käytökseen poikaystävän taholta. "Tällä kertaa en mene tuohon touhuun mukaan, vaan jään ystävieni kanssa." Ei voi tietää.
Mutta itsellä ainakin herää epäilykset siinä vaiheessa muitakin tarinan osasia kohtaan, jos huomaan, että henkilö vääristelee itsensä eduksi joitakin kohtia, kuten nyt vaikkapa noiden kavereiden käytöstä. Silloin alan epäilemään, että ehkä poikaystäväkään ei käyttänyt yhtä törkeästi, vaan myös hänen käytöksensä esitetään huonommassa valossa kuin se olikaan.
Vähän hätäisesti nyt vedät johtopäätöksiä. Ap ilmoitti aloituksessaan asian niin kuin hän sen koki, ei sitä voida pitää "itsensä eduksi vääristelynä". Ei ap olisi alkanut itkemään, jos ei olisi kokenut tulleensa nöyryytetyksi ja hylätyksi. Kaiken kukkuraksi tuo kaverin kommentti saattoi ihan oikeasti olla kettuilua, eli se ei välttämättä ole vain ap:n päässä tapahtunutta ylitulkintaa.
Kyllä voi sanoa, että vääristeli tilannetta tulkinnassaan. Aloitus oli ap:n tulkinta tilanteesta, jota värittivät hänen omat tuntemuksensa. Hän ei vielä siinä vaiheessa pohtinut, että omat epävarmuuden tunteet ovat ehkä vaikuttaneet siihen, miten hän näkee muiden käytöksen. Hän vain ilmoitti, että kaverit ivailivat, vittuilivat ja poikaystävä nöyryytti. Myöhemmin hän kertoi, mitä poikaystävän kaveri oli puhunut, mitä itse kommentoi tähän ja mitä kaveri vastasi tähän. Sen perusteella monet vetivät johtopäätöksen, että ap on ylitulkinnut tilannetta ja vetänyt ehkä perusteetta liian negatiivisia johtopäätöksiä ja lopulta ap itsekin sen myönsi, että näin on ollut. Jos siis ap ylitulkitsi, kärjisti ja veti negatiivisia johtopäätöksiä kavereista, niin eikö se muka ole mahdollista, että hän toimi samoin poikaystävänsä kohdalla?
Miten sinä, joka et ole ollut paikalla, voit sanoa että tilannetta on liioiteltu tai vääristelty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vain voi olla liioiteltua. Rähjääminen, erolla uhkailu, totaalinen ignooraaminen jne. Mikä vain. Rähjäys olikin sitä, että ei ollut samaa mieltä ap:n kanssa illan kulusta vaan piti tämän käytöstä epäkohteliaana ja toi sen esille. Erolla uhkailu sitä, että hän itse on miettinyt, että onko järkeä jatkaa suhdetta vai ei, ja ap:n lähtö mitään sanomatta toi tämän epäilyksen taas esille. Ignooraus sitä, että keskusteli muiden kanssa eikä antanut yhtä paljon huomiota kuin kahden kesken. Mistä sen tietää?
Jos ap liioittelee joistakin asioista, voi hän liioitella myös muista asioista, kuten poikaystävän käytöksestä. Ja kuten monet ovat tuoneet esille, niin mehän ei tiedetä, kuinka paljon tällaisia tilanteita, joissa ap ylitulkitsee, on ollut. Se voi vaikuttaa siihen, kuinka ymmärtäväinen poikaystävä on ollut ap:n käytöstä kohtaan tuossa tilanteessa. Jos ap on aikaisemminkin ylitulkinnut muiden käytöksen ilkeäksi ja vain lähtenyt ilmoittamatta kotiin tai tehnyt muuta vastaavaa, niin ehkä tämä oli jonkinlainen turhautuminen tuonlaiseen käytökseen poikaystävän taholta. "Tällä kertaa en mene tuohon touhuun mukaan, vaan jään ystävieni kanssa." Ei voi tietää.
Mutta itsellä ainakin herää epäilykset siinä vaiheessa muitakin tarinan osasia kohtaan, jos huomaan, että henkilö vääristelee itsensä eduksi joitakin kohtia, kuten nyt vaikkapa noiden kavereiden käytöstä. Silloin alan epäilemään, että ehkä poikaystäväkään ei käyttänyt yhtä törkeästi, vaan myös hänen käytöksensä esitetään huonommassa valossa kuin se olikaan.
Vähän hätäisesti nyt vedät johtopäätöksiä. Ap ilmoitti aloituksessaan asian niin kuin hän sen koki, ei sitä voida pitää "itsensä eduksi vääristelynä". Ei ap olisi alkanut itkemään, jos ei olisi kokenut tulleensa nöyryytetyksi ja hylätyksi. Kaiken kukkuraksi tuo kaverin kommentti saattoi ihan oikeasti olla kettuilua, eli se ei välttämättä ole vain ap:n päässä tapahtunutta ylitulkintaa.
Kyllä voi sanoa, että vääristeli tilannetta tulkinnassaan. Aloitus oli ap:n tulkinta tilanteesta, jota värittivät hänen omat tuntemuksensa. Hän ei vielä siinä vaiheessa pohtinut, että omat epävarmuuden tunteet ovat ehkä vaikuttaneet siihen, miten hän näkee muiden käytöksen. Hän vain ilmoitti, että kaverit ivailivat, vittuilivat ja poikaystävä nöyryytti. Myöhemmin hän kertoi, mitä poikaystävän kaveri oli puhunut, mitä itse kommentoi tähän ja mitä kaveri vastasi tähän. Sen perusteella monet vetivät johtopäätöksen, että ap on ylitulkinnut tilannetta ja vetänyt ehkä perusteetta liian negatiivisia johtopäätöksiä ja lopulta ap itsekin sen myönsi, että näin on ollut. Jos siis ap ylitulkitsi, kärjisti ja veti negatiivisia johtopäätöksiä kavereista, niin eikö se muka ole mahdollista, että hän toimi samoin poikaystävänsä kohdalla?
Miten sinä, joka et ole ollut paikalla, voit sanoa että tilannetta on liioiteltu tai vääristelty?
Koska ap itse myönsi, että "varmasti olen ylitulkinnut".
MUlle kävi hieman samantyylinen tilanne aivan seurustelun alkukuukausina ex-mieheni kanssa. Olimme tapahtuma-aikaan n. 30v eli emme enää teinejä. Tapasin miehen kaksi ns. parasta mieskaveria (molemmat sinkkuja) ja menimme ravintolaan nelistään syömään. Kaverit olivat juoneet kunnon pohjat ja tämän huomasi heti kun saavuimme. Keskustelu ajautui menojen jakamiseen parisuhteessa ja tämä toinen kaveri kävi sanallisesti kimppuuni aika tavalla. Keskustelimme ilmeisen kovaäänisesti ja molemmat puolustimme kantaamme. Tilanne omasta mielestäni laantui kun lähdimme syömästä ja ajoimme eri takseilla jatkoille. Tällöin kuitenkin tämä silloinen miesystäväni alkoi urputtaa kuinka syy oli minun ja minun tulisi pyytää anteeksi tältä kaverilta. Tyyppi oli tunnettu hankalasta ja kärkkäästä luonteestaan ja ns. avautui suunnilleen ventovieraillekin. Ja ventovierashan minäkin tuolloin olin. Toinen kaveri vain kuunteli posket punaisina ja oli hiljaa. Loukkaannuin todella kun mieheni alkoi vaatia minulta anteeksipyyntöä. Jos tavarani eivät olisi olleet hänen luonaan olisin tasan tarkkaan häipynyt siinä paikassa. Totesin nopsasti tälle kaverille että sori jos harmistuit johon tämä totesi että asia on ihan ok. Sen jälkeen lähdin vain "vessaan" ja pysyin siellä loppuillan. Vessassa myös itkin pettymystäni mieheeni ja siihen että vaati minulta anteeksipyyntöä vaikka käytännössä tilanne oli kolme vastaan minä. Tämä suulas kaveri ei ollut tilanteesta loukkaantunut, koska kyseinen tyyli oli hänelle aivan arkea. Olisi pitänyt ymmärtää jättää mies jo tuolloin, sama meno jatkui ja vain pahentui ja oli lopulta olennainen syy eroon.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tuli mieleen oma exäni. Olen siis nainen ja exäni on exäni on mua vanhempi, ihminen joka on just sosiaalisesti rajoitttunut ja niin edelleen. Anteeksi ap, mutta sinun kaltaisesi kanssa voi elämä olla joskus tosi raskasta. Luulen, että miehesi halusi auttaa sua pyytämällä mukaan illanviettoon. Että saisit sosiaalisia kontakteja ja rohkaisua. Sitten ilta meni niinkuin meni. Miehen silmissä hän yritti sua auttaa, mutta sä vedit herneet ihan olemattomasta ja möksähdit ja häivyit paikalta sanomatta mitään. Eli myös nolasit miehesi ja jätit hänet ihmettelyjen keskelle, että mihin se naisesi häipyi ja miksi, tapahtuiko jotain? Miehesi on todennäköisesti selitellyt jotain eli laitoit hänet tilanteeseen jossa joutui keksimään uskottavia valkoisia valheita.. Siinä samalla kun itsekin oli ihan ihmeissään, että mistä nyt on kyse. Voi et uskokaan kuinka monesti itse olin vastaavissa tilanteissa. Ja sit kotona sain osakseni syyllistämistä, kun en sitä enkä tätä. Koko elämä pyöri miehen ja hänen ongelmien ja epävarmuuden ja rajoitusten ympärillä. Se oli rasittavaa. Yritin kaikkeni, tuin ja rohkaisin ja niin edelleen, mutta koskaan en osannut olla tarpeeksi. Kun oikeasti, niinkuin nyt sinäkin tunnut ajattelevan, olisi pitänyt aina tietää toisen senhetkiset ajatukset ja tunnetilat ja toimia niiden mukaan. Unohtaen täysin itsensä. Ei, ap rakas, se ei ole oimi niin. Tai voi sitä niinkin olla ja elää, mutta loppujen lopuksi se tuhoaa itseä sisältä. En suosittele kenellekän, että alkaa toisen ihmisen ehdoilla elämään. Itse ne omat rajoitteet pitää käsitellä. Tukea ja apua tarvitsee jokai.en, mutta musta tuntuu, että jotkut ihmiset käsittää ihan väärin sen, mitä se on. Se ei ole sitä, että toisen pitää mukautua just si.un asioihin, oloon ja tunteisiin unohtaen itsensä.
Ehkä ero on teille oikea ratkaisu. Mutta se, että sä pystyt jatkossa solmimaan tasaveroisen parisuhteen jonkun kanssa, vaatii, että käsittelet nuo asiasi. Opit elämään niiden kanssa löytäen ratkaisut itse, et muiden kautta. Toisen ei tarvitse eikä pidä olla sun sensorisi eikä ilmanpainemittarisi, eikä mukautua sun fiilisten mukaan. Vierellä ja tukena voi olla, mutta jos sä oikeasti haluat selvitä asioiden kanssa, sun on tehtävä se itse.
Mä olin exän kanssa 14 vuotta. Rakkaudesta. Ja kun en ymmärtänyt tuota äsken kuvailemaani ajoissa. Melkein kadotin itsenikin kun rämmin siinä suossa exäni kanssa. Jälkiviisaana, ei olisi kannattanut, mutta näillä mennä ä n. Nykyään olen ihan toisenlaisessa parisuhteessa, ja on helppo hengittää ja olla.
Uskon, että voikin olla välillä raskasta ihmisen kanssa jolla on samanlaisia ongelmia kuin minulla. Silti, hankaluudet tulevat ainakin meidän suhteessamme esiin vain, kun menemme isoon porukkaan missä on minulle tuntemattomia ihmisiä mitä on toistaiseksi sattunut hyvin vähän. Jokaisella on varmasti omat rajoitteensa eikä kukaan ole täydellinen. En kaada vastuuta ongelmistani miehelle, olen hakenut apua. Oletan kuitenkin häneltä tukea tilanteissa joiden hän tietää olevan minulle hankalia, koska uskon että on oikein odottaa kumppanilta sellaista.
Kirjoitin tänne jo aikaisemmin, että mies on itse masentunut. Hänenkin kanssaan on sen vuoksi välillä haastavaa. Mutta kenen kanssa ei? Sellaista elämä ja parisuhde on. En silti koskaan jättäisi miestä pelkojensa kanssa yksin vaan koska olen valinnut hänet, autan häntä parhaani mukaan välittävän kumppanin tavoin. Kaikkien suhteet vaikeuksista huolimatta eivät ole yhtä vaikeita kuin sinun suhteesi exäsi kanssa. Ikävää kuitenkin, että jouduit kokemaan ettet riitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihmisillä empatiakykyä. Ihan kuin masentunut raahattaisiin väkisin kaveriporukkaan mukaan ja sitten vingutaan kun toinen ei piristy. Aamuyöstä sitten kurkku suorana vaatimaan eroa kun toinen on ahdistuneena poistunut paikalta.
Poikaystävähän tässä oli se, jolla on ollut vaikea masennus. Jos ap on oman tilansa takia vajaakykyinen, niin kyllä on kumppanikin. Masentuneet ja siihen taipuvaiset ovat huonoja reagoimaan miedosti ja ymmärtävästi, vaan ottavat helposti itseensä, joskus liian helposti. Kuten ap on myös taipuvainen tekemään.
Tämän takia pidän tätä pariskuntaa hankalana yhdistelmänä. Toisaalta, jos puolet ikäluokasta kärsii sosiaalisista peloista ja toinen puoli masennuksesta, niin vaikea näitä yhdistelmiä on välttääkään. Jos taas kaksi samanlaista taas pariutuu, siinä ei kohtuuden sanaa kuule kumpikaan. Lamaannutaan yhdessä tai vetäydytään pelkääväksi pariksi, joiden lapset sitten pelkäävät kaksin verroin.
Poikaystävä toimi tavalla, joka normaaliarjessa olisi tavattoman tökerö kenen tahansa yli 15-vuotiaan taholta. Mutta hän oli mitä ilmeisimmin loukkaantunut ja suuttunut. Siinä tilanteessa myötätunnon ja äidillisyyden vaatiminen on selvinpäinkin paljon vaadittu. Eihän se onnistunuisi aapeeltäkään. Kun hän loukkaantuu, hän joutuu tai jopa asettautuu lapsen rooliin, ja muut ovat vastuussa.
Aapeellä on myös taipumusta käyttäytyä hyökkäävästi, ja varmistella asemiaan näin yrittämättäkään hahmottaa, voisiko toisen sanomassa olla mitään perää. se on keskustelussa käynyt ilmi useasti. Loukkaantumisherkkyyteen yhdistyessään se on vaikea kombo. Sellainen johtaa pahoihin vaikeuksiin tilannetajun kehittämisen kannalta, koska pelko kasvaa nopeammin kuin arvostelukyky. Omaa asennettaan pitäisi olla valmis tutkimaan tiukasti, ja jos terapeutti vain kannustaa ja myötäilee, voidaan joutua ojasta allikkoon. Aapeen ensisijainen ongelma kun ei taida olla arkuus vaan lukutaidottomuus. Toivottavasti terapiassa myös käsitellään sen syitä, jos lukivaikeus on seurausta kovista kokemuksista eikä rakennevikaa.
On varmasti nöyryyttävää jos joku toinen tulee ulos kysymään oletko ok, mutta poikaystävä ei. Mutta siitä voi tosiaan päätellä mihin suuntaan haluaa. Minä päättelisin siitä, että joko poikaystävä on todella harmistunut ja myös närkästynyt yritettyään tehdä kunniaa tyttöystävälle esittelemällä tämän muille, tai hän on sosiaalisesti nöösi tai porukassaan kakkosketjua ja siksi arka kaappaamaan näyttämöä edes esitelläkseen kunolla tyttöystävän, joka on sitten tuomittu satelliitiksi. Poikaystävä ei varmasti alunperinkään osannut paljon tehdä helpottaakseen tutustumista ja se on sääli. Omassa sukupolvessani kuitenkin on ollut todella vähän nuoria miehiä, joiden sosiaalinen silmä ja kokemus olisi riittänyt hoitamaan tilanteen.
En ihan heti usko, että nykypolvi olisi ratkaisevasti edellistä taitavampi. Tosin omassa nuoruudessani kukaan ei olisi tullut ulos kyselemään. Siihen aikaan oli ainakin omissa piireissäni selvää molemmille sukupuolille, että akat ovat paikalla koristeina ja statusesineinä. Suun avaamisessa oli naisena aina riski, että tulee nolanneeksi jonkun miespuolisen, ja sitten olikin bileet pilalla. Tyttöystävät olisivat voineet pitää hiljaista tukikokousta pihalla. Sitten olisi kömmitty takaisin edustamaan. Jotenkin oletan, että nämä kuviot eivät ole voineet täysin kadota. Toivon toki, että ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylireagoit. Heitit läppää ja sait samalla mitalla takaisin.
Miehesi jätit huonoon välikäteen sinun ja hänen kavereidensa väliin.
En heittänyt läppää, vaan osallistuin keskusteluun mielestäni ihan fiksulla kommentilla josta kerroinkin toisessa kommentissa. Ehkä se sitten oli minulta typerä kommentti. Ap
No ehkä vähän hassu, sellainen jälkiviisas kommentti. Olitko muuten ainoa nainen illanistujaisissa? Kuulostaa vähän trollilta.
Ainoastaan yhdellä miehen kavereista on naisystävä ja hän ei päässyt paikalle, eli olin ainoa nainen siellä. Ap
No niin, tässä selitys. Olit ainoa nainen lähestulkoon sinkkumiessakissa, joten miehesi 'taantui' vähän kuin sinkuksi itsekin. Eihän semmoisessa joukossa käy päinsä että (omaa) naista puolustaisi tai näyttäisi 'varatulta'. Olen ollut samassa tilanteessa ilman mitään paniikkihäiriöitä. Tunne seurueessa oli se, että sanoin mitä tahansa se oli jotenkin toisarvoista, yhdentekevää tai vähän niinkuin väärin ja mieheni nauroi muiden mukana minulle. Ärsytti siinä ja monessa muussakin tilanteessa ja onkin tänä päivänä ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä sen ap:n miehen olisi pitänyt tehdä tuolla illanistujaisissa? Oikeasti? Tuo räyhääminen ja erolla uhkailu on p*skaa, mutta muuta nyt en ihan ymmärrä.
Jos en nyt tätä jo tarpeeksi monta kertaa ole tänne kirjoittanut, niin teenpä sen vielä kerran.
Mies siis nauroi mukana siinä minulle kiusallisessa tilanteessa, jossa sillä hetkellä koin, että minulle naurettiin. Se ei välttämättä ollut niin, mutta se tuntui silloin siltä minkä tiedostan kuuluvan sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Kuitenkin tuo tilanne oli vain se piste iin päälle siihen, että olin koko illan kokenut olevani aivan yksin ja ulkopuolinen mikä tuntui pahalta, varsinkin kun en ollut tuppautunut mukaan vaan mies lähes vaati minua lähtemään. Hän ei koko iltana tullut viereeni, yrittänyt saada minua mukaan keskusteluun whatsoever.
Kerroin siis miehelle, että koin oloni epämukavaksi ja ennen kaikkea tuo aiempi tilanne aiheutti minussa kiusaantuneisuutta. Toivoin, että olisi ottanut minua enemmän huomioon ylipäätään, josta hän hermostui ihan silmittömästi, mitä en voinut käsittää, koska ilmaisin itseäni rauhallisesti enkä mielestäni pyytänyt liikoja. Tunsin tuossa kohtaa kaiken olevan vähän liikaa ja herkistyväni joten siirryin sivummalle rauhoittumaan. Toivoin, että mies olisi rauhoittunut ja tullut luokseni ja olisimme jatkaneet iltaa, mutta kun hän paineli takaisin sisälle muiden kanssa nauraen kuin minua ei olisikaan, koin parhaaksi lähteä. Tilanne oli muutenkin jo tarpeeksi vaikea minulle sosiaalisten ongelmieni takia ja koin yrittäneeni tarpeeksi kun lähdin ylipäätään mukaan, enkä enää kokenut oloani tervetulleeksi. Olin vihainen miehelle siinä tunnepuuskassa, joten ajattelin että poistun paikalta ja odotan hänen ottavan yhteyttä kun haluaa. Vaan ei ottanut ja illan päätteeksi saapui kotiin niin humalassa ettei meinannut pystyssä pysyä, alkoi räyhäämään ja uhkailemaan erolla. Ap
Miehen olisi taas pitänyt tehdä sitä ja tätä. Ap:llä taas ei vissiin ole mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Toisten on vaan parempi pysyä sinkkuna ja istua yksin kotona ylianalysoimassa itseään. Saa sitten ihan rauhassa itkeä ja syyttää muita kaikesta paskasta. Elämä on.
Koko tätäkään draamaa ei olisi tapahtunut jos ap olisi käyttäytynyt normaalisti ilman turhaa marinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti: Älä auo päätäsi muille, jos et keksi tarpeeksi tehokkaita vasta-argumentteja puolustukseksi. Jos et koko iltana muutenkaan puhunut juuri mitään, miksi sinun piti mennä niin hanakasti puuttumaan tuohon? Nostiko sisäinen feministi päätään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tuli mieleen oma exäni. Olen siis nainen ja exäni on exäni on mua vanhempi, ihminen joka on just sosiaalisesti rajoitttunut ja niin edelleen. Anteeksi ap, mutta sinun kaltaisesi kanssa voi elämä olla joskus tosi raskasta. Luulen, että miehesi halusi auttaa sua pyytämällä mukaan illanviettoon. Että saisit sosiaalisia kontakteja ja rohkaisua. Sitten ilta meni niinkuin meni. Miehen silmissä hän yritti sua auttaa, mutta sä vedit herneet ihan olemattomasta ja möksähdit ja häivyit paikalta sanomatta mitään. Eli myös nolasit miehesi ja jätit hänet ihmettelyjen keskelle, että mihin se naisesi häipyi ja miksi, tapahtuiko jotain? Miehesi on todennäköisesti selitellyt jotain eli laitoit hänet tilanteeseen jossa joutui keksimään uskottavia valkoisia valheita.. Siinä samalla kun itsekin oli ihan ihmeissään, että mistä nyt on kyse. Voi et uskokaan kuinka monesti itse olin vastaavissa tilanteissa. Ja sit kotona sain osakseni syyllistämistä, kun en sitä enkä tätä. Koko elämä pyöri miehen ja hänen ongelmien ja epävarmuuden ja rajoitusten ympärillä. Se oli rasittavaa. Yritin kaikkeni, tuin ja rohkaisin ja niin edelleen, mutta koskaan en osannut olla tarpeeksi. Kun oikeasti, niinkuin nyt sinäkin tunnut ajattelevan, olisi pitänyt aina tietää toisen senhetkiset ajatukset ja tunnetilat ja toimia niiden mukaan. Unohtaen täysin itsensä. Ei, ap rakas, se ei ole oimi niin. Tai voi sitä niinkin olla ja elää, mutta loppujen lopuksi se tuhoaa itseä sisältä. En suosittele kenellekän, että alkaa toisen ihmisen ehdoilla elämään. Itse ne omat rajoitteet pitää käsitellä. Tukea ja apua tarvitsee jokai.en, mutta musta tuntuu, että jotkut ihmiset käsittää ihan väärin sen, mitä se on. Se ei ole sitä, että toisen pitää mukautua just si.un asioihin, oloon ja tunteisiin unohtaen itsensä.
Ehkä ero on teille oikea ratkaisu. Mutta se, että sä pystyt jatkossa solmimaan tasaveroisen parisuhteen jonkun kanssa, vaatii, että käsittelet nuo asiasi. Opit elämään niiden kanssa löytäen ratkaisut itse, et muiden kautta. Toisen ei tarvitse eikä pidä olla sun sensorisi eikä ilmanpainemittarisi, eikä mukautua sun fiilisten mukaan. Vierellä ja tukena voi olla, mutta jos sä oikeasti haluat selvitä asioiden kanssa, sun on tehtävä se itse.
Mä olin exän kanssa 14 vuotta. Rakkaudesta. Ja kun en ymmärtänyt tuota äsken kuvailemaani ajoissa. Melkein kadotin itsenikin kun rämmin siinä suossa exäni kanssa. Jälkiviisaana, ei olisi kannattanut, mutta näillä mennä ä n. Nykyään olen ihan toisenlaisessa parisuhteessa, ja on helppo hengittää ja olla.
Uskon, että voikin olla välillä raskasta ihmisen kanssa jolla on samanlaisia ongelmia kuin minulla. Silti, hankaluudet tulevat ainakin meidän suhteessamme esiin vain, kun menemme isoon porukkaan missä on minulle tuntemattomia ihmisiä mitä on toistaiseksi sattunut hyvin vähän. Jokaisella on varmasti omat rajoitteensa eikä kukaan ole täydellinen. En kaada vastuuta ongelmistani miehelle, olen hakenut apua. Oletan kuitenkin häneltä tukea tilanteissa joiden hän tietää olevan minulle hankalia, koska uskon että on oikein odottaa kumppanilta sellaista.
Kirjoitin tänne jo aikaisemmin, että mies on itse masentunut. Hänenkin kanssaan on sen vuoksi välillä haastavaa. Mutta kenen kanssa ei? Sellaista elämä ja parisuhde on. En silti koskaan jättäisi miestä pelkojensa kanssa yksin vaan koska olen valinnut hänet, autan häntä parhaani mukaan välittävän kumppanin tavoin. Kaikkien suhteet vaikeuksista huolimatta eivät ole yhtä vaikeita kuin sinun suhteesi exäsi kanssa. Ikävää kuitenkin, että jouduit kokemaan ettet riitä. Ap
Sulla on kovasti odotuksia sun poikaystävän käytökselle vaikka on aika selvää, että hän ei pysty siihen mitä odotat. Löydät varmasti jonkun toisen miehen, joka sopii paremmin sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vieläkään pysty ottamaan mitään vastuuta tapahtuneesta. SINÄ koet, SINÄ kerrot, SINÄ toivot, SINÄ tunnet, SINÄ haluat, SINÄ olit vihainen, SINÄ odotat sitä ja tätä. Pystytkö yhtään asettumaan sen miehen asemaan tai ylipäänsä muiden vai oletko täysin itsekeskeinen ongelmiesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: Älä auo päätäsi muille, jos et keksi tarpeeksi tehokkaita vasta-argumentteja puolustukseksi. Jos et koko iltana muutenkaan puhunut juuri mitään, miksi sinun piti mennä niin hanakasti puuttumaan tuohon? Nostiko sisäinen feministi päätään?
Tuo oli ensimmäinen puheenaihe josta koin tietäväni jotain, kun puhe oli naisesta. Muuten illan aikana aiheet pyörivät lähinnä miesten jutuissa; autoissa, kaljassa, insidevitseissä jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan miehelläkin oli paineita ja jännitystä oman kaveriporukan edessä. Voisin kuvitella, että kuittailuja sinkoilee.
Vierailija kirjoitti:
Et vieläkään pysty ottamaan mitään vastuuta tapahtuneesta. SINÄ koet, SINÄ kerrot, SINÄ toivot, SINÄ tunnet, SINÄ haluat, SINÄ olit vihainen, SINÄ odotat sitä ja tätä. Pystytkö yhtään asettumaan sen miehen asemaan tai ylipäänsä muiden vai oletko täysin itsekeskeinen ongelmiesi kanssa?
Luonnollisesti AP kertoo oman puolensa ja miten asiat koki. Eihän hän voikaan tietää mitä mies ajattelee. Mies ei käyttäytynyt fiksusti, voi sellaista olla vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan miehelläkin oli paineita ja jännitystä oman kaveriporukan edessä. Voisin kuvitella, että kuittailuja sinkoilee.
Niin ja jos on masentunut, niin hänellekin sosiaaliset tilanteet voivat olla raskaita. Ehkä oli jo vaikeuksia peittää omaa pahaa oloa ja sitten vielä tyttöystävän käyttäytyminen aiheutti draamaa, jota piti selitellä. Masentuneena voi olla vähän putkinäköä: keskittyy vain selviytymään tietystä tilanteesta, ei jaksa miettiä kaikkea kovin moniulotteisesti. Yllättävän vaikeita nuo sosiaaliset tilanteet masentuneellekin, koska ei halua pilata muiden iltaa. Kokee velvoitteekseen olla ylipirteä, silloin kun näkee ystäviään. Tietynlaista sairauden peittelyä ja normaaliksi tekeytymistä hylkäämisen pelossa.
Vierailija kirjoitti:
Et vieläkään pysty ottamaan mitään vastuuta tapahtuneesta. SINÄ koet, SINÄ kerrot, SINÄ toivot, SINÄ tunnet, SINÄ haluat, SINÄ olit vihainen, SINÄ odotat sitä ja tätä. Pystytkö yhtään asettumaan sen miehen asemaan tai ylipäänsä muiden vai oletko täysin itsekeskeinen ongelmiesi kanssa?
Eikö se ole vastuun ottamista että myöntää varmasti itsekin ylireagoineensa? Se ei poista sitä asiaa, että Aplla on tunteet ja koki tilanteen ja miehen käytöksen epämukavana.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: Älä auo päätäsi muille, jos et keksi tarpeeksi tehokkaita vasta-argumentteja puolustukseksi. Jos et koko iltana muutenkaan puhunut juuri mitään, miksi sinun piti mennä niin hanakasti puuttumaan tuohon? Nostiko sisäinen feministi päätään?
Onko nykyään kannanotto ja keskusteluun osallistuminen laskettavissa päänaukomiseksi? APn kommentissa en havainnut mitään joka viittaisi päänaukomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.
Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap
Ei ollut. Mutta ei ollut epäasiallinen miehesi kaverin vastauskaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä voi sanoa, että vääristeli tilannetta tulkinnassaan. Aloitus oli ap:n tulkinta tilanteesta, jota värittivät hänen omat tuntemuksensa. Hän ei vielä siinä vaiheessa pohtinut, että omat epävarmuuden tunteet ovat ehkä vaikuttaneet siihen, miten hän näkee muiden käytöksen. Hän vain ilmoitti, että kaverit ivailivat, vittuilivat ja poikaystävä nöyryytti. Myöhemmin hän kertoi, mitä poikaystävän kaveri oli puhunut, mitä itse kommentoi tähän ja mitä kaveri vastasi tähän. Sen perusteella monet vetivät johtopäätöksen, että ap on ylitulkinnut tilannetta ja vetänyt ehkä perusteetta liian negatiivisia johtopäätöksiä ja lopulta ap itsekin sen myönsi, että näin on ollut. Jos siis ap ylitulkitsi, kärjisti ja veti negatiivisia johtopäätöksiä kavereista, niin eikö se muka ole mahdollista, että hän toimi samoin poikaystävänsä kohdalla?