Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä
12.02.2019 |
Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.
Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.
Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/
Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.
Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.
Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Miehen olisi taas pitänyt tehdä sitä ja tätä. Ap:llä taas ei vissiin ole mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Toisten on vaan parempi pysyä sinkkuna ja istua yksin kotona ylianalysoimassa itseään. Saa sitten ihan rauhassa itkeä ja syyttää muita kaikesta paskasta. Elämä on.
Koko tätäkään draamaa ei olisi tapahtunut jos ap olisi käyttäytynyt normaalisti ilman turhaa marinaa.
Eli on liikaa pyydetty, että kumppani välittäisi ja tukisi vaikeissa tilanteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tarkoitin "pään aukomisella", ettei kannata esittää fiksua ja päteä, jos sitten pahoittaa mielensä sinänsä ihan asiallisesta vastauksesta. Enkä minä huomannut mitään "vittuilua" siinä miehen kaverin vastauksessa. Jos ottaa kaiken noin kirjaimellisesti, että ihan itkemään pitää ruveta niin ehkä parempi tosiaan olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylireagoit hieman.. ei pahalla. Jos itsekin heitit kommentin, niin miksi sinulle heitetty vastakommentti nyt oli niiiin hirveä? Helpottaisi, jos tietäisi, mitä puhuitte. Oli miten oli, niin kyllä takasinkin päin pitää kestää jotain kommenttia.
Se, mistä oikeasti paha mieli tuli ei niinkään ollut miehen kaverin kommentti takaisin, vaan se miten mies käyttäytyi tuon jälkeen. Ap
Eli kun sinä draamailit ilman mitään näkyvää syytä, mies ei olisi saanut hermostua ja jatkaa iltaansa? Olisiko hänen pitänyt mennä mukaan sinun draamailuun vai olla kokonaan huomioimatta käytöstäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen olisi taas pitänyt tehdä sitä ja tätä. Ap:llä taas ei vissiin ole mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Toisten on vaan parempi pysyä sinkkuna ja istua yksin kotona ylianalysoimassa itseään. Saa sitten ihan rauhassa itkeä ja syyttää muita kaikesta paskasta. Elämä on.
Koko tätäkään draamaa ei olisi tapahtunut jos ap olisi käyttäytynyt normaalisti ilman turhaa marinaa.
Eli on liikaa pyydetty, että kumppani välittäisi ja tukisi vaikeissa tilanteissa?
Kyllä, jos ei itse ole valmis ymmärtämään ja tukemaan toista hänen vaikeuksissaan. Joskus vaikeuksia on molemmilla samaan aikaan eikä silloin voi jäädä uhrina vaatimaan toiselta tukea antamatta sitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylireagoit hieman.. ei pahalla. Jos itsekin heitit kommentin, niin miksi sinulle heitetty vastakommentti nyt oli niiiin hirveä? Helpottaisi, jos tietäisi, mitä puhuitte. Oli miten oli, niin kyllä takasinkin päin pitää kestää jotain kommenttia.
Se, mistä oikeasti paha mieli tuli ei niinkään ollut miehen kaverin kommentti takaisin, vaan se miten mies käyttäytyi tuon jälkeen. Ap
Eli kun sinä draamailit ilman mitään näkyvää syytä, mies ei olisi saanut hermostua ja jatkaa iltaansa? Olisiko hänen pitänyt mennä mukaan sinun draamailuun vai olla kokonaan huomioimatta käytöstäsi?
Ei, vaan miehen olisi pitänyt mennä loppuillaksi nyhjäämään AP:n kanssa johonkin nurkkaan ja jättää kaverinsa kokonaan huomiotta, luulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tarkoitin "pään aukomisella", ettei kannata esittää fiksua ja päteä, jos sitten pahoittaa mielensä sinänsä ihan asiallisesta vastauksesta. Enkä minä huomannut mitään "vittuilua" siinä miehen kaverin vastauksessa. Jos ottaa kaiken noin kirjaimellisesti, että ihan itkemään pitää ruveta niin ehkä parempi tosiaan olla hiljaa.
No tuohan on vain reaktio. Sillehän ei mitään oikein voi. Varsin tyypillistä, jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, että ahdistus näkyy itkuiluna. Se on siis kyseisen sairauden mahdollinen oire. Esim. ethän syyttäisi jotakuta siitä, että "pitää ruveta liiallisesti hikoilemaan", jos hän ei yksinkertaisesti voi tuolle fyysiselle reaktiolleen mitään? Ap teki oikeastaan sen, mitä voi eli poistui tilanteesta sivummalle rauhoittumaan. Itselläkin ahdistus näyttäytyy itkuiluna, ja oikeastaan toivon, että siihen ei reagoida sen kummemmin. Rauhoitun nopeammin, jos siitä ei tehdä "numeroa".
Sitä tosin en ymmärrä, että jos hän tietää kumppaninsa masennuksesta, niin miksi ei ole miettinyt, että samalla lailla miehelle on kyseinen tilanne voinut olla henkisesti kuluttavaa ja ahdistavaa. Luulisi, että he ymmärtäisivät toistensa näkemyksiä paremmin sairauksiensa johdosta, mutta näköjään molemmilla vaikeuksia asettua toisen osapuolen asemaan.
En ymmärtänyt mitä tapahtui . Ei ole puolustus , mutta jos lähtee kännäilemään vaikka itse olisi vesiselvä johonkin jätkäporukkaan niin pitää kestää , samoin kuin kännisten akkojenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun otsikkona on "Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä". Minulle jäi nyt vain hieman epäselväksi mitä nöyryyttävää mies teki?
Mies keskusteli aktiivisesti kavereidensa kanssa eikä pahemmin huomioinut aloittajaa. Tämä on tietysti hieman tylyä käytöstä, mutta en näe siinä mitään tarkoituksellisen julmaa. Mies varmaankin piti hauskaa eikä muistanut huomioida aloittajaa niin paljon kuin aloittaja olisi toivonut.
Aloittaja kommentoi jotakin, miehen kaveri vastasi ja aloittajan mies nauroi muiden mukana tuolle kaverin vastaukselle. Täysin normaalia käytöstä enkä todellakaan ymmärrä miksi aloittaja koki tulleensa tilanteessa kaltoinkohdelluksi.
Ap meni ulos syrjemmälle itkemään (yhh, noloa miehelle kesken hänen mielestään hauskan illavieton) ja kertoi miehelleen kuinka koki aiemmat tilanteet. Mies ei ymmärtänyt ongelmaa ja vastasi tarpeettoman tylysti ja meni jatkamaan iltaa kavereidensa kanssa sisälle. Edelleen, ei kovin huomaavaista käytöstä, mutta ei myöskään erityisen inhottavaa.
Aloittajan ratkaisu tässä tilanteessa oli poistua dramaattisesti ilmoittamatta paikalta ja odottaa jonkinlaista viestiä mieheltä. Miksi miehen olisi pitänyt laittaa aapeelle viestiä, kun aloittajakaan ei viitsinyt sen vertaa tehdä?
Tilanne on varmaan ollut aika nolostuttava nimenomaan miehelle. Kuvitelkaa: tuot tyttöystäväsi hyvien kavereidesi luokse illanviettoon. Tämä istuu suurimman osan iltaa tuppisuuna ja jossain vaiheessa puhumaan uskaltauduttuaan vetää herneet nenään siitä, että muut nauroivat kaverin heittämälle jutulle. Tämän jälkeen tyttöystävä menee pihalle itkemään ja yrittää järjestää jonkinlaisen terapiaistunnon, johon miehen tulisi osallistua. Mies ei tajua ollenkaan mikä on homman nimi ja ajattelee, että eiköhän tuo tuosta rauhoitu, kun saa hetken koota itseään. Tämän seurauksena nainen vain häipyy paikalta ja mies saa selitellä kavereilleen, että mikä siihen iski. Ettekö itse olisi tuohtuneita moisesta käytöksestä?
Sanomattakin on selvää, että mies ei tehnyt oikein humalapäissään raivotessaan. Tuollaiset keskustelut tulisi käydä selvinpäin ja rauhallisessa mielentilassa.
Aloittajan kannattaisi mielestäni hieman pohtia asiaa myös miehen kannalta. Ymmärrän, että aloittajalla on mielenterveysongelmia, mutta ne eivät oikeuta käyttäytymään rumasti toisia kohtaan.
Olen itsekin kärsinyt nuorempana vastaavista ongelmista ja ymmärrän nuo ajatukset, joita kyseisessä tilanteessa heräsi. On silti aloittajan itsensä hallinnassa kuinka hän reagoi näihin tuntemuksiinsa. Muita on turha syyttää omista kieroutuneista ajatusmalleista sekä kurjasta reagoinnista niihin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt mitä tapahtui . Ei ole puolustus , mutta jos lähtee kännäilemään vaikka itse olisi vesiselvä johonkin jätkäporukkaan niin pitää kestää , samoin kuin kännisten akkojenkin kanssa.
Tämähän se olis. Aivan hyvin olisi voinut kieltäytyä lähtemästä, vaikka mies näennäisesti "vaatikin" lähtemään. Tosin en ymmärrä, miksi se sitä vaati jos siellä ei ketään muitakaan naisia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tarkoitin "pään aukomisella", ettei kannata esittää fiksua ja päteä, jos sitten pahoittaa mielensä sinänsä ihan asiallisesta vastauksesta. Enkä minä huomannut mitään "vittuilua" siinä miehen kaverin vastauksessa. Jos ottaa kaiken noin kirjaimellisesti, että ihan itkemään pitää ruveta niin ehkä parempi tosiaan olla hiljaa.
No tuohan on vain reaktio. Sillehän ei mitään oikein voi. Varsin tyypillistä, jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, että ahdistus näkyy itkuiluna. Se on siis kyseisen sairauden mahdollinen oire. Esim. ethän syyttäisi jotakuta siitä, että "pitää ruveta liiallisesti hikoilemaan", jos hän ei yksinkertaisesti voi tuolle fyysiselle reaktiolleen mitään? Ap teki oikeastaan sen, mitä voi eli poistui tilanteesta sivummalle rauhoittumaan. Itselläkin ahdistus näyttäytyy itkuiluna, ja oikeastaan toivon, että siihen ei reagoida sen kummemmin. Rauhoitun nopeammin, jos siitä ei tehdä "numeroa".
Sitä tosin en ymmärrä, että jos hän tietää kumppaninsa masennuksesta, niin miksi ei ole miettinyt, että samalla lailla miehelle on kyseinen tilanne voinut olla henkisesti kuluttavaa ja ahdistavaa. Luulisi, että he ymmärtäisivät toistensa näkemyksiä paremmin sairauksiensa johdosta, mutta näköjään molemmilla vaikeuksia asettua toisen osapuolen asemaan.
Miksi pitää sitten kommentoida yhtään mitään, jos alkaa itkemään jo siksi, että joku vastaa siihen kommenttiin jollain tavalla? Ja mitä siihen olisi pitänyt vastata, että sitä itkua ei olisi tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: Älä auo päätäsi muille, jos et keksi tarpeeksi tehokkaita vasta-argumentteja puolustukseksi. Jos et koko iltana muutenkaan puhunut juuri mitään, miksi sinun piti mennä niin hanakasti puuttumaan tuohon? Nostiko sisäinen feministi päätään?
Tuo oli ensimmäinen puheenaihe josta koin tietäväni jotain, kun puhe oli naisesta. Muuten illan aikana aiheet pyörivät lähinnä miesten jutuissa; autoissa, kaljassa, insidevitseissä jne. Ap
Ap, tässä taisi nyt törmätä useampikin ilmiö päinyhteen. Löit nenäsi kipeästi sovinismiin. Terapiakulttuurin ja lapsikeskeisen kasvatuksen myötä on noussut uusi naispolvi, jotka osaavat vaatia mieheltä enemmän, enkä minä osaa sitä pahana pitää. Mutta sovinismin ytimessä on juuri tuo juttu, että vaikka kotona oltaisiin miten tasa-arvoisia, niin kun nuori mies vie sinut tutustumaan laumaansa, tilanne on toinen. Hän taantuu ja vaatii sinua ymmärtämään, että hän menettää kasvonsa jos et tajua paikkaasi naisena kuviossa. Hän on sitten lopun ikäänsä kavereiden silmissä tohvelisankari. Luulen, että melkein kaikissa miehissä sovinismia on sen verran, etteivät ole tälle jutulle immuuneja. Vaikka uskaltaisivat viedä suulaan tyttöystävän näytille, niin luottavat tämän sosiaalisiin taitoihin, että ettei tämä sitten möhli heittäytymällä muita ylemmäksi ottamalla nokkiinsa olemattomista.
Jos vielä ollaan niin nuoria ja työväenluokkaisia, että kalja ja autot ovat hohdokkuuden huippu, teidän välillenne aukesi myös luokkakuilu. Naiset ovat keskimäärin paljon keskiluokkaisempia olentoja. Poikaystäväsi on nyt luultavasti loukkaantunut siitäkin, ettet ymmärrä, miten paljon porukka jo jousti takiasi pitäessään päänsä kiinni naisjutuista, ainakin siihen asti kunnes mäjähti.
Jos haluatte jatkaa suhdetta, taitaisi olla tarpeen molemmille pieni kasvaminen. Odotitte molemmat toisiltanne tavallistakin enemmän, koska tilaisuus oli niin tärkeä, ja siksi putositte korkeammalta oksalta kuin toinen ymmärtääkään - ja nyt on kipeinä molemmilla sekä nokka että pyrstö. Sinä voit miettiä, minkä tyyppisten asioiden takia toisen pettymys käytökseesi oli niin raju, hänhän otti ison riskin kavereiden edessä ja kokee antaneensa luottamustehtävän. Olit ikään kuin hänen äitinsä, ja hän uskaltautuu tuomaan kavereita kotiin kylään - täysin unohtaen, että oikeastihan tilanne oli toisin päin.
Miehenalun taas on syytä opetella kompromissinhakua ja rohkaistumista, jotta hän pystyy luovimaan laumassaan ja ottamaan sinut samaan aikaan huomioon. Tosin, se voi olla vaikeaa. Voi olla, että hän ei olisi edes kehdannut istua hetkeäkään vieressäsi jutellen sinulle, koska pelkäsi sen näyttävän elvistelyltä toisten edessä. Jos hänen logiikkansa on tuo, hän ei ymmärrä että oikeasti toiset olisivat ehkä kuitenkin arvostaneet hänen miehistymistään, jos hän olisi onnistunut huomioimaan sinuakin. Paljon riippuu siitä, mikä on poikaystävän rooli kaveripiirissään. Eli onko hän trendinluojaksi katsottavissa vai katsotaanko hänen joka tapauksessa tuoneen tossun mukanaan ja sitten ryömivän sen alle.
Toki pojat siinä käyvät viivytystaistoa hormonipäissään. Tosiasiassahan heidän sitten on tehtävä valintansa ennen pitkää - joko luopuvat sovinismistaan sen verran, että perhehommat onnistuvat, tai sitten päätyvät katkerien kitisijöiden porukkaan, kun naiset ei ymmärrä. Eli, naisena on hyvä ehkä hiukan osoittaa myötätuntoa valinnan vaikeuden tähden, mutta toisaalta ei kovin pitkään voi jäädä katselemaan jos miehen mielestä mitään valitsemista ei edes ole. Koska silloin on selvää, että mies tulee jatkossakin valitsemaan mitä tahansa muuta kuin perheen edun, kun vähänkään ahdistaa. Sitten juostaan oman navan perässä huustuuttiin saakka.
Oli miten oli, miehenalulle on jonkun kerrottava, että kenen tahansa naisen on hyvin vaikea sietää roolia, johon kaveriporukan edessä hänet yritetään varoittamatta tunkea. Ja että jotain kompromissintapaista on jaksettava miettiä. Mutta ehkä ensimmäseksi olisi nyt pariskunnan syytä keskustella rauhallisesti siitä, mitä tulkintoja kumpikin teki, ennen kuin kukaan lähti ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööh itselläni on paha paniikkihäiriö/luonnevika
Kun olen superahdistunut saatan huutaa vastaantulijalle esim: ootpa läski!
Kohtaus loppuu itkukohtaukseen.
Tunnin päästä häpeän..mutta kohtausta ei voi hillitä.
Valitettavasti stressi ja taloudellinen paine ovat tuoneet minulle tälläisen vamman:(
Noin paha kohtaus on kahdesti kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: Älä auo päätäsi muille, jos et keksi tarpeeksi tehokkaita vasta-argumentteja puolustukseksi. Jos et koko iltana muutenkaan puhunut juuri mitään, miksi sinun piti mennä niin hanakasti puuttumaan tuohon? Nostiko sisäinen feministi päätään?
Tuo oli ensimmäinen puheenaihe josta koin tietäväni jotain, kun puhe oli naisesta. Muuten illan aikana aiheet pyörivät lähinnä miesten jutuissa; autoissa, kaljassa, insidevitseissä jne. Ap
Ap, tässä taisi nyt törmätä useampikin ilmiö päinyhteen. Löit nenäsi kipeästi sovinismiin. Terapiakulttuurin ja lapsikeskeisen kasvatuksen myötä on noussut uusi naispolvi, jotka osaavat vaatia mieheltä enemmän, enkä minä osaa sitä pahana pitää. Mutta sovinismin ytimessä on juuri tuo juttu, että vaikka kotona oltaisiin miten tasa-arvoisia, niin kun nuori mies vie sinut tutustumaan laumaansa, tilanne on toinen. Hän taantuu ja vaatii sinua ymmärtämään, että hän menettää kasvonsa jos et tajua paikkaasi naisena kuviossa. Hän on sitten lopun ikäänsä kavereiden silmissä tohvelisankari. Luulen, että melkein kaikissa miehissä sovinismia on sen verran, etteivät ole tälle jutulle immuuneja. Vaikka uskaltaisivat viedä suulaan tyttöystävän näytille, niin luottavat tämän sosiaalisiin taitoihin, että ettei tämä sitten möhli heittäytymällä muita ylemmäksi ottamalla nokkiinsa olemattomista.
Jos vielä ollaan niin nuoria ja työväenluokkaisia, että kalja ja autot ovat hohdokkuuden huippu, teidän välillenne aukesi myös luokkakuilu. Naiset ovat keskimäärin paljon keskiluokkaisempia olentoja. Poikaystäväsi on nyt luultavasti loukkaantunut siitäkin, ettet ymmärrä, miten paljon porukka jo jousti takiasi pitäessään päänsä kiinni naisjutuista, ainakin siihen asti kunnes mäjähti.
Jos haluatte jatkaa suhdetta, taitaisi olla tarpeen molemmille pieni kasvaminen. Odotitte molemmat toisiltanne tavallistakin enemmän, koska tilaisuus oli niin tärkeä, ja siksi putositte korkeammalta oksalta kuin toinen ymmärtääkään - ja nyt on kipeinä molemmilla sekä nokka että pyrstö. Sinä voit miettiä, minkä tyyppisten asioiden takia toisen pettymys käytökseesi oli niin raju, hänhän otti ison riskin kavereiden edessä ja kokee antaneensa luottamustehtävän. Olit ikään kuin hänen äitinsä, ja hän uskaltautuu tuomaan kavereita kotiin kylään - täysin unohtaen, että oikeastihan tilanne oli toisin päin.
Miehenalun taas on syytä opetella kompromissinhakua ja rohkaistumista, jotta hän pystyy luovimaan laumassaan ja ottamaan sinut samaan aikaan huomioon. Tosin, se voi olla vaikeaa. Voi olla, että hän ei olisi edes kehdannut istua hetkeäkään vieressäsi jutellen sinulle, koska pelkäsi sen näyttävän elvistelyltä toisten edessä. Jos hänen logiikkansa on tuo, hän ei ymmärrä että oikeasti toiset olisivat ehkä kuitenkin arvostaneet hänen miehistymistään, jos hän olisi onnistunut huomioimaan sinuakin. Paljon riippuu siitä, mikä on poikaystävän rooli kaveripiirissään. Eli onko hän trendinluojaksi katsottavissa vai katsotaanko hänen joka tapauksessa tuoneen tossun mukanaan ja sitten ryömivän sen alle.
Toki pojat siinä käyvät viivytystaistoa hormonipäissään. Tosiasiassahan heidän sitten on tehtävä valintansa ennen pitkää - joko luopuvat sovinismistaan sen verran, että perhehommat onnistuvat, tai sitten päätyvät katkerien kitisijöiden porukkaan, kun naiset ei ymmärrä. Eli, naisena on hyvä ehkä hiukan osoittaa myötätuntoa valinnan vaikeuden tähden, mutta toisaalta ei kovin pitkään voi jäädä katselemaan jos miehen mielestä mitään valitsemista ei edes ole. Koska silloin on selvää, että mies tulee jatkossakin valitsemaan mitä tahansa muuta kuin perheen edun, kun vähänkään ahdistaa. Sitten juostaan oman navan perässä huustuuttiin saakka.
Oli miten oli, miehenalulle on jonkun kerrottava, että kenen tahansa naisen on hyvin vaikea sietää roolia, johon kaveriporukan edessä hänet yritetään varoittamatta tunkea. Ja että jotain kompromissintapaista on jaksettava miettiä. Mutta ehkä ensimmäseksi olisi nyt pariskunnan syytä keskustella rauhallisesti siitä, mitä tulkintoja kumpikin teki, ennen kuin kukaan lähti ulos.
Öööh tuommoiseen analyysiin päädyit TAVALLISESTA RYYPPYILLASTA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon riippuu siitä, mikä on poikaystävän rooli kaveripiirissään. Eli onko hän trendinluojaksi katsottavissa vai katsotaanko hänen joka tapauksessa tuoneen tossun mukanaan ja sitten ryömivän sen alle.
Eli, naisena on hyvä ehkä hiukan osoittaa myötätuntoa valinnan vaikeuden tähden, mutta toisaalta ei kovin pitkään voi jäädä katselemaan jos miehen mielestä mitään valitsemista ei edes ole. Koska silloin on selvää, että mies tulee jatkossakin valitsemaan mitä tahansa muuta kuin perheen edun, kun vähänkään ahdistaa. Sitten juostaan oman navan perässä huustuuttiin saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: Älä auo päätäsi muille, jos et keksi tarpeeksi tehokkaita vasta-argumentteja puolustukseksi. Jos et koko iltana muutenkaan puhunut juuri mitään, miksi sinun piti mennä niin hanakasti puuttumaan tuohon? Nostiko sisäinen feministi päätään?
Tuo oli ensimmäinen puheenaihe josta koin tietäväni jotain, kun puhe oli naisesta. Muuten illan aikana aiheet pyörivät lähinnä miesten jutuissa; autoissa, kaljassa, insidevitseissä jne. Ap
Ap, tässä taisi nyt törmätä useampikin ilmiö päinyhteen. Löit nenäsi kipeästi sovinismiin. Terapiakulttuurin ja lapsikeskeisen kasvatuksen myötä on noussut uusi naispolvi, jotka osaavat vaatia mieheltä enemmän, enkä minä osaa sitä pahana pitää. Mutta sovinismin ytimessä on juuri tuo juttu, että vaikka kotona oltaisiin miten tasa-arvoisia, niin kun nuori mies vie sinut tutustumaan laumaansa, tilanne on toinen. Hän taantuu ja vaatii sinua ymmärtämään, että hän menettää kasvonsa jos et tajua paikkaasi naisena kuviossa. Hän on sitten lopun ikäänsä kavereiden silmissä tohvelisankari. Luulen, että melkein kaikissa miehissä sovinismia on sen verran, etteivät ole tälle jutulle immuuneja. Vaikka uskaltaisivat viedä suulaan tyttöystävän näytille, niin luottavat tämän sosiaalisiin taitoihin, että ettei tämä sitten möhli heittäytymällä muita ylemmäksi ottamalla nokkiinsa olemattomista.
Jos vielä ollaan niin nuoria ja työväenluokkaisia, että kalja ja autot ovat hohdokkuuden huippu, teidän välillenne aukesi myös luokkakuilu. Naiset ovat keskimäärin paljon keskiluokkaisempia olentoja. Poikaystäväsi on nyt luultavasti loukkaantunut siitäkin, ettet ymmärrä, miten paljon porukka jo jousti takiasi pitäessään päänsä kiinni naisjutuista, ainakin siihen asti kunnes mäjähti.
Jos haluatte jatkaa suhdetta, taitaisi olla tarpeen molemmille pieni kasvaminen. Odotitte molemmat toisiltanne tavallistakin enemmän, koska tilaisuus oli niin tärkeä, ja siksi putositte korkeammalta oksalta kuin toinen ymmärtääkään - ja nyt on kipeinä molemmilla sekä nokka että pyrstö. Sinä voit miettiä, minkä tyyppisten asioiden takia toisen pettymys käytökseesi oli niin raju, hänhän otti ison riskin kavereiden edessä ja kokee antaneensa luottamustehtävän. Olit ikään kuin hänen äitinsä, ja hän uskaltautuu tuomaan kavereita kotiin kylään - täysin unohtaen, että oikeastihan tilanne oli toisin päin.
Miehenalun taas on syytä opetella kompromissinhakua ja rohkaistumista, jotta hän pystyy luovimaan laumassaan ja ottamaan sinut samaan aikaan huomioon. Tosin, se voi olla vaikeaa. Voi olla, että hän ei olisi edes kehdannut istua hetkeäkään vieressäsi jutellen sinulle, koska pelkäsi sen näyttävän elvistelyltä toisten edessä. Jos hänen logiikkansa on tuo, hän ei ymmärrä että oikeasti toiset olisivat ehkä kuitenkin arvostaneet hänen miehistymistään, jos hän olisi onnistunut huomioimaan sinuakin. Paljon riippuu siitä, mikä on poikaystävän rooli kaveripiirissään. Eli onko hän trendinluojaksi katsottavissa vai katsotaanko hänen joka tapauksessa tuoneen tossun mukanaan ja sitten ryömivän sen alle.
Toki pojat siinä käyvät viivytystaistoa hormonipäissään. Tosiasiassahan heidän sitten on tehtävä valintansa ennen pitkää - joko luopuvat sovinismistaan sen verran, että perhehommat onnistuvat, tai sitten päätyvät katkerien kitisijöiden porukkaan, kun naiset ei ymmärrä. Eli, naisena on hyvä ehkä hiukan osoittaa myötätuntoa valinnan vaikeuden tähden, mutta toisaalta ei kovin pitkään voi jäädä katselemaan jos miehen mielestä mitään valitsemista ei edes ole. Koska silloin on selvää, että mies tulee jatkossakin valitsemaan mitä tahansa muuta kuin perheen edun, kun vähänkään ahdistaa. Sitten juostaan oman navan perässä huustuuttiin saakka.
Oli miten oli, miehenalulle on jonkun kerrottava, että kenen tahansa naisen on hyvin vaikea sietää roolia, johon kaveriporukan edessä hänet yritetään varoittamatta tunkea. Ja että jotain kompromissintapaista on jaksettava miettiä. Mutta ehkä ensimmäseksi olisi nyt pariskunnan syytä keskustella rauhallisesti siitä, mitä tulkintoja kumpikin teki, ennen kuin kukaan lähti ulos.
JIIHAA! Sellaset feministipsykoosit.
Ap, tässä taisi nyt törmätä useampikin ilmiö päinyhteen. Löit nenäsi kipeästi sovinismiin. Terapiakulttuurin ja lapsikeskeisen kasvatuksen myötä on noussut uusi naispolvi, jotka osaavat vaatia mieheltä enemmän, enkä minä osaa sitä pahana pitää. Mutta sovinismin ytimessä on juuri tuo juttu, että vaikka kotona oltaisiin miten tasa-arvoisia, niin kun nuori mies vie sinut tutustumaan laumaansa, tilanne on toinen. Hän taantuu ja vaatii sinua ymmärtämään, että hän menettää kasvonsa jos et tajua paikkaasi naisena kuviossa. Hän on sitten lopun ikäänsä kavereiden silmissä tohvelisankari.
Vierailija kirjoitti:
Öööh itselläni on paha paniikkihäiriö/luonnevika
Kun olen superahdistunut saatan huutaa vastaantulijalle esim: ootpa läski!
Kohtaus loppuu itkukohtaukseen.
Tunnin päästä häpeän..mutta kohtausta ei voi hillitä.
Valitettavasti stressi ja taloudellinen paine ovat tuoneet minulle tälläisen vamman:(
Noin paha kohtaus on kahdesti kuussa.
Perun sanani
luettuani kommentteja, koen olevani
täysin normaaöi täyspäinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Öööh itselläni on paha paniikkihäiriö/luonnevika
Kun olen superahdistunut saatan huutaa vastaantulijalle esim: ootpa läski!
Kohtaus loppuu itkukohtaukseen.
Tunnin päästä häpeän..mutta kohtausta ei voi hillitä.
Valitettavasti stressi ja taloudellinen paine ovat tuoneet minulle tälläisen vamman:(
Noin paha kohtaus on kahdesti kuussa.
Miten kehtaat väittää tuota paniikkikohtaukseksi.
En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap
Alue: Aihe vapaa
Oletteko AP jutelleet miehen kanssa tapahtuneesta? Vai joko olette eronneet?