Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tarkoitin "pään aukomisella", ettei kannata esittää fiksua ja päteä, jos sitten pahoittaa mielensä sinänsä ihan asiallisesta vastauksesta. Enkä minä huomannut mitään "vittuilua" siinä miehen kaverin vastauksessa. Jos ottaa kaiken noin kirjaimellisesti, että ihan itkemään pitää ruveta niin ehkä parempi tosiaan olla hiljaa.

No tuohan on vain reaktio. Sillehän ei mitään oikein voi. Varsin tyypillistä, jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, että ahdistus näkyy itkuiluna. Se on siis kyseisen sairauden mahdollinen oire. Esim. ethän syyttäisi jotakuta siitä, että "pitää ruveta liiallisesti hikoilemaan", jos hän ei yksinkertaisesti voi tuolle fyysiselle reaktiolleen mitään? Ap teki oikeastaan sen, mitä voi eli poistui tilanteesta sivummalle rauhoittumaan. Itselläkin ahdistus näyttäytyy itkuiluna, ja oikeastaan toivon, että siihen ei reagoida sen kummemmin. Rauhoitun nopeammin, jos siitä ei tehdä "numeroa". 

Sitä tosin en ymmärrä, että jos hän tietää kumppaninsa masennuksesta, niin miksi ei ole miettinyt, että samalla lailla miehelle on kyseinen tilanne voinut olla henkisesti kuluttavaa ja ahdistavaa. Luulisi, että he ymmärtäisivät toistensa näkemyksiä paremmin sairauksiensa johdosta, mutta näköjään molemmilla vaikeuksia asettua toisen osapuolen asemaan.

Miksi pitää sitten kommentoida yhtään mitään, jos alkaa itkemään jo siksi, että joku vastaa siihen kommenttiin jollain tavalla? Ja mitä siihen olisi pitänyt vastata, että sitä itkua ei olisi tullut? 

Totta kai voi kommentoida. Eihän siitä mitään tule, jos ahdistusta kärsivä viettää aikaa vain neljän seinän sisällä tai sitten tavatessaan ei uskalla sanoa yhtään mitään. Asioiden välttely vain pahentaa tilannetta. Nimenomaan pitää olla rohkea ja altistaa itseään tilanteille, joissa kohtaa muita ihmisiä. Toki kohtaamisia helpottaisi, jos muut osapuolet olisivat sen verran tiedostuneita, että ymmärtäisivät, joillakin ihmisillä olevan tällaista ahdistusta sosiaalisiin tilanteisiin liittyen. Eli ei tapahtuisi ylireagointia puolin ja toisin.

Lähinnä tuossa on vain se, että ap:n pitäisi tämä oma oireensa myös tunnistaa eikä syyttää siitä muita kuten nyt kävi. Eli itse ainakin tajuan, että se minun ahdistusreaktioni ei johdu muista ihmisistä, vaan siitä sairaudesta. Eli pidän sen itsellä mielessä, että pitää heti kyseenalaistaa, jos vetää automaattisesti johtopäätöksiä, että paha olo johtuu muista ihmisistä. Itseä pitää muistutella siitä sairaudesta (tämä reaktioni on oire!) ja pohtia, että miten se tilanne nyt menikään ennen kuin tuomitsee muut. Nyt ap heijastelee omia reaktioitaan liian kerkeästi muihin, ja vasta tuomion jo tehtyään alkaa miettiä, että reaktiot voivatkin johtua omasta ahdistuksesta ja siihen liittyvistä ylitulkinnoista eikä niiden muiden ihmisten käytöksestä. Ja se kyseenalaistaminenkin tapahtui vasta, kun osa palstalaisista otti tämän esille. Mutta aina ei ole ihmisiä kyseenalaistamassa ja antamasta toista näkökulmaa eli sen omien reaktioiden kyseenalaistamisen pitäisi tapahtua itsenäisesti. Sitä pitää harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta. 

Olen itse käynyt tuon saman ujousvaiheen läpi, ja se oli kauheaa. Juuri läheisten kiusaamisen ja tuen puutteen takia olin ongelmissa, mutta siihen auttoi rutka elämänmuutos; Nykyisin en voisi kuvitellakaan olevani tuossa asemassa, joka odottaa lupaa puhua ja luimii seiniä pitkin. 

Ap:lle antaisin ohjeeksi käydä tuota itselleen läpi, mutta sinuna jättäisin tuollaisen miehen. Hän ei ole arvoisesi, jos jättää sinut yksin parvekkeelle eikä edes yritä selvittää asiaa kanssasi. 

Mies oli kännissä? mitä selität???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta. 

Olen itse käynyt tuon saman ujousvaiheen läpi, ja se oli kauheaa. Juuri läheisten kiusaamisen ja tuen puutteen takia olin ongelmissa, mutta siihen auttoi rutka elämänmuutos; Nykyisin en voisi kuvitellakaan olevani tuossa asemassa, joka odottaa lupaa puhua ja luimii seiniä pitkin. 

Ap:lle antaisin ohjeeksi käydä tuota itselleen läpi, mutta sinuna jättäisin tuollaisen miehen. Hän ei ole arvoisesi, jos jättää sinut yksin parvekkeelle eikä edes yritä selvittää asiaa kanssasi. 

Mies oli kännissä? mitä selität???

Ap tässä.Missä olen väittänyt mieheni olevan humalassa?

Kaikki oltiin selvinpäin, vissyä juotiin ja virsiä veisattiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.

Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap

Äkkiseltään minusta kuulostaa, että tulkitsit tuon kaverin reaktion ihan suotta ivalliseksi ja sinua kohtaan vihamieliseksi. Ennemminkin ajattelisin, näin tilannetta näkemättömänä, että naurahtamalla kaveri ajatteli suhtautuvansa sanomaasi, noh, kaverillisesti, ja että iva ei kohdistunut sinuun vaan siihen ex-naiseen.

Silti miehen käytös ei kuulosta oikealta, kun hän jättää sinut yksin, eikä välitä vaikka itket, kun ollaan yhdessä lähdetty johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa jutustelua SELVINPÄIN?

paniikkihäiriölääkkeitä syövän ei kuuluisi juoda alkoholia.

Missä vaiheessa sanoin syöväni lääkkeitä tai juoneeni alkoholia tuona iltana? Ap

Tuota noin. Älä viitsi hyökätä, provosoit sillä toisia, turhaan jos se ei ole tarkoituksesi.

Kyselet jatkuvasti, onko liikaa vaadittu se ja tämä. Voi olla. Ihan varmasti on liikaa vaadittu, että jokaisen pitäisi lukea satoja viestejä eestaas tarkistaakseen, mitä olet sanonut ja mitä et. Onko sinulla oikeasti vaikeuksia katsoa asioita toisten kannalta?

Ap:lle vinkiksi, ei kannata koskaan olettaa ja odottaa muilta ihmisiltä mitään. koska ihmiset ei osaa lukea ajatuksia. Jos oletat ja odotat että poikaystävä tulee nyt lohduttamaan ja halailemaan ja kannustamaan mielessäsi, se ei tarkoita suoraan sitä että poikaystävä ajattelisi samoin tai osaisi toimia just niin kuin mielessäsi sä ajattelet. Kommunikointi! kerro mitä haluat! älä odota ja oleta. Se on a ja o ihmissuhteissa. Toki toiset ovat huomaavaisempia ja tajuavat pienemmät merkit helpommin kuin toiset, mutta esim. tommosiessa ryhmätilanteessa jossa keskittyminen heittelee keskustelun lomassa muutenkin, ei sellaisi pieniä vihjauksia välttämättä kukaan huomaa. muutenkin vihjailu on naisilla ongelma, sanokaa suoraan mitä haluutte?! ei miehet aina huomaa vihjailuja - ja sitten petytte ja suututte. Itse olen tämänkin kantapään kautta oppinut. En enää oleta mitään, toki yllätyn aina positiivisesti jos toinen on huomaavainen tai osaakin just tietyssä hetkessä toimia hyvin, mutta en todellakaan odota että se tapahtuisi automaattisesti ja aina. Jos taas tarvitsen huomiota, niin kerron sen. Tuossa tilanteessa olisin voinut esim. pyytää että poikaystävä halaa sua hetken, jonka jälkeen oisin ollut hetken rauhassa ja mennyt takaisin. Jos muut ois ihmetelleet mitä nyt, oisin vain maininnut että anteeksi, mutta tuli huono olo ja ahdistuin, mutta nyt kaikki on ok, jatkakaa! tms. 

Puhun nyt ehkä liian suoraan, mutta kuulostat kamalan rasittavalta tapaukselta, ap. Ehkä ette sovi miehenne kanssa yhteen.

Kun olen mieheni ja hänen kavereidensa kanssa istumassa iltaa, en todellakaan odota että jutut olisivat juuri minulle suunnattuja, tai että mieheni palvoisi maata jalkojeni alla illan ajan. Sinua harmittaa, kun miehesi ei nostanut sinua jalustalle vaan vietti normaalin illan kavereidensa kanssa. Et voi ikuisesti uhriutua ja vedota mielenterveytesi häiriöihin; sinun on otettava vastuu omasta elämästäsi ja harjoitella niitä sosiaalisia tilanteita. Siten miehesi ei enää tarvitse kannatella sinua sosiaalisissa tilanteissa, eikä sinun tarvitse sellaista häneltä edellyttää.

Jokaikisestä pikkuasiasta itkevät ihmiset ovat raskasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vain voi olla liioiteltua. Rähjääminen, erolla uhkailu, totaalinen ignooraaminen jne. Mikä vain. Rähjäys olikin sitä, että ei ollut samaa mieltä ap:n kanssa illan kulusta vaan piti tämän käytöstä epäkohteliaana ja toi sen esille. Erolla uhkailu sitä, että hän itse on miettinyt, että onko järkeä jatkaa suhdetta vai ei, ja ap:n lähtö mitään sanomatta toi tämän epäilyksen taas esille. Ignooraus sitä, että keskusteli muiden kanssa eikä antanut yhtä paljon huomiota kuin kahden kesken. Mistä sen tietää?

Jos ap liioittelee joistakin asioista, voi hän liioitella myös muista asioista, kuten poikaystävän käytöksestä. Ja kuten monet ovat tuoneet esille, niin mehän ei tiedetä, kuinka paljon tällaisia tilanteita, joissa ap ylitulkitsee, on ollut. Se voi vaikuttaa siihen, kuinka ymmärtäväinen poikaystävä on ollut ap:n käytöstä kohtaan tuossa tilanteessa. Jos ap on aikaisemminkin ylitulkinnut muiden käytöksen ilkeäksi ja vain lähtenyt ilmoittamatta kotiin tai tehnyt muuta vastaavaa, niin ehkä tämä oli jonkinlainen turhautuminen tuonlaiseen käytökseen poikaystävän taholta. "Tällä kertaa en mene tuohon touhuun mukaan, vaan jään ystävieni kanssa." Ei voi tietää.

Mutta itsellä ainakin herää epäilykset siinä vaiheessa muitakin tarinan osasia kohtaan, jos huomaan, että henkilö vääristelee itsensä eduksi joitakin kohtia, kuten nyt vaikkapa noiden kavereiden käytöstä. Silloin alan epäilemään, että ehkä poikaystäväkään ei käyttänyt yhtä törkeästi, vaan myös hänen käytöksensä esitetään huonommassa valossa kuin se olikaan.

Vähän hätäisesti nyt vedät johtopäätöksiä. Ap ilmoitti aloituksessaan asian niin kuin hän sen koki, ei sitä voida pitää "itsensä eduksi vääristelynä". Ei ap olisi alkanut itkemään, jos ei olisi kokenut tulleensa nöyryytetyksi ja hylätyksi. Kaiken kukkuraksi tuo kaverin kommentti saattoi ihan oikeasti olla kettuilua, eli se ei välttämättä ole vain ap:n päässä tapahtunutta ylitulkintaa. 

Kyllä voi sanoa, että vääristeli tilannetta tulkinnassaan. Aloitus oli ap:n tulkinta tilanteesta, jota värittivät hänen omat tuntemuksensa. Hän ei vielä siinä vaiheessa pohtinut, että omat epävarmuuden tunteet ovat ehkä vaikuttaneet siihen, miten hän näkee muiden käytöksen. Hän vain ilmoitti, että kaverit ivailivat, vittuilivat ja poikaystävä nöyryytti. Myöhemmin hän kertoi, mitä poikaystävän kaveri oli puhunut, mitä itse kommentoi tähän ja mitä kaveri vastasi tähän. Sen perusteella monet vetivät johtopäätöksen, että ap on ylitulkinnut tilannetta ja vetänyt ehkä perusteetta liian negatiivisia johtopäätöksiä ja lopulta ap itsekin sen myönsi, että näin on ollut. Jos siis ap ylitulkitsi, kärjisti ja veti negatiivisia johtopäätöksiä kavereista, niin eikö se muka ole mahdollista, että hän toimi samoin poikaystävänsä kohdalla?

Miten sinä, joka et ole ollut paikalla, voit sanoa että tilannetta on liioiteltu tai vääristelty?

Koska ap itse myönsi, että "varmasti olen ylitulkinnut".

Eli AP:n havainnot ovat silloin oikeita ja niihin voi luottaa kun ne myötäilevät sinun näkemyksiäsi? Miten voimme olettaa, että AP:n tulkinta tilanteesta nyt jälkikäteenkään on oikea jos emme voi luottaa ensimmäiseenkään tulkintaan? Voihan olla, että AP nyt vähättelee tilannetta saatuaan paljon viestejä ja syyttää itseään "ylitulkinnasta", vaikka aihetta ei olisi.

Kukaan meistä, joka ei ollut paikalla, ei oikeasti tiedä mitä siellä on käynyt, mitä kommunikoitu ja miten..Voimme vain mutuilla ja arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: Älä auo päätäsi muille, jos et keksi tarpeeksi tehokkaita vasta-argumentteja puolustukseksi. Jos et koko iltana muutenkaan puhunut juuri mitään, miksi sinun piti mennä niin hanakasti puuttumaan tuohon? Nostiko sisäinen feministi päätään?

Lyhyesti: tämä ei ollut ongelman ydin ja avohoito on näemmä tehonnut sinuunkin. 

Vierailija kirjoitti:

Puhun nyt ehkä liian suoraan, mutta kuulostat kamalan rasittavalta tapaukselta, ap. Ehkä ette sovi miehenne kanssa yhteen.

Kun olen mieheni ja hänen kavereidensa kanssa istumassa iltaa, en todellakaan odota että jutut olisivat juuri minulle suunnattuja, tai että mieheni palvoisi maata jalkojeni alla illan ajan. Sinua harmittaa, kun miehesi ei nostanut sinua jalustalle vaan vietti normaalin illan kavereidensa kanssa. Et voi ikuisesti uhriutua ja vedota mielenterveytesi häiriöihin; sinun on otettava vastuu omasta elämästäsi ja harjoitella niitä sosiaalisia tilanteita. Siten miehesi ei enää tarvitse kannatella sinua sosiaalisissa tilanteissa, eikä sinun tarvitse sellaista häneltä edellyttää.

Jokaikisestä pikkuasiasta itkevät ihmiset ovat raskasta seuraa.

Tyypilliseen tapaan vedetään ääripäästä toiseen. Ei ap halunnutkaan varmaan että maata palvottaisiin jalkojen alla vaan ihan normaaleja käytöstapoja. Siinä on vissiin ero. Olen itse ollut tuollaisen tyypin kanssa, joka unohti minut kun kavereita oli läsnä. Sitten tapasin nykyisen mieheni, joka kohtelee minua kuin ihmistä vaikka paikalla olisi kuka vain. 

Jotkut miehet ihan puolitarkoituksella kohtelee puolisoaan kuin jotain alamaista tai ihan kuin he häpeäisivät puolisoaan; puoliso ei saa näkyä, kuulua tai olla yhtään mitään koska miestä hävettää. Ja tadaa mitä tää kertoo miehestä itsestään eikä puolisosta. Olen kokenut noi melkein kaikki, ja olen nähnyt miehen joka jumaloi minua kaikkien nähden ja sen jälkeen miehen joka piilovittuili joka asiasta kaikkien kuullen kun kotona ei sana mennyt perille (eli kun kotona uskalsin laittaa hanttiin niin kokeili kuin uhmaikäinen rajojaan sitten julkisella paikalla) Ymmärsin aikojen saatossa, että se kertoo paljon puolisosta miten hän kohtelee minua kotiseinien sisä sekä ulkopuolella. Paljon. 

Helpottaa huomattavasti , jos ei analysoi kaikkea puhki ja lakkaa kaivamasta piilomerkityksiä , oli vastapuoli mies, nainen, anoppi, äiti tai satunnainen kulkija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun nyt ehkä liian suoraan, mutta kuulostat kamalan rasittavalta tapaukselta, ap. Ehkä ette sovi miehenne kanssa yhteen.

Kun olen mieheni ja hänen kavereidensa kanssa istumassa iltaa, en todellakaan odota että jutut olisivat juuri minulle suunnattuja, tai että mieheni palvoisi maata jalkojeni alla illan ajan. Sinua harmittaa, kun miehesi ei nostanut sinua jalustalle vaan vietti normaalin illan kavereidensa kanssa. Et voi ikuisesti uhriutua ja vedota mielenterveytesi häiriöihin; sinun on otettava vastuu omasta elämästäsi ja harjoitella niitä sosiaalisia tilanteita. Siten miehesi ei enää tarvitse kannatella sinua sosiaalisissa tilanteissa, eikä sinun tarvitse sellaista häneltä edellyttää.

Jokaikisestä pikkuasiasta itkevät ihmiset ovat raskasta seuraa.

Tyypilliseen tapaan vedetään ääripäästä toiseen. Ei ap halunnutkaan varmaan että maata palvottaisiin jalkojen alla vaan ihan normaaleja käytöstapoja. Siinä on vissiin ero. Olen itse ollut tuollaisen tyypin kanssa, joka unohti minut kun kavereita oli läsnä. Sitten tapasin nykyisen mieheni, joka kohtelee minua kuin ihmistä vaikka paikalla olisi kuka vain. 

Jotkut miehet ihan puolitarkoituksella kohtelee puolisoaan kuin jotain alamaista tai ihan kuin he häpeäisivät puolisoaan; puoliso ei saa näkyä, kuulua tai olla yhtään mitään koska miestä hävettää. Ja tadaa mitä tää kertoo miehestä itsestään eikä puolisosta. Olen kokenut noi melkein kaikki, ja olen nähnyt miehen joka jumaloi minua kaikkien nähden ja sen jälkeen miehen joka piilovittuili joka asiasta kaikkien kuullen kun kotona ei sana mennyt perille (eli kun kotona uskalsin laittaa hanttiin niin kokeili kuin uhmaikäinen rajojaan sitten julkisella paikalla) Ymmärsin aikojen saatossa, että se kertoo paljon puolisosta miten hän kohtelee minua kotiseinien sisä sekä ulkopuolella. Paljon. 

Totta, tuollainen onkin perseestä ja moisista muusinuijista kannattaa hankkiutua äkkiä eroon. Mutta mikään ap:n kirjoituksessa ei viitannut henkisesti pahoinpitelevään mieheen. Ap seisoi yksin itkemässä terassilla, kun mies ei puolustanutkaan häntä normaalissa keskustelussa, jossa ap:lle sanottiin vähän vastaan. Ei niin olisi kukaan muukaan normaali ihminen tehnyt. Jos ei kestä tavallista keskustelua jossa ketään ei kohdella silkkihansikkain, kannattaa ehkä pysytellä kotona.

/289

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.

Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap

Et voi olla tosissasi! Tämäkö on mielestäsi vit.tuilua? Ja kun miehesi nauraa tuolle asialle niin se on nöyryyttämistä ja nolaamista? Kun tuollaiselle nauretaan niin siinä nauretaan sille hullulle eksälle, ei sinun kommentille.

Ihan ymmärrettävää mieheltä hermostua kun pilaat hänen odottamansa illan tuollaisen takia. 

Porukka alkoi nauraa vasta siinä kohtaa, kun kaveri vastasi kommenttiini ja nauroi sille. Siitä voi päätellä, etteivät nauraneet exälle vaan minun ilmeisesti typerälle kommentilleni siitä, että kannattaisi estää exän numero jos kerran häiriköi. Ap

Olen miettinyt tätä viestiäsi. Ei siitä voi päätellä tuota, tai siis toki voi yrittää, mutta altistuu päättelemään väärin. Nauruakin voi olla vaikea tulkita. Se voi samaan aikaan olla hyväntahtoista ja jopa kannattelevaa ja kohteliasta sinun suuntaasi, mutta siinä on kitkerä sävy koska on nähty kaverin ahdistuksen pahenevan kuukausitolkulla myllytyksessä. Luultavimmin eivät nauraneet eksällekään niinkään kuin tilanteen ahdistavuudelle, ja tarkoitus oli huojentua yhdessä. Tilanteessasi olisin itse tulkinnut, että he olivat hiljaa ensin pelätessään loukkaavansa kaveria jos nauravat ystävällisesti sinun kommentillesi suoraan, osoittaen siten että ovat noteeranneet sanomasi. Ensin piti tarkistaa, ottaako kaveri itseensä ja pidättelivät henkeä. Koska on vaikeaa heittää kommenttisi ilman, että siinä olisi opettavainen tai muuten törppö sävy. Sekin voi olla, että äänesi oli kireä koska olit jo hämmentynyt ja loukkaantunut poikaystävän eriseuraisuudesta. Eli kaverin kommentti kirvoitti naurut, koska oltiin ilahtuneita ettei hän sanonut sinulle kärkevästi. Tai jotenkin muuten, ei voi tietää. Monta on mahdollisuutta, mitä tilanteessa tapahtui. Joten lähtökohtaisesti olisi hyvä olettaa toisten tarkoittavan hyvää tai että rapatessa roiskuu.

Sosiaalisissa tilanteissa lopulta on aika vaikeaa osata olettaa toisten tarkoitus hyväksi kun samaan aikaan pitäisi myös pystyä oikeasti arvioimaan, mikä oli tarkoitettu piikiksi. Sitähän tutustumiskeskusteluissa usein myös mitataan - pystyykö luottamaan etteivät toiset pure liian lujaa samaan aikaan kun kykenee siinä tapauksessa ärähtämään jos innostuvat liikaa, mutta ei ärähdä liian lujaa. Eli mitataan sitä, miten tärkeän roolin laumassa tulijalle voi antaa - minkälainen tunne-elämä ja ymmärryskyky tulijalla on. Mutta jos tilanne on alun perin se, että tulijalla on vaikeuksia luottaa toisiin, tulkita tilanne oikein päin ja arvioida vakavuusaste, ja että vielä osaa antaa takaisin riittävän miedosti ja toipua nujuutuksesta -no, siinä on paljon taitoja, jotka sujuvat huonommin tai paremmin.

Poikaystäväsi ei mahdollisesti lojaalisuudesta sinua kohtaan ole informoinut muita tilanteestasi, joten sinua ei osattu varoa tarpeeksi. Aika harva on niin taitava sosiaalisesti, että osaa ja huomaa kännissä hyvitellä sinua jos

sinulla selkäkarvat kulkeekin yllättäen eri suuntaan kuin muilla. Joku kuitenkin osasi. Mutta sillä jollakulla ei ollut henkilökohtaista ärtymystä sinua vastaan. Kuten poikaystävällä siinä tlanteessa oli.

Kertoisitko ap, pystyttekö te oikeasti puhumaan rakentavasti tästä? Voiko terapeutti auttaa? Vai oletko niin ahdistunut saamastasi palautteesta, ettet pysty ammentamaan siitä mitään?

Kyllä sinä nolasit ja nöyryytit miehen kavereiden edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vain voi olla liioiteltua. Rähjääminen, erolla uhkailu, totaalinen ignooraaminen jne. Mikä vain. Rähjäys olikin sitä, että ei ollut samaa mieltä ap:n kanssa illan kulusta vaan piti tämän käytöstä epäkohteliaana ja toi sen esille. Erolla uhkailu sitä, että hän itse on miettinyt, että onko järkeä jatkaa suhdetta vai ei, ja ap:n lähtö mitään sanomatta toi tämän epäilyksen taas esille. Ignooraus sitä, että keskusteli muiden kanssa eikä antanut yhtä paljon huomiota kuin kahden kesken. Mistä sen tietää?

Jos ap liioittelee joistakin asioista, voi hän liioitella myös muista asioista, kuten poikaystävän käytöksestä. Ja kuten monet ovat tuoneet esille, niin mehän ei tiedetä, kuinka paljon tällaisia tilanteita, joissa ap ylitulkitsee, on ollut. Se voi vaikuttaa siihen, kuinka ymmärtäväinen poikaystävä on ollut ap:n käytöstä kohtaan tuossa tilanteessa. Jos ap on aikaisemminkin ylitulkinnut muiden käytöksen ilkeäksi ja vain lähtenyt ilmoittamatta kotiin tai tehnyt muuta vastaavaa, niin ehkä tämä oli jonkinlainen turhautuminen tuonlaiseen käytökseen poikaystävän taholta. "Tällä kertaa en mene tuohon touhuun mukaan, vaan jään ystävieni kanssa." Ei voi tietää.

Mutta itsellä ainakin herää epäilykset siinä vaiheessa muitakin tarinan osasia kohtaan, jos huomaan, että henkilö vääristelee itsensä eduksi joitakin kohtia, kuten nyt vaikkapa noiden kavereiden käytöstä. Silloin alan epäilemään, että ehkä poikaystäväkään ei käyttänyt yhtä törkeästi, vaan myös hänen käytöksensä esitetään huonommassa valossa kuin se olikaan.

Vähän hätäisesti nyt vedät johtopäätöksiä. Ap ilmoitti aloituksessaan asian niin kuin hän sen koki, ei sitä voida pitää "itsensä eduksi vääristelynä". Ei ap olisi alkanut itkemään, jos ei olisi kokenut tulleensa nöyryytetyksi ja hylätyksi. Kaiken kukkuraksi tuo kaverin kommentti saattoi ihan oikeasti olla kettuilua, eli se ei välttämättä ole vain ap:n päässä tapahtunutta ylitulkintaa. 

Kyllä voi sanoa, että vääristeli tilannetta tulkinnassaan. Aloitus oli ap:n tulkinta tilanteesta, jota värittivät hänen omat tuntemuksensa. Hän ei vielä siinä vaiheessa pohtinut, että omat epävarmuuden tunteet ovat ehkä vaikuttaneet siihen, miten hän näkee muiden käytöksen. Hän vain ilmoitti, että kaverit ivailivat, vittuilivat ja poikaystävä nöyryytti. Myöhemmin hän kertoi, mitä poikaystävän kaveri oli puhunut, mitä itse kommentoi tähän ja mitä kaveri vastasi tähän. Sen perusteella monet vetivät johtopäätöksen, että ap on ylitulkinnut tilannetta ja vetänyt ehkä perusteetta liian negatiivisia johtopäätöksiä ja lopulta ap itsekin sen myönsi, että näin on ollut. Jos siis ap ylitulkitsi, kärjisti ja veti negatiivisia johtopäätöksiä kavereista, niin eikö se muka ole mahdollista, että hän toimi samoin poikaystävänsä kohdalla?

Miten sinä, joka et ole ollut paikalla, voit sanoa että tilannetta on liioiteltu tai vääristelty?

Koska ap itse myönsi, että "varmasti olen ylitulkinnut".

Eli AP:n havainnot ovat silloin oikeita ja niihin voi luottaa kun ne myötäilevät sinun näkemyksiäsi? Miten voimme olettaa, että AP:n tulkinta tilanteesta nyt jälkikäteenkään on oikea jos emme voi luottaa ensimmäiseenkään tulkintaan? Voihan olla, että AP nyt vähättelee tilannetta saatuaan paljon viestejä ja syyttää itseään "ylitulkinnasta", vaikka aihetta ei olisi.

Kukaan meistä, joka ei ollut paikalla, ei oikeasti tiedä mitä siellä on käynyt, mitä kommunikoitu ja miten..Voimme vain mutuilla ja arvailla.

Nooh, kyllähän siitä voi päätellä jotain, jos aloitus on hyvin kärkevä ja leimaava muita kohtaan, että silloin se tosiaan sisältää niitä omia tunnereaktioita, jotka vaikuttavat tilanteen arvioimiseen. Jos sulla on hyvin negatiivinen olo jostakin tilanteesta, niin silloin näet muiden ihmisten käyttäytymisen yksiselitteisesti kauheana ja on vaikea tarkastella asiaa moniulotteisemmin. Sitä jotenkin sokaistuu eikä osaa ajatella asiaa muiden näkökulmasta, kun oma paha olo on päällimmäisenä mielessä. Se on ihan luonnollista, mutta kun vuorovaikutustilanteet eivät ole niin yksipuolisesti meneviä. Monesti ihmiset käsittävät toisiaan väärin. Ja jos ihan vain selittää auki tilanteen ilman, että liittää siihen omia negatiivia tuntemuksia, niin silloin näkee ne muut vaihtoehtoiset tulkintatavat paremmin. Eli miltä se on voinut vaikuttaa toisista osapuolista. Oliko tilanne sitten kuitenkaan muiden puolelta niin pahantahtoinen? Ja onko oma käyttäytyminen ehkä myös vaikuttanut tilanteeseen? Kyllä mä itse luottaisin enemmän ihmisen mielipiteeseen silloin, kun hän on lopulta tarkastellut asiaa eri näkökantilta kuin silloin, kun se sisältää vain sen oman tunnereaktion ja sen perusteelta tehdyn arvion tilanteesta.

Eli kun pyydetään yksinkertaisesti kertomaan läpi, mitä tapahtui niin huomataan, että tilanne ei ollutkaan niin selkeä ja yksiselitteisesti tulkittavissa. Esim. ap:n tilanne:

1. miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin

vrt.

2. miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi, ettei se mitään auta. 

--> Ap:n ensimmäinen versio tapahtumista sisältää hänen oman tulkintansa tilanteesta. Hän tuo esille, että kaveri nauroi ivallisesti ja vittuili takaisin. (Vittuiliko ap siis ensin miehelle btw? Se selittäisi, miksi ap ajattelee miehen vittuileen takaisin, jos teki ensin itse niin. Monesti muiden tulkitaan käyttäytyvän niin, kuten itse käyttäytyy)

--> Ap:n toinen versio on vain ja ainoastaan kuvaus siitä, mitä tapahtui ilman omia tulkintoja. Se tuo esille sen, että vuorovaikutustilanteet ovat tulkinnanvaraisia. Tässä vaiheessa monet kertoivat, että olisivat tulkinneet tilanteen eri tavalla eivätkä kokeneet, että vastaus oli automaattisesti hyökkäys ap:ta vastaan, vaan viittasikin entiseen tyttöystävään. Lisäksi tuli esille se, että osa olisi ajatellutkin ap:n kysymyksen olevan piikittelevä. Jos esimerkiksi poikaystävä näki tilanteen näin, niin sehän voi selittää myös hänen käyttäytymistään.

Ap, toimintatapasi muistuttaa paljon sitä mitä olen itse joskus ollut. Onneksi olen siitä hieman kasvanut.

Asioita, joita nousi tekstistäsi mieleen :

1) Miehesi ei ole huoltajasi. Vaikka aika moni taitaakin jollain tapaa hakea puolisokseen vanhempiensa kaltaisen henkilön tai sitten jonkun, joka korvaa vanhemmilta saamatonta huomiota tai käytöstä.

Oletko sitä mieltä, että suhteen tulisi olla tasavertainen? Miten itse hidastat ja edistät tätä asiaa?

2) tuli mieleen, että yritit kovasti miellyttää muita. Halusit, että sinusta pidettäisiin kun yrität keskustella mukavia ja olla mukana touhussa ja ennen kaikkea olla tasavertainen porukassa. Tämä ei toteutunut, joten yrityksesi olla muiden mielestä kiva epäonnistui. Ei siis kannata miellyttää muita tai sanoa jotain vain siksi, että muut pitäisivät sinusta. Silloin et ole enää vapaa. Et voi vapaasti puhua ja olla mitä olet. Kohtelias on hyvä olla, se on pyytteetöntä ja hyvätapaista. Silloin et hae muilta hyväksyntää.

3) miehesi ei ymmärtänyt sinua ollenkaan tässä asiassa. Siksikin hänen reaktionsa tuntui todella raadolliselta ja sydämettömältä. Koska näitte tilanteen luultavasti niin eri tavalla ei miehelläsi ollut hajuakaan mitä kamalaa kävit läpi.

Uskon, että koit tuon tilanteen hylkäämisenä ja äärimmäisen loukkaavana, koska sisälläsi oli kova hätätila ja ahdistus. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin tuntiessaan niin. Hyvä ja fiksu mies olisi kyllä käyttäytynyt ymmärtäväisemmin sinua kohtaan.

4) sun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa näistä sosiaalisen tilanteen peloistasi

5) Ero voi olla tässä tapauksessa hyväkin asia. Ainakaan elämäntilanteenne eivät taida oikein kohdata tällä hetkellä.

Ohis vähän tämä on, mutta monet kehottavat ap:n kasvattamaan itsetuntoa.

Se, mikä on ivallinen kommentti, ei tietysti ole aivan helppo määritellä. Jos on isompi porukka paikalla ja 90 % kuulijoista pitää (esim. jälkikäteen keskustellessa asiasta) jonkin kommenttia ivallisena, kai se sitä suurinpiirtein on.

Mulla on normaali itsetunto, ei sos. tilanteiden pelkoa. Silti ivalliset kommentit (muidenkin mielestä ivalliset) saa mut tolaltaan. Voin joutua poistumaan itkua nieleskellen. Sitten kyllä pian kokoan itseni ja jatkan seurustelua.

En todellakaan ole prinsessa, mutta iva aiheuttaa minussa tällaisen reaktion. Monista näkee, että kyllä ivallinen kommentti osuu ja uppoaa, mutta toisenlainen vaikutelma halutaan antaa eli että hehheh, minähän en tuosta välitä.

Oma porukkansa on ne samalla mitalla vastaavat, jotka näin menetellessään kokevat kasvonsa säilyttävän ja näennäisvahvuutta esittävät.

Täällä mennään äärimmäisyydestä toiseen. Musta on täysin normaalia, että puoliso tulee kysymään, onko kaikki kunnossa, jos seisoo yksin ulkona naama valkoisena. Ei se tarkoita sitä, että puolison pitäisi kannatella itseä sosiaalissa tilanteissa.

Ja jos rupee joskus itkettämään ja joutui poistumaan paikalta, ei ole automaattisesti mitään prinsessadiivailua. Monesti ilkeä käytös hyväksytään paremmin kuin herkkä.

Ap:n tilanteesta ei pysty kyllä sanomaan yhtään mitään.

Mutta jotenkin on kai normaali tarve olettaa, että rakastettu tulee edes hieman hoivaa tarjoamaan, edes kysymään. Voi vaikka ystävällisesti kehottaa toista lähtemään kotiin, jos toinen on pahalla mielellä, mutta välttämättä omaa iltaa ei tarvitse lopettaa, jos viihtyy.

Hieman empatiaa ja diplomatiaa.

Ap:n mies oli kohtelias kun otti tyttöystävän mukaan. Ymmärrän että kommentti pahoitti mielen, mutta ap olisi voinut koota itsensä ja sanoa hei ja lähteä kotiin ilman draamaa. Sitten kotona selittää poikaystävälle rauhallisesti, mikä meni pieleen.

Draamailu ja itku kesken muiden hauskanpidon on epäkohteliasta. Ymmärrän poikaystävän suuttumuksen.

Sosiaalisten tilojen pelkoon auttaa terapia ja harjoittelu, kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tuli mieleen oma exäni. Olen siis nainen ja exäni on exäni on mua vanhempi, ihminen joka on just sosiaalisesti rajoitttunut ja niin edelleen. Anteeksi ap, mutta sinun kaltaisesi kanssa voi elämä olla joskus tosi raskasta. Luulen, että miehesi halusi auttaa sua pyytämällä mukaan illanviettoon. Että saisit sosiaalisia kontakteja ja rohkaisua. Sitten ilta meni niinkuin meni. Miehen silmissä hän yritti sua auttaa, mutta sä vedit herneet ihan olemattomasta ja möksähdit ja häivyit paikalta sanomatta mitään. Eli myös nolasit miehesi ja jätit hänet ihmettelyjen keskelle, että mihin se naisesi häipyi ja miksi, tapahtuiko jotain? Miehesi on todennäköisesti selitellyt jotain eli laitoit hänet tilanteeseen jossa joutui keksimään uskottavia valkoisia valheita.. Siinä samalla kun itsekin oli ihan ihmeissään, että mistä nyt on kyse. Voi et uskokaan kuinka monesti itse olin vastaavissa tilanteissa. Ja sit kotona sain osakseni syyllistämistä, kun en sitä enkä tätä. Koko elämä pyöri miehen ja hänen ongelmien ja epävarmuuden ja rajoitusten ympärillä. Se oli rasittavaa. Yritin kaikkeni, tuin ja rohkaisin ja niin edelleen, mutta koskaan en osannut olla tarpeeksi. Kun oikeasti, niinkuin nyt sinäkin tunnut ajattelevan, olisi pitänyt aina tietää toisen senhetkiset ajatukset ja tunnetilat ja toimia niiden mukaan. Unohtaen täysin itsensä. Ei, ap rakas, se ei ole oimi niin. Tai voi sitä niinkin olla ja elää, mutta loppujen lopuksi se tuhoaa itseä sisältä. En suosittele kenellekän, että alkaa toisen ihmisen ehdoilla elämään. Itse ne omat rajoitteet pitää käsitellä. Tukea ja apua tarvitsee jokai.en, mutta musta tuntuu, että jotkut ihmiset käsittää ihan väärin sen, mitä se on. Se ei ole sitä, että toisen pitää mukautua just si.un asioihin, oloon ja tunteisiin unohtaen itsensä.

Ehkä ero on teille oikea ratkaisu. Mutta se, että sä pystyt jatkossa solmimaan tasaveroisen parisuhteen jonkun kanssa, vaatii, että käsittelet nuo asiasi. Opit elämään niiden kanssa löytäen ratkaisut itse, et muiden kautta. Toisen ei tarvitse eikä pidä olla sun sensorisi eikä ilmanpainemittarisi, eikä mukautua sun fiilisten mukaan. Vierellä ja tukena voi olla, mutta jos sä oikeasti haluat selvitä asioiden kanssa, sun on tehtävä se itse.

Mä olin exän kanssa 14 vuotta. Rakkaudesta. Ja kun en ymmärtänyt tuota äsken kuvailemaani ajoissa. Melkein kadotin itsenikin kun rämmin siinä suossa exäni kanssa. Jälkiviisaana, ei olisi kannattanut, mutta näillä mennä ä n. Nykyään olen ihan toisenlaisessa parisuhteessa, ja on helppo hengittää ja olla.

Uskon, että voikin olla välillä raskasta ihmisen kanssa jolla on samanlaisia ongelmia kuin minulla. Silti, hankaluudet tulevat ainakin meidän suhteessamme esiin vain, kun menemme isoon porukkaan missä on minulle tuntemattomia ihmisiä mitä on toistaiseksi sattunut hyvin vähän. Jokaisella on varmasti omat rajoitteensa eikä kukaan ole täydellinen. En kaada vastuuta ongelmistani miehelle, olen hakenut apua. Oletan kuitenkin häneltä tukea tilanteissa joiden hän tietää olevan minulle hankalia, koska uskon että on oikein odottaa kumppanilta sellaista.

Kirjoitin tänne jo aikaisemmin, että mies on itse masentunut. Hänenkin kanssaan on sen vuoksi välillä haastavaa. Mutta kenen kanssa ei? Sellaista elämä ja parisuhde on. En silti koskaan jättäisi miestä pelkojensa kanssa yksin vaan koska olen valinnut hänet, autan häntä parhaani mukaan välittävän kumppanin tavoin. Kaikkien suhteet vaikeuksista huolimatta eivät ole yhtä vaikeita kuin sinun suhteesi exäsi kanssa. Ikävää kuitenkin, että jouduit kokemaan ettet riitä. Ap

"Jouduit kokemaan ettet riitä" Ehei, ei ollut kyse minusta eikä minun kokemuksesta, vaan siitä, ettei miehelle hänen suuressa tarvitsevuudessaan mikään riittänyt.

Kyllä mä muutenkin sinun teksteistä näen valtavaa minäkeskeisyyttä. Oletko sinä ihan oikeasti ja tosissasi edes yrittänyt asettua miehesi asemaan? Miten tarina ja illan kulku menisi miehesi suusta kuultuna?

No erositteko te?