Onko sinusta outoa tai surullista jos aidosti rakastaa vain koiraansa

Minä rakastan eläimiä paljon enemmän kuin ihmisiä. Ovat vilpittömiä ja heikommassa asemassa. Rakkaus eläimiin on pyytetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan. Eläimet eivät mm. petä luottamusta tai v-ttuile tahallaan.

Eläimien kanssa ei myöskään voi jakaa ajatuksia taiteesta, tieteestä, etiikasta, kuolemasta, uskonnosta, maailmankaikkeuden olemuksesta tai elämän tarkoituksesta, vain muutamia asioita mainitakseni. Ajatus maailmasta, jossa en voisi rakastaa lajitoveria, tuntuu ihan pohjattoman yksinäiseltä.

Ja kyllä, minunkin rakkaimpani on pettänyt minun luottamukseni. Mutta ihmisien tapaan olemme voineet keskustella ja päästä asian yli.

Koirat ovat täydellisen rakkauden ruumiillistuma. Ihmiset taas päin vastoin, on melkein mahdotonta odottaa moneltakaan ihmisiltä pyyteetöntä rakkautta ilman pettymyksiä koska ihmisiltä odottaa paljon, koirilta ei voi paljoa odottaa, ovathan ne vähemmän älykkäitä ja yksinkertaisempia, siksi rakkauskin koiraan on helpompaa. Ihmisiin on vaikea luottaa heti, ei ikinä tiedä mitkä on taka-ajatukset. Koirat rakastavat ehdoitta ja ovat lojaaleja. Aina kun tulet kotiin on iloinen koira siellä vastassa. Eläimet tuovat ihan hirveästi iloa elämään. Plus se miten koira käyttäytyy on omistajan vastuulla, osasitko opettaa koiran tavoille vai et. Koiria on vaikea mistään syyttää.

Minusta on surullisempaa ettei ihmisiltä voi odottaa hirveästi tunteita takaisin. Todella monet mieluummin olettavat pahaa tai kritisoivat jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää joidenkin vastaajien tuomitsevaisuus, entä toisille ilkeily, eikö se ole sairasta? Ainakin paljon vahingollisempaa, kuin ap:n toiminta.

Ehkä olisi pitänyt kysyä ystäviltä jos olisi kaivannut sensuroituja vastauksia. Eikä esittää kysymystä tänne.

Mutta ikävää että tulee jyrkkiä mielipiteitä. Mutta ehkä se herättää AP:n, ja muutkin meistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan eläimiä paljon enemmän kuin ihmisiä. Ovat vilpittömiä ja heikommassa asemassa. Rakkaus eläimiin on pyytetöntä.

Jos mietitään lemmikkiä (tai tuotantoeläintä), niin sehän on siitetty vain miellyttämään ihmistä. Usein vielä jalostettu sairaaksi syystä tai toisesta. Onko tällaisen elämän tuottaminen ja ylläpitäminen pyyteetöntä rakkautta?

Vähän samat fiilikset, ap. Se johtuu siitä, että koira rakastaa sinua sellaisena kuin olet, ehdoitta, mutta kaikki nämä sukulaiset ym. odottavat ja vaativat sinulta jotain. Vanhemmat ja sisarukset yrittävät aina muuttaa  ja kouluttaa läheisiään, vaikka se mahdotonta onkin. Mutta se pelkkä sparraaminenkin voi olla koettelevaa ja  syödä kiintymyksen tunteen.

Koirahan on aina iloinen ja sinä olet sen mielestä ihan upea. Se ei kritisoi.

Minä taisin itkeä kisuparkani kuolemaa enemmän kuin äitini poismenoa vuosi myöhemmin.

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Lapsi kasvaa isoksi ja muistaa, jos häntä on kohdeltu kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Lapsi kasvaa isoksi ja muistaa, jos häntä on kohdeltu kaltoin.

Eli lapsi rakastaa vanhempaansa vasta aikuistuttuaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Lapsi kasvaa isoksi ja muistaa, jos häntä on kohdeltu kaltoin.

Eli lapsi rakastaa vanhempaansa vasta aikuistuttuaan?

Ei, mutta lapsen ja hänen vanhempansa suhde on aivan alkuvaiheen jälkeen ihmissuhde. Se voi olla monimutkainen ja kipeäkin, mutta toisaalta se on aivan toisella tavalla antoisa kuin suhde eläimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Eniten tossa nyt eroaa siinä että lapsi pystyy sanomaan sen. Plus jossain välissä saattaa ymmärtää mitä rakkaus tarkoittaa. Toisin kuin koira.

Tunnen selkä piissä teidät tappavan katseen mutta siitä huolimatta taidan lähteä koiran kanssa lenkille ja katsomaan kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Lapsi kasvaa isoksi ja muistaa, jos häntä on kohdeltu kaltoin.

Eli lapsi rakastaa vanhempaansa vasta aikuistuttuaan?

Ei, mutta lapsen ja hänen vanhempansa suhde on aivan alkuvaiheen jälkeen ihmissuhde. Se voi olla monimutkainen ja kipeäkin, mutta toisaalta se on aivan toisella tavalla antoisa kuin suhde eläimeen.

Ihmiset eivät ole yhtään niin kaukana eläimistä, mitä haluat ajatella. Oikeastaan ihminen on vain eläinlaji muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Eniten tossa nyt eroaa siinä että lapsi pystyy sanomaan sen. Plus jossain välissä saattaa ymmärtää mitä rakkaus tarkoittaa. Toisin kuin koira.

Tunnen selkä piissä teidät tappavan katseen mutta siitä huolimatta taidan lähteä koiran kanssa lenkille ja katsomaan kavereita.

Eli sanominen määrittää sen? Papukaijat voivat siis rakastaa, mutta mykät eivät?

Vierailija kirjoitti:

Itse koira ihmisenä, ymmärrän kyllä osan puolustavien kantaa. Mutta ei ole tervettä vaikka koira antaakin pyyteetöntä huomioo. Ja on aina iloisena vastassa kun tulee kotiin. Ja vaikka tiedän, neljästä koirasta luopuneena että kyynel tulee silmään (tai pato) kun aika jättää. Luultavasti te joilla prioriteet ei ole kohdallaan tulette jäämään pitkäälle sairaslomalle kun aika jättää koirastanne.

Kerro minulle edes yksikin syy, miksi ihmistä pitää rakastaa.

Kerro jo. Sinäkö määräät ketä pitää rakastaa, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän väärin ehkä sanoa että koira rakastaa teitä. Joo leimaantunut ja luottaa teihin ja on riippuvainen teidän antamasta ruuasta.

Miten lapsen rakkaus vanhempaansa eroaa tästä? Ihmissuhteetkin ovat selitettävissä biologialla.

Lapsi kasvaa isoksi ja muistaa, jos häntä on kohdeltu kaltoin.

Eli lapsi rakastaa vanhempaansa vasta aikuistuttuaan?

Ei, mutta lapsen ja hänen vanhempansa suhde on aivan alkuvaiheen jälkeen ihmissuhde. Se voi olla monimutkainen ja kipeäkin, mutta toisaalta se on aivan toisella tavalla antoisa kuin suhde eläimeen.

Ihmiset eivät ole yhtään niin kaukana eläimistä, mitä haluat ajatella. Oikeastaan ihminen on vain eläinlaji muiden joukossa.

Näinhän se on. Esimerkiksi norsuilla ja merinisäkkäillä on kokonainen kieli ja kulttuuri - omien lajitoveriensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

" Mitä enemmän tunnen ihmisiä, sen enemmän rakastan koiraani."

- Coco Chanel-

Se, miten suhtaudut ihmisiin, aiheuttaa minussa syvää vastenmielisyyttä. Onneksi en tunne sinua.

Ei se ole outoa eikä väärin.Surullista se on kyllä.Olen itse samassa tilanteessa.Taustalla pettymyksiä ihmisten kanssa,petetyksi tulemista,torjutuksi tulemista ja tilanteita,joissa en tule ymmärretyksi enkä ymmärrä muita.En ole tärkeä kenellekään ihmiselle enkä saa ihmisiltä rakkautta enkä hyväksyntää.Koirani mielestä olen ihan yes ja se mun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Mitä enemmän tunnen ihmisiä, sen enemmän rakastan koiraani."

- Coco Chanel-

Se, miten suhtaudut ihmisiin, aiheuttaa minussa syvää vastenmielisyyttä. Onneksi en tunne sinua.

Tämä viesti on tarkoitettu sille, joka vastasi yllä olevaan viestiin.

Taas näkee sen julmetun koirakateuden :O

Kyllä moni rakastaa koiraansa eniten, ja myös koira rakastaa estoitta emäntäänsä.

Joillekin se on vaikea hyväksyä.