Lue keskustelun säännöt.
"Se nyt vain on kestettävä"
11.02.2019 |
Missä ihmisten empatia kyky on?
Miksei pystytä asettautumaan toisen asemaan?
Millainen ihminen sanoo noin? Ja pelkästään noin, sen jälkeen ongelma unohdetaan ja jätetään toinen yksin potemaan.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on parempi sanoa totuus, kuin valehdella sen vuoksi, että toisen ei tarvitsisi myöntää tosiasioita
En tiedä sinusta, mutta minulla on joskus ollut niin vaikeita elämäntilanteita ja mielentiloja, että olen pysynytb edes jotenkuten järjissäni vain pakenemalla tilapäisesti tosiasioita ja niiden kylmyyttä. En minäkään suoranaista valehtelua kannata, mutta asioita voi pehmentää tai olla sanomatta sellaisia asioita joiden epäilee tuottavan lisää tuskaa jo kärsivälle joka pelkää ettei jaksa eikä kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut kertaakaan oikeasti empaattista ihmistä. Ollaan niin olevinaan mutta jos tulee puhe esim. pedofiliasta, kyky katoaa tyystin.
Pedifilia on aiheena niin tabu, ettei monikaan osaa tähän suhtautua millään tavoin. olen huomannut saman, en silti usko, että kaikki olisivat epäempaattisia, jos eivät näin pahaan asiaan osaa suhtautua ns empaattisesti.
No jos nillitetään vaikka vallitsevasta säätilasta, niin se nyt on vaan kestettävä tai sitten on muutettava etelämmille leveysasteille.
Suomen ilmasto nyt vaan on tällainen. Ei kukaan pakota täällä olemaan ja säätilasta valittaminen saa mut melkein raivon partaalle. Näille aina kommentoin että normaali vuodenajan mukainen keli, mitäs tässä valittamista.
Jos nillitetään jostain asiasta, mitä ei just nyt pysty kukaan korjaamaan, se nyt on vaan kestettävä.
Jos taas nillitetään jostain, mihin on olemassa ratkaisu ja se on vieläpä toteutettavissa, nillittämisen sijaan ratkaistaan asia, joten sitä ei tarvitse enää kestää.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on parempi sanoa totuus, kuin valehdella sen vuoksi, että toisen ei tarvitsisi myöntää tosiasioita
Kun sanot tuon "totuutesi" kriisissä olevalle ihmiselle, niin hän poistuu sen jälkeen luotasi. Hän ei enää koskaan pyydä sinulta apua, mutta vihaa kyllä sinua koko loppuelämäsi ajan.
Mulla oli 37-vuotiaana aivan kauhea elämäntilanne. Jouduin yt:issä työttömäksi ja mies jätti ollessani raskaana 6 kk:lla. Samanaikaisesti isäni kuoli sydänkohtaukseen ja äidilläni todettiin syöpä. Vaikean raskauden lisäksi oli kroonisesti sairas koira.
Silloinen ystäväni oli kova pohjalainen akka, joka tosiaan hoki mulle tuota "on vaan kestettävä" kun itkin elämääni. Voin sanoa että se ei auttanut YHTÄÄN. Kun ihan oikeasti mietin sitäkin vaihtoehtoa, että en vaan kestä ja lopetan elämäni, ja ainoa syy miksi en tehnyt sitä oli että en voinut viatonta lasta tap_paa samalla.
Ei kenenkään olisi tarvinnut minulle mitään valehdella, mutta olisi ollut kiva nähdä ystävän kasvoilla jotain myötäelämisen tunnetta, kuulla vaikka että "onpa sinulla sattunut paljon menetyksiä samaan syssyyn, ei ihme että ahdistaa", edes vähän jaksanut kuunnella ns. valitusta (en ole yleensä krooninen valittaja enkä silloinkaan halunnut kuormittaa ketään asioillani, mutta nuo asiat oli niin pinnalla mielessä silloin että en oikein osannut kevyttä kivaa smalltalkiakaan ystävälle jutella, vaan olisin kaivannut kuuntelijaa). Mutta ystävä kuunteli hetken, totesi että on kestettävä ja ruikutus ei auta, ja otti etäisyyttä koska en ollutkaan ns. kivaa seuraa enää. Siihen jäi se ystävyys sitten, minua ei enää kiinnostanut hänen seuransa sittenkään kun olin taas jaloilleni henkisesti päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut kertaakaan oikeasti empaattista ihmistä. Ollaan niin olevinaan mutta jos tulee puhe esim. pedofiliasta, kyky katoaa tyystin.
Pedifilia on aiheena niin tabu, ettei monikaan osaa tähän suhtautua millään tavoin. olen huomannut saman, en silti usko, että kaikki olisivat epäempaattisia, jos eivät näin pahaan asiaan osaa suhtautua ns empaattisesti.
Pitäisi voida ymmärtää ero tekojen ja halujen välillä. Ihminen ei voi mitään haluilleen mutta teoilleen voi. Tuskinpa kukaan valitsisi seksuaalisuuden muotoa jota ei voi toteuttaa; seksuaalisuus on kuitenkin merkittävä asia lähes jokaiselle. Tässä suhteessa seksuaalisuuden muotoa jota ei voi toteuttaa voisi verrata vammaisuuteen.
Sitten pedofiileille huudetaan kuitenkin kaikkea tyyliin "sairas paska" jos vaikka tuo ajatuksiaan ilmi. En muista kuulleeni vastaavaa huutelua esim. cp-vammaisille tai syöpä sairaille. Pitäisikö "sairaita" siis lyödä vai yrittää auttaa?
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Tuo on narsistinen ajattelutapa. Tuolla tavalla ajattelee sellainen ihminen, joka pitää itseään muita tärkeämpänä. Siksi hänellä ei muiden ns. pienille murheille riitä kärsivällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Tuo on narsistinen ajattelutapa. Tuolla tavalla ajattelee sellainen ihminen, joka pitää itseään muita tärkeämpänä. Siksi hänellä ei muiden ns. pienille murheille riitä kärsivällisyyttä.
Höpsis. Eihän tuossa narsismia esitetty vaan suhteellisuudentajua. Ei siinä vertailtu itsen ongelmia vs muiden ongelmat vaan pienet ongelmat vs isot. Esimerkiksi jos joku hysteerisesti vollottaa tai raivoaa jostain irronneesta napista niin se on pieni juttu verrattuna vaikkapa läheisen kuolemaan, mitä kuitenkin alati sattuu ja voisi sattua nappityypillekin. Eri mittaluokan murheita ja kyllä niihin voi soveltaa vähän eri mittaluokan työkalujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Tuo on narsistinen ajattelutapa. Tuolla tavalla ajattelee sellainen ihminen, joka pitää itseään muita tärkeämpänä. Siksi hänellä ei muiden ns. pienille murheille riitä kärsivällisyyttä.
Höpsis. Eihän tuossa narsismia esitetty vaan suhteellisuudentajua. Ei siinä vertailtu itsen ongelmia vs muiden ongelmat vaan pienet ongelmat vs isot. Esimerkiksi jos joku hysteerisesti vollottaa tai raivoaa jostain irronneesta napista niin se on pieni juttu verrattuna vaikkapa läheisen kuolemaan, mitä kuitenkin alati sattuu ja voisi sattua nappityypillekin. Eri mittaluokan murheita ja kyllä niihin voi soveltaa vähän eri mittaluokan työkalujakin.
Höpsis vain itsellesi. Empatiaa pihtaavat ihmiset pihtaavat sitä yleensä koko ajan, oli tilanne muilla mikä vain.
Vierailija kirjoitti:
"Se nyt vain on kestettävä." Noin sanoo valkoinen isomahainen heteromies, joka on jossain johtavassa asemassa, eikä raukkaparka ole kestänyt elämässään muuta kuin ehkä jonkun intin vähemmän kivan pompottelun ja pari miesflunssaa.
Mutta joo. Paljon tässä elämässä on mikä vaan täytyy noin yleisesti ottaen kestää, mikä on ihan normaalia ja tavanomaista. Riippuu paljon missä asiayhteydessä tuollainen kommentti suusta päästetään. Jokaisen ihmisen kokemus asioista vaihtelee, mutta on paljon yleismaailmallisia asioita, jotka ovat ihan normijuttuja. On eri asia, jos tuollaista laukoo jonkun selkeän epäkohdan yhteydessä.
Tuo yleeismaailmallinen kommmentoinnin parhaat puole on siiinä että se lyhyttä ja no vtuun ytimekädyä ehkä jooo :) vaii mitä.. Kylllä kosketuus hedelmäään on läsnäolevampaa ja konkreeettisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Tuo on narsistinen ajattelutapa. Tuolla tavalla ajattelee sellainen ihminen, joka pitää itseään muita tärkeämpänä. Siksi hänellä ei muiden ns. pienille murheille riitä kärsivällisyyttä.
Höpsis. Eihän tuossa narsismia esitetty vaan suhteellisuudentajua. Ei siinä vertailtu itsen ongelmia vs muiden ongelmat vaan pienet ongelmat vs isot. Esimerkiksi jos joku hysteerisesti vollottaa tai raivoaa jostain irronneesta napista niin se on pieni juttu verrattuna vaikkapa läheisen kuolemaan, mitä kuitenkin alati sattuu ja voisi sattua nappityypillekin. Eri mittaluokan murheita ja kyllä niihin voi soveltaa vähän eri mittaluokan työkalujakin.
Höpsis vain itsellesi. Empatiaa pihtaavat ihmiset pihtaavat sitä yleensä koko ajan, oli tilanne muilla mikä vain.
Empatiaa riittää kyllä suurestikin ystävälle, joka äiti on kuolemassa syöpään, kun taas työkaveri, joka "kuolee" kun rakennekynsi katkeaa tai jonka "verisuoni ratkeaa" kun kahvikoneelle on pitkä jono, saa osakseen pientä sympatiaa ja ehkä juuri kommentin: "no voi, yritä kestää".
Ei se ainakaan auta mitään, jos joku noin sanoo todella ahdistavassa tilanteessa olevalle.
Päinvastoin usein tulee vielä kamalampi olo.
Toinen lause, jota inhoan on *kyllä se siitä*.
Ei tarvitse lässyttää, mutta pieni ymmärtämisen ja myötatunno osoitus riittää.
Itse sanon, esimerkiksi, että en edes osaa ymmärtää ja tietää miltä sinusta tuntuu, mutta yritän ymmärtää. Voin kyllä kuunnella ja jos osaisin kuitenkin jotenkin auttaa*.
Ei ihminen kaipaa reaalistista kommenttia, kun ne realiteetit on itselläkin selvillä, vaan pientä myötätuntoa.
Lause *se nyt on vain kestettävä* ei kyllä osoita pienintäkään empatiaa tai ymmärrystä. Usein vielä sen lauseen kuulee ihmisiltä, jotka ovat itse hyvässä tilanteessa.
Ne, jotka itse ovat olleet ahdingossa harvoin noin sanovat.
Ehkä siksi, kun tietävät kuinka pahalta ja kovalta se tuntuu.
Yltiörehellisyys ja -realistisuus eivät aina ole hyveitä.
Eikä yltiörehelliset ja -realistiset ihmiset välttämättä hyviä ihmisiä. Sydämestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Tuo on narsistinen ajattelutapa. Tuolla tavalla ajattelee sellainen ihminen, joka pitää itseään muita tärkeämpänä. Siksi hänellä ei muiden ns. pienille murheille riitä kärsivällisyyttä.
Höpsis. Eihän tuossa narsismia esitetty vaan suhteellisuudentajua. Ei siinä vertailtu itsen ongelmia vs muiden ongelmat vaan pienet ongelmat vs isot. Esimerkiksi jos joku hysteerisesti vollottaa tai raivoaa jostain irronneesta napista niin se on pieni juttu verrattuna vaikkapa läheisen kuolemaan, mitä kuitenkin alati sattuu ja voisi sattua nappityypillekin. Eri mittaluokan murheita ja kyllä niihin voi soveltaa vähän eri mittaluokan työkalujakin.
Höpsis vain itsellesi. Empatiaa pihtaavat ihmiset pihtaavat sitä yleensä koko ajan, oli tilanne muilla mikä vain.
Empatiaa riittää kyllä suurestikin ystävälle, joka äiti on kuolemassa syöpään, kun taas työkaveri, joka "kuolee" kun rakennekynsi katkeaa tai jonka "verisuoni ratkeaa" kun kahvikoneelle on pitkä jono, saa osakseen pientä sympatiaa ja ehkä juuri kommentin: "no voi, yritä kestää".
Juuri niin. Suhteellisuudentajuton vaahtoaminen ei herätä erityisiä empatian tuntemuksia ja jos jollekulle rakennekynsimittakaavan asiat ovat elämän suurimpia murheita, niin hänellä menee ilmeisen mukavasti kaikin puolin eikä hän edes tarvitse erityistä tukea, vaikka ilmiselvästi kaipaakin huomiota. Huomionkipeys lähinnä ärsyttää. Mutta jos jollakulla on oikeasti paha olla tai vaikeaa, niin tilanne on täysin eri.
Jokainen älykäs ihminen ymmärtää kynnen katkeamisen tai såäolosuhteiden harmituksen ja todellisen ahdinkon eron. Ja myös suhtautuimisen eron niihin.
Tässä nyt varmaan aloittaja uskoakseni tarkoitti sellaista tilannetta, jossa ihmisella olisi suurempia murheita.
Tilannetaju tosin on monella ihmisellä nykyään hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Tuo on narsistinen ajattelutapa. Tuolla tavalla ajattelee sellainen ihminen, joka pitää itseään muita tärkeämpänä. Siksi hänellä ei muiden ns. pienille murheille riitä kärsivällisyyttä.
Höpsis. Eihän tuossa narsismia esitetty vaan suhteellisuudentajua. Ei siinä vertailtu itsen ongelmia vs muiden ongelmat vaan pienet ongelmat vs isot. Esimerkiksi jos joku hysteerisesti vollottaa tai raivoaa jostain irronneesta napista niin se on pieni juttu verrattuna vaikkapa läheisen kuolemaan, mitä kuitenkin alati sattuu ja voisi sattua nappityypillekin. Eri mittaluokan murheita ja kyllä niihin voi soveltaa vähän eri mittaluokan työkalujakin.
Höpsis vain itsellesi. Empatiaa pihtaavat ihmiset pihtaavat sitä yleensä koko ajan, oli tilanne muilla mikä vain.
Empatiaa riittää kyllä suurestikin ystävälle, joka äiti on kuolemassa syöpään, kun taas työkaveri, joka "kuolee" kun rakennekynsi katkeaa tai jonka "verisuoni ratkeaa" kun kahvikoneelle on pitkä jono, saa osakseen pientä sympatiaa ja ehkä juuri kommentin: "no voi, yritä kestää".
Juuri niin. Suhteellisuudentajuton vaahtoaminen ei herätä erityisiä empatian tuntemuksia ja jos jollekulle rakennekynsimittakaavan asiat ovat elämän suurimpia murheita, niin hänellä menee ilmeisen mukavasti kaikin puolin eikä hän edes tarvitse erityistä tukea, vaikka ilmiselvästi kaipaakin huomiota. Huomionkipeys lähinnä ärsyttää. Mutta jos jollakulla on oikeasti paha olla tai vaikeaa, niin tilanne on täysin eri.
Sanot noin vain siksi, että haluat pitää yllä mielikuvaa itsestäsi hyvänä ja oikeudenmukaisena ihmisenä. Et ole sellainen. Sinulla ei ole mitään oikeutta määritellä toisten puolesta mitkä ovat oikeita ongelmia ja mitkä eivät. Jollet osaa sanoa huolestuneelle mitään järkevää, niin kannattaa pitää suu kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu aika paljon siitä, minkälaiseen "valitukseen" vastataan noin. Toisilla ihmisillä vaan kaikki pienetkin asiat saa maailmanluokan mittasuhteet, ei sellaisia jaksa joka päivä lohdutella ja empatisoida, kun toisaalla jollain toisella on ihan oikeita ongelmia ja murheita.
Tuo on narsistinen ajattelutapa. Tuolla tavalla ajattelee sellainen ihminen, joka pitää itseään muita tärkeämpänä. Siksi hänellä ei muiden ns. pienille murheille riitä kärsivällisyyttä.
Höpsis. Eihän tuossa narsismia esitetty vaan suhteellisuudentajua. Ei siinä vertailtu itsen ongelmia vs muiden ongelmat vaan pienet ongelmat vs isot. Esimerkiksi jos joku hysteerisesti vollottaa tai raivoaa jostain irronneesta napista niin se on pieni juttu verrattuna vaikkapa läheisen kuolemaan, mitä kuitenkin alati sattuu ja voisi sattua nappityypillekin. Eri mittaluokan murheita ja kyllä niihin voi soveltaa vähän eri mittaluokan työkalujakin.
Höpsis vain itsellesi. Empatiaa pihtaavat ihmiset pihtaavat sitä yleensä koko ajan, oli tilanne muilla mikä vain.
Empatiaa riittää kyllä suurestikin ystävälle, joka äiti on kuolemassa syöpään, kun taas työkaveri, joka "kuolee" kun rakennekynsi katkeaa tai jonka "verisuoni ratkeaa" kun kahvikoneelle on pitkä jono, saa osakseen pientä sympatiaa ja ehkä juuri kommentin: "no voi, yritä kestää".
Juuri niin. Suhteellisuudentajuton vaahtoaminen ei herätä erityisiä empatian tuntemuksia ja jos jollekulle rakennekynsimittakaavan asiat ovat elämän suurimpia murheita, niin hänellä menee ilmeisen mukavasti kaikin puolin eikä hän edes tarvitse erityistä tukea, vaikka ilmiselvästi kaipaakin huomiota. Huomionkipeys lähinnä ärsyttää. Mutta jos jollakulla on oikeasti paha olla tai vaikeaa, niin tilanne on täysin eri.
Sanot noin vain siksi, että haluat pitää yllä mielikuvaa itsestäsi hyvänä ja oikeudenmukaisena ihmisenä. Et ole sellainen. Sinulla ei ole mitään oikeutta määritellä toisten puolesta mitkä ovat oikeita ongelmia ja mitkä eivät. Jollet osaa sanoa huolestuneelle mitään järkevää, niin kannattaa pitää suu kiinni.
Kappas, siinäpä olikin hyvän ja vilpittömän ihmisen empaattinen suhtautuminen oikein esimerkillisesti havainnollistettuna. Kiitos tästä valistuksesta.
Palatakseni aiheeseen riidanlietsontayrityksestäsi, niin eihän se ole sanottua, etteikö sanojen "se nyt vaan on kestettävä" takana olisi aito välittäminen ja empatia. Jossain tilanteissa ei vaan ole tosiasiallista mahdollisuutta muuhun kuin kestää vastoinkäyminen ja sen sanominen voi olla juurikin se tuen osoitus, mitä tarvitaan. Noita sanojakin kun voi käyttää monessa eri tilanteessa ja monenlaisin eri äänenpainoin ja sävyin. Merkitsevää on sekin, kuinka sanoja ilmehtii ja elehtii tai esim. koskettaa kohdetta, noin sanoessaan. Se voi olla ylimielinen nokkava tokaisu nenän vartta pitkin, jolloin empatian totaalinen puute on ilmeistä. Se voi olla kuitenkin lämpimään halaukseen yhdistyvä hyvinkin ymmärryksen osoittavalla äänenpainolla lausuttu.
Tämä ketju on taas kerran yksi älyvapaan yleistämisen paraatimarssi ehdottoman mustavalkoisine luokitteluineen ja erilaisine ennakkoluuloineen joita kaikki mielellään toitottavat ainoina oikeina totuuksina. Empatiasta eniten paasaavilla tuntuu olevan pahiten hukassa erilaisten tilanteiden ja kokemusten kirjo ihmiselämässä, kaikki koetaan vain omakohtaisen ahtaan tuutin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realisti. Viime kädessä vain itse voit auttaa itseäsi, muuttaa asennettasi ja ajatusmallejasi.
Ei pidä paikkaansa jos ympärillä on myrkyllisiä ihmisiä.
Sitä suuremmalla syyllä muutoksen on lähdettävä itsestä ja päästävä eroon niistä myrkyllistä piireistä. Aika naivia kuvitella, että ne sinua auttaisivat.
Jotkut työnantajat jotka ovat heti sättimässä kun työntekijä ei ole tulossa töihin koska on kipeä ja on oikeasti kykenemätön töihin. Pitäisi vaan kuullemma kestää olla lähes 40 asteen kuumeessa ja säryissä töissä koska muutkin ovat tai jos on ollut pienessä leikkauksessa ja tarvitsee viikon tai kaksi lepoa niin toisena päivänä on jo kyselemässä mikset ole töissä jne.
Niinhän se lopulta on, mutta usein sitä toisen jaksamista ja kestämistä ei auta se, että toteaa kylmän oloisesti että kestettävä on. Nykyään en enää lauo tuollaisia kestämisjuttuja vaan kuuntelen sitä miltä siitä toisesta tuntuu, ja osoitan ymmärrystä ja hyväksyntää sitä kohtaan, että sellaiset tunteet on inhimillisiä.