~*~ KESÄKERTTUJEN KESKIVIIKKO ~*~

[color=Plum] Täälä ollaan kuin uudesti synnytty. Hiukset ovat aivan ihanat,vaikka ei paljonkaan muutosta tullutkaan. Tyvi värjättiin samanväriseksi kuin latvat. Eli mun alkuperäiseksi oikeaksi väriksi. Ja leikattiin noin 3 senttiä pois. Näyttää tosi terveelle pitkä tukka. Parturikin meinasi,että mun tukka on nyt kuin barbilla.Ja miehenkin mielestä tukka näyttää nyt luonnollisen kauniilta :) Se oli vielä hyvää,sitten kun olin maksamassa niin parturi antoi 30% alennusta kun hän ei ollut vielä saanut papereita parturikoulusta vaan oli vasta valmistumassa. En olis kyllä uskonu,kun hän oli jo niin pro.



Ikävä se Mionan juttu. Voi itku jäädään kyllä kaipaamaan sun juttuja!



Tigru kyseli petarintekoohjeita. Mä tein kans itse petarin vauvan sänkyyn. Tein sen niin,että ostin kaksi 140x70 pyyhettä ja niiden väliin ompelin vanun ja six sakkasin kaikki yhteen. Sen voi sitten pestä 40 asteessa koska vanu kestää pesua sen 40 astetta. Pyyhkeet ostin sen takia,että ne oli alessa ja metrifrotee olisi tullut kalliimmaksi. Yhteensä mun petari tuli maksamaan 7.80 euroa. Jos en työlle laske hintaa. Petarin alle laitoin sitten vielä sellaisen ison froteemuovialusen.



Hoxa kyseli seuraavia laskettuja aikoja. Eli mulla on la 31.5 mutta olen itse käyttänyt sitä 2.6. aikaa kun ne käyttää sitä neuvolassa ja synnärillä tota aikaisempaa aikaa. Joten taidan olla aika lähellä. Joku muukin oli samoilla viikoilla ton 2.6. kanssa mutta en just nyt muista kuka.



Joku kyseli kantoliinoista. Mä en ole vielä ainakaan ajatellut sellaista hankkia,mutta katsotaan sitten tarkemmin kun nyytti on maailmassa,jos se vaikka on sellainen tapaus jota pitää kantaa koko ajan.



Venla kyseli alapää kivuista. Täälä on yks joka kärsii niistä aina välillä. Mutta mulla tulee niitä myös levossa. Joten olen päätellyt josko ne olis avaavia supistuksia.



Eilen kuulin muuten vanhankansan sanonnan,että jos odotavalla äidillä närästää kovasti niin tod.näk. vauvalla on tumma tukka syntyessään. Katsotaan pitääkö paikkaansa :)



Täälä kärsitään ihottumasta. Kyllä syyhyttää! Sisäreisissä on aikas mukava ihottuma samoin käsivarsissa. Neuvolatätin mukaan mun käsien ihottuma olis vaan hormooni ihottumaa,mutta onkohan vaan näin? Epäilyttää vähäsen.



Nyt en muista mitä piti vielä laittaa. No palaan huomenna asiaan.



Lilli81 37+5

Sehän vaara tosiaan aina on olemassa et joku tunnista....Tuun kyllä kaipaamaan kuulumisia!



Huomasin just et oon tänään laittanu väärin noi viikot, raskausdementiaa,heh, eli 37+5, niinhän se oli...



pakko oli tulla hehkuttamaan kun sain haetuksi varastosta turvakaukalon ja muitakin juttuja vauvalle ja just pesin ison koneellisen pikkupyykkiä,jee! Jotain sentään saa välillä aikaseksikin!



Tosiaan harmittaa Mionan puolesta...:(



QUEEN RV37+5

Melkoinen päivä takana: aamulla hoidin kahta naapurin poikaa (3 ja 1,5v) omani (2v) lisäksi ja olihan hommaa! Tää maha kun kieltämättä on hidaste välillä... Onneksi ovat kilttejä poikia kaikki ja tottelevat ihan kohtalaisesti. Nuorimmalla meinasi tulla äitiä ikävä välillä, mutta onneksi hiekkalaatikolla oli vaikka ja mitä kivaa ;)



Iltasella kävin vetämässä kevään viimeisen vauvajumpan. Aika rankkaa sekin tän mahan kanssa, vaikka koitin olla mahdollisimman rauhallisesti (niin eihän sitä malta ihan seisoskella kuitenkaan)...



Kantoliinoista joku kyseli. Mulla on tuolla itsetehty trikooliina ja odottelen postista tulevaksi sitä vauva-lehden tilaajalahjaa. Naureskelin miehelle, että tilasin kantoliinan hintaan 39e ja saan kaupan päälle 12kk vauva-lehtiä ;)

Esikoisella oisin halunnut kokeilla liinaa, mutta kokeilu jäi siihen, että tein itse vanhasta lakanasta jäykän ja kuuman liinan. Nyt tosiaan on resoritrikoosta vähän kevyempi liina odottamassa kannettavaa...



en jaksanut taaskaan lukea koko pinoa läpi, että mitäs muuta tänään on rupateltu. Tässäpä nää mun kuulumiset. Oon taas yhden kestovaipan ommellut lisää varastoon - tälläkertaa prefoldin, joka on hampusta ja ihoa vasten tuleva osa bambutrikoota. Odotan päivää, jolloin mies jotain sanoo tosta mun vaippavarustelusta - meillä nimittäin alkaa hoitopöydän laatikko jo pursuta kohta yli...Mutta minkäs teet, kun antaa pikkusormen se vie koko käden ;)



Eggis ja poikanimeltäiida 36+6 (ja huomenna neuvola)

täällä myös yksi, jolla tulee pistävää kipua alhaalle. Varsinkin jos kävelee tms. eli varsinkin silloin kun on liikkeellä ja puuhastelee jotain. Levossa en ole huomannut. Tuntuu aika epämiellyttävälle, mutta kun kahdessa aiemmassakin odotuksessa ollut samaa, niin luulen että ei ole sen ihmeemmästä kyse.



Tänään oli viimeinen lääkärintarkastuskin ja vähän oli pehmenneet paikat, mutta kiinni ja kaulaakin jäljellä, eli aivan pientä kypsymistä vain, sitä mikä tähän aikaan kuuluukin normaalisti olla.



Mulle sanottiin neuvolassa (kolmas odotus menossa siis) että jos vedet menee, ni pitäis mennä samantien sairaalaan ja vaikka ambulanssilla (vauva siis rt:ssa). Matkaa meillä on jotain 40km sairaalaan. Oli siis vaan puhetta siitä että kun ovat nuo kaksi edellistäkin syntyneet lähes samantien kun on synnytyksessä kalvot puhkaistu. Eli ollaan oltu jo jotain 7-8cm auki. Alkoi vaan mietityttää että tosiaanko pitää niin nopsaan mennä jos vedet menee. Matka kestää sairaalaan jotain noin 45min (vielä pidempään jos pitää lapset viedä matkalla hoitoon). Hmmm...eikä minulla edes ole ollut syöksysynnytyksiä (12h ja 5h)



Rv 34+4

Miona:

Sain viestiä, että minut on tunnistettu nimimerkin takaa.

Arvasinkin, että näin kävisi ennemmin tai myöhemmin, sillä niin henkilökohtaisia juttuja on tullut kirjoiteltua. Toivoin vain, että myöhemmin.

" Oikeille" ihmisille en osaa tunteistani puhua, täällä se on ollut helpompaa. Jätän nämä kirjoittelut.

Kokonaan en teitä osaa varmasti jättää, käyn lukemassa, mitä teille kuuluu.

Mutta hyvästit siis. Katoan takaisin omaan, hiljaiseen ja yksinäiseen maailmaani.

Niin pahoillaan,

Miona

[color=red] tulee kyllä niin ikävä sun juttujas :(((((

byäääh!!! en ala!

nyt häippäsen ilta ohjelmia katsomaan kun supistelee...

krisse rv 35+4

Mä en nyt oikeen ymmärtäny tota, et joku on tunnistanut?? Siis joku sekopää on tunnistanut sut vai ja kyttää sua tai jotain..mä en tajua. Vai joku kaveri vai mitä?! Mitä sillä on väliä vaikka joku tietää sun kirjottelevan tänne. Mä en vaan tajunnu tota. Kerokaa joku mitä Miona oikein tarkottaa vai oonko mä vaan niin tyhmä vai?! Kai olen..



Ei mua ainakaan haittaa vaikka joku tietää mun kirjottavan tänne. Ihan sama..Olen monelle sanonut, et täällä on ihana ryhmä missä kirjottelen.

Harmittaa myös Mionan puolesta ja tulee ikävä sun juttuja. Ja suututtaa tuo, et joku ei sais vapaasti keskustella täällä palstalla ja kertoa tunteistaan.



Miona: Kuka sut on tunnistanu ja mitä väliä sillä on? Mä en vaan yksinkertaisesti tajua..Valaiskaa mua!



Hanna*

Mionan juttu??? Nyt meni multakin ohi.. Miksi ei voi kirjoittaa, miten tunnistanut??? Kääk, mä olen ihan pihalla... Toki, valaiskaa muakin..



MariAnn

Kyllä mä ymmärrän, et on ikävää, jos joku ihminen on viittiny kytätä juttuja ja on olettanu kirjoittavansa anonyymisti. Luulen, et ehkä noi synnytyskertomukset on sellaisia ja tarkemmat asuinpaikkakuvaukset, joista jotain voi päätellä. Muutenhan raskausvaivat ja oireet ja tunteet on hyvin monella samanlaisia. Onneksi täällä ei (kai?) pinot mahdottoman pitkään säily, joten tuskin kukaan kovin vanhoja juttuja pystyy lukemaankaan, jos nyt sattuis keksimään, et tuonhan mä tunnenkin. Mut todennäköisesti pitää olla aika kyttääjä paremman tekemisen puutteessa, jos saa tuttaviaan esiin ongittua. Ehdotan, että vaihdat nimimerkkiä, Miona. Tännehän tulee uusia kuitenkin koko ajan, ja kohta ollaan synnytys- ja vauvapuolella. Eihän se niin haittaa, vaikka ei enää tiedettäiskään niin tarkkaan, mikä sun uusi nimmari on. Pääasia, että olet kuitenkin mukana ja saat purkaa itseäsi. Mut älä laita enää mitään paikkakuntakohtaisia tietoja tai tarkkaa synnytyspäivämäärää tms. niin ei kukaan sua tunnista. Olet uusi muiden uusien joukossa. Eikä minun mielestäni uudenkaan tarvitse niin kauheasti esittäytyä, että hei, olen uusi, jos ei halua.



Täällä on väsynyt ja huono äiti vaihteeksi. Ei jaksaisi noiden lasten kanssa koko ajan. Ja huolettaa, miten jaksaa, kun vauva tulee taloon. Ja samantien tulee syyllinen olo siitäkin ajatuksesta. Kun ei koskaan tiedä, miten kaikki päättyy, ja vauvaa on kuitenkin kovasti toivonut ja ehdottomasti hänet haluaa. Mutta kaipa on lupa olla väsynyt ja vähän masentunutkin. Kun muistelee nuoruuttaan, kun oli vielä " villi ja vapaa" , niin miettii, että onkohan sitä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen koskaan normaali ja iloinen ollutkaan. Aina jotenkin väsynyt ja huolissaan jne. (Kohta varmaan suosittelette psykiatria?) Mieskin on tosi ihana ja olen hänestä kiitollinen(yksinhuoltajana vasta rankkaa olisi, kuinka edes kehtaan valittaa), mutta tuntuu, ettei kuitenkaan niin kauheasti välitä auttaa ja osallistua kotihommiin. Nytkin, kun on niin armottoman väsynyt, olisi ollut kiva, että olisi auttanut iltapuuhissa, mutta ei. Tietysti hänelläkin on omat työnsä ja touhunsa, joten ei varmaan jaksa niiden lisäksi kauheasti kotihommiin enää innostua. Mutta olisi kiva, että kun apua pyytää, sitä saisi. Ellen sitten pyydä liian usein? Joten ei tiedä, milloin oikeasti sitä eniten kaipaan. Olenhan sitä saanut silloin tällöin, vaikken niin olisi kaivannutkaan.



Sellaista se elämä on. En yhtään ihmettele synnytyksen jälkeistä masennusta. Voisi varmaan puhua synnytyksen jälkeisestä väsymyksestä, joka tuo tullessaan masennusta myös. Iltaisin aina, kun on väsynyt, elämäkin näyttää rankemmalta kuin levänneenä ja virkeänä. Ja kyllähän elämän muutokset aina vievät voimavaroja. Sitä ei vain tahdo ymmärtää. Ja ajattelee, että kun lapsia on jo ennestään, ei yksi uusi pitäisi siinä sen kummemmin tuntua, mutta kyllä minulla näkymmä tuntuu. Ja ehkä juuri toinen ja siitä seuraavat muuttavatkin enemmän elämää, kun on sitten jo monenikäistä ja kokoista menijää vahdittavana ja sitten vielä yksi tissitettävä. Ja omaakin elämää pitäisi välillä saada elää, kun on 24h äiti. Siis ei jaksaisi jatkuvasti vain tehdä kotitöitä ja katsoa toisten perään ja siivota toisten sotkuja ja tehdä vain sitä, mikä on pakko. Kyllähän niitä omiakin puuhia aina ajoittain ja välillä ehtii tehdä, muttei niiden ajankohtaa kovinkaan usein voi valita. Toivottavasti en saa pienten lasten äidin elämää kuulostamaan ankealta teidän muidenkin silmissä. Oikeasti on aivan ihanaa aikaa, kun saa olla kotona lasten kanssa ja kuulla ja nähdä monenlaisia hauskoja juttuja, joita varmasti jo 10 vuoden päästä kaipaa kovasti.



Synnytyskin huolettaa rehellisesti sanottuna aika paljon. En niinkään kipua pelkää, vaan sitä, että vauvalle sattuu jotain, tai että itselle sattuu jotain fyysisesti peruuttamatonta (vuotaa niin, että kohtu joudutaan poistamaan tai alapää repeää niin, että seksielämä on mennyttä tai tulee kohdunlaskeuma jne.). Luulin, että olisin jo vanha konkari, mutta näkymmä tuntematon on aina hiukan hermostuttavaa. Varsinkin, kun monta kertaa on jo mennyt hyvin, niin tietty sitä ajattelee, että aina suurempi mahdollisuus, ettei nyt menekään. Omituisia on ihmisen aatokset.



Nyt en tylsistytä teitä enempää. Paitsi että voisin kertoa, että tänään on taas ollut sellainen olo, että tuleeko lapsivettä/limatulppa, kun koko ajan on housut olleet kosteana. Muilla samaa ilmiötä? (Voinee ehkä liittyä myös sänkypuuhiin edellisiltana, mutta ei se nyt niin harvinaista ole, että pitäisi pitkin päivää vielä vaikuttaa. Jos olisi viikon taukoja, niin silloin voisi ymmärtääkin, että sellaisen jälkeen on tavaraa sisällä. Hui, kun olen taas suorapuheinen. )



Summerska rv35