Lue keskustelun säännöt.
Mihin tunteeseen et mitenkään osaa samaistua?
11.02.2019 |
Paljastan teille, että en osaa samaistua suruun, minkä toiset kokevat kun oma vanhempi vanhenee ja myöhemmin menehtyy. Tai edes siihen suruun, että vanhempi menehtyy aikaisin. En vain osaa kuvitella itselleni sellaista tunnetta. Oma tunteeni vastaavassa tilanteessa on varmasti eniten iso helpotus.
En myöskään osaa kiintyä koiriin tai kissoihin. Joskus jopa ärsyttää, kun joku inhimillistää lemmikkinsä, puhuu siitä hän-muodossa ja loukkaantuu koiransa puolesta, kun en rapsuta sitä lenkkipolulla.
Kommentit (148)
Vihaan.
En tunne vihaa ikinä.
Muistan kerran raivostuneeni lapsena parhaalle kaverilleni, tinttasin turpaan, kaduin syvästi, pyysin ja sain anteeksi, enkä olen sen jälkeen ollut väkivaltainen enkä myöskään vihastunut kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen tunteeseen että joku ei kiinny lemmikkiinsä. Minä en henkilökohtaisesti pysty käsittämään sitä. Lemmikin menetys on ollut minulle pahempi asia kuin ihmisen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen että sillä mitä muut musta ajattelee olisi muka jotain merkitystä.
Olen aina, ihan lapsesta asti ollut oman tieni kulkija.
Siihen, että rakastuu johonkuhun niin kovasti, että voi pettää, jättää perheen tai tehdä hätiköityjä valintoja sen huuman takia. Esimerkiksi muutto toiselle puolen Suomea parin kuukauden seurustelun jälkeen ja revitään lapset tutusta ympäristöstä uuden onnen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka ei kiinny eläimiin on jotenkin viallinen. Sellainen kielii normaalia selvästi vähäisemmästä empatiasta tai jostain mielenterveyden ongelmasta. Tietynlainen eläinten inhimillistäminen on inhimillistä.
Kuten joku muu aiemmin, minäkään en siis osaa tuollaiseen samaistua. Kuten en myöskään vaikkapa psykopaattiseen murhanhimoon ynnä muuhun epänormaaliin tai sairaaseen ajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsotaaan liian laajamittaisesti asioita.
Siihen että rakastaa isäänsä. Minun isäni ei ole ollut 20 vuoteen elämässäni. Olen 27-vuotias. Äitini on minulle hyvin läheinen ja rakas, ja en vaan osaa kuvitella miltä tuntuu tuntea samaa rakkautta isää kohtaan. Minun isäni ei merkitse minulle mitään. Jos hän kuolisi, en tuntisi mitään tavallisesta olosta poikkeavaa. En ole katkera tai vihaa häntä, en vaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsotaaan liian laajamittaisesti asioita.
Kylllä asioissa tuppaa olemaan sitten kuitenkin aiina jokin samaistumispinta ainaaakin joiltakin osin verrattavisssa oleva.
Minä en halua että eläimiä kohdellaan kaltoin, enkä myöskään itse kohtele eläimiä kaltoin. En esimerkiksi vieraile eläintarhoissa matkoilla, ja pitkin hampain "hyväksyn" sen, että uhanalaisia eläimiä tarhataan ja yritetään sillä säilyttää olemassa olevat kannat.
En vain pääse kiinni siihen ajatukseen, että eläin olisi yhtä kuin ihminen, tai jopa tärkeämpi. Ketään en kohtele huonosti, en ihmisiäkään. Tunnen myös empatiaa. Enkä tosiaan ole mikään psykopaatti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen että Matti Nykäsen ensimmäisen vaimon tiimi on tehnyt päätöksen ettei Matti saa ikinä tavata omaa poikaansa joka oli vain alle 2v, julminta ikinä. Jonkun pitäs selvittää miten tuo oli yleensäkään edes mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Siihen että Matti Nykäsen ensimmäisen vaimon tiimi on tehnyt päätöksen ettei Matti saa ikinä tavata omaa poikaansa joka oli vain alle 2v, julminta ikinä. Jonkun pitäs selvittää miten tuo oli yleensäkään edes mahdollista?
Se oli mahdollista, koska isä siihen alistui.
Lapsirakkauteen. Siis en tarkoita nyt p*dofiliaa, vaan vanhemman rakkautta lapseen, lapsien haluamista, vauvakuumetta.
Muut ihastelee söpöjä vauvoja ja suupielensä suklaajäätelöön tuhrineita taaperoita, minä olen vaan että hyi helvetti.
Kateus
Kostonhalu
Pahantahtoisuus
Kateus on minulle aika tuntematon tunne, samoin mustasukkaisuus. Olen saanut kuulla, että minulla on liian hyvin asiat kun näin on, mutta pakottaako minun pitäisi ne tuntea?
Kostonhaluun.