Lue keskustelun säännöt.
Ulostulo: Tältä näyttää transhoitoja katuva ihminen
10.02.2019 |
Sellaista sattuu että alkaakin kaduttaa.
Mitä mietteitä herättää tämä?
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi transsukupuolista, joiden molempien tilanteen olen hiljaa mielessäni kyseenalaistanut.
Toisella isä kiusasi vuosia "liiasta naisellisuudesta" ja pitäisi harrastaa jotain miehekästä jne. Ei ihme että alkoi kokea sukupuolensa vääräksi.
Toista kiusattiin vuosia koulussa kun ei ollut stereotypisen miehekäs vaan enemmän sellainen hintelä ja "homomainen".
Mietin mikä olisi tilanne, jos molempien olisi annettu olla sellaisia kuin ovat ilman ulkopuolelta tulevaa painetta ja kiusaamista.
Nimenomaan. Ja sitten jotkut paukapäät vielä vastustavat sukupuolisensitiivistä kasvatusta ja samalla transhoitoja. Eikö ne trajua että juuri ahtailla sukupuolirooleilla aiheutetaan dysforiaa ja yhä useammat ihmiset hakevat transhoitoihin.
Ahtaat sukupuoliroolit ei aiheuta dysforiaa. Vaikka eläisin (niin kuin elänkin) täysin miehen ”sukupuoliroolissa”, se ei muuta sitä asiaa, että olen silti edelleen muille sosiaalisesti nainen. Se asia ei muutu ilman, että korjaisin sukupuoltani.
Ketään muuta kuin sinua ei kiinnosta mikä sinä olet muista. Ja miksi se kiinnostaa sinua niin paljon?
Sitä paitsi moni "teikäläisistäkin" tuntuu olevan samaa mieltä kanssani:
Siinä meillä illan kognitivinen disonanssi. Tämäkään ketju ei olisi näin pitkä jos oikeasti ketään "ei kiinnostaisi" Miksi sinua muuten kiinnostaa kuka ja mitä kekin on? Ai niin... kannattaa myös luopua harhoista "että" kaikki transsukupuoliset ja muusut ja setat ties mitkä olisi samoin ajattelevia ja että jokaisella olisi jokin salainen agenda.
Kognitiivinen dissonanssi on päässäsi. Tämä ketju on pitkä siksi, että ihmisiä järkyttää että tällaista voi tapahtua nyky-Suomessa, ei siksi että meitä kiinnostaisi mitä kukin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.
Yksi ihminen kertoo omakohtaisen kokemuksen, niin se on täysi totuus kaikista maailman ihmisistä...
Täytyy kyllä toisinaan ihmetellä niin monen mustavalkoisuutta. Joku toinen tulee kertomaan erilaisen kokemuksen. Uskotko sitten häntä, että se on nyt fakta jota voi soveltaa kaikkiin ihmisiin?
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.
Nämä hoidot on kuitenkin pelastaneet monia itsemurhan ja syrjäytymisen partaalta työelämään, kuten esim. minut. Ilman hoitoja vanhempani kävisivät haudallani, mutta se ei ketään kiinnosta, ihmisiä kiinnostaa vaan katujat, joita Suomessa ei kiitos tiukkojen tutkimusten juurikaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni valtaosa "väärään kehoon" syntyneistä on siitä hyvin varmoja hyvin aikaisin. Ei ole vaikutusta tuleeko kannustusta vai lyttäystä. Se vaan piilotetaan sitten.
Ja sitten on näitä mieleltään järkkyneitä, jotka pitää seuloa ennen kirurgiaa ja antaa heille se apu jota tarvitsevat.
Ei ole mitään väärään kehoon syntyneitä vaan vinksahtaneita jotka ei ole käsittäneet että joo nainenkin voi rassata autoja ja olla silti nainen. Kun sitten autot rassattaa niin tulee ahdistus, ristiriita ja pitää alkaa leikellä itseään.
Höpsis.
Washingtonin yliopisto professori Kristina Olson on kuitenkin viisi vuotta sitten käynnistänyt pitkittäisen tutkimuksen, jossa on tarkoitus seurata yli 350 sukupuoliepätyypillistä lasta jopa kahdenkymmenen vuoden ajan aikuisuuteen.
Tutkimushanke on jo viiden vuoden aikana tuottanut paljon tietoa, joka on tarkemmin ajateltuna melko itsestään selvää, mutta silti hyvinkin tarpeellista. Tutkimusryhmä on selvittänyt 5-12-vuotiaiden translasten sukupuoli-identiteettiä erilaisten testien kautta, ja lopputuloksena translapset eivät eronneet mitenkään cislapsista. He identifioituivat aivan yhtä selkeästi sukupuoleensa kuin cislapsetkin. Transsukupuolisuus ei siis johdu ”hämmennyksestä”, vaan selkeästä ja melko pysyvästä identifikaatiosta.
Ryhmä on myös selvittänyt, että translapset eivät ole sen masentuneempia kuin cislapset, mutta kärsivät hieman enemmän ahdistuneisuudesta.
ja sinä uskot mitä joku amerikkalainen hörhöprofessori kertoo, kun on hieno titteli. Tämä transhuuhaa on iso bisnes usassa ja näitä konitohtoreita riittää, jotka sanovat vaikka mandariinia poniksi, kun hinnasta sovitaan. Ikävää että Suomestakin löytyy esim lääkäreitä, joilta moraali puuttuu ja hakevat transihmiset, vaikka sellainen ihminen pitäisi lähettää psykiatrisen ja sitä kautta saada hoitosuunnitelma mielen ongelmiin.
Edelleen jaksan ihmetellä miten tää henkilö on edes päästetty noihin leikkauksiin ja muihin kun selvästikään tuon päänuppi ei ole kunnossa. On kyllä totta, että ihan kuka tahansa pääsee noihin hoitoihin kun oikein ponnistelee ja uskottelee, mutta se vie sitten oikeilta transsukupuolisilta mahdollisuuden ja pilaavat heidän maineensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi matala ääni naiseksi.
Sille on annettu synteettistä testosteronia isoja määriä.
Miksi nainen saa tässä maassa helposti testosteronia, mutta mies jolla on alhainen testosteroni niin ei haluta antaa ja pantataan? Testosteroni ei kuulu isoissa määrin edes naisen kehoon, mutta miehen kehoon kuuluu.
Koska sillä voi olla myös haittavaikutuksia. Enkä tiedä kuinka vaikeaa se nyt sitten on saada korvaushoitoa jos on todennettu, että tasot ovat normaalin alapuolella eikä sille löydy syytä esim. sairaudesta.
Siihen en ota kantaa onko oikein yrittää lääketieteellisesti tehdä naisesta miestä.
Haittavaitukset on minimaaliset jos testosteronin ohella annetaan aromataasi lääkettä. Tiedätkö minkälaista on elää miehenä jos on alhainen testosteroni? Se on kuin olisit koko ajan pimeässä tai varjon alla. Mikään ei kiinnosta ja mikään ei tunnu miltään. Ei mitään draivia mihinkään asiaan. Kyllä, alhainen testosteroni aiheuttaa masennusta ja apatiaa. Liikunta ja ruokavalio auttaa, mutta ei sillä testosteronia nosteta sille tasolle minne se kuuluisi olla jos kivekset ei vain tuota tarpeeksi itse.
Itselläni on ollut jo vuosia ajatus, että haluaisin olla mies. Ihailen miehiä ja monesti ajattelen, että tuolta minäkin haluaisin sitten näyttää jos olisin mies jos näen esim kadulla jonkun " miellyttävän" miehen. Tämä kaikki alkoi oikeastaan jo yläkoulun alussa. Kuitenkaan en pukeudu kovin poikamaisesti, mitä nyt värit ehkä sellaisia vähän ovat. Nyt yli 10 vuotta tämän haaveilun jälkeen tiedän, etten koskaan tule tekemään mitään asian eteen. Tämä sen takia, että pelkään liikaa katuvani jälkeenpäin ja muutenkin koen ettei minulla kuitenkaan ole tarvetta tehdä mitään niin suurta ja olen kuitenkin melko tyytyväinen näinkin. Ymmärrän silti sen ettei kaikille riitä tämä. Jos "hyvä haltija" sanoisi, että heräät aamulla täysin oikeana miehenä niin silloin valitsisin ehdottomasti sen vaihtoehdon. Kuitenkaan en koe, että olisin se oikea mies, vaikka minusta sellainen tekemällä tehtäisiin. Jäisin ehkä omasta mielestäni johonkin välitilaan. Tietenkin ymmärrän sen, että monilla on vaikeaa ja ovat onnellisia tämän prosessin jälkeen ja puhunkin tässä vain itsestäni. Arvostan kyllä ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä prosessiin ja tiedänkin yhden ihmisen joka on onnellinen tämän jälkeen ja minä olen ylpeä hänestä.
Itsekin olen välillä surullinen, kun en koe tätä naisena oloa hyväksi, mutta jotenkin tämäkin on parempi vaihtoehto minulle kuin lähteä kokeilemaan miten käy. Kaikista eniten mietityttää se miten ikinä löydän kumppanin. Olen nyt yli 20 vuotias ja en ole kunnolla kertaakaan seurustellut. En tiedä edes olenko täysin hetero kuitenkaan, mutta silti en koe haluavani naisen kanssa suhteeseen. Eikä näistä asioista oikein voi puhua kenellekään. Miten koskaan voisin kertoa miehelleni ( jos sellaisen onnistuisin saamaan), että haluaisin itsekin olla mies. Minullakin on sellainen lähipiiri, jonka ihmiset eivät kovin hyvin hyväksy näitä "normista poikkeavia". Tai ainakaan heille ei ole helppo asioista puhua ja eivät ymmärrä. Jotkut nettitutut ovat oikeastaan ainoita joille voi kertoa. Mutta sitten jos hylkäisin nämä ihmiset ei minulla olisi enää ketään. Sen takia ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka "toitottavat" tasa-arvoa ja pitävät vähemmistöjen oikeuksia esillä, koska kaikilla täällä ei ole vieläkään helppoa olla oma itsensä. Ehkä kaupungeissa on helpompaa, mutta kun on vähänkin pienempi paikkakunta niin on eri tilanne. Ehkä joku ajattelee silti toisin. Vaikeaa on kyllä, mutta kuitenkin koen olevani ihan kunnossa oleva ihminen. Toivon myös, että tämä videon ihminen saa myös onnellisen elämän ja on tyytyväinen itseensä. Tähän loppuun vielä se, että olen kerran tavannut miespuolisen kaksoisolentoni ja se hetki jäi mieleen. Hän oli ihan minun näköiseni ja yleensä on muutenkin samannäköistä aika vaikea löytää, kun omat kasvot vähän erikoisen malliset. Silloin vain ajattelin kuinka ihanaa olisi näyttää tuolta. Olen niin kiitollinen, että sain kohdata hänet sattumalta siellä ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielnterveysongelmia voisi hoitaa jollain muullakin tavalla?
Luuletko, ettei ole yritetty? Toisekseen Suomessa transsukupuolinen tarvitsee kahden eri sairaalan ylilääkärin allekirjoituksen, että on käynyt läpi vähintään vuoden kestävät tutkimukset, joissa on todettu, ettei ole mielenterveysongelmainen, joten en tiedä mistä puhut.
Hakevat = diagnosoivat.
Tekstisyöttö....
279
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oli tullut järkiinsä, toivottavasti ei saa hormoneista pysyviä vammoja. Genitaaleja ei oltu taidettu vielä silpoa.
Silvottiin, mutta jätti sukuelinprosessin kesken kun meinasi kuolla ensimmäisen leikkauksen jälkeen sisäiseen verenvuotoon. Että sellasia kauniita ja luonnollisia juttuja nämä transsekoilut.
Sukupuolenkorjauksia tehdään myös ihmisille joilta puuttuu sukupuolielimet syntyjään tai omaa vaikka peniksen että vaginan. Näitä ihmisiä kutsutaan intersukupuolisiksi. Pitäisikö heidänkin vain sitten tyytyä siihen mitä alakerrassa on ja ei mennä tuollaiseen "sekoiluun" mukaan?
Jos on synnynnäinen sukupuolielimien epämuodostuma, elimet voidaan korjata leikkauksella. Sen sijaan transporukalta leikataan alapäitä, vaikka vika on yläpäässä.
Tämä tyyppi on todella rohkea kertoessaan leikkauskatumuksestaan. Katsoin useita hänen videoitaan eilen illalla, ja olin hyvin paljon samaa mieltä hänen kanssaan.
Mutta tuo katumusjuttu taisi olla aika tuore, koska yhtään vanhemmissa videoissa hän kertoi olevansa vielä identiteetiltään mies.
Hän on edelleen ns. identiteetiltään mies. Tai siis haluaisi olla, kokee siis vahvaa dysforiaa asian suhteen, mutta on päättänyt yrittää hyväksyä olevansa biologisesti nainen. Hän siis ON transsukupuolinen, siitä ei ole tässä katumisessa epäilystä. Tämä on kyllä minusta niin suuri asia, että kukaan ei voi toisen puolesta päättää kuuluuko hyväksyä itsensä sellaisena kuin ei koe sen olevan vai ei. Toivottavasti hän pystyy olemaan valitsemallaan tiellä onnellinen, mutta se polku on jokaisen itse etsittävä ja valittava. Tämä yksi ihminen ei siis ole todiste mihinkään suuntaan, mitä jokaisen yksilön kohdalla pitäisi tehdä.
Sitä tosin ihmettelen, että jos hän kokee niin vahvasti olevansa mies, miksi hän väkisin yrittää pukeutua mekkoon yms. naisellisesti jos ei koe sitä omakseen? Miksi ei vain yrittäisi hyväksyä sitä, että vaikka biologisesti hän on nainen, mutta sen ei tarvitse määritellä hänestä mitään muuta, vaan hän voi jatkossakin olla vaikka kuinka "miesmäinen" tahansa. Jos se sitten aiheuttaa jollekulle hämmennystä, se on hänen ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen jaksan ihmetellä miten tää henkilö on edes päästetty noihin leikkauksiin ja muihin kun selvästikään tuon päänuppi ei ole kunnossa. On kyllä totta, että ihan kuka tahansa pääsee noihin hoitoihin kun oikein ponnistelee ja uskottelee, mutta se vie sitten oikeilta transsukupuolisilta mahdollisuuden ja pilaavat heidän maineensa.
Ei niihin nyt ihan kuka tahansa pääse, esim. läheiseni, joka oli kokenut olevansa poika 2-vuotiaasta ja joutui sairaalaan, kun sai kuukautiset ja rinnat, oli siis täysin selvä transmies, joutui parikymppisenä taistelemaan vuosia, että sai diagnoosin ja testot. Hän jaksoi taistella ja on nyt elänyt yli 15 vuotta onnellisena miehenä. Mutta kuulemma moni muu on käännytetty eivätkä ole jaksaneet taistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi transsukupuolista, joiden molempien tilanteen olen hiljaa mielessäni kyseenalaistanut.
Toisella isä kiusasi vuosia "liiasta naisellisuudesta" ja pitäisi harrastaa jotain miehekästä jne. Ei ihme että alkoi kokea sukupuolensa vääräksi.
Toista kiusattiin vuosia koulussa kun ei ollut stereotypisen miehekäs vaan enemmän sellainen hintelä ja "homomainen".
Mietin mikä olisi tilanne, jos molempien olisi annettu olla sellaisia kuin ovat ilman ulkopuolelta tulevaa painetta ja kiusaamista.
Nimenomaan. Ja sitten jotkut paukapäät vielä vastustavat sukupuolisensitiivistä kasvatusta ja samalla transhoitoja. Eikö ne trajua että juuri ahtailla sukupuolirooleilla aiheutetaan dysforiaa ja yhä useammat ihmiset hakevat transhoitoihin.
Ahtaat sukupuoliroolit ei aiheuta dysforiaa. Vaikka eläisin (niin kuin elänkin) täysin miehen ”sukupuoliroolissa”, se ei muuta sitä asiaa, että olen silti edelleen muille sosiaalisesti nainen. Se asia ei muutu ilman, että korjaisin sukupuoltani.
Ketään muuta kuin sinua ei kiinnosta mikä sinä olet muista. Ja miksi se kiinnostaa sinua niin paljon?
Sitä paitsi moni "teikäläisistäkin" tuntuu olevan samaa mieltä kanssani:
Enpä jaksa ruveta pitkän kaavan kautta selittämään, mutta lyhyesti sanottuna fyysisesti naisen kropassa olevana en voi elää miehenä juurikin sen takia miten ihmiset mut näkee. Esimerkkinä se, että tällä hetkellä olen juridisesti nainen. Voiko nainen olla lapselle lain silmissä isä? Ei voi. Siinäpä yks aika merkittävä ja iso asia miksi mua kiinnostaa niin kovasti miten mut nähdään ja kohdataan.
Ja tota artikkelia en pääse lukemaan.
Miksi sinulle on niin tärkeää olla nimenomaan isä? Mikset voi olla vain vanhempi, tai X-niminen henkilö?
Olen ihmisenä melko suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, ainakin luulen niin. Olen aina hyväksynyt kaikki seksuaalisuudet laidasta laitaan, kuten myös erikoiset tyylisuuntaukset ja esim. uskonnot ja kulttuurit, tietenkään mitään kulttuurin varjolla tehtyä väkivaltaa yms. en hyväksy. On kuitenkin yksi asia, joita olen vuosikausia yrittänyt ymmärtää ja pähkäillä: transsukupuolisuus. Miksi transsukupuoliset ihmiset ajattelevat olevansa eri sukupuolta? Mikä heidän identiteetissään sen kertoo? Olen katsonut monia dokumentteja aiheesta, jossa transsukupuolisen haastattelu menee luokkaa: "Jo pienenä tykkäsin enemmän leikkiä barbeilla ja nukeilla ennemmin kuin prätkähiirillä. Puin siskoni mekkoja ylleni ja meikkasin äitini meikeillä." Jaahas, ja mikä sääntö sanoo, että jos olet kiinnostunut feminiinisistä jutuista, olet nainen? Minulle on täysin okei, jos olet mies ja haluat pukeutua mekkoon ja meikata. Mutta miksi ajattelet olevasi nainen? Minusta tuntuu, että transsukupuolisuus on syntynyt yhteiskunnan liian ahtaan miehen ja naisen muotin takia. Pojat ja tytöt, jotka jo lapsena huomaavat kiinnostuvansa "väärän sukupuolen" asioista ahdistuvat, ja alkavat ajattelemaan, että kai minä nyt sitten olen poika kun tykkään poikien jutuista. Jos tällaisia rajoituksia sukupuolten välillä ei olisi, transsukupuolisuutta tuskin olisi edes olemassa. Sukupuoli kun nyt on vaan asia, jota ei voi muuttaa. Voit silpoa ruumiisi, mutta ei se muutu vastakkaisen sukupuolen ruumiiksi. Samalla tavalla et voi vaihtaa rotuasi: jos olet musta, olet musta, jos olet valkoinen, olet valkoinen. Rotu nyt kun ei ole mikään identiteettikysymys, kuten ei sukupuolikaan. Sanokaa minua ahdasmieliseksi, en vain voi millään ymmärtää tällaisia outouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sukupuolenkorjaushoidot käynyt transnainen.
Mun mielestäni täällä ehdotettu pitkä terapia jakso olisi ihan hyvä suorittaa samaan aikaan kuin tutkimus jakso. Se voisi ehkä karsia joitakin katujia. Suomessa sukupuolenkorjauksen jälkeisiä katujia on todella vähän ja ne liittyvät lähinnä siihen että ollaan käyty sukupuolenkorjausleikkauksessa. Leikkauksiin liittyy aina riskinsä ja aina ei saada täydellistä peliä tehtyä.
Täytyisi myös miettiä että miksi haluaa leikkauksen? Tuleeko se todella omasta tarpeesta, vai vaikkapa siitä että yhteiskunta/ihmiset ei hyväksy vaikka naista peniksellä jne. Tuo ei ole syy mennä leikkaukseen jos pelkää että ei hyväksytä. Se todella pitää tulla vain ja ainoastaan omasta tarpeesta ja halusta.
Joidenkin transaktivistien ajamat jutut että hoitoihin pitäisi päästä omalla ilmoituksella on mielestäni käsittämätöntä. (Nuo transaktivistit sun muut ovat ihan oma ryhmänsä, eikä meitä "normaaleja" transihmisä pidä heihin sekoittaa.)
Juurikin näin. Oman kaveri/tuttavapiirini transsukupuoliset on ihan normaalia väkeä. Ne transaktivistit puolestaan ei ole edes transsukupuolisia, mutta osa heistä on nykytrendin myötä alkanut "löytää" itsestään muunsukupuolisia piirteitä. He tykkäävät rähistä ja vaatia juuri tiettyjen termien käyttöä jne. Pahimillaan syyttävät transhenkilöitä transfobiasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielnterveysongelmia voisi hoitaa jollain muullakin tavalla?
Luuletko, ettei ole yritetty? Toisekseen Suomessa transsukupuolinen tarvitsee kahden eri sairaalan ylilääkärin allekirjoituksen, että on käynyt läpi vähintään vuoden kestävät tutkimukset, joissa on todettu, ettei ole mielenterveysongelmainen, joten en tiedä mistä puhut.
Se kertoo vain lääkäreiden moraalista, jos pitävät "väärään kehoon syntymistä" fyysisenä vikana, eikä mt-ongelama, mitä se on. Tuntuu siltä että nämä ihmiset käyvät SETAn valitsemalla tohtoreilla Suomessa.
Jos minä menisin terkkarilääkärille väittämään olevani väärässä kehossa, hän ei kyllä diagnosoisi mua "transiksi", vaan saisin hoitosuunnitelman psyk.puolelle.
Fyysinen vika tulee vasta kun fyysisesti tervettä ihmistä aletaan kirurgisesti vaurioittaa loppuiäkseen.
En ole se kelle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisenä melko suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, ainakin luulen niin. Olen aina hyväksynyt kaikki seksuaalisuudet laidasta laitaan, kuten myös erikoiset tyylisuuntaukset ja esim. uskonnot ja kulttuurit, tietenkään mitään kulttuurin varjolla tehtyä väkivaltaa yms. en hyväksy. On kuitenkin yksi asia, joita olen vuosikausia yrittänyt ymmärtää ja pähkäillä: transsukupuolisuus. Miksi transsukupuoliset ihmiset ajattelevat olevansa eri sukupuolta? Mikä heidän identiteetissään sen kertoo? Olen katsonut monia dokumentteja aiheesta, jossa transsukupuolisen haastattelu menee luokkaa: "Jo pienenä tykkäsin enemmän leikkiä barbeilla ja nukeilla ennemmin kuin prätkähiirillä. Puin siskoni mekkoja ylleni ja meikkasin äitini meikeillä." Jaahas, ja mikä sääntö sanoo, että jos olet kiinnostunut feminiinisistä jutuista, olet nainen? Minulle on täysin okei, jos olet mies ja haluat pukeutua mekkoon ja meikata. Mutta miksi ajattelet olevasi nainen? Minusta tuntuu, että transsukupuolisuus on syntynyt yhteiskunnan liian ahtaan miehen ja naisen muotin takia. Pojat ja tytöt, jotka jo lapsena huomaavat kiinnostuvansa "väärän sukupuolen" asioista ahdistuvat, ja alkavat ajattelemaan, että kai minä nyt sitten olen poika kun tykkään poikien jutuista. Jos tällaisia rajoituksia sukupuolten välillä ei olisi, transsukupuolisuutta tuskin olisi edes olemassa. Sukupuoli kun nyt on vaan asia, jota ei voi muuttaa. Voit silpoa ruumiisi, mutta ei se muutu vastakkaisen sukupuolen ruumiiksi. Samalla tavalla et voi vaihtaa rotuasi: jos olet musta, olet musta, jos olet valkoinen, olet valkoinen. Rotu nyt kun ei ole mikään identiteettikysymys, kuten ei sukupuolikaan. Sanokaa minua ahdasmieliseksi, en vain voi millään ymmärtää tällaisia outouksia.
Ei se oo oikeesti noin, Vaikka jotkut niin luulevatkin. Itse transmiehenä kuulen useimmilta kaltaisiltani, kuinka lapsuus oli vapaata ja helppoa, kun ei ollut vielä muotoja ja saatiin täällä länsimaissa olla ns. poikatyttöjä ihan vapaasti. Se ei kuitenkaan auta siihen, että koet jalkovälistäsi puuttuvan jotain ja koet suurta kaipuuta katsoessasi poikaporukan menoa ja ahdistut tyttöporukassa. Se ei auta siihen, että lantiosi levenee ja rintasi kasvavat, etkä tunne yhteyttä kroppaasi.
Kommentit muistuttavat mua siitä miksi olen stealth eikä tulisi mieleenkään kertoa kenellekään transtaustastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisenä melko suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, ainakin luulen niin. Olen aina hyväksynyt kaikki seksuaalisuudet laidasta laitaan, kuten myös erikoiset tyylisuuntaukset ja esim. uskonnot ja kulttuurit, tietenkään mitään kulttuurin varjolla tehtyä väkivaltaa yms. en hyväksy. On kuitenkin yksi asia, joita olen vuosikausia yrittänyt ymmärtää ja pähkäillä: transsukupuolisuus. Miksi transsukupuoliset ihmiset ajattelevat olevansa eri sukupuolta? Mikä heidän identiteetissään sen kertoo? Olen katsonut monia dokumentteja aiheesta, jossa transsukupuolisen haastattelu menee luokkaa: "Jo pienenä tykkäsin enemmän leikkiä barbeilla ja nukeilla ennemmin kuin prätkähiirillä. Puin siskoni mekkoja ylleni ja meikkasin äitini meikeillä." Jaahas, ja mikä sääntö sanoo, että jos olet kiinnostunut feminiinisistä jutuista, olet nainen? Minulle on täysin okei, jos olet mies ja haluat pukeutua mekkoon ja meikata. Mutta miksi ajattelet olevasi nainen? Minusta tuntuu, että transsukupuolisuus on syntynyt yhteiskunnan liian ahtaan miehen ja naisen muotin takia. Pojat ja tytöt, jotka jo lapsena huomaavat kiinnostuvansa "väärän sukupuolen" asioista ahdistuvat, ja alkavat ajattelemaan, että kai minä nyt sitten olen poika kun tykkään poikien jutuista. Jos tällaisia rajoituksia sukupuolten välillä ei olisi, transsukupuolisuutta tuskin olisi edes olemassa. Sukupuoli kun nyt on vaan asia, jota ei voi muuttaa. Voit silpoa ruumiisi, mutta ei se muutu vastakkaisen sukupuolen ruumiiksi. Samalla tavalla et voi vaihtaa rotuasi: jos olet musta, olet musta, jos olet valkoinen, olet valkoinen. Rotu nyt kun ei ole mikään identiteettikysymys, kuten ei sukupuolikaan. Sanokaa minua ahdasmieliseksi, en vain voi millään ymmärtää tällaisia outouksia.
Ei se oo oikeesti noin, Vaikka jotkut niin luulevatkin. Itse transmiehenä kuulen useimmilta kaltaisiltani, kuinka lapsuus oli vapaata ja helppoa, kun ei ollut vielä muotoja ja saatiin täällä länsimaissa olla ns. poikatyttöjä ihan vapaasti. Se ei kuitenkaan auta siihen, että koet jalkovälistäsi puuttuvan jotain ja koet suurta kaipuuta katsoessasi poikaporukan menoa ja ahdistut tyttöporukassa. Se ei auta siihen, että lantiosi levenee ja rintasi kasvavat, etkä tunne yhteyttä kroppaasi.
Tämä. Itse käyttäydyin alle 10-vuotiaana samalla tavalla kuin muutkin sukupuoleni edustajat, mutta sitten jotain tapahtui murrosiässä kun kehoon alko tulla mun päälle ihmeellisiä muutoksia. En edes ollut kuullut sanasta "transsukupuolinen" vielä silloin, mutta sitten kirjoittelin Googlen hakuun "entä jos olenkin x" tai "syntynyt x, mutta kokee olevansa y" ja siitä se sitten lähti. Mulle tuli tosi helpottunut olo kun tajusin etten ole mikään poikkeava tai hullu vaan se on ihan oikeasti asia, josta jotkut muutkin kärsivät.
Mulle sanottiin koko lapsuuteni, että olen tyttö ja on ihan ok leikkiä millaisia leikkejä tahansa, mies minusta silti kasvoi.