Ulostulo: Tältä näyttää transhoitoja katuva ihminen
Sellaista sattuu että alkaakin kaduttaa.
Mitä mietteitä herättää tämä?
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielnterveysongelmia voisi hoitaa jollain muullakin tavalla?
Luuletko, ettei ole yritetty? Toisekseen Suomessa transsukupuolinen tarvitsee kahden eri sairaalan ylilääkärin allekirjoituksen, että on käynyt läpi vähintään vuoden kestävät tutkimukset, joissa on todettu, ettei ole mielenterveysongelmainen, joten en tiedä mistä puhut.
Se kertoo vain lääkäreiden moraalista, jos pitävät "väärään kehoon syntymistä" fyysisenä vikana, eikä mt-ongelama, mitä se on. Tuntuu siltä että nämä ihmiset käyvät SETAn valitsemalla tohtoreilla Suomessa.
Jos minä menisin terkkarilääkärille väittämään olevani väärässä kehossa, hän ei kyllä diagnosoisi mua "transiksi", vaan saisin hoitosuunnitelman psyk.puolelle.Fyysinen vika tulee vasta kun fyysisesti tervettä ihmistä aletaan kirurgisesti vaurioittaa loppuiäkseen.
En ole se kelle vastasit.
Terkkarilääkäri nyt ei todellakaan diagnosoi ketään transiksi. Hän lähetää sinut pyynnöstä joko Tampereen tai Helsingin transpolille, jossa joko todetaan, että prosessi on tarpeen, jotta pystyt elämään tasapainoisena tai todetaan, ettei prosessi ole sinua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen jaksan ihmetellä miten tää henkilö on edes päästetty noihin leikkauksiin ja muihin kun selvästikään tuon päänuppi ei ole kunnossa. On kyllä totta, että ihan kuka tahansa pääsee noihin hoitoihin kun oikein ponnistelee ja uskottelee, mutta se vie sitten oikeilta transsukupuolisilta mahdollisuuden ja pilaavat heidän maineensa.
Ei niihin nyt ihan kuka tahansa pääse, esim. läheiseni, joka oli kokenut olevansa poika 2-vuotiaasta ja joutui sairaalaan, kun sai kuukautiset ja rinnat, oli siis täysin selvä transmies, joutui parikymppisenä taistelemaan vuosia, että sai diagnoosin ja testot. Hän jaksoi taistella ja on nyt elänyt yli 15 vuotta onnellisena miehenä. Mutta kuulemma moni muu on käännytetty eivätkä ole jaksaneet taistella.
siis omien harjojen vuoksi pitää taistella, ja se on sinusta ihan normaalia. Harmi että joku vastuuton lääkäri löytyi diagnoosin antamaan lopulta, tuttusi taistelussa järkeä ja luontoa vastaan.
Eihän tuo mainitsemasi ihminen tule koskaan mies olemaan.
Ihmisen, varsinkin naisen, peruskokemus sukupuolesta on tunne, ettei sukupuoli tunnu miltään, joten heidän on todella vaikea ymmärtää transsukupuolisuutta. Tämä olisi hyvä tiedostaa ennen kuin suoltaa keittiöpsykologiaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielnterveysongelmia voisi hoitaa jollain muullakin tavalla?
Luuletko, ettei ole yritetty? Toisekseen Suomessa transsukupuolinen tarvitsee kahden eri sairaalan ylilääkärin allekirjoituksen, että on käynyt läpi vähintään vuoden kestävät tutkimukset, joissa on todettu, ettei ole mielenterveysongelmainen, joten en tiedä mistä puhut.
Se kertoo vain lääkäreiden moraalista, jos pitävät "väärään kehoon syntymistä" fyysisenä vikana, eikä mt-ongelama, mitä se on. Tuntuu siltä että nämä ihmiset käyvät SETAn valitsemalla tohtoreilla Suomessa.
Jos minä menisin terkkarilääkärille väittämään olevani väärässä kehossa, hän ei kyllä diagnosoisi mua "transiksi", vaan saisin hoitosuunnitelman psyk.puolelle.Fyysinen vika tulee vasta kun fyysisesti tervettä ihmistä aletaan kirurgisesti vaurioittaa loppuiäkseen.
En ole se kelle vastasit.
Terkkarilääkäri nyt ei todellakaan diagnosoi ketään transiksi. Hän lähetää sinut pyynnöstä joko Tampereen tai Helsingin transpolille, jossa joko todetaan, että prosessi on tarpeen, jotta pystyt elämään tasapainoisena tai todetaan, ettei prosessi ole sinua varten.
Se on aika huolestuttavaa, että Suomen kaltaiseen maahan on avattu "transpoli". Kun tiedetään koko asia isoksi huuhaaksi.
Mikä taho tämän Polin on sinne vaatinut ja saanut, Seta?
Hiljaiseksi vetää tämä touhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielnterveysongelmia voisi hoitaa jollain muullakin tavalla?
Luuletko, ettei ole yritetty? Toisekseen Suomessa transsukupuolinen tarvitsee kahden eri sairaalan ylilääkärin allekirjoituksen, että on käynyt läpi vähintään vuoden kestävät tutkimukset, joissa on todettu, ettei ole mielenterveysongelmainen, joten en tiedä mistä puhut.
Se kertoo vain lääkäreiden moraalista, jos pitävät "väärään kehoon syntymistä" fyysisenä vikana, eikä mt-ongelama, mitä se on. Tuntuu siltä että nämä ihmiset käyvät SETAn valitsemalla tohtoreilla Suomessa.
Jos minä menisin terkkarilääkärille väittämään olevani väärässä kehossa, hän ei kyllä diagnosoisi mua "transiksi", vaan saisin hoitosuunnitelman psyk.puolelle.Fyysinen vika tulee vasta kun fyysisesti tervettä ihmistä aletaan kirurgisesti vaurioittaa loppuiäkseen.
En ole se kelle vastasit.
Niin susta tuntuu ja se tuntuma on täysin sairaalloisen väärä ja vääristynyt. Mitään Setan valitsemia "tohtoreita" ei ole. Voin kertoa transsina sulle, että itse hakeuduin terkkalääkärille (lääkäri ymmärsi) ja sieltä ohjattiin psykiatrian puolelle. Sieltä taas ohjattiin erikoispsykiatrian puolelle jossa tehtiin perusteelliset tutkimukset ja asetettiin transdiagnoosi.
Toisen maailmansodan jälkeen perustettu Maailman Lääkäriliitto, WMA uudisti Hippokrateen lääkärinvalan ja halusi, että kaikki lääkärit sitoutuvat siihen. Sodan opetuksena lääkärinvalaan lisättiin painava velvoite kunnioittaa elämää. Vuonna 1948 uusittu vala tunnetaan Geneven julistuksena. Tätä noudattavat jokainen suomen lääkäriliitton kuuluva lääkäri. Yli 90 prosentia suomen lääkäreistä kuuluu liittoon. WMA niin kuin suomenkin lääkäri liitto ei pidä transsukupuolisuutta MT-ongelmana. Siinä sulle oikeaa faktaa eikä mutuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen jaksan ihmetellä miten tää henkilö on edes päästetty noihin leikkauksiin ja muihin kun selvästikään tuon päänuppi ei ole kunnossa. On kyllä totta, että ihan kuka tahansa pääsee noihin hoitoihin kun oikein ponnistelee ja uskottelee, mutta se vie sitten oikeilta transsukupuolisilta mahdollisuuden ja pilaavat heidän maineensa.
Ei niihin nyt ihan kuka tahansa pääse, esim. läheiseni, joka oli kokenut olevansa poika 2-vuotiaasta ja joutui sairaalaan, kun sai kuukautiset ja rinnat, oli siis täysin selvä transmies, joutui parikymppisenä taistelemaan vuosia, että sai diagnoosin ja testot. Hän jaksoi taistella ja on nyt elänyt yli 15 vuotta onnellisena miehenä. Mutta kuulemma moni muu on käännytetty eivätkä ole jaksaneet taistella.
siis omien harjojen vuoksi pitää taistella, ja se on sinusta ihan normaalia. Harmi että joku vastuuton lääkäri löytyi diagnoosin antamaan lopulta, tuttusi taistelussa järkeä ja luontoa vastaan.
Eihän tuo mainitsemasi ihminen tule koskaan mies olemaan.
Ne vastuuttomat lääkärit on siis transpolin erikoislääkäreitä. Kukaan muu ei saa Suomessa antaa diagnoosia. Olen seurannut tämän ihmisen elämää todella ahdistuneesta lapsesta vapautuneeseen ja onnelliseen aikuiseen, enkä kykene ymmärtämään miksi joku näkee hänen prosessinsa negatiivisena asiana. Hän näyttää ihan mieheltä ja on sitä juridisesti, vaikea häntä on muunkaan pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisenä melko suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, ainakin luulen niin. Olen aina hyväksynyt kaikki seksuaalisuudet laidasta laitaan, kuten myös erikoiset tyylisuuntaukset ja esim. uskonnot ja kulttuurit, tietenkään mitään kulttuurin varjolla tehtyä väkivaltaa yms. en hyväksy. On kuitenkin yksi asia, joita olen vuosikausia yrittänyt ymmärtää ja pähkäillä: transsukupuolisuus. Miksi transsukupuoliset ihmiset ajattelevat olevansa eri sukupuolta? Mikä heidän identiteetissään sen kertoo? Olen katsonut monia dokumentteja aiheesta, jossa transsukupuolisen haastattelu menee luokkaa: "Jo pienenä tykkäsin enemmän leikkiä barbeilla ja nukeilla ennemmin kuin prätkähiirillä. Puin siskoni mekkoja ylleni ja meikkasin äitini meikeillä." Jaahas, ja mikä sääntö sanoo, että jos olet kiinnostunut feminiinisistä jutuista, olet nainen? Minulle on täysin okei, jos olet mies ja haluat pukeutua mekkoon ja meikata. Mutta miksi ajattelet olevasi nainen? Minusta tuntuu, että transsukupuolisuus on syntynyt yhteiskunnan liian ahtaan miehen ja naisen muotin takia. Pojat ja tytöt, jotka jo lapsena huomaavat kiinnostuvansa "väärän sukupuolen" asioista ahdistuvat, ja alkavat ajattelemaan, että kai minä nyt sitten olen poika kun tykkään poikien jutuista. Jos tällaisia rajoituksia sukupuolten välillä ei olisi, transsukupuolisuutta tuskin olisi edes olemassa. Sukupuoli kun nyt on vaan asia, jota ei voi muuttaa. Voit silpoa ruumiisi, mutta ei se muutu vastakkaisen sukupuolen ruumiiksi. Samalla tavalla et voi vaihtaa rotuasi: jos olet musta, olet musta, jos olet valkoinen, olet valkoinen. Rotu nyt kun ei ole mikään identiteettikysymys, kuten ei sukupuolikaan. Sanokaa minua ahdasmieliseksi, en vain voi millään ymmärtää tällaisia outouksia.
Ei se oo oikeesti noin, Vaikka jotkut niin luulevatkin. Itse transmiehenä kuulen useimmilta kaltaisiltani, kuinka lapsuus oli vapaata ja helppoa, kun ei ollut vielä muotoja ja saatiin täällä länsimaissa olla ns. poikatyttöjä ihan vapaasti. Se ei kuitenkaan auta siihen, että koet jalkovälistäsi puuttuvan jotain ja koet suurta kaipuuta katsoessasi poikaporukan menoa ja ahdistut tyttöporukassa. Se ei auta siihen, että lantiosi levenee ja rintasi kasvavat, etkä tunne yhteyttä kroppaasi.
Ei välttämättä mitenkään kovin erikoisia tuntemuksia murrosikäiselle. Kyllä se kropan muuttuminen perseestä oli, varsinkin luokan ensimmäisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielnterveysongelmia voisi hoitaa jollain muullakin tavalla?
Luuletko, ettei ole yritetty? Toisekseen Suomessa transsukupuolinen tarvitsee kahden eri sairaalan ylilääkärin allekirjoituksen, että on käynyt läpi vähintään vuoden kestävät tutkimukset, joissa on todettu, ettei ole mielenterveysongelmainen, joten en tiedä mistä puhut.
Se kertoo vain lääkäreiden moraalista, jos pitävät "väärään kehoon syntymistä" fyysisenä vikana, eikä mt-ongelama, mitä se on. Tuntuu siltä että nämä ihmiset käyvät SETAn valitsemalla tohtoreilla Suomessa.
Jos minä menisin terkkarilääkärille väittämään olevani väärässä kehossa, hän ei kyllä diagnosoisi mua "transiksi", vaan saisin hoitosuunnitelman psyk.puolelle.Fyysinen vika tulee vasta kun fyysisesti tervettä ihmistä aletaan kirurgisesti vaurioittaa loppuiäkseen.
En ole se kelle vastasit.
Terkkarilääkäri nyt ei todellakaan diagnosoi ketään transiksi. Hän lähetää sinut pyynnöstä joko Tampereen tai Helsingin transpolille, jossa joko todetaan, että prosessi on tarpeen, jotta pystyt elämään tasapainoisena tai todetaan, ettei prosessi ole sinua varten.
Se on aika huolestuttavaa, että Suomen kaltaiseen maahan on avattu "transpoli". Kun tiedetään koko asia isoksi huuhaaksi.
Mikä taho tämän Polin on sinne vaatinut ja saanut, Seta?Hiljaiseksi vetää tämä touhu.
Transpolit siis perustettiin vuonna - 94 ja nyt tajusit järkyttyä. Jos Suomi olis katuja täynnä ne tuskin jatkaisivat enää toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielnterveysongelmia voisi hoitaa jollain muullakin tavalla?
Luuletko, ettei ole yritetty? Toisekseen Suomessa transsukupuolinen tarvitsee kahden eri sairaalan ylilääkärin allekirjoituksen, että on käynyt läpi vähintään vuoden kestävät tutkimukset, joissa on todettu, ettei ole mielenterveysongelmainen, joten en tiedä mistä puhut.
Se kertoo vain lääkäreiden moraalista, jos pitävät "väärään kehoon syntymistä" fyysisenä vikana, eikä mt-ongelama, mitä se on. Tuntuu siltä että nämä ihmiset käyvät SETAn valitsemalla tohtoreilla Suomessa.
Jos minä menisin terkkarilääkärille väittämään olevani väärässä kehossa, hän ei kyllä diagnosoisi mua "transiksi", vaan saisin hoitosuunnitelman psyk.puolelle.Fyysinen vika tulee vasta kun fyysisesti tervettä ihmistä aletaan kirurgisesti vaurioittaa loppuiäkseen.
En ole se kelle vastasit.
Terkkarilääkäri nyt ei todellakaan diagnosoi ketään transiksi. Hän lähetää sinut pyynnöstä joko Tampereen tai Helsingin transpolille, jossa joko todetaan, että prosessi on tarpeen, jotta pystyt elämään tasapainoisena tai todetaan, ettei prosessi ole sinua varten.
Tämä tosiasiahan ei miinustamalla muuksi muutu, vaan näin se käytännössä menee. Terkkarilääkäri antaa lähetteen ja diagnoosia et saa ennen kuin tuolla polilla on tutkittu ja hutkittu. Ja kyllä, siihen liittyy iso syynääminen ja suljetaan muut mielenterveysongelmat pois, mutta seulasta näemmä voi vuotaa. Tätähän jotkut ovat kritisoineet, että prosessi on niin rankka, mutta haloo niinhän sen pitääkin olla rankka! Höllätä nyt ei ainakaan pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.Hän kertoo vain oman epäonnistuneen tapauksensa, ei se ole mitenkään yleispätevä totuus.
kyllä se vaan totta on, ettei voi syntyä "väärään sukupuoleen", eikä onni tule hormoneilla ja kirurgisesti itseään pahoinpitelemällä ja loppuiäksi vammauttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisenä melko suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, ainakin luulen niin. Olen aina hyväksynyt kaikki seksuaalisuudet laidasta laitaan, kuten myös erikoiset tyylisuuntaukset ja esim. uskonnot ja kulttuurit, tietenkään mitään kulttuurin varjolla tehtyä väkivaltaa yms. en hyväksy. On kuitenkin yksi asia, joita olen vuosikausia yrittänyt ymmärtää ja pähkäillä: transsukupuolisuus. Miksi transsukupuoliset ihmiset ajattelevat olevansa eri sukupuolta? Mikä heidän identiteetissään sen kertoo? Olen katsonut monia dokumentteja aiheesta, jossa transsukupuolisen haastattelu menee luokkaa: "Jo pienenä tykkäsin enemmän leikkiä barbeilla ja nukeilla ennemmin kuin prätkähiirillä. Puin siskoni mekkoja ylleni ja meikkasin äitini meikeillä." Jaahas, ja mikä sääntö sanoo, että jos olet kiinnostunut feminiinisistä jutuista, olet nainen? Minulle on täysin okei, jos olet mies ja haluat pukeutua mekkoon ja meikata. Mutta miksi ajattelet olevasi nainen? Minusta tuntuu, että transsukupuolisuus on syntynyt yhteiskunnan liian ahtaan miehen ja naisen muotin takia. Pojat ja tytöt, jotka jo lapsena huomaavat kiinnostuvansa "väärän sukupuolen" asioista ahdistuvat, ja alkavat ajattelemaan, että kai minä nyt sitten olen poika kun tykkään poikien jutuista. Jos tällaisia rajoituksia sukupuolten välillä ei olisi, transsukupuolisuutta tuskin olisi edes olemassa. Sukupuoli kun nyt on vaan asia, jota ei voi muuttaa. Voit silpoa ruumiisi, mutta ei se muutu vastakkaisen sukupuolen ruumiiksi. Samalla tavalla et voi vaihtaa rotuasi: jos olet musta, olet musta, jos olet valkoinen, olet valkoinen. Rotu nyt kun ei ole mikään identiteettikysymys, kuten ei sukupuolikaan. Sanokaa minua ahdasmieliseksi, en vain voi millään ymmärtää tällaisia outouksia.
Minulla on vähän samanlaisia ajatuksia. Tietysti minä en mitenkään voi tietää millaista se on, kun kokee dysforiaa omaa kehoaan kohtaan (tosin anoreksia on kohtuu hyvä vertaus. Eihän anorektikkokaan välttämättä tavallaan ymmärrä eikä näe peilistä olevansa aivan liian laiha, millä tavalla muut hänet näkee) mutta sukupuoli on minulle ollut aina ensisijaisesti se biologinen ominaisuus mihin synnytään. Siksi se, että kokee olevansa jotain muuta kuin sukuelimet kertovat, tuntuu itsestä niin kummalliselta. Koska minulle sukupuoli on VAIN nimenomaan se ominaisuus. Minusta sen ei tarvitse määritellä muuta (tietenkin tiedän, että bilogisesti sukupuolien välillä on joitain eroja, mutta näin identiteetin kannalta.)
Ja olen samaa mieltä näistä rooleista. Tiedän tämän tyylisiä tapauksia, jotka kokevat että heidän sisällään on jokin erillinen eri sukupuolta oleva osa, koska eivät ole tarpeeksi sitä mitä sukupuolelta odotettaisiin. Olen myöskin huomannut, että olen aavistuksen pettynyt, jos joku adrogyyni ihminen tulee kaapista ulos transsukupuolisena. Tuntuu jotenkin, että miksi sen nyt pitää tuolla tavalla lopullisesti "valita puolensa" kun se on ollut just sellaisena hieno omanlainen itsensä.
Minä olen aina roikkunut rajoilla sukupuoleni kanssa ja olenkin myös biseksuaali. Mutta juuri siitä syystä että olen itse kokenut hukassa oloa itseni kanssa olen myös huomannut miten tärkeä ominaisuus sukupuoli-identiteetti on. Oikeastaan eri palasiin itsessä kiinnittää enemmän huomiota kun niiden kanssa on problematiikkaa. Suurin osa vain ottaa ne itsestäänselvyytenä. Mutta ne ovat tärkeitä rakennuspalikoita kokonaisuudessa. Minustakin oli harmi että esimerkiksi malli Andrej Pejic kokikin itsensä naiseksi eikä mieheksi, mutta samalla muistutin itseäni siitä että ihmiset itse valitsevat asiat jotka tekevät heidät onnellisiksi eikä minun harmistukseni saisi olla sen tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisenä melko suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, ainakin luulen niin. Olen aina hyväksynyt kaikki seksuaalisuudet laidasta laitaan, kuten myös erikoiset tyylisuuntaukset ja esim. uskonnot ja kulttuurit, tietenkään mitään kulttuurin varjolla tehtyä väkivaltaa yms. en hyväksy. On kuitenkin yksi asia, joita olen vuosikausia yrittänyt ymmärtää ja pähkäillä: transsukupuolisuus. Miksi transsukupuoliset ihmiset ajattelevat olevansa eri sukupuolta? Mikä heidän identiteetissään sen kertoo? Olen katsonut monia dokumentteja aiheesta, jossa transsukupuolisen haastattelu menee luokkaa: "Jo pienenä tykkäsin enemmän leikkiä barbeilla ja nukeilla ennemmin kuin prätkähiirillä. Puin siskoni mekkoja ylleni ja meikkasin äitini meikeillä." Jaahas, ja mikä sääntö sanoo, että jos olet kiinnostunut feminiinisistä jutuista, olet nainen? Minulle on täysin okei, jos olet mies ja haluat pukeutua mekkoon ja meikata. Mutta miksi ajattelet olevasi nainen? Minusta tuntuu, että transsukupuolisuus on syntynyt yhteiskunnan liian ahtaan miehen ja naisen muotin takia. Pojat ja tytöt, jotka jo lapsena huomaavat kiinnostuvansa "väärän sukupuolen" asioista ahdistuvat, ja alkavat ajattelemaan, että kai minä nyt sitten olen poika kun tykkään poikien jutuista. Jos tällaisia rajoituksia sukupuolten välillä ei olisi, transsukupuolisuutta tuskin olisi edes olemassa. Sukupuoli kun nyt on vaan asia, jota ei voi muuttaa. Voit silpoa ruumiisi, mutta ei se muutu vastakkaisen sukupuolen ruumiiksi. Samalla tavalla et voi vaihtaa rotuasi: jos olet musta, olet musta, jos olet valkoinen, olet valkoinen. Rotu nyt kun ei ole mikään identiteettikysymys, kuten ei sukupuolikaan. Sanokaa minua ahdasmieliseksi, en vain voi millään ymmärtää tällaisia outouksia.
Ei se oo oikeesti noin, Vaikka jotkut niin luulevatkin. Itse transmiehenä kuulen useimmilta kaltaisiltani, kuinka lapsuus oli vapaata ja helppoa, kun ei ollut vielä muotoja ja saatiin täällä länsimaissa olla ns. poikatyttöjä ihan vapaasti. Se ei kuitenkaan auta siihen, että koet jalkovälistäsi puuttuvan jotain ja koet suurta kaipuuta katsoessasi poikaporukan menoa ja ahdistut tyttöporukassa. Se ei auta siihen, että lantiosi levenee ja rintasi kasvavat, etkä tunne yhteyttä kroppaasi.
Ei välttämättä mitenkään kovin erikoisia tuntemuksia murrosikäiselle. Kyllä se kropan muuttuminen perseestä oli, varsinkin luokan ensimmäisille.
Ainoa plussa transsukupuolisuudessa oli se, ettei tarvinnut stressata olenko normaali ja viehättävä teininä. Ei näes ns. väärässä kropassa voinut vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miettiä kuinka moni vanhus olisi saanut kunnon loppuelämän noihin hoitoihin haaskatuilla rahoilla. Yhteiskunnan ei pitäisi missään tilanteessa kustantaa noita hoitoja.
Ja traagista tälle yhdelle ihmiselle.
Traagista hälle tosiaan. Voisitko kuitenkin lopettaa tuollaisten ala-arvoisten korttien vedon ja heiluttelun samantien.
Koska transsukupuolisuus on ihan yhtä oikea ja väistämätön asia joillekin ihmisille niin kuin jokaiselle vanheneminenkin on. Se ei ole mikään omavalinta.
Hoito ei ole siis haaskausta jos se onnistuu. Niin kuin yleensä se tekeekin näissä tapauksissa. Yksi poikkeustapaus sanotaan vaikka tuhannesta ihmisestä ei tee hyvästä hoitojärjestelmästä huonoa jos yhden kohdalla jostain syystä hoito on kussut.
Jokainen tehköön itselleen litä haluaa. Kunhan näitä toimenpiteitä ei kustanneta yhteisistä rahoista, jolloin NE OVAT OIKEASTI POIS vanhuksilta ja muilta vähäosaisilta. Ja miksi? Harhaisen ihmisen turhamaisuuden vuoksi.
Jos koen että kikuli on liian pieni, kustannetaanko pidennyshoito? Jos rinnat väärän kokoiset niin kustannetaanko niiden ”korjaus”. Ai niin, jos on kyse naisten tai muunsukupuolisten ongelmista niin kustannetaan, miehet maksakoon, kärsiköön ja kuolkoon.
Voi luoja!
Se että muutamalle kymmenelle vuodessa kustannetaan noi hoidot, niin ei ole vanhuksilta mitään pois!
Olen siitä samaa mieltä että vanhusten huoltoon todellakin tulisi kohdentaa enemmän resursseja, mutta vanhusten hoidon huonosta tilasta on ihan turhaa lähteä syyttelemään transsukupuolisia. (Btw yksi trans tuttavani työskentelee vanhusten parissa.)
Mä keksisin paljon parempia keinoja säästää valtion menoja ja yksi sellainen olisi että seulotraisiin hyvin tarkkaan ketä otetaan tänne elätettäväksi rajojen ulkopuolelta. Näin säästyttäisiin myös tietyiltä ongelmilta ja jos ne resurssit pistettäisiin sitten mielummin vanhusten huoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.Hän kertoo vain oman epäonnistuneen tapauksensa, ei se ole mitenkään yleispätevä totuus.
kyllä se vaan totta on, ettei voi syntyä "väärään sukupuoleen", eikä onni tule hormoneilla ja kirurgisesti itseään pahoinpitelemällä ja loppuiäksi vammauttamalla.
Ei ole. Jokainen ihminen on omanlainen kokonaisuus, sama ei toimi toiselle. Vaikka se onkin totta, että ei se sukupuoli varsinaisesti "väärä" ole, se mikä keino siihen auttaa todellakin vaihtelee. Koitapa mennä sanomaan jollekin naimisissa olevalle homolle, ettei hän voi elää onnellista elämää valitsemansa homopuolison kanssa, vaan siihen tarvitaan nainen. Mitäpä veikkaat onko asia näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.Hän kertoo vain oman epäonnistuneen tapauksensa, ei se ole mitenkään yleispätevä totuus.
kyllä se vaan totta on, ettei voi syntyä "väärään sukupuoleen", eikä onni tule hormoneilla ja kirurgisesti itseään pahoinpitelemällä ja loppuiäksi vammauttamalla.
Kyllä se vaan on niin että tyhmäksi syntynyttä ei näköjään saa viisaammaksi vaikka mikä olisi. Sinulla onnen lähde näyttää olevan joko se, että leikit olevasi tyhmä tai sitten se on se että olet oikeasti tyhmä ja et myönnä sitä. Joko et tajua tai sitten leikit ettet tajua.
Sukupuolista suuntaustaan hakeva nuori joskus muuttaa mieltään. Useimmiten hän on kuitenkin ihan tosissaan. On aika kova paikka joutua kertoman suvulle, kavereille ja koululle, niin että ei kukaan sitä huvikseen tee.
Ja ennenkuin menee kirurgille pitää olla tosi varma. Siinä vaiheessa katujia on erittäin vähän, varsinkin tervepollainen kyllä iettii asian tarkalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että moiset "hoidot" jopa Suomen kaltaisessa maassa sallitaan, jossa ajattelisi terveen järjen ja etiikan vielä toimivan, toisin kuin jossain USAn kaltaisessa kehitysmaassa, josta tämäkin puoskarointi on tänne raahautunut.
Onneksi tämä tyyppi kertoo rohkeasti totuuden.Hän kertoo vain oman epäonnistuneen tapauksensa, ei se ole mitenkään yleispätevä totuus.
kyllä se vaan totta on, ettei voi syntyä "väärään sukupuoleen", eikä onni tule hormoneilla ja kirurgisesti itseään pahoinpitelemällä ja loppuiäksi vammauttamalla.
Mä olen tavannut vuosien aikana vertaistukiryhmissä n. 100 transtaustaista, joille se onni kyllä on tullut juuri noin. Tietenkään se ei tule sellaiselle ihmiselle, joka ei ole trans.
Harvakatuu kirjoitti:
Sukupuolista suuntaustaan hakeva nuori joskus muuttaa mieltään. Useimmiten hän on kuitenkin ihan tosissaan. On aika kova paikka joutua kertoman suvulle, kavereille ja koululle, niin että ei kukaan sitä huvikseen tee.
Ja ennenkuin menee kirurgille pitää olla tosi varma. Siinä vaiheessa katujia on erittäin vähän, varsinkin tervepollainen kyllä iettii asian tarkalleen.
Varsinkin transmiehen tapauksessa on kyllä todella harvinaista, että leikkauksia katuu. Ennen leikkauksia on kuitenkin käytettävä testosteronia melko pitkään ja ääni, kasvot ja kroppakin on jo siinä vaiheessa miehistyneet. Yleensä se mahdollinen katuminen on ilmennyt siinä vaiheessa, jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäraja voisi olla 30 vuotta, niinkuin sterilisaatiolla. Vai onko sukupuolen vaihdokseen mitään ikärajaa?
Saksalainen Kim Petras aloitti hormonihoidot, jutussa muistaakseni 12-vuotiaana ja leikkaus oli sitten esissä 16-vuotiaana.
Tulos: todella ,suorastaan erinomaisen hyvin onnistui siinä iässä. (on nykyisin 26- vuotias nainen)
paitsi ettei ole nainen, ja tekovagina vaatii jatkuvaa hoitoa, ettei unpeutuisi, keho jatkuvia hormoneita jne. Miksi te trans-uskikset haluatte maalailla kauniita kuvia, kun totuus on aivan erilainen.
Sellainen silvottu keho ei ole ongelmaton. Yksi kirurgi sanoi, että ne ihmiset eivät ymmärrä vammauttavansa itsensä loppuiäkseen. Eikä se oikea sukupuoli miksikään muutu kuitenkaan.
Minulla on vähän samanlaisia ajatuksia. Tietysti minä en mitenkään voi tietää millaista se on, kun kokee dysforiaa omaa kehoaan kohtaan (tosin anoreksia on kohtuu hyvä vertaus. Eihän anorektikkokaan välttämättä tavallaan ymmärrä eikä näe peilistä olevansa aivan liian laiha, millä tavalla muut hänet näkee) mutta sukupuoli on minulle ollut aina ensisijaisesti se biologinen ominaisuus mihin synnytään. Siksi se, että kokee olevansa jotain muuta kuin sukuelimet kertovat, tuntuu itsestä niin kummalliselta. Koska minulle sukupuoli on VAIN nimenomaan se ominaisuus. Minusta sen ei tarvitse määritellä muuta (tietenkin tiedän, että bilogisesti sukupuolien välillä on joitain eroja, mutta näin identiteetin kannalta.)
Ja olen samaa mieltä näistä rooleista. Tiedän tämän tyylisiä tapauksia, jotka kokevat että heidän sisällään on jokin erillinen eri sukupuolta oleva osa, koska eivät ole tarpeeksi sitä mitä sukupuolelta odotettaisiin. Olen myöskin huomannut, että olen aavistuksen pettynyt, jos joku adrogyyni ihminen tulee kaapista ulos transsukupuolisena. Tuntuu jotenkin, että miksi sen nyt pitää tuolla tavalla lopullisesti "valita puolensa" kun se on ollut just sellaisena hieno omanlainen itsensä.