Äitini toivoisi että hänen luonaan käytäisiin enemmän, mutta hygienian taso on kauhea

Isä oli tuollainen kun tuli vanhaksi. Ei ilmeisesti nähnyt likaa ja luuli, että hommat ovat hanskassa.

Hommasin siivoojan ja aina sillä käydessäni tiskasin kaikki astiat ennen kahvittelua ja sitten vielä kaikki astiat joita oli käyttänyt viikon aikana sekä kattilat, pannut yms.

Myös kylpyhuoneen pesin ja vaihdoin lakanat. Ja muuta tarvittaessa.

Sillä tavoin se homma hoitui, eikä ollut mitenkään valtava vaiva.

En ymmärrä, miten sun vanhemmat kehtaa pyytää sua tekemään heidän kotityönsä:/

Vierailija kirjoitti:

Miten havaitsit  tämän vasta nyt ? Olethan varmasti tuntenut ja vieraillut äidilläsi usein vuosien aikana. Vai onko tullut paheneminen? Minkä ikäinen äitisi on?

No tällä kertaa menimme aika pienellä varoitusajalla sinne, tavallisesti siistii kotia ehkä vähän paremmin ennen kuin tulee vieraita. Viime aikoina ollaan nähty enemmän meillä tai yleisillä paikoilla, itse asiassa tosi pitkä aika siitä,kun olen viimeksi käynyt. ehkä nenänkaivuu ja tuollainen on vähän paremmassa hillinnässä julkisissa tiloissa ja kotona menee tutut tavat päälle. Mutta noita tiettyjä puutteita,kuten ei roskapussia WC:ssä, on sellaisia ilmiöitä mikä on tuttu jo lapsuudesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ällöttävältä. Jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä, että siisteyden ylläpito on muutakin kuin tavaroiden järjestyksessä pitämistä. Jos ap:n äiti on muuten fyysisesti hyvässä kunnossa, en ymmärrä miksi ap:n kuuluisi ottaa äitinsä kodin siisteys huolekseen.

Siis muistan monta kertaa, kun olimme teini-ikäinen (minä ja siskot) ja sanoimme äidille noista tavoista esim. että älä kaiva hampaita tai ota pliis hammastikku. Äiti sanoi että ai, anteeksi ja lopetti toimintansa siltä erää. Kumminkaan nyt aikuisena en enää ole huomautellut. En tiedä jos äitini jotenkin luulee, että kukaan ei huomaa jos kerran kukaan ei sano... Äitini tekee osa-aikaista työtäkin vielä, en tiedä tekeekö hän tuollaista muutenkin huomaamatta ihmisten läsnäollessa vai vain kotona tai "läheisten" ihmisten kanssa. Ap

I feel you.

Oikeasti on tosi ahdistavaa kun oma äiti on täys holhokki ja perässä vedettävä, vaikka normaalien ihmisten kirjoissa onkin.

Minun vanhempiani ei ole kunnolla kasvatettu ja minä kärsin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan... omalla äidillä oli sama (on menehtynyt sairaskohtaukseen 10 vuotta sitten). Hänellä oli paljon kroonisia sairauksia ja mm. masennusta...

En ole innokas siivoamaan, mutta äitiin verrattuna kyllä olen siisti. Siisteyskäsityskin hänellä oli ehkä eri kuin minulla, mutta suurin syy epäsiisteyteen oli se, että hänellä ei ollut voimavaroja pitää yllä siisteyttä. Ei yksinkertaisesti jaksanut välittää huonosta hygieniasta / epäsiisteydestä tai ainakaan siivota niin paljoa, että olisi ollut siistiä. 

Vasta nyt myöhemmin, kun ymmärrän paremmin mm. hänellä ollutta lääkitystä ja niitä hänellä olleita sairauksia, ymmärrän senkin että hän oli aina väsynyt ja tavallisten asioiden tekeminen oli hänelle paljon paljon raskaampaa kuin muille. Ja todennäköisesti siltikään en ymmärrä kuin jäävuoren huipun siitä mitä hän koki ja miten raskasta kaikki oli hänelle. 

(kyyneleet tulee silmiin tätä kirjoittaessa. Äiti on äiti, "vikoineen" päivineen. Ikävä Sinua Äiti missä ikinä oletkin). 

Minuakin itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Mulle tuli mieleen joku mielenterveysongelma ja mahdollisesti muistisairaus. Voisiko olla jostain tällaisesta kyse?

Kai, mutta äitini on aina ollut vähän tuollainen. Vanhemmiten ehkä vielä pahenee. Hän ei kumminkaan ole vielä paljon yli 60 eikä erityisesti sairauksia. Ap

Onko äitisi milloin käynyt verikokeissa ja lääkärissä? Hyvinkin voi olla jonu sairaus, jota ei ole huomattu.

Omalla äidilläni sairastaminen alkoi noin. Vieraisilla käydessä vietiin tuliaisina mukana kaikki syömiset, koska muuten ei tiennyt, oliko syömiskelpoista vai ei. Jääkaappia piti siivota, koska siellä oli pilaantuneita ruokatarvikkeita. Vaatteita oli siemlä sun täällä.

Vaikka äitisi ei ole aiemminkaan ollut kovin tarkka hygieniasta, niin se ei estä sitä, etteikö muistisairaus olisi tullut pikkuhiljaa. Esimerkiksi hoitamaton diabetes vie muistin.

Ei siinä mitään sairauksia tarvita, vaan riittää ihan isovanhempien "junttius" ja se että on vähän yksinkertainen, näin rumasti sanottuna.

Minun äitini on samanlainen. Lapsena hävetti, kun kotona oli niin likaista. En kehdannut edes pyytää kavereita kylään, ja jos joskus harvoin pyysin, näin, että heillä oli epämukavaa.

Meillä esimerkiksi syötiin monta päivää samoilta astioilta pesemättä niitä välissä. Maitoa juotiin suoraan tölkistä niin, että välillä tölkinsuussa näkyi rasvatahroja. Meillä oli useita kissoja, ja kun niiden laatikkoja ei tarpeeksi usein siivottu, tekivät kissat tarpeitaan minne sattuu. Yhden kerran löysin jätöksiä sängystäni, eikä äiti antanut vaihtaa petivaatteita. Saunassa käytiin kerran viikossa, saunan jälkeen vaihdettiin vaatteet, muuten mentiin viikko samoissa vaatteissa alusvaatteita myöten.

Meitä lapsia on neljä. Kaksi meistä pitää nyt aikuisena oman kotinsa siistinä ja huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan ja kaksi on seurannut äidin esimerkkiä. Äiti asuu yksinään asunnossa, jossa en ole vuosiin pystynyt edes vierailemaan. Ap:n kuvaama tunne siitä, että vierailun jälkeen on pakko peseytyä ja vaihtaa vaatteet, on minulle tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ällöttävältä. Jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä, että siisteyden ylläpito on muutakin kuin tavaroiden järjestyksessä pitämistä. Jos ap:n äiti on muuten fyysisesti hyvässä kunnossa, en ymmärrä miksi ap:n kuuluisi ottaa äitinsä kodin siisteys huolekseen.

Siis muistan monta kertaa, kun olimme teini-ikäinen (minä ja siskot) ja sanoimme äidille noista tavoista esim. että älä kaiva hampaita tai ota pliis hammastikku. Äiti sanoi että ai, anteeksi ja lopetti toimintansa siltä erää. Kumminkaan nyt aikuisena en enää ole huomautellut. En tiedä jos äitini jotenkin luulee, että kukaan ei huomaa jos kerran kukaan ei sano... Äitini tekee osa-aikaista työtäkin vielä, en tiedä tekeekö hän tuollaista muutenkin huomaamatta ihmisten läsnäollessa vai vain kotona tai "läheisten" ihmisten kanssa. Ap

I feel you.

Oikeasti on tosi ahdistavaa kun oma äiti on täys holhokki ja perässä vedettävä, vaikka normaalien ihmisten kirjoissa onkin.

Minun vanhempiani ei ole kunnolla kasvatettu ja minä kärsin siitä.

Joo, meillä äiti ja isä ovat käyneet töissä ja olleet ihan kelpo yhteisön jäseniä esimerkiksi kylätoiminnassa, mutta vähän muita puutteita sitten on ollut. Vaikea välillä kunniottaa vähän puolitiehen kehityksessä jäänyttä aikuista, vaikka siihen varmaan syynsä heillä onkin.

Ei meillä voinut nuorena oikein kutsua kavereita hyvillä mielin kylään. Ja loppujen lopuksi kotoa en saanut kovin hyviä henkisiä eväitä - mallia hyviin ihmissuhteisiin, itsestä huolen pitämiseen, taloudenpitoon tai raha-asioiden hallintaan... Itse piti opetella kotoa muutettua. Enkä ole itsekään oppinut kovin hyväksi noissa asioissa,tai hidasta se ainakin on. Ap

Mitä jos ostaisit äidillesi seuraavan kerran käydessäsi roskapusseja, nipun uusia käsipyyhkeitä vessaan ja keittiöön, sekä käsisaippuan. Itse varmaan tarjoutuisin vastaavassa tilanteessa siivoamaan myös koko kylpyhuoneen. Saattaahan tuo olla jo pientä vanhuuden höpeyyttä, vaikka äitisi vielä työelämässä onkin.

Varmaan masennustakin ja huonoa itsetuntoa, kun äitisi ei jaksa välittää?

Luulin hetken, että ap on mun siskoni, sillä kuvaus vaikutti yksityiskohtia myöten samalta kuin omalla äidilläni. Mutta jos ap:n äiti on 60 jotain ja mun äiti 70+, niin eri tapaus täytyy olla. Yksi ero oli myös siinä, että ap:n äidin vessassa ei ollut saippuaa eikä käsipyyhettä. Omalla äidilläni on saippuoita (joita ei taida kyllä käyttää) ja hän omistaa vain yhden käsipyyhkeen, eikä näe tarvetta useammalle! Epäilen, ettei hän pese sitä käsipyyhettä varmaan koskaan, koska kerran kommentoi että eihän se pyyhe mene likaiseksi kun kerran puhtaat kädet pyyhitään siihen. Lisäksi äiti ei vettä säästääkseen vedä vessaa kuin kerran pari päivässä ja vessan hajut ovat sen mukaiset. Vessa on myös useamman kerran tukkeutunut siitä, kun kerralla on yritetty huuhtoa useamman käyttökerran wc-paperit.

Mäkin olen miettinyt, että äidilläni voi olla joku muistisairaus, mutta toisaalta sama juttu mikä myös ap:n lapsuudessa, eli meillä lapsuudenkotona ei myöskään ollut koskaan siistiä. Äiti syytti sotkuisuudesta isää ja lapsia (osin toki totta), mutta eipä hän itsekään ollut mikään siisti tai edes sinne päinkään. Jonkin verran siihen sotkuisuuteen ja epähygieenisyyteen myös tottui lapsena, ja vasta teini-iässä aloin heräämään että meillä on jotain vähän outoa. Muistan kerran, kun lukioaikana eräs poikaystävä ihmetteli lähmäisiä keittiön kaapinkahvoja ja sitä, että keittiön kaapeissa oli lukuisia erilaisia kuivettuneita ruokaroiskeita. Muistan myös, että itsekin lukioikäisenä heräsin lapsuudenkotimme siivottomuuteen ja aloin mm. pestä käyttämäni astiat ennen syömistä uudelleen. Äiti irvaili, että oletko joko bakteerikammoinen hullu, vaikka esim. haarukoissa saattoi olla ihan kovettuneita ruokakokkareita. Toki noihin aikoihin itse tiskasin muutenkin aina kun ennätin, sillä äidin tai isän tiskaukset oli yhtä kuin huljutus haalean likaisessa vedessä likaisessa tiskialtaassa, jossa ehkä pisara halpis"fairyä" ja sitten kuivauskaappiin.

Ehkä nykyään iän ja isän kuoleman myötä äitini siivottomuus on vain pahentunut. Hän asuu pienessä kaksiossa, jota olisi periaatteessa helppo pitää puhtaana. Mutta häntä ei ilmeisesti siivottomuus ja epähygieenisyys haittaa. Hänkin haluaisi kutsua minua syömään, mutta en oikeasti voi syödä hänen laittamaansa ruokaa. Olen nähnyt, että esim. puurohiutaleissa ja jauhoissa on ötököitä, mutta hän kokee siitä huomauttamisen henkilökohtaisena arvosteluna.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on samanlainen. Lapsena hävetti, kun kotona oli niin likaista. En kehdannut edes pyytää kavereita kylään, ja jos joskus harvoin pyysin, näin, että heillä oli epämukavaa.

Meillä esimerkiksi syötiin monta päivää samoilta astioilta pesemättä niitä välissä. Maitoa juotiin suoraan tölkistä niin, että välillä tölkinsuussa näkyi rasvatahroja. Meillä oli useita kissoja, ja kun niiden laatikkoja ei tarpeeksi usein siivottu, tekivät kissat tarpeitaan minne sattuu. Yhden kerran löysin jätöksiä sängystäni, eikä äiti antanut vaihtaa petivaatteita. Saunassa käytiin kerran viikossa, saunan jälkeen vaihdettiin vaatteet, muuten mentiin viikko samoissa vaatteissa alusvaatteita myöten.

Meitä lapsia on neljä. Kaksi meistä pitää nyt aikuisena oman kotinsa siistinä ja huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan ja kaksi on seurannut äidin esimerkkiä. Äiti asuu yksinään asunnossa, jossa en ole vuosiin pystynyt edes vierailemaan. Ap:n kuvaama tunne siitä, että vierailun jälkeen on pakko peseytyä ja vaihtaa vaatteet, on minulle tuttu.

Tämä kuulostaa ekstremeltä :( oliko tuo 70-80 -lukua? Oma lapsuus ysärillä. Meilläkin oli lemmikkejä, mutta ne saivat käydä ulkona ja oli sisäsiistejä enimmäkseen. Isäni olisi halunnut, että sisäsuihkua ei käytetä vaan vain viikossa olisi sauna, mutta äitini sentään kannatti uudemman polven tapoja suihkussa käynnin suhteen. Ja astianpesukone oli ja sitä sai käyttää. Kaverit kyllä eivät meilläkään viihtyneet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan... omalla äidillä oli sama (on menehtynyt sairaskohtaukseen 10 vuotta sitten). Hänellä oli paljon kroonisia sairauksia ja mm. masennusta...

En ole innokas siivoamaan, mutta äitiin verrattuna kyllä olen siisti. Siisteyskäsityskin hänellä oli ehkä eri kuin minulla, mutta suurin syy epäsiisteyteen oli se, että hänellä ei ollut voimavaroja pitää yllä siisteyttä. Ei yksinkertaisesti jaksanut välittää huonosta hygieniasta / epäsiisteydestä tai ainakaan siivota niin paljoa, että olisi ollut siistiä. 

Vasta nyt myöhemmin, kun ymmärrän paremmin mm. hänellä ollutta lääkitystä ja niitä hänellä olleita sairauksia, ymmärrän senkin että hän oli aina väsynyt ja tavallisten asioiden tekeminen oli hänelle paljon paljon raskaampaa kuin muille. Ja todennäköisesti siltikään en ymmärrä kuin jäävuoren huipun siitä mitä hän koki ja miten raskasta kaikki oli hänelle. 

(kyyneleet tulee silmiin tätä kirjoittaessa. Äiti on äiti, "vikoineen" päivineen. Ikävä Sinua Äiti missä ikinä oletkin). 

Osanotto sinulle, itsekin auttaisin varmasti jos jostakin tuollaisesta olisi kyse. Omilla vanhemmillani vain ei ole. Oikeasti. Ovat vain patalaiskoja ja itsekkäitä ihmisiä.

Selittivät esimerkiksi, että naapurin Maijan kotona on siistiä koska "mahtaa sillä Maijan äitillä olla aikaa siivoilla kun on vaan leipomossa töissä, ei oo näitä johtajien murheita". Joo, Maijan isä ja äiti painoivat kolmivuorotyötä tehtaalla ja vapailla tekivät kotitöitä, harrastivat lasten kanssa ja tapasivat ystäviä.

"Vaan eipähän mahda Maija perheellä olla varaa uuteen autoon/etelän lomaan/leviksiin/hilavitkuttimiin" you name it. Ei ollutkaan, mutta nyt heillä on maksettu (siisti) koti ja hyvä ja virkeä kunto. Hoitavat nyt ilolla ja energialla Maijan lapsia. Omilla vanhemmillani on jostain käsittämättömästä syystä jäljellä enää pelkkä rivari josta edelleen velkaa, vaikka ovat tosiaan hyvät urat tehneet ja vielä kummankin vanhemmat perineet. Syynä varmasti yhtälainen leväperäisyys niin raha-asioissa kuin siisteydessä.

Kun on elämänhallinta hukassa eikä viitsi mitään tehdä sen eteen, niin mun empatia on nolla.

Sori avautuminen, vähän pääsi höyryjä 😂😂

T. 9, eli se yh-äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on samanlainen. Lapsena hävetti, kun kotona oli niin likaista. En kehdannut edes pyytää kavereita kylään, ja jos joskus harvoin pyysin, näin, että heillä oli epämukavaa.

Meillä esimerkiksi syötiin monta päivää samoilta astioilta pesemättä niitä välissä. Maitoa juotiin suoraan tölkistä niin, että välillä tölkinsuussa näkyi rasvatahroja. Meillä oli useita kissoja, ja kun niiden laatikkoja ei tarpeeksi usein siivottu, tekivät kissat tarpeitaan minne sattuu. Yhden kerran löysin jätöksiä sängystäni, eikä äiti antanut vaihtaa petivaatteita. Saunassa käytiin kerran viikossa, saunan jälkeen vaihdettiin vaatteet, muuten mentiin viikko samoissa vaatteissa alusvaatteita myöten.

Meitä lapsia on neljä. Kaksi meistä pitää nyt aikuisena oman kotinsa siistinä ja huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan ja kaksi on seurannut äidin esimerkkiä. Äiti asuu yksinään asunnossa, jossa en ole vuosiin pystynyt edes vierailemaan. Ap:n kuvaama tunne siitä, että vierailun jälkeen on pakko peseytyä ja vaihtaa vaatteet, on minulle tuttu.

Tämä kuulostaa ekstremeltä :( oliko tuo 70-80 -lukua? Oma lapsuus ysärillä. Meilläkin oli lemmikkejä, mutta ne saivat käydä ulkona ja oli sisäsiistejä enimmäkseen. Isäni olisi halunnut, että sisäsuihkua ei käytetä vaan vain viikossa olisi sauna, mutta äitini sentään kannatti uudemman polven tapoja suihkussa käynnin suhteen. Ja astianpesukone oli ja sitä sai käyttää. Kaverit kyllä eivät meilläkään viihtyneet. Ap

Olin lapsi 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Maaseudulla saattoi silloinkin vielä olla tuollaista köyhimmissä perheissä. Yksi ystäväni asui kaksion kokoisessa talossa vanhempiensa ja neljän sisaruksensa kanssa, eikä heilläkään ollut suihkua vaan ainoastaan sauna. Heillä kuitenkin oli melko siistiä. En ymmärrä äitiäni, sillä hänen vanhempansa eli isovanhempani ovat todella tarkkoja siisteydestä. Myös tätieni ja enojeni kodeissa on aivan normaali siisteystaso. Mummo on kyllä kertonut, että äiti oli jo lapsena hyvin sotkuinen ja laiska, yritti aina keplotella kotityöt sisaruksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on samanlainen. Lapsena hävetti, kun kotona oli niin likaista. En kehdannut edes pyytää kavereita kylään, ja jos joskus harvoin pyysin, näin, että heillä oli epämukavaa.

Meillä esimerkiksi syötiin monta päivää samoilta astioilta pesemättä niitä välissä. Maitoa juotiin suoraan tölkistä niin, että välillä tölkinsuussa näkyi rasvatahroja. Meillä oli useita kissoja, ja kun niiden laatikkoja ei tarpeeksi usein siivottu, tekivät kissat tarpeitaan minne sattuu. Yhden kerran löysin jätöksiä sängystäni, eikä äiti antanut vaihtaa petivaatteita. Saunassa käytiin kerran viikossa, saunan jälkeen vaihdettiin vaatteet, muuten mentiin viikko samoissa vaatteissa alusvaatteita myöten.

Meitä lapsia on neljä. Kaksi meistä pitää nyt aikuisena oman kotinsa siistinä ja huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan ja kaksi on seurannut äidin esimerkkiä. Äiti asuu yksinään asunnossa, jossa en ole vuosiin pystynyt edes vierailemaan. Ap:n kuvaama tunne siitä, että vierailun jälkeen on pakko peseytyä ja vaihtaa vaatteet, on minulle tuttu.

Tämä kuulostaa ekstremeltä :( oliko tuo 70-80 -lukua? Oma lapsuus ysärillä. Meilläkin oli lemmikkejä, mutta ne saivat käydä ulkona ja oli sisäsiistejä enimmäkseen. Isäni olisi halunnut, että sisäsuihkua ei käytetä vaan vain viikossa olisi sauna, mutta äitini sentään kannatti uudemman polven tapoja suihkussa käynnin suhteen. Ja astianpesukone oli ja sitä sai käyttää. Kaverit kyllä eivät meilläkään viihtyneet. Ap

En usko, että ainakaan mitenkään sukupolvikysymys tämä olisi. Minun lapsuuteni 70-80 -luvuilta ja minun äitini niin siisti, etten montaa tunne. Oikeasti kaikki ylimääräinen lentää heti roskikseen ja kiertoon ja koko kämppä kiilsi puhtauttaan myös silloin kun me sisarukset olimme ihan pieniä. Edelleen sama juttu ja äiti on reilu 70v.

Anna äitisi elää elämäänsä rauhassa. Tuskin edes haluaa sinua sinne. 334

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Mulle tuli mieleen joku mielenterveysongelma ja mahdollisesti muistisairaus. Voisiko olla jostain tällaisesta kyse?

Kai, mutta äitini on aina ollut vähän tuollainen. Vanhemmiten ehkä vielä pahenee. Hän ei kumminkaan ole vielä paljon yli 60 eikä erityisesti sairauksia. Ap

Mun äidillä todettiin dementia 65 vuotiaana, oli siis alkanut jo aiemmin.

Siivoa sinä äitisi luona joku kerta oikein perusteellisesti. Vie itseltäsi vessaan käsipyyhe ja muut vermeet. Laita äitisi koti sellaiseen kuntoon kuin laittaisit omasi. Jospa äitisi siitä jatkaisi kotinsa siistinä pitämistä.

Jos hän käyttää omia ruokailuvälineitään ruokaa jakaessa, näkee hän sinut ja perheesi lapsinaan, eikä ajattele, että pitäisi toimia toisin kuin sinun ollessa lapsi. Huomauta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Sähän voisit ehkä käydessäsi vähän siivota hänelle avuksi.

Tämä on muuten yksi harhaluulo.

Yritin auttaa yhtä sukulaista jolla siis äärimmäisen p a s k a i nen talo. Roskat kyllä pusseissa, mutta kerättynä keittiöön. Kaikkien tavaroiden päällä paksu rasvakerros (liesituuletin ei toimi, varmaan tukossa rasvasta), vaatteita pestynä, mutta kasoina ympäriinsä jne jne. Koko komeuden ”kruunaa” 3 kpl kissoja ja heidän ruokaa, karvaa ja sotkuja ympäriinsä.

Ajattelin että ei vain saa siivottua ja muutaman kerran sit sanoin että ”laitetaaskin noi tosta yhdessä” tai että voin viedä ne roskapussit mennessäni.

Ei.

”Istutaan nyt vain kaikessa rauhassa, mä laitan ne sit ITSE myöhemmin”

Ja seläntakana oli vielä sanonut kuinka mä olen takakireä ja sit kun saan lapsia niin kyllä mäkin sit tajuan jne jne..

Enää en käy kylässä.

Mä oon yks äiti, joka ei vaan enää jaksa siivota. Sori siitä, lapseni!

Tiedätte, että aiemmin olin aina supertarkka siivouksen kanssa.

Tykkäsin vieraista ja meille sai kaveritkin aina tulla. Ei tarvinnut pikasiivouksia tehdä vieraita odottaessa.

Olin myös siisti ruuanlaittaja.

Myös henkilökohtainen hygienia oli tärkeä.

Nyt olisi vielä vajaat pari vuotta jaksettava, että pääsen eläkkeelle.

Työn lisäksi en jaksa enää muuta. Tulen töistä ja laitan yöpaidan päälle.

Viikonloput laahustelen yöpaidassa. Yritän pyykkiä pestä sen verran, että voin siistinä olla töissä. Isoja siivouksia en nyt jaksa. En jaksa laittaa ruokaa.

Mulle on tullut pikkuhiljaa kaikenlaisia kipuja. Hermosärkyä jne. Joudun siis käyttämään myös kipulääkkeitä koko ajan ja nekin todella väsyttävät.

Oon huomannut, että tämä jaksamattomuus masentaa mua. Ja tästä on tietysti kärsinyt mun parisuhde ja ystävyyssuhteet. Ja tästä on tullut itseään ruokkiva kierre.

Mutta nyt on näin. Toivon, että jaksan eläkkeeseen asti, koska mua hirvittää se pyöritys, mihin ihmiset joutuu, jos alkaa tässä vaiheessa pitää sairaslomia tai joutuu työttömäksi.

Onneksi mulla ei ole mummotettavia! Jonkun verran jaksan kuunnella samassa tilanteessa olevia naisihmisiä, joilta odotetaan täydellistä mummoutta vielä kaiken muun lisäksi.

En halua kertoa teille, koska oon se teidän vahva ja nauravainen äitinne.

Uskon, että mulla tämä on ohimenevää. Hetken aikaa vielä tapaillaan vaan teillä tai kaupungilla.

Nyt mun täytyy lähteä suihkuun, koska oon vain lojunut viikonlopun ja huomenna on taas työpäivä...