Taas istun yksin alakerrassa ja juon viiniä...yksin.
Miestä ei kiinnosta juttelu kun pitää telkasta tuijottaa jotain tyhmiä leffoja.
Ei oo ketään jota vois pyytää kyläänkään.
Kommentit (32)
Juon yksin, eli minulle hyvässä seurassa. Useimmat kanssaeläjät ovat ok pienessä määrin, ihmiset vain usein vaativat liikaa. Rakastan talven synkkyyttä, koska sen voi pehmentää valoilla ja kynttilöillä. Onko parempaa aikaa syvällisten asioiden pohdiskelulle ja omaan itseen menemiselle?Rakastan kevättä ja kesää. Kevään ääniä ja tuoksuja. Eläinten,luonnon uudistumisesta. Valosta, joka antaa vireyttä sieluun ja elämään. Mutta vain silloin kun olet terve. Samat asiat sairaana ollessa saattavat ahdistaa ja ajaa epätoivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoppo
Ai, jos juon kaks lasillista per viikonloppu?! Tuskin.
Ap
Ettei vaan olisi puolen litran laseja?
Joo, v***u oon tylsä juoppo...
Onko liikaa vaadittu että joskus voisi keskustella miehen kanssa niitä näitä lauantai-iltana sen viinilasillisen äärellä?!
Keskustelut tässä taloudessa on ”mitä me syödään tänään?” ”Entä huomenna?”.
Mies tuijottaa telkkarista auto-ohjelmia tai zombie- tai mafialeffija illat pitkät.
Viikinlopun kohokohta yhteiselle tekemiselle on kaupassakäynti.
Loppuis tää ilta, niin pääsis nukkumaan. Jos nyt meen, niin herään viimeistään klo 4.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juon yksin, eli minulle hyvässä seurassa. Useimmat kanssaeläjät ovat ok pienessä määrin, ihmiset vain usein vaativat liikaa. Rakastan talven synkkyyttä, koska sen voi pehmentää valoilla ja kynttilöillä. Onko parempaa aikaa syvällisten asioiden pohdiskelulle ja omaan itseen menemiselle?Rakastan kevättä ja kesää. Kevään ääniä ja tuoksuja. Eläinten,luonnon uudistumisesta. Valosta, joka antaa vireyttä sieluun ja elämään. Mutta vain silloin kun olet terve. Samat asiat sairaana ollessa saattavat ahdistaa ja ajaa epätoivoon.
Viihdyn minäkin omassa seurassani. Mutta ymmärrän kyllä että ihminen kaipaa oman kumppaninsa seuraa. Jos yksin on parempi nauttia viiniä kuin kumppanin seurassa, mitä mieltä on yhdessä edes enää olla?
Ehdota miehellesi että otat ahteriin. Tai jos hän ottaisi sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juon yksin, eli minulle hyvässä seurassa. Useimmat kanssaeläjät ovat ok pienessä määrin, ihmiset vain usein vaativat liikaa. Rakastan talven synkkyyttä, koska sen voi pehmentää valoilla ja kynttilöillä. Onko parempaa aikaa syvällisten asioiden pohdiskelulle ja omaan itseen menemiselle?Rakastan kevättä ja kesää. Kevään ääniä ja tuoksuja. Eläinten,luonnon uudistumisesta. Valosta, joka antaa vireyttä sieluun ja elämään. Mutta vain silloin kun olet terve. Samat asiat sairaana ollessa saattavat ahdistaa ja ajaa epätoivoon.
Viihdyn minäkin omassa seurassani. Mutta ymmärrän kyllä että ihminen kaipaa oman kumppaninsa seuraa. Jos yksin on parempi nauttia viiniä kuin kumppanin seurassa, mitä mieltä on yhdessä edes enää olla?
Tarkennus, eli elän yksin. En sovellu parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoppo
Ai, jos juon kaks lasillista per viikonloppu?! Tuskin.
Ap
Juot liian vähän. Yksinäisyyteen pitää juoda enemmän,
Minä istun taas makkarissa yksin av-palstaa selaamassa ajankuluksi. Mies saa rauhassa katsella omia ohjelmiaan telkkarista/tabletilta. Hän varmaan voisi kommentoida, että istuu taas yksin alakerrassa viskilasin kanssa...
Olisipa nainen minkä kanssa voisi tehdä jotain ja olisi seksiäkin joskus.😢😢
Olet kai lukenut mitä täällä sioista sanotaan
Vierailija kirjoitti:
Olisipa nainen minkä kanssa voisi tehdä jotain ja olisi seksiäkin joskus.😢😢
Tuossa on vieressä nainen jonka kanssa toimintaa voin vain kehua. Sama nainen on kehunut mua sängyssä jumalasta seuraavaksi. Silti nyt vaan kalvetaan toisiamme. Ei tässä ole mitään järkeä. Oikeesti muka tykätään toisistamme ja aivan järkkyä miten käyttäydytään toisiamme kohden.
Tylsällällä on tylsää...
Minulla viinilasi edessä, katson esikoisen kanssa Myyrää. Spekulointia ja kommentointia kotisohvalla. Mies iltaa istumassa kavereiden kanssa. Nuorimmainen siivoaa huonettaan. Huomenna kahdet treffit sovittuna. Hyvillä fiiliksillä; kotoilua ja sosiaalista elämää sopivassa suhteessa.