Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö pientä lastasi ”huippuälykkäänä”? Miksi?
09.02.2019 |
Monet pitävät pieniä lapsiaan ”lapsineroina”, kun osaa jotain juttuja ikätasoaan paremmin. Saattavat vielä treenata näitä taitoja tietoisesti lapsen kanssa.
Mutta miksiköhän? Pienten lasten aivot kehittyvät hyvin eri tahtiin ja samanikäiset ovat luonnostaankin hyvin eri tasolla eri taidoissa. Miten se, että oppii vaikka hyvin pienenä lukemaan, voi kertoa mitään siitä, millaiset aivot ovat niiden kehityttyä täyteen kokoonsa?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapäistävä peruskoulu kyllä pitää huolen, että lapsinerolle laitetaan kapuloita rattaisiin
"Ei näitä tehtäviä saa vielä tehdä, pyyhi pois mitä olet kirjoittanut."
"Ai teit jo kaikki tehtävät? Et saa mennä seuraavaan aiheeseen, mutta tässä on sulle lisätehtäviä, jotka on samoja kuin jo tekemäsi, mutta eri numeroarvoilla"
Tämän kyllä ymmärrän ettei mennä seuraavaan aiheeseen tai tehdä kirjoja etukäteen loppuun. Siinä tulee juuri se ongelma että mitä se lapsi tekee sillä välin kun muut vasta opettelee asiaa ja opettaja sitä suullisesti opettaa ja antaa sen jälkeen ne tehtävät. Ja jos kerta ei saa antaa lisätehtäväksi samantyyppisiä tehtäviä eri luvuillakaan?
Jos lapsi on innokas tekemään niin hänelle ostaisin kyllä ylimääräisen kirjan mihin saa tehdä käsitellyn aiheen tehtäviä eikä tarvitse sitä koulun käyttämää kirjaa tehdä etukäteen eteenpäin. Se teettää opettajallekin ylimääräistä työtä jos joku on tehnyt omin päin tehtäviä, lisäksi jos on ymmärtänyt väärin jonkun uuden asian, niitä on hankalampi jälkikäteen korjata ja sekin vie aikaa jos opettaja joutuu sitten keskittymään yhteen oppilaaseen ja se taas on muilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku asiantuntija nyt kertoa, miten jo vauvasta näkee älykkyyden ja miten taaperoikäisestä huomaa sen? :)
Sen näkee siitä, miten on kiinnostunut maailmasta, miten keskustelee ja kyselee, mistä kertoo, miten puhuu. Toki nämä taidot edellyttävät myös sitä, että aikuinen on kiinnostunut lapsesta, lapsen kanssa tehdään yhdesssä, ihmetellään ja keskustellaan. Eivät ne taidot ihan itsestään pelkästään lapselle kehity.
Omasta pojastani aloin ajatella, että on ehkä tavallista lahjakkaampi, kun kielellinen kehitys eteni niin vauhdilla. Esim. 1,5- vuotiaana jutteli jo kolmen sanan lauseilla ja taivutti sanat varhaisessa vaiheessa oikein. Oppi lukemaan ja kirjoittamaan hiukan ennen 4-vuotissyntymäpäiväänsä. Alle kouluikäisenä laskeskeli omaksi huvikseen potenssilaskuja. Empaattinen ja herkkä on ollut aina. Leikki mieluummin tyttöjen kuin poikien kanssa (tytöt ovat siinä iässä monessa asiassa poikia edellä kehityksellisesti, mm. sosiaalisissa taidoissa).
Psykologin testeissä poika kävi alle kouluikäisenä keskittymisen vaikeuksien vuoksi, ja sieltä palaute oli että poika keskittyy, kun saa tarpeeksi vaativia tehtäviä. Liian helppoihin tehtäviin tylsistyi ja alkoi puuhailla omiaan. Älykkyys oli useimmilla osa-alueilla ikäodotuksissa ja joillain sen yli. Alkuopetus (1-2 luokat) meni täysin penkin alle, kun lapsi vain haaveili, tylsistyi, turhautui ja tuli myös uhmakkaaksi ja vihaiseksi koulussa. Kolmannen luokan opettaja onneksi pelasti koulumotivaation osaamisellaan ja persoonallaan. Poika on nyt lukiossa, ja on edelleen erityisen lahjakas luonnontieteissä, musiikissa ja kielissä.
On se jollain tavalla, jota en tule kosḱaan käsittämään. Opettaja sanoi jotain lahjakkuudesta, ja että sitä vaalimalla lapsesta voi tulla jotain suurta, mutta ihan tavallinen poika on omaan silmääni.
Minä olen ainakin vain ylpeä lapsistani, jos oppivat jotain. Kyllä minusta on hienoa, että 5-vuotias oppi lukemaan ja osaa laskea yhteen- ja vähennyslaskuja Tai että juuri 3v täyttänyt osaa ajaa ilman apupyöriä tai luistella. Mitenkään huippuälykkäitä nuo tuskin ovat mutta kyllä minä mielelläni kerron lasteni saavutuksista. Ei se silti tarkoita että pitäisin heitä jotenkin muita parempina, kunhan nyt jotain juttuja ovat oppineet keskimääräistä aiemmin. Jotain toisia ehkä sitten taas myöhemmin.
Minun kuusivuotias lapseni osaa lukea sujuvasti ja ymmärtää lukemansa, puhuu ja ymmärtää englantia niin, että pystyy keskustelemaan ulkomaalaisten ystäviemme ja heidän lastensa kanssa uskomattoman hyvin, katsoo kaikki lastenohjelmat englanniksi ja osaa kääntää minulle lauseita virheettä suomeksi kun kysyn mitä sanottiin. Laskee päässälaskuina kolminumeroisia lukuja yhteen ja vähentää, osaa kertolaskuja ja nyt oppinut jo jakolaskujakin. Mitään näitä emme ole hänelle opettaneet, oma kiinnostuksensa on vienyt eteenpäin. Urheilullinen (käsittämätön kehonhallinta ja pelisilmää), sekä sosiaalinen perhonen, kaikkien suosikkikaveri. Nämä kaikki arviot tulleet perheen ulkoa (eskari, kaverit jotka eivät ole uskoa täysin suomenkielisen lapsen kielitaitoa, valmentajilta) ja tottakai me vanhemmat olemme havainneet samaa. Onpahan vielä ulkoisesti ja sisäisesti kauniskin tämä lapsi. Isänsä on matemaattisesti todella lahjakas ja minä opin kieliä todella helposti, opin lukemaan itsekseni kolmivuotiaana. Hänessä yhdistyy kaikki meidän hyvä ja kyllä, hän on selvästi erityislahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni oppi numerot ja kirjaimet viikossa, ollessaan 1,5-vuotias. 2-vuotiaana osasi myös aakkoset englanniksi ja espanjaksi. Oppiminen vei aina vain muutaman päivän. Kirjainkorteilla osasi kirjoittaa parikymmentä sanaa. 3v 3kk hän oppi lukemaan lauseita ja kuukausi siitä hän kirjoitti. Palapeleissä on ollut aina valtavasti edellä ikäisiään; 500 palaa luonnistui 4-vuotiaana.
Nyt on vajaa 6v. ja osoittaa älykkyyttään tunnetaidoissa, tietokoneen käytössä ja navigoinnissa.
Tiedän jo että tätäkin alapeukutetaan. Siitä vaan. Kerroin ainoastaan nämä positiiviset puolet.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku asiantuntija nyt kertoa, miten jo vauvasta näkee älykkyyden ja miten taaperoikäisestä huomaa sen? :)
Motoriikasta. Hyvin kehittynyt hermosto heijastuu sellaisina liikkeinä, joiden vuoksi vauva tuntuu "aikuismaiselta" (vaikea selittää yksityiskohtaisesti, olisi helpompi jos voisi näyttää videolta). Tietysti jos on syntynyt keskosena, hermosto ei tietenkään ole vielä yhtä kypsynyt kuin täysaikaisella (on periaatteessa "nuorempi") joten se täytyy ottaa huomioon. Taaperosta huomaat ihan samalla tavalla, kuin aikuisestakin - onko käytös älykkään oloista. Pitää siis olla itsekin älykäs, jotta tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni oppi numerot ja kirjaimet viikossa, ollessaan 1,5-vuotias. 2-vuotiaana osasi myös aakkoset englanniksi ja espanjaksi. Oppiminen vei aina vain muutaman päivän. Kirjainkorteilla osasi kirjoittaa parikymmentä sanaa. 3v 3kk hän oppi lukemaan lauseita ja kuukausi siitä hän kirjoitti. Palapeleissä on ollut aina valtavasti edellä ikäisiään; 500 palaa luonnistui 4-vuotiaana.
Nyt on vajaa 6v. ja osoittaa älykkyyttään tunnetaidoissa, tietokoneen käytössä ja navigoinnissa.
Tiedän jo että tätäkin alapeukutetaan. Siitä vaan. Kerroin ainoastaan nämä positiiviset puolet.
Sama juttu meillä, lapsi oppi aakkoset 18-kuisena, alle viikossa.
Mutta en tarjonnut muita kieliä opittavaksi, enkä itse asiassa mitään muutakaan, vaan keskityimme leikkimään kukkasilla ja lehdillä yms.
siis en tarjonnut muita kieliä, laskuja yms. opittavaksi, muuten kyllä tutustuttiin yhdessä arjen asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin saanut lapsen nuorempana, saattaisi olla, että olisin kunnianhimossani kouluttanut lasta kuin eläintä - egoni jatkeeksi, todistukseksi OMASTA (puuttuvasta) älystäni...
Monesti se älykkyys periytyy vahvasti toisen suvusta, ironista kun lapsi on vanhempaansa älykkäämpi, mutta toisaalta vain rakkaus ja kunnioitus ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tuttavapiirissäni on muutama äiti jotka pitivät omia lapsiaan älykkäämpinä ja paremmin kehittyneempinä kuin esim. minun lapsiani. Jatkuvaa vertailua ja kehumista siitä missä iässä kenenkin lapsi on oppinut mitäkin taitoja.
Tämä jatkui vielä alakoulussa, tällöin mukaan tuli harrastukset ja niillä päteminen.
Meille muille on ollut koko ajan selvää, että ko. lapset ovat aivan tavallisia, yhdenkään kohdalla en ole mitään poikkeuksellista älykkyyttä tai lahjakkuutta havainnut, pärjäävät kovalla työllä ja eteenpäin piiskaamalla.
Oma lapseni sen sijaan on todettu olevan erittäin älykäs vaikka ko. äidit lastani tietyistä asioista aikanaan arvostelivat ja pitivät ehkä jotenkin tyhmänä. Pitävät ehkä edelleenkin, sillä en ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa heille lastani koskevia yksityisasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku asiantuntija nyt kertoa, miten jo vauvasta näkee älykkyyden ja miten taaperoikäisestä huomaa sen? :)
Motoriikasta. Hyvin kehittynyt hermosto heijastuu sellaisina liikkeinä, joiden vuoksi vauva tuntuu "aikuismaiselta" (vaikea selittää yksityiskohtaisesti, olisi helpompi jos voisi näyttää videolta). Tietysti jos on syntynyt keskosena, hermosto ei tietenkään ole vielä yhtä kypsynyt kuin täysaikaisella (on periaatteessa "nuorempi") joten se täytyy ottaa huomioon. Taaperosta huomaat ihan samalla tavalla, kuin aikuisestakin - onko käytös älykkään oloista. Pitää siis olla itsekin älykäs, jotta tunnistaa.
Mielenkiintoista. Näkyykö tuo kypsyys karkea- vai hienomotoriikassa?
Esikoisellani on aina ollut karkeamotoriikassa ja tasapainoaistissa pientä kömpelyyttä. Paljon puhevikoja, ja nyt koulussa ei vieläkään osaa solmia rusettia kunnolla. Sitten vastaavasti hänellä on ollut aina taito käsitellä esineitä kauniisti, pinosi 1,5-vuotiaana posliiniastioita tiskikoneesta kaappiin eikä koskaan rikkonut ainoatakaan. Hän oppi tunnistamaan aakkoset 1,5-vuotiaana ja lukemaan 4-vuotiaana, mutta esimerkiksi riimittely ei onnistunut pitkään aikaan. Pidän häntä lapsistani ehkä älykkäimpänä.
Kaksi nuorempaa lasta ovat taas olleet karkeamotorisesti ja musikaalisesti lahjakkaita pienenä, mutta aivan toisenlaisia persoonia: erittäin vilkkaita hyvässä ja pahassa. Heille oppiminen on helpompaa kuin esikoiselle, mutta esikoinen huomaa enemmän asioita ja tekee kypsempiä päätelmiä.
Mitä älykkyys on? Onko se sitä, että omaksuu asiat helposti? Vai sitä, että pystyy voittamaan omat vaikeutensa?
Jotkut lapset on fiksumpia pienenä jo kuin toiset ja sama fiksuus menee läpi elämän. Kyllä 3-vuotiaasta voi jo ennustaa paljon ja yleensä menee oikeaan. Esim. kielellinen kehitys on yksi ennustava tekijä. Toisaalta oma poikani oli 3-vuotiaana tuppisuu ja on lapsista älykkäin nyt teininä. Ihan omaa luokkaa hoksottimet ja näkyy koulumenestyksessäkin, kuinka nopeasti oppii asiat, vaikka touhaa kaikkea muuta ja on epämotivoitunut monesti koulujutuista. Mutta tutkimusten mukaan kielellinen kehitys viittaa myöhempään menestykseen elämässä.