Lue keskustelun säännöt.
Kun isovanhempia ei oikeasti kiinnosta meidän lapsi?
09.02.2019 |
Meillä molemmilla on vielä suht nuoret vanhemmat (60-v) ja hyvät välit aina olleet. Odotusaikana kaikki elivät mukana ja puhuttiin kuinka vauva voi tulla koska vaan hoitoon ja että niin ihanaa kun saadaan ensimmäinen lapsenlapsi (minun vanhemmat) ja toinen lapsenlapsi (appivanhemmat).
Nyt kuitenkin meidän lapsi on jo 6kk vanha, eikö isovanhempia tunnu kiinnostavan tämä lapsi yhtään. Viimeksi ovat nähneet lapsen 3kk sitten, vaikka ollaan kutsuttu monta kertaa kylään. Sanovat aina että tulevat joo, mutta todellisuudessa tapaamiset on aina peruuntuneet. Syynä on ollut mm. ”Flunssa”, lumisade ja omat harrastukset. Joulunakin kutsuimme, mutta eivät halunneet tulla.
Emme vaadi mitään hoitoapua, mutta on vain yllättänyt todella paljon se, ettei vanhempiamme kiinnosta meidän lapsi. Myönnän, kateudella luen ja kuulen tapauksia, jossa isovanhemmat ovat osa lapsenlapsen elämää.
Nämä isovanhemmat haluavat elää ihan omaansa.
Kommentit (89)
Kävikö he teillä kylässä ennen lapsen syntymää? Loppuiko käynnit siis vauvan tuloon vai eivätkö ole koskaan käyneet omiakaan lapsiaan katsomassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 km on aika pitkä matka ajella piipahtaakseen kahvilla, sorry nyt vaan.
Kuusikymppisillä hämäränäkö on heikentynyt (kaikilla) jo jonkin verran. Talven hämärissä ajelu ei siis ole mikään erityisen hyvä vaihtoehto.
Mites aloittajan ja hänen puolisonsa isovanhemmat? Missä kunnossa ovat ja paljonko tarvitsevat apua? Oma tämänhetkinen jaksamiseni menee nimittäin töiden lisäksi aika lailla omien vanhempieni asioiden hoitamisessa (olen 57-vuotias). Onneksi aikuiset lapseni jonkin verran auttavat (eivät kylläkään kovin paljon. Huolimatta siitä että ovat olleet vanhempieni kanssa todella läheisiä lapsuudessaan.)
Olisiko syitä myös vauvaperheessä? Puolivuotias ei todellakaan ole liian pieni pakattavaksi autoon jos haluaa isovanhempien luona käydä. Ja jos näitä palstoja lukee, on useasta keskusteluketjusta ymmärtänytkin, että lapsenlapsiaan laiminlyövä isovanhempi on toki paha, mutta vielä pahempi on se isovanhempi joka tyrkyttäytyy kylään, ottaa vauvaa syliin, tuo pöpöjä, hengittää päin vauvaa tai sanoo kömpelöitä asioita. Eli mitään et osaa tehdä oikein.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että nuoret äidit on totisesti parasta jättää rauhaan. Ihan oman mielenrauhansa takia.
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä: appivanhemmat hoitavat pari kertaa viikossa tätä heidän ensimmäistä lapsenlastaan. Eli ei voi olla kiinni edes jaksamisesta. Tai sitten jaksamista ei enää riitä meille.
Kertokaa, pyydänkö liikoja, että isovanhemmat kävisivät edes joskus kylässä kahvilla?
Aloituksessa sanoit että kyseessä appivanhemmille toinen lapsenlapsi. Kumpi se nyt on? Olen pahoillani mutta tällaiset epäjohdonmukaisuudet tarinassa vie uskottavuuden.
Minua tai sisaruksiani ei isovanhemmat ole hoitaneet kertaakaan, ei edes silloin kun äiti oli pidemmän aikaa sairaalassa.
Äidin puolen mummon olen kerran nähnyt kylässä meillä, en muista oliko siihen mitään erityisempää syytä. Isovanhemmilla ei tainnut olla autoa ollenkaan, en muista ainakaan nähneeni.
Me käytiin kylässä isovanhemmilla. Kahvia ja kuulumisten vaihtoa (aikuiset). Silloinkaan minua ei siellä mitenkään erityisemmin huomioitu. Lueskelin sohvalla lehtiä ja kuuntelin aikuisten keskustelua.
Olen syntynyt 70-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä: appivanhemmat hoitavat pari kertaa viikossa tätä heidän ensimmäistä lapsenlastaan. Eli ei voi olla kiinni edes jaksamisesta. Tai sitten jaksamista ei enää riitä meille.
Kertokaa, pyydänkö liikoja, että isovanhemmat kävisivät edes joskus kylässä kahvilla?
Aloituksessa sanoit että kyseessä appivanhemmille toinen lapsenlapsi. Kumpi se nyt on? Olen pahoillani mutta tällaiset epäjohdonmukaisuudet tarinassa vie uskottavuuden.
Onko sulla jotain ongelmia luetunymmärtämisessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan mene noin että isovanhemmille omien lasten lapset ovat vain lapsia. Ne ovat lapsenlapsia! Omaa verta. Kyllä meillä ainakin isovanhemmat ovat ihan hullaantuneita lapsenlapsistaan ja heille on tärkeää nähdä usein ja viettää aikaa kanssaan, ihan vauvasta lähtien. Surullisia jos jollekin omat lapsenlapset ovat ”vain jotain lapsia”.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan mene noin että isovanhemmille omien lasten lapset ovat vain lapsia. Ne ovat lapsenlapsia! Omaa verta. Kyllä meillä ainakin isovanhemmat ovat ihan hullaantuneita lapsenlapsistaan ja heille on tärkeää nähdä usein ja viettää aikaa kanssaan, ihan vauvasta lähtien. Surullisia jos jollekin omat lapsenlapset ovat ”vain jotain lapsia”.
Kaikki lapset ovat suloisia ja ihania, ja lapsenlapseni myös, mutta eivät he mitään eriytyissuperolentoja ole, kukaan heistä kahdeksasta. Teillä taitaa olla niin vähän niitä, että siksi nousevat hullaantumisasteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan mene noin että isovanhemmille omien lasten lapset ovat vain lapsia. Ne ovat lapsenlapsia! Omaa verta. Kyllä meillä ainakin isovanhemmat ovat ihan hullaantuneita lapsenlapsistaan ja heille on tärkeää nähdä usein ja viettää aikaa kanssaan, ihan vauvasta lähtien. Surullisia jos jollekin omat lapsenlapset ovat ”vain jotain lapsia”.
Kaikki lapset ovat suloisia ja ihania, ja lapsenlapseni myös, mutta eivät he mitään eriytyissuperolentoja ole, kukaan heistä kahdeksasta. Teillä taitaa olla niin vähän niitä, että siksi nousevat hullaantumisasteelle.
En tarkoittanutkaan että lapsia pitäisi pitää erityissuperolentoina. Hullaantumisella tarkoitan sitä, että isovanhemmat ovat esim kovin kiinnostuneita uusien taitojen kehittymisestä ja kyselevät aina onko tullut uusia sanoja ja harmittelevat jos eivät ole hetkeen päässeet tapaamaan. Heille omat lapsenlapset ovat erityisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käyttäydyitte viimeksi, kun näitte? Oliko vauva isovanhempien sylissä?
Oli lapsi sylissä ja kovasti olivat läsnä. En tiedä mikä olisi ollut huonosti. Lähinnä tässä näyttää olevan se, että oma elämä ja harrastukset ovat tärkeämpiä kuin nähdä omaa lastaan ja lapsenlastaan, kun kyläilyn peruvat.
FYI oma elämä - sen kuuluukin olla kaikista tärkein, sitten tulee muut.
Mutta kyllä muuten kuulostaa todella surulliselta, miksi se odotusaika oli niin ihanaa ja innoittavaa, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen ei sitä kiinnostusta olekaan. Mutta ehkä se tosiaan on niin, että heitä kiinnostaa lapsi kunnolla vasta sitten, kun se osaa kommunikoida ja liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo aika omituista, etenkin sinun vanhemmiltasi jos on eka lapsenlapsi. Ymmärrän tunteesi. Ovatko vielä työelämässä? Se voi olla raskasta tuonikäisille, ja viikonloput tarvitsee lepäämiseen. En silti tajua etteivät voi ajaa edes kerran kuukaudessa, tuohan on lyhyt matka. Älkää nyt kuitenkaan lähtekö siihen että ajatte vauvan kanssa sinne heti kun he haluavat (siis ellette todella halua ajella, minä en tykännyt matkustaa vauvan kanssa). Komppaan tuota että ehkä käytös muuttuu myöhemmin kun lapsen kanssa voi tehdä jotain, mutta luulisi että isovanhemmat haluaisivat nähdä vauvaa, kun ne ovat pieniä vain kerran. Älä kuitenkaan anna tämän viedä sinun iloasi vauvasta :)
Ajattelen samoin kuin sinä. Luulisi, että edes kerran kuussa tuon jaksaisi meille ajaa, kun muutenkin liikkuvat paljon. Esim. ensi viikolla lähtö Alpeille?! Työelämässä ovat vielä osa.
Emme halua myöskään ajella noin pienen lapsen kanssa tuota matkaa.
Kiitos kaikille tähän mennessä tulleista kommenteista!
-ap
Niin, sinä et halua nähdä vaivaa?
Se ei ihan oikeasti oo noin pienelle hyväksi olla siinä turvakaukalossa niin pitkään kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun täytyy sanoa (en tosin ole vielä isovanhempi), etten minäkään olisi mitenkään erityisen innoissani lapsenlapsista nyt kun omat on vihdoin saanut aikuisiksi. Ne olisivat heidän lapsiaan, eivät meidän, ja on vaikea kuvitella, että seuraavaan sukupolveen syntyisi enää sellaista äärimmäisen tiivistä sidettä, joka vanhempien ja lasten välillä on, eikä toki tarvitsekaan. Vastuu on jo toisilla.
Vasta oma kokemus antaa vastauksen siihen, millainen isovanhempi minusta tulee ja millainen suhde lapsenlapseen kehittyy.
Olen itse nuori mummo, olin kuvitellut kuinka nyt alkaa oma elämä kun lapset ovat lentäneet pesästä. Olinpa väärässä. Itselleni ei ole tässä elämässä tapahtunut mitään niin yhtä ihanaa kuin oman lapsenlapsen saaminen. Se on hämmentävää. Läheinen suhde lapsenlapseen on syntynyt hoitamalla häntä. Jos olisin pysytellyt kauempana niin tuskin näin vahvaa sidettä olisi syntynytkään.
On surullista lukea että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Se on iso menetys kaikille =(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo aika omituista, etenkin sinun vanhemmiltasi jos on eka lapsenlapsi. Ymmärrän tunteesi. Ovatko vielä työelämässä? Se voi olla raskasta tuonikäisille, ja viikonloput tarvitsee lepäämiseen. En silti tajua etteivät voi ajaa edes kerran kuukaudessa, tuohan on lyhyt matka. Älkää nyt kuitenkaan lähtekö siihen että ajatte vauvan kanssa sinne heti kun he haluavat (siis ellette todella halua ajella, minä en tykännyt matkustaa vauvan kanssa). Komppaan tuota että ehkä käytös muuttuu myöhemmin kun lapsen kanssa voi tehdä jotain, mutta luulisi että isovanhemmat haluaisivat nähdä vauvaa, kun ne ovat pieniä vain kerran. Älä kuitenkaan anna tämän viedä sinun iloasi vauvasta :)
Ajattelen samoin kuin sinä. Luulisi, että edes kerran kuussa tuon jaksaisi meille ajaa, kun muutenkin liikkuvat paljon. Esim. ensi viikolla lähtö Alpeille?! Työelämässä ovat vielä osa.
Emme halua myöskään ajella noin pienen lapsen kanssa tuota matkaa.
Kiitos kaikille tähän mennessä tulleista kommenteista!
-ap
Jos et halua ajaa matkaa, niin miksi edellytät, että isovanhenpien pitäisi ajaa. Teillä on vain yksi lapsi, joten sen ei pitäisi olla teille este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina kuvitellaan, että pienten lasten kanssa olisi jotenkin helpompi matkustaa? Meillä esikoinen kärsi matkapahoinvoinnista ja oksensi kaukaloon pidemmillä matkoilla. Lisäksi aina piti kuskata mukana vaunut, matkasänky, vaippoja, ruokia, joka säälle ulkoiluvaatteet jne. Vaipat ja ruoat saa monesti paikan päältä, jos haluaa lähteä kauppaan puoleksi päiväksi. Kaikki lapset eivät ole kaikkiruokaisia ja toisille lapsille voi tulla vaippaihottumaa esimerkiksi eri merkkien vaipoista. Lisäksi herkemmät vauvat nukkuvat huonosti kylässä.
Ihanaa lähteä tarvikeostoksille matkan varrelle ja valvoa yöt kylässä vain, koska isovanhemmat eivät jaksa eli ei kiinnosta. Tai kuskata autollinen vauvaroinaa vuorokaudeksi mummolaan ja sitten taas takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kuvitellaan, että pienten lasten kanssa olisi jotenkin helpompi matkustaa? Meillä esikoinen kärsi matkapahoinvoinnista ja oksensi kaukaloon pidemmillä matkoilla. Lisäksi aina piti kuskata mukana vaunut, matkasänky, vaippoja, ruokia, joka säälle ulkoiluvaatteet jne. Vaipat ja ruoat saa monesti paikan päältä, jos haluaa lähteä kauppaan puoleksi päiväksi. Kaikki lapset eivät ole kaikkiruokaisia ja toisille lapsille voi tulla vaippaihottumaa esimerkiksi eri merkkien vaipoista. Lisäksi herkemmät vauvat nukkuvat huonosti kylässä.
Ihanaa lähteä tarvikeostoksille matkan varrelle ja valvoa yöt kylässä vain, koska isovanhemmat eivät jaksa eli ei kiinnosta. Tai kuskata autollinen vauvaroinaa vuorokaudeksi mummolaan ja sitten taas takaisin.
Sun elämä taitaa olla ihan hirveää.
Kun omat vanhemmat asuvat maapallon toisella puolella ja appivanhemmat ovat karjatilallisia 500km päässä, niin ei edes kuvittele, että heitä nähtäisiin usein.
Miehellä on kolme sisarusta ja lapsenlapsia appivanhemmilla jo 8 ja pian 10. Suhtautuminen ensimmäiseen lapsenlapsen on varmaan toisenlainen kuin siihen kymmenenteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun täytyy sanoa (en tosin ole vielä isovanhempi), etten minäkään olisi mitenkään erityisen innoissani lapsenlapsista nyt kun omat on vihdoin saanut aikuisiksi. Ne olisivat heidän lapsiaan, eivät meidän, ja on vaikea kuvitella, että seuraavaan sukupolveen syntyisi enää sellaista äärimmäisen tiivistä sidettä, joka vanhempien ja lasten välillä on, eikä toki tarvitsekaan. Vastuu on jo toisilla.
Mietin ihan samaa. Yksi lähtenyt kotoa, kaksi vielä asuu täällä, ja kun omilleen lähtevät, ei päällimmäisenä ole mielessä, että saisinpa lapsenlapsia. Kyllä pikkulapsiaika on niin nähty, niin ihanaa kuin se olikin.
Toki voin tarpeessa auttaa ja hoitaa, mutta ei se mikään sellainen ihanaamahtavaaupeaalapsenlapsiajee fiilis varmastikaan ole.
Ihanaa, kun joku muukin on samaa mieltä. Meillä asuu enää yksi kotona ja toivon todellakin, ettei lapsenlapsia tule ihan heti. Vauvat eivät ole minulle mikään"hurmosihanaamussunmussun"-juttuja. Toki omista lapsista olen tykännyt ja rakastanut ja hoitanut hyvin ja he ovat elämäni tärkein juttu. Mutta en osaa kuvitella, että jalat olisi letkuina, kun miniä synnyttää ja antaa vauvan joskus syliini.
Toiseksi, olen kyllä ajatellut elää ihan omaa elämääni, jos lapsenlapsiakin tulee. Työelämääkin on vielä 15vuotta jäljellä. Kun nyt pääsee helpommalla, niin ei ole tarkoitusta alkaa joka viikonloppu ajelemaan satojen kilometrien päähän sylittelemään vauvaa.
Minusta tulee varmaan huono mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun täytyy sanoa (en tosin ole vielä isovanhempi), etten minäkään olisi mitenkään erityisen innoissani lapsenlapsista nyt kun omat on vihdoin saanut aikuisiksi. Ne olisivat heidän lapsiaan, eivät meidän, ja on vaikea kuvitella, että seuraavaan sukupolveen syntyisi enää sellaista äärimmäisen tiivistä sidettä, joka vanhempien ja lasten välillä on, eikä toki tarvitsekaan. Vastuu on jo toisilla.
Vasta oma kokemus antaa vastauksen siihen, millainen isovanhempi minusta tulee ja millainen suhde lapsenlapseen kehittyy.
Olen itse nuori mummo, olin kuvitellut kuinka nyt alkaa oma elämä kun lapset ovat lentäneet pesästä. Olinpa väärässä. Itselleni ei ole tässä elämässä tapahtunut mitään niin yhtä ihanaa kuin oman lapsenlapsen saaminen. Se on hämmentävää. Läheinen suhde lapsenlapseen on syntynyt hoitamalla häntä. Jos olisin pysytellyt kauempana niin tuskin näin vahvaa sidettä olisi syntynytkään.
On surullista lukea että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Se on iso menetys kaikille =(
Eli omien lapsien syntyminen ei ollut ihaninta, vaan vasta lapsenlapsien?
Tässä ero. Minulle omat lapset oli tärkeintä. En voi kuvitella, että lapsenlapset olisi ihaninta, koska hehän ovat lapsieni lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun täytyy sanoa (en tosin ole vielä isovanhempi), etten minäkään olisi mitenkään erityisen innoissani lapsenlapsista nyt kun omat on vihdoin saanut aikuisiksi. Ne olisivat heidän lapsiaan, eivät meidän, ja on vaikea kuvitella, että seuraavaan sukupolveen syntyisi enää sellaista äärimmäisen tiivistä sidettä, joka vanhempien ja lasten välillä on, eikä toki tarvitsekaan. Vastuu on jo toisilla.
Vasta oma kokemus antaa vastauksen siihen, millainen isovanhempi minusta tulee ja millainen suhde lapsenlapseen kehittyy.
Olen itse nuori mummo, olin kuvitellut kuinka nyt alkaa oma elämä kun lapset ovat lentäneet pesästä. Olinpa väärässä. Itselleni ei ole tässä elämässä tapahtunut mitään niin yhtä ihanaa kuin oman lapsenlapsen saaminen. Se on hämmentävää. Läheinen suhde lapsenlapseen on syntynyt hoitamalla häntä. Jos olisin pysytellyt kauempana niin tuskin näin vahvaa sidettä olisi syntynytkään.
On surullista lukea että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Se on iso menetys kaikille =(
Eli omien lapsien syntyminen ei ollut ihaninta, vaan vasta lapsenlapsien?
Tässä ero. Minulle omat lapset oli tärkeintä. En voi kuvitella, että lapsenlapset olisi ihaninta, koska hehän ovat lapsieni lapsia.
Niinpä, et voi kuvitella. Mitä kirjoitin ihan aluksi omasta kokemuksesta? Joskus asiat pitää kokea itse, ennenkuin voi tietää miltä mikäkin tuntuu. Omaa lastani rakastan äärettömästi ja nyt minulla on vielä mahdollisuus rakastaa äärettömästi lapsenlastani. Onko se jotenkin outoa, että ihminen voi rakastaa molempia ja vieläpä yhtä paljon.
Ap:han nimenomaan toivoi isovanhempia kahville luokseen??
Ja ei kenelläkään ole missään nimessä hoito- ja viihdytysvastuuta paitsi lasten vanhemmilla, mutta pienet lapset ovat jossain määrin elämän keskipiste ainakin meillä, koska niin kaikki on vaan helpompaa. Siksi, vaikka en oleta että isovanhemmat viihdyttävät lapsiani, en välttämättä ehdi myöskään kestittää ja viihdyttää isovanhempia esim nyt kun minulla on 2 isompaa lasta ja vauva.
Mm. tämän takia en huoli isääni tänne käymään kunnes vauvakaaos on vähän helpottanut. Koska hän parkkeeraa kahvipöytään ja olettaa että kuuntelen hänen monologiaan tuntikaupalla lapsista välittämättä.