Äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen

Ja äitinihän pitäisi olla minusta vain ylpeä, että pidin puoliani ja kaikenlisäksi tiesin, että olen oikassa. Mutta ei. Sehän se vika varmaan olikin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

No eihän ole. Mä haluan hyviä ihmissuhteita, mistä kaupasta niitä haetaan sitten?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

Sinä olet täysin kyvytön sulattamaan ja käsittämään lukemaasi, en ymmärrä, miksi ihmeessä vaivaudut jankuttamaan eli kommentoimaan noilla spekseillä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

Enpä tiedä, mitä sellaista mä voisin nyt tämän sijaan tehdä, joka antaisi minulle jotenkin parempia ihmissuhteita?

Voisin tietenkin koittaa karsia tavaroitani, mutta check, oon jo tehnyt sitä nyt talvilomallani. Lumitöitä on tehty, pianoa oon soittanut ja voin soittaakin, vaikka palstailen nyt, mutta aivan turha on mennä minnekään ihmisten ilmoille, mikäpä siinä muuttuisi, kun on mennyt jo samaa rataa 40 vuotta? Ellei pään sisällä muutu ensin. Ja paljon.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

Enpä tiedä, mitä sellaista mä voisin nyt tämän sijaan tehdä, joka antaisi minulle jotenkin parempia ihmissuhteita?

Voisin tietenkin koittaa karsia tavaroitani, mutta check, oon jo tehnyt sitä nyt talvilomallani. Lumitöitä on tehty, pianoa oon soittanut ja voin soittaakin, vaikka palstailen nyt, mutta aivan turha on mennä minnekään ihmisten ilmoille, mikäpä siinä muuttuisi, kun on mennyt jo samaa rataa 40 vuotta? Ellei pään sisällä muutu ensin. Ja paljon.

Ap

Ja terapiassakin on käyty! Check!

Ap

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

No eihän ole. Mä haluan hyviä ihmissuhteita, mistä kaupasta niitä haetaan sitten?

Ap

Oletko sä yksinäinen, vai miksi haluat hyviä ihmissuhteita? Ja miten sä määrittelet hyvän ihmissuhteen? Kysyn vaan, kun "hyvä" ei itsessään kerro asiasta mitään, eri ihmiset kun arvostaa eri asioita elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

No eihän ole. Mä haluan hyviä ihmissuhteita, mistä kaupasta niitä haetaan sitten?

Ap

Oletko sä yksinäinen, vai miksi haluat hyviä ihmissuhteita? Ja miten sä määrittelet hyvän ihmissuhteen? Kysyn vaan, kun "hyvä" ei itsessään kerro asiasta mitään, eri ihmiset kun arvostaa eri asioita elämässään.

No oon oon. Ja se hyvän määritteleminen onkin vaikeaa. Mulla on kaikenlaisia pelkoja, ne ei mm. saisi toteutua.

Ap

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

Niin kauan kuin traumat vaikuttavat vahvasti elämään tuo ei onnistu. Sama kuin kehottaisit jalatonta kävelemään. Se on täysin hyödytöntä ja tämän ihmisen psyykkiselle voinnille haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Okei. No minun on vaikea jaksaa töissä. Ahdistus heikentää työtehoa ja välillä olen sen takia joutunut olemaan sairaslomalla. Traumat vaikuttavat ihmiseen monin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

No eihän ole. Mä haluan hyviä ihmissuhteita, mistä kaupasta niitä haetaan sitten?

Ap

Oletko sä yksinäinen, vai miksi haluat hyviä ihmissuhteita? Ja miten sä määrittelet hyvän ihmissuhteen? Kysyn vaan, kun "hyvä" ei itsessään kerro asiasta mitään, eri ihmiset kun arvostaa eri asioita elämässään.

No oon oon. Ja se hyvän määritteleminen onkin vaikeaa. Mulla on kaikenlaisia pelkoja, ne ei mm. saisi toteutua.

Ap

Sen olen ainakin näistä viesteistä huomannut, että olet töykeä ja hyökkäävä persoona. Tuot usein myös esiin, että se on äitisi vika. Niin voi ollakin, kasvatus näyttelee suurta roolia siinä millaisia meistä ihmisinä tulee. Mutta tuot usein esiin myös hyviä elämääsi vaikuttaneita ihmisiä, kuten esim. iso-äitisi. Ehkä hän, ja hänen asenteensa maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan olisi äitiäsi parempi roolimalli ja auttaisi myös niiden hyvien ihmissuhteiden luomisessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Okei. No minun on vaikea jaksaa töissä. Ahdistus heikentää työtehoa ja välillä olen sen takia joutunut olemaan sairaslomalla. Traumat vaikuttavat ihmiseen monin tavoin.

Jaa siitä en tiedä. Kommentoin vain tuohon käsitteeseen. Ehkä se oli väärä sana sun otsikossa. Toimeen pitää tulla ihmisten kanssa, se on ihan perusasia ja se on kaikkien ihmisten asia. Kaikilla on oma elämä ja sen asiat taustalla, mutta silti ne eivät oikeuta kohtelemaan muita huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vietät viikonlopun yksiössäsi? Menisit ex- miehesi ja lastesi luo, saisit muuta ajateltavaa kuin äitisi ja lapsesikin todennäköisesti ilahtuisivat.

En asu enää siellä. Miksi ihmeessä tekisin yksiössä lumitöitä? Ja en mene, miehen ois kannattanut miettiä asennettaan lastenkasvatukseen silloin kun asuin siellä, että kunnioittaisiko minunkin näkemyksiäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.

No eihän ole. Mä haluan hyviä ihmissuhteita, mistä kaupasta niitä haetaan sitten?

Ap

Oletko sä yksinäinen, vai miksi haluat hyviä ihmissuhteita? Ja miten sä määrittelet hyvän ihmissuhteen? Kysyn vaan, kun "hyvä" ei itsessään kerro asiasta mitään, eri ihmiset kun arvostaa eri asioita elämässään.

No oon oon. Ja se hyvän määritteleminen onkin vaikeaa. Mulla on kaikenlaisia pelkoja, ne ei mm. saisi toteutua.

Ap

Sen olen ainakin näistä viesteistä huomannut, että olet töykeä ja hyökkäävä persoona. Tuot usein myös esiin, että se on äitisi vika. Niin voi ollakin, kasvatus näyttelee suurta roolia siinä millaisia meistä ihmisinä tulee. Mutta tuot usein esiin myös hyviä elämääsi vaikuttaneita ihmisiä, kuten esim. iso-äitisi. Ehkä hän, ja hänen asenteensa maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan olisi äitiäsi parempi roolimalli ja auttaisi myös niiden hyvien ihmissuhteiden luomisessa?

No ei ole auttanut. Ja mun töykeyteni saati hyökkäävyyteni ei ole mikään ongelma. Ei ainakaan YHTÄ.N SEN ISOMPI, kuin minkälaista käytöstä minun on odotettu sietävän toisilta. Toki se ei ole oikein, enkä sitä aiokaan sietää, mutta en minä ole koskaan hyökkäävä ja töykeä, ellei toinen todella ansaitse sitä. Oikeastaan en ole silloinkaan, siinä vaiheessa minusta näkyy enää ns. perävalot. Se on morjens. Koska miksi tuhlaisin aikaani ihmiseen, joka ei ansaitse kuin töykeyttä? Äitini oli eri asia, koska en hahmottanut, että HÄN SE EI TULE MINUN KANSSANI TOIMEEN, koska hän valehteli, että asia on päinvastoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Okei. No minun on vaikea jaksaa töissä. Ahdistus heikentää työtehoa ja välillä olen sen takia joutunut olemaan sairaslomalla. Traumat vaikuttavat ihmiseen monin tavoin.

Jaa siitä en tiedä. Kommentoin vain tuohon käsitteeseen. Ehkä se oli väärä sana sun otsikossa. Toimeen pitää tulla ihmisten kanssa, se on ihan perusasia ja se on kaikkien ihmisten asia. Kaikilla on oma elämä ja sen asiat taustalla, mutta silti ne eivät oikeuta kohtelemaan muita huonosti.

Yleensä ahdistunutta ihmistä kohdellaan huonosti. Minulle on esimerkiksi huudettu, että pitäisi painua helvettiin ja lopettaa huumeiden käyttö, kun sain julkisella paikalla paniikkikohtauksen. En ole koskaan käyttänyt mitään huumausaineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Okei. No minun on vaikea jaksaa töissä. Ahdistus heikentää työtehoa ja välillä olen sen takia joutunut olemaan sairaslomalla. Traumat vaikuttavat ihmiseen monin tavoin.

Jaa siitä en tiedä. Kommentoin vain tuohon käsitteeseen. Ehkä se oli väärä sana sun otsikossa. Toimeen pitää tulla ihmisten kanssa, se on ihan perusasia ja se on kaikkien ihmisten asia. Kaikilla on oma elämä ja sen asiat taustalla, mutta silti ne eivät oikeuta kohtelemaan muita huonosti.

Tääkin on jotenkin niin BS:ää. Ai ei oikeuta kohtelemaan huonosti? Joopa joo. Ja sitten KUN kuitenkin kohtelee, niin miksikähän sitä vastaosapuolta sitten kutsutaan?

Mielensäpahoittajaksi.

Ja toinen sai olla mikä sika ikinä itse vain olikaan.

Hyvin harvoin työelämässä jonkun käyttäytyessä huonosti hänet pistetään asemaansa, jonne hän kuuluu, ei, kaikkia hänestä mielensä pahoittavia halveksitaan heikkoina, herkkinä ja mielensäpahoittajina.

Ei työelämässä kellään ole oikeutta mieltään pahoittaa. Sen sijaan oikeus käyttäytyä ihan paskasti kyllä on.

Eli sinä puhut täyttä paskaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Okei. No minun on vaikea jaksaa töissä. Ahdistus heikentää työtehoa ja välillä olen sen takia joutunut olemaan sairaslomalla. Traumat vaikuttavat ihmiseen monin tavoin.

Jaa siitä en tiedä. Kommentoin vain tuohon käsitteeseen. Ehkä se oli väärä sana sun otsikossa. Toimeen pitää tulla ihmisten kanssa, se on ihan perusasia ja se on kaikkien ihmisten asia. Kaikilla on oma elämä ja sen asiat taustalla, mutta silti ne eivät oikeuta kohtelemaan muita huonosti.

Tääkin on jotenkin niin BS:ää. Ai ei oikeuta kohtelemaan huonosti? Joopa joo. Ja sitten KUN kuitenkin kohtelee, niin miksikähän sitä vastaosapuolta sitten kutsutaan?

Mielensäpahoittajaksi.

Ja toinen sai olla mikä sika ikinä itse vain olikaan.

Hyvin harvoin työelämässä jonkun käyttäytyessä huonosti hänet pistetään asemaansa, jonne hän kuuluu, ei, kaikkia hänestä mielensä pahoittavia halveksitaan heikkoina, herkkinä ja mielensäpahoittajina.

Ei työelämässä kellään ole oikeutta mieltään pahoittaa. Sen sijaan oikeus käyttäytyä ihan paskasti kyllä on.

Eli sinä puhut täyttä paskaa.

Ap

Sitähän mä just sanoin, että kenelläkään ei ole oikeutta kohdella toista huonosti. Ihan perusasia ja pätee kaikkiin ihmisiin. Ei huonoa kohtelua tarvitse sietää, millään verukkeella.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Okei. No minun on vaikea jaksaa töissä. Ahdistus heikentää työtehoa ja välillä olen sen takia joutunut olemaan sairaslomalla. Traumat vaikuttavat ihmiseen monin tavoin.

Jaa siitä en tiedä. Kommentoin vain tuohon käsitteeseen. Ehkä se oli väärä sana sun otsikossa. Toimeen pitää tulla ihmisten kanssa, se on ihan perusasia ja se on kaikkien ihmisten asia. Kaikilla on oma elämä ja sen asiat taustalla, mutta silti ne eivät oikeuta kohtelemaan muita huonosti.

Tääkin on jotenkin niin BS:ää. Ai ei oikeuta kohtelemaan huonosti? Joopa joo. Ja sitten KUN kuitenkin kohtelee, niin miksikähän sitä vastaosapuolta sitten kutsutaan?

Mielensäpahoittajaksi.

Ja toinen sai olla mikä sika ikinä itse vain olikaan.

Hyvin harvoin työelämässä jonkun käyttäytyessä huonosti hänet pistetään asemaansa, jonne hän kuuluu, ei, kaikkia hänestä mielensä pahoittavia halveksitaan heikkoina, herkkinä ja mielensäpahoittajina.

Ei työelämässä kellään ole oikeutta mieltään pahoittaa. Sen sijaan oikeus käyttäytyä ihan paskasti kyllä on.

Eli sinä puhut täyttä paskaa.

Ap

Sitähän mä just sanoin, että kenelläkään ei ole oikeutta kohdella toista huonosti. Ihan perusasia ja pätee kaikkiin ihmisiin. Ei huonoa kohtelua tarvitse sietää, millään verukkeella.

Ethän sanonut. Sinä tiedät kyllä, ettei huonostikohtelemisesta seuraa työelämässä YHTÄÄN MITÄÄN, ja että se, jolta pahoittui mieli, saa syytteet (jos ei virallisia, niin asenneilmapiirissä) vaikeilusta.

Eli työelämässä saa muita kohdella huonosti, ja epäkohtiin ei saa oikeutta, eikä apua.

Ap