Äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun työstämään tätä "joku ei tule kanssani toimeen" asetelmaa nyt kyllä, kun se tuli mieleeni, tässä näin.

Äitini näki ihan hirveästi vaivaa opettaakseni minut uskomaan siihen, ettei kukaan tule minun kanssani toimeen.

Aivan käsittämätöntä vanhemmuutta. Siis se vielä, että huolisi siitä, mutta kun oikein käyttää voimia saadakseen lapsensa sille tietoisuuden tasolle, että "kukaan ei sitten muuten tule toimeen sinun kanssasi. Koskaan." Siis wtf?

Aivan kuin se, että hän, kusimakkarakakkapääpökäle ei tule minun kanssani sitten ilmeisesti toimeen olisi jokin todiste kenestkään muusta . Mutta sille kusivittuh.uoralle oli.

Ap

Todella väärin äitisi sinuun asennoitui. Pyrkikö hän myös rikkomaan ystävyyssuhteesi?

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun työstämään tätä "joku ei tule kanssani toimeen" asetelmaa nyt kyllä, kun se tuli mieleeni, tässä näin.

Äitini näki ihan hirveästi vaivaa opettaakseni minut uskomaan siihen, ettei kukaan tule minun kanssani toimeen.

Aivan käsittämätöntä vanhemmuutta. Siis se vielä, että huolisi siitä, mutta kun oikein käyttää voimia saadakseen lapsensa sille tietoisuuden tasolle, että "kukaan ei sitten muuten tule toimeen sinun kanssasi. Koskaan." Siis wtf?

Aivan kuin se, että hän, kusimakkarakakkapääpökäle ei tule minun kanssani sitten ilmeisesti toimeen olisi jokin todiste kenestkään muusta . Mutta sille kusivittuh.uoralle oli.

Ap

Narsistiäiti ei halua, että lapselle olisi kukaan muu tärkeä kuin äiti itse. Siksi hän ei halua lapselleen syviä ystävyyssuhteita. Hyviksi muodostuvat kaveruussuhteet pyritään kierosti rikkomaan. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun työstämään tätä "joku ei tule kanssani toimeen" asetelmaa nyt kyllä, kun se tuli mieleeni, tässä näin.

Äitini näki ihan hirveästi vaivaa opettaakseni minut uskomaan siihen, ettei kukaan tule minun kanssani toimeen.

Aivan käsittämätöntä vanhemmuutta. Siis se vielä, että huolisi siitä, mutta kun oikein käyttää voimia saadakseen lapsensa sille tietoisuuden tasolle, että "kukaan ei sitten muuten tule toimeen sinun kanssasi. Koskaan." Siis wtf?

Aivan kuin se, että hän, kusimakkarakakkapääpökäle ei tule minun kanssani sitten ilmeisesti toimeen olisi jokin todiste kenestkään muusta . Mutta sille kusivittuh.uoralle oli.

Ap

Todella väärin äitisi sinuun asennoitui. Pyrkikö hän myös rikkomaan ystävyyssuhteesi?

Minusta vanhempi pyrki tekemään yksinäisen haukkumalla kaikkia ystävieni huonoiksi (eivät he ole oikeita ystäviä, miksi olet tuollaisessa seurassa, vaikuttaa typerältä tyypiltä jne.). Kukaan ei ollut hänestä minulle sopivaa seuraa ja hän pyrki kaikin keinoin arvostelullaan vakuuttamaan, että olen niin ikävä, ettei kukaan minusta voisikaan pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun työstämään tätä "joku ei tule kanssani toimeen" asetelmaa nyt kyllä, kun se tuli mieleeni, tässä näin.

Äitini näki ihan hirveästi vaivaa opettaakseni minut uskomaan siihen, ettei kukaan tule minun kanssani toimeen.

Aivan käsittämätöntä vanhemmuutta. Siis se vielä, että huolisi siitä, mutta kun oikein käyttää voimia saadakseen lapsensa sille tietoisuuden tasolle, että "kukaan ei sitten muuten tule toimeen sinun kanssasi. Koskaan." Siis wtf?

Aivan kuin se, että hän, kusimakkarakakkapääpökäle ei tule minun kanssani sitten ilmeisesti toimeen olisi jokin todiste kenestkään muusta . Mutta sille kusivittuh.uoralle oli.

Ap

Todella väärin äitisi sinuun asennoitui. Pyrkikö hän myös rikkomaan ystävyyssuhteesi?

Minusta vanhempi pyrki tekemään yksinäisen haukkumalla kaikkia ystävieni huonoiksi (eivät he ole oikeita ystäviä, miksi olet tuollaisessa seurassa, vaikuttaa typerältä tyypiltä jne.). Kukaan ei ollut hänestä minulle sopivaa seuraa ja hän pyrki kaikin keinoin arvostelullaan vakuuttamaan, että olen niin ikävä, ettei kukaan minusta voisikaan pitää.

Oletko eri kuin ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun työstämään tätä "joku ei tule kanssani toimeen" asetelmaa nyt kyllä, kun se tuli mieleeni, tässä näin.

Äitini näki ihan hirveästi vaivaa opettaakseni minut uskomaan siihen, ettei kukaan tule minun kanssani toimeen.

Aivan käsittämätöntä vanhemmuutta. Siis se vielä, että huolisi siitä, mutta kun oikein käyttää voimia saadakseen lapsensa sille tietoisuuden tasolle, että "kukaan ei sitten muuten tule toimeen sinun kanssasi. Koskaan." Siis wtf?

Aivan kuin se, että hän, kusimakkarakakkapääpökäle ei tule minun kanssani sitten ilmeisesti toimeen olisi jokin todiste kenestkään muusta . Mutta sille kusivittuh.uoralle oli.

Ap

Todella väärin äitisi sinuun asennoitui. Pyrkikö hän myös rikkomaan ystävyyssuhteesi?

Minusta vanhempi pyrki tekemään yksinäisen haukkumalla kaikkia ystävieni huonoiksi (eivät he ole oikeita ystäviä, miksi olet tuollaisessa seurassa, vaikuttaa typerältä tyypiltä jne.). Kukaan ei ollut hänestä minulle sopivaa seuraa ja hän pyrki kaikin keinoin arvostelullaan vakuuttamaan, että olen niin ikävä, ettei kukaan minusta voisikaan pitää.

Oletko eri kuin ap?

Kyllä.

Oma narsistiäiti halusi minulle ystäviksi vain silmäätekevien lapsia ja mollasi sitten minua, kun en pärjännyt niiden kanssa vaan olin nurkassa nyhjäävä luuseri. Minulla oli omia kavereita, joiden kanssa viihdyin, mutta en saanut tuoda heitä kotiin tai mennä heille käymään, koska heidän vanhemmat eivät kelvanneet äidilleni, koska olivat työttömiä tai vähävaraisia. Kärsin näitten eliittilasten seurassa, mutta sehän ei äitiäni haitannut. Semmosiz narskut on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun työstämään tätä "joku ei tule kanssani toimeen" asetelmaa nyt kyllä, kun se tuli mieleeni, tässä näin.

Äitini näki ihan hirveästi vaivaa opettaakseni minut uskomaan siihen, ettei kukaan tule minun kanssani toimeen.

Aivan käsittämätöntä vanhemmuutta. Siis se vielä, että huolisi siitä, mutta kun oikein käyttää voimia saadakseen lapsensa sille tietoisuuden tasolle, että "kukaan ei sitten muuten tule toimeen sinun kanssasi. Koskaan." Siis wtf?

Aivan kuin se, että hän, kusimakkarakakkapääpökäle ei tule minun kanssani sitten ilmeisesti toimeen olisi jokin todiste kenestkään muusta . Mutta sille kusivittuh.uoralle oli.

Ap

Todella väärin äitisi sinuun asennoitui. Pyrkikö hän myös rikkomaan ystävyyssuhteesi?

Ei kaikkia. Mutta heti, jos otin edes jollain pienelläkään tasolla "yhteen" jonkun kaverin kanssa ja olisin tarvinnut tukea tai lohdutusta, niin hän vain haukkui minua, joka ei ainakaan kannustanut minua esim. sanomaan sille toiselle, miten haluan tulla kohdelluksi. Ja kyllä hän haukkui minun kouluaikaista parasta kaveriani minulle. Koska pidin hänestä, ja minulle olisi ollut tärkeää ratkoa erimielisyyksiämme, niin siinä äiti oli joko kyvytön tai pahantahtoinen, että ei hänestä ainakaan mitään apua ollut. Lisäksi hän saattoi sellaisissa tilanteissa tokaista minulle: "älä ihmettele jos ystävät jättää", siis anteeksi mitä?

Sitten kun häntä oikein syytti pahoista sanoista väärissä tilanteissa, hänen puolustuksensa oli: "enhän minä edes tiedä, mitä sinun ja sen ja sen välillä on tapahtunut!" No, mitähän v*ttua sitten tiesit syytellä ja arvostella minua ystävänä?

Ja jos mulla oli kavereita, joista en niin paljon välittänyt, heistä hän aina yritti kysellä niin mareasti, että miten meillä menee tms. Aivan sama, olen sen kanssa vain koska olet ajanut paremmat ystäväni kauemmas.

Tietenkin ymmärrän, että minulla on itsellänikin vastuu ystävistäni ja suhteistani heihin, mutta siksihän juuri käännyinkin äitini puoleen saadakseni tukea ja apua olla se ystävä, jonka toinen tarvitsee! Sainko ikinä apua siihen? En. Sainko ikinä pahoitteluja, ettei hän vain osaa auttaa ja siksi en saanut apua? En todellakaan. Hänhän osasi aittaa todella hyvin ja se oli rikkoa kaikki ihmissuhteeni haukkumalla minua. Eri asia sano, missä teet ehkä väärin, sellaista ei sanonut koskaan. Eli vika ei edes ollut minussa, kunhn piti saada minusta tuntumaan siltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oma narsistiäiti halusi minulle ystäviksi vain silmäätekevien lapsia ja mollasi sitten minua, kun en pärjännyt niiden kanssa vaan olin nurkassa nyhjäävä luuseri. Minulla oli omia kavereita, joiden kanssa viihdyin, mutta en saanut tuoda heitä kotiin tai mennä heille käymään, koska heidän vanhemmat eivät kelvanneet äidilleni, koska olivat työttömiä tai vähävaraisia. Kärsin näitten eliittilasten seurassa, mutta sehän ei äitiäni haitannut. Semmosiz narskut on.

Mulla oli taas just päinvastoin :D Paras kaverini oli oikein korkealle koulutetusta perheestä, niin äitini mielestä kaverini oli käytöstavaton ja liian vapaamielinen yms. Sen sijaan köyhistä oloista tulleet heikkoitsetuntoiset nyhjöttäjät olivat tooosi kivaa seuraa! No, eivät minusta. Minusta oli kivaa olla kavereitten kanssa, joille se, että kertoi olleensa laskettelemassa siellä tai täällä ei ollut "kerskumista". Tosin en nyt muista, että kukaan olisi sanonut näin, tai edes oirehtinut, että minä kerskun, mutta äidillähän oli ohje tähänkin: "älä sitten puhu niiden ja näiden edessä kaikista omista kokemuksistasi, katsos, heille voi tulla paha mieli, jos heillä ei ollut niitä". Mmmm.. eli minun piti varoa loukkaamasta muita minun elämälläni, koska olisihan se toki perin loukkaavaa, jos saisin oll om itseni ja kertoa kavereilleni elämästäni ja valita heidät sillä lailla itse, että kadehtimista oirehtivat saisivat painua minne lie. Miten äitini kuvitteli, että mua KIINNOSTAA olla kaveri sellaisen kanssa, joka kadehtii kokemuksiani????

Ja nyt siis muistelen ja puhun ainoastaan tuosta teiniajasta, en tietenkään myöhemmin ole ajtellut ihan samalla lailla ystävistä ja ihmissuhteista.

Ap

Mutta siellä kyvettiin se siemen ja ajatus, että omana itsenään oleminen loukkaa toisia, jos haluat hyviä ystäviä, älä ole oma itsesi.

Se oli se johtoajatus.

Ja siis äitini ei koskaan hyväksynyt minun omaa itseäni, siksi en koskaan alkanut olemaan oma itseni vaikka sen sanojana oli joku toinen. Jonkun pitää hyväksyä se itse ensin, että se voi olla. Ehkä se on osalla hän itse, mä en voinut itse hyväksyä, jos toinen sanoo, että se on väärin. Sen ois pitänyt toisen hyväksyä, että saat olla oma itsesi, se ei vahingoita ketään.

Tietenkään pahaa ei saa muille tehdä, mutta senhän voi erikseen opettaa.

Ap

Mä en vain tajua, että minkälainen äiti ei halua edes tulla toimeen lapsensa kanssa? Mä koin äitini juuri noin. Ei halunnut tulla toimeen minun kanssani. Minusta häntä pitäisi rangaista siitä jollakin ennen kuin kuolee. Ei kannata hankkia lapsia, jos on noin s**tanan vammmainen asenne lapseen. Ja varsinkin, että kokeeko tällainen idi.ootti todellakin lapselle velvollisuuden tulla toimeen hänen kanssaan???? Miksei lapsi saisi haistatella ja paskoa tuollaisen äidin silmille? Jos ei halua tulla lapsensa kanssa toimeen, kuten minun äitini ei halunnut, niin ei lapsella mitään velvollisuutta ole äitiään kohtaan mitään hyvin käyttäytyä.

Siitähän äiti sitten kuvitteli ilmeisesti, harvinaisen vähä-älyinen ja aivovammmainen kun on, että mä en osaa käyttäytyä muiden seurassa. Totta kai OSAAN, siitä ei ole koskaan ollut kysymys. Eri asia on, tuntuuko minusta sille, että toinen on sen arvoinen. Tietenkään niinkään ei saisi ajatella, mutta se on totuus. Kokemuksistani äidistäni johtuen.

Jos mun äiti ei ois pilannut elämääni sillä, ettei halunnut tulla toimeen kanssaniMUTTA samalla VAATI, että mulla on velvollisuus käyttäytyä hyvin häntä kohtaan, mun elämäni ois varmasti aivan toisenlaista, eli paljon parempaa. Se aiheutti syviä haavoja lapseen, että häneltä vaaditaan hyvää käytöstä äitiä kohtaan, joka on lasta kohtaan ilkeä, eikä halua tulla lapsen kanssa toimeen. Sellainen on yksinkertaisesti vääryyttä, ja äitini ansaitsee siitä rangaistuksen.

Ap

Mutta "onneksi" kohta onkin taas äitienpäivä ja voin "rangaista" häntä sillä, että en ota mitään yhteyttä silloinkaan, kuten en koko muunakaan vuonna. Saa nähdä milloin se kusisukka herää huomaamaan, ette HÄNi tule toimeen kanssani :D Kuvittelee niin tulevansa toimeen. Niin hyvin, että olisi äitienpäivähuomion arvoinen! Ei todellakaan ole.

Miltähän esim. viides vuosi ilman puhevälejä kanssani mahtaakaan tuntua? Tai se, että en huomioi äitienpäivänä? Jos hän soittaa ja jos vastaan, huolehdin, että puhelussa puhutaan vain itseäni kiinnostavia asioita ja aiheita, jos hän haluaa marista jotain sulkåjen puhelimen välittömästi. Koska ei sun TARTTE pitää minuun mitään yhteyttä, sa.atanan paska! Mitäs pidät? Kuvitteletko minun jotenkin mahdollisesti pitävän itsestäsi? Siinähän et kauaa kohta kuvittele.

Ap

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Olin tietämättäni hyvin yksinäinen tuona aikana elämässäni (ja toki sen jälkeenkin), kun asuin äitini kanssa, enkä tajunnut, että hän ei halua eikä myöskään tule toimeen kanssani. Koska kunnon kaasuvalottajan tapaan hänhän käänsi syyn täysin minuun, vaikka hänen lapsenaan koitin totta kai tulla hänen kanssaan toimeen. Eihän minulla ollut mitään traumoja, joita hänellä oli, kohdellakseen minua kaltoin, kun ei ollut etsinyt niihin heikkolahjaisena ja säälittävänä paskana mitään apua, vaan kosti ne lapselleen. Hänellähän ne traumat ja viat olivat, ja minulla on mennyt ikuisuus todistaa se itselleni ja seuraavaksi myös muille. Aina on heitä, jotka eivät sit tietenkäön usko, eli samanlaiset kakkapäät kuin äitini, joilla ei ole kykyjä tulla toimeen muiden kanssa, mutta muut. Muut eivät vain ole tienneet, mistä mä oon joutunut kärsimään ja langettavat vastuun käytöksestäni minulle, vaikka se on vain oireilua sille, ettei OMA ÄITINI HALUNNUT tulla toimeen kanssani! Ja siis käänsi sen minun mahdottomuudekseni. Suorastaan luonteeni viaksi. Siis anteeksi mitä? Ei minulla ole mitään luonnevikaa, joka esti häntä tulemasta toimeen kanssani. Hän itse oli sairas. Sairas sika. Mutta hänen mielestään mulla on.

Hän siis vanhempana mieluummin leimailee syyttä lastaan, kuin katsoo peiliin? Sairas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Mun paraneminen on jo käynnissä, mun isoin ongelma ovat varmaankin ihmissuhteet. Ja niissä itseni omaksi itsekseni kokeminen, ettei tarvitse olla joku v*tun muu, että joku saa.tanan muu vit.tupää kykenee tulemaan toimeen kanssani! Jos ei kykene, niin hittojako mä siitä. Siihen pitää päästä, enkä tod ole siellä vielä.

Se on ihan vääristynyt ajatusmalli, jonka äitini on mulle kaikesta opettanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Mutta äitinihän olikin varmaan tällainen muista hyötyjä -ihminen. Eli siksi muiden, idi.oottienkin piti saada voida tulla toimeen hänen kanssaan, ja hänen sen takia esittää jotakuta toista, kuin joka on, jotta voi hyötyä siitä paskakikkareihmisestä. En ainakaan keksi mitään muuta syytä muuntaa itseään, että joku homo (anteeksi homot ja lesbot) voi tulla kanssani toimeen, jos ei muuten osaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta äitinihän olikin varmaan tällainen muista hyötyjä -ihminen. Eli siksi muiden, idi.oottienkin piti saada voida tulla toimeen hänen kanssaan, ja hänen sen takia esittää jotakuta toista, kuin joka on, jotta voi hyötyä siitä paskakikkareihmisestä. En ainakaan keksi mitään muuta syytä muuntaa itseään, että joku homo (anteeksi homot ja lesbot) voi tulla kanssani toimeen, jos ei muuten osaa.

Ap

Kun mua ei oikeasti itketä yhtään, jos joku, jolla on jotain ongelmia itsensä kanssa ja siksi käyttäytyy sekopäisesti ei voi tulla kanssani toimeen, kunhan sitä ei väännetä minun syykseni, kuten äitini itsensä kanssa teki. Mä nauran sellaisille ihmisille, jos ovat ilkeitä mulle. Esim. setäni. Mokasi isoäitini pesän papereiden kanssa, eikä voinut millään korjata mokaansa. Onhan hän 7-kymppinen lääkäri. Varmasti siis virheetön, eikö? No, mä lähetin lopulta haastemiehen hänen ovelleen, niin johan korjasi asian. Mutta ei nyt sitten vissiin oikein pidä minusta enää. Äitini mielestä tämä oli ikävää. Minusta se oli ikävää, että sedästäni paljastui pässi, joka ei oidä veljentyttärensä puolia. Vastapuoli paperikiistassa oli veljen vaimo (isäni uusi kumppani), jota setä on aina pitänyt vähän vajaana. Niin kannattiko kohdella minua noin hölmösti? Syytelkööt vain itseään jos haastemies ovella loukkasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Totta kai se on vaikuttanut minun elämääni ja vaikuttaa nytkin, että olen joutunut elämään ihmisen kanssa, joka ei tule kanssani toimeen ja kuluttamaan kaikki voimani oppiakseni tulemaan hänen kanssaan ja hänenlaistensa paskiaisten kanssaa toimeen, kun kaiken aikaa mun ei ois edes tarvinnut, mutta se on satuttanut ja haavoittanut minua. Se, ettet sä sitä tajua on täysin käsittämätöntä.

Se vaikuttaa ystävyyssuhteisiini tänäkin päivänä, siis ihmissuhteisiin. Eivät ne ole tuon takia laisinkaan sellaisia, kuin tarttisin tai haluaisin. Koska äitini valehteli, että MINÄ en tule toimeen siinä, vaikka se todellisuudessa oli KAIKKI hänessä. Aikuisen on osattava tulla lapsensa kanssa toimeen, tai aikuinen HA-KEE A-PUA. Mun äitini EI hakenut, vaan SYYTTI MINUA. Jos et tajua, millaisia haavoja se tekee, niin älä tajua, mutta pidä sitten se turpasi kiinni mun asioista.

Ap

Nyt rauhotu. Kysyin viestissäni miksi vieläkin roikut äitisi helmoissa jos se kerran on satuttanut sua? Katkaise kaikki yhteydet siihen, lopeta sen ajatteleminen ja mee eteenpäin elämässäs. Jos sä et lopeta sun äitis tekemisten ja sanomisten märehtimistä, annat menneisyyden pilata myös sun tulevaisuuden.

Se on jo pilattu, etkö tajua? Se ei ole ok, jos en mä korjaa sitä, etkö tajua? Ja en mä äitiini pidä yhteyksiä.

Ap

Sun tulevaisuutes on juuri sellainen kuin minkä siitä itse teet. Sinä valitset vietätkö päiväsi täällä parkumassa kuinka julma äiti sinulla oli vai käytätkö aikasi johonkin ihan muuhun. Olet lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, mutta sun yhteytes äitiisi ei katkea, eikä sen vahingollinen vaikutus lopu ennen kuin lopetat sun lapsuutesi miettimisen ja analysoinnin.