Lue keskustelun säännöt.
Äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen
07.02.2019 |
Idio.oottien kanssa varsinkin. Minusta se on väärin ja on ohjannut valintojani todella epäsuotuisaan suuntaan. Mutta äitini olikin narsistinen ihminen, joka halveksi omaa lastaan, eikä rakastanut. En ole ollut häneen vuoteen yhteydessä. Ainoa aika, jolloin hän soitti pahoittunein mielin siitä miehelleni valitellen, ettei kuule minusta mitäön, oli äitienpäivän jälkeen, kun ei ollut saanut huomiointia äitienpäivänäkään. Johan on traagista, siis hänelle äitinä. Johan hän on äiti sen verran kauan ollut, että ei pitäis enää odottaa, että kukaan muu jaksaa sitä paskaa pelleilyä, kuin hän, että lapsi muistaa äitiä, joka on vttupaska, äitienpäivänä. Ei tartte muistaa.
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.
Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.
Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.
Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?
No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.
En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.
ApYrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.
No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.
Ap
En tarkoittanut että tuo tilanne olisi ollut erehdys. (Sulla on muuten erikoinen ajattelutapa.) Tarkoitin sitä, että uskaltauduit luottamaan tuohon ihmiseen, mutta että se oli erehdys. Siinä ei ole mitään pahaa. Me kaikki erehdymme ajoittain. Jos erehdyksen pelossa lopetamme tekemästä kaikkia niitä asioita missä olemme joskus erehtyneet, päädymme makaamaan hiljaa sängyssä kaiket päivät, kun jo ylös nouseminen voi käynnistää tapahtumaketjun joka johtaa erehtymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.
Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.
Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.
ApToimeen tulemisessa on oleellista käyttäytyä sillä tavalla viileän asiallisesti, ettei käytöksessä ole mitään pomolle vietävää. Kun puhutaan, puhutaan vain työasiasta eikä silloinkaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei anneta tunteiden eikä mielipiteiden vaikuttaa vaan tehdään vain se homma, mikä työnkuvaan kuuluu.
Noo, mitä v*ttua sinä siitä minulle jankkaat, en minä siellä missään pomon kopissa ole puhuteltavana ollut. Vaan puhuin heistä, joita sinne pitäisi viedä.
ApHe eivät ilmeisesti olekaan niitä, jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa , jos kerran heidän käytöksessään on jotain pomolle vietävää.
Kyllä he mielestään ovat eikä heiltä mitään anteeksipyyntöä saa, jolla heille menisi ehkä se asia tietoisuuteensa, että toimivat viallisesti. Ei heitä uhkaa yhtään mikään.
Ap
En tiedä, millaisista tilanteista työkavereidesi kanssa on ollut kyse, mutta epäasiallista käytöksestä voit hyvin puhua pomosi kanssa. Hänen tehtävänsä on huolehtia, että työpaikalla työntekijät eivät käyttäydy epäasiallisesti sen paremmin asiakkaita kuin tosiaankaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.
Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.
Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.
Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?
No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.
En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.
ApYrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.
No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.
ApEn tarkoittanut että tuo tilanne olisi ollut erehdys. (Sulla on muuten erikoinen ajattelutapa.) Tarkoitin sitä, että uskaltauduit luottamaan tuohon ihmiseen, mutta että se oli erehdys. Siinä ei ole mitään pahaa. Me kaikki erehdymme ajoittain. Jos erehdyksen pelossa lopetamme tekemästä kaikkia niitä asioita missä olemme joskus erehtyneet, päädymme makaamaan hiljaa sängyssä kaiket päivät, kun jo ylös nouseminen voi käynnistää tapahtumaketjun joka johtaa erehtymiseen.
Juu, mutta mä vastaan itse erehdyksistäni. Ja jos en tiedä, miten se erehdys ei enää toistu, miksi yrittäisin uudelleen? Se ei ollut mikään "oho, näitä vaan tulee, eikä kukaan voi näille tilanteille mitään, kun ihan henkimaailmasta tuli tähän tällainen näin" -tilanne, vaan minä en nähnyt, millainen kiero ihminen siinä on, koska minua oli ihmissuhteissa jo haavoitettu niin pahasti. Kaasuvalotettu. Sokaistu. Hämätty. Manipuloitu. Valehdeltu. Minulle. Ja minusta.
MINÄ VASTAAN SIITÄ, ETTÄ SE EI ENÄÄ IKINÄ MINULLE TOISTU, ETTÄ en näe, millainen joku toinen ihminen todellisuudessa on. Ei se ole mitään ONNEN KAUPPAA. Se on psykologista silmää ja ihmistuntemusta. Ja se on ITSENI VASTUULLA. Mutta se ei ollut, miten minut oli ja on sokaistu, niin etten vieläkään tiedä tietä ulos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.
Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.
Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.
Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?
No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.
En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.
ApYrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.
No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.
ApEn tarkoittanut että tuo tilanne olisi ollut erehdys. (Sulla on muuten erikoinen ajattelutapa.) Tarkoitin sitä, että uskaltauduit luottamaan tuohon ihmiseen, mutta että se oli erehdys. Siinä ei ole mitään pahaa. Me kaikki erehdymme ajoittain. Jos erehdyksen pelossa lopetamme tekemästä kaikkia niitä asioita missä olemme joskus erehtyneet, päädymme makaamaan hiljaa sängyssä kaiket päivät, kun jo ylös nouseminen voi käynnistää tapahtumaketjun joka johtaa erehtymiseen.
Sinulla itselläsi on kummallinen asenne erehtymiseen. Jos sinä olisit keskellä järvenjäätä, ja tietäisit, että yksikin askel ja jää allasi romahtaa, ja kuolet avantoon, niin montako askelta sinä ottaisit?
Meinaan, jos sanotaan, että 360° ympyrässä olisi vai 20° sektori, jossa jää kantaa, nin että pääset pois. Haluaisitko itse hukkua sinne jäihin?
Mä en haluaisi. Mä odottaisin siinä keskellä vaikka maailman tappiin, että tiedän, missä se 20° sektori on. (Oletetaan, että kesää ei tule eli jää ei sula ja mulla on silti lämmin ja ruokaa etc.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.
Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.
Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.
Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?
No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.
En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.
ApYrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.
No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.
ApEn tarkoittanut että tuo tilanne olisi ollut erehdys. (Sulla on muuten erikoinen ajattelutapa.) Tarkoitin sitä, että uskaltauduit luottamaan tuohon ihmiseen, mutta että se oli erehdys. Siinä ei ole mitään pahaa. Me kaikki erehdymme ajoittain. Jos erehdyksen pelossa lopetamme tekemästä kaikkia niitä asioita missä olemme joskus erehtyneet, päädymme makaamaan hiljaa sängyssä kaiket päivät, kun jo ylös nouseminen voi käynnistää tapahtumaketjun joka johtaa erehtymiseen.
Sinulla itselläsi on kummallinen asenne erehtymiseen. Jos sinä olisit keskellä järvenjäätä, ja tietäisit, että yksikin askel ja jää allasi romahtaa, ja kuolet avantoon, niin montako askelta sinä ottaisit?
Meinaan, jos sanotaan, että 360° ympyrässä olisi vai 20° sektori, jossa jää kantaa, nin että pääset pois. Haluaisitko itse hukkua sinne jäihin?
Mä en haluaisi. Mä odottaisin siinä keskellä vaikka maailman tappiin, että tiedän, missä se 20° sektori on. (Oletetaan, että kesää ei tule eli jää ei sula ja mulla on silti lämmin ja ruokaa etc.)
Ap
Ja siis vielä se, että se eka askel sinne väärään vie sinut heti avantoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä haluat saavuttaa näillä viestiketjuilla? Haetko vertaistukea vai mitä? Kun vaikuttaa että asiat joista tänne kirjoitat ovat sellaisia mistä et kuitenkaan ole valmis keskustelemaan. Haluatko edes keskustelua vai huudatko vain pahaa oloasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.
Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.
Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.
Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?
No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.
En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.
ApYrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.
No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.
ApEn tarkoittanut että tuo tilanne olisi ollut erehdys. (Sulla on muuten erikoinen ajattelutapa.) Tarkoitin sitä, että uskaltauduit luottamaan tuohon ihmiseen, mutta että se oli erehdys. Siinä ei ole mitään pahaa. Me kaikki erehdymme ajoittain. Jos erehdyksen pelossa lopetamme tekemästä kaikkia niitä asioita missä olemme joskus erehtyneet, päädymme makaamaan hiljaa sängyssä kaiket päivät, kun jo ylös nouseminen voi käynnistää tapahtumaketjun joka johtaa erehtymiseen.
Millälailla erehtyminen on sinulle hommaa, josta selvitään? Etkö sinä tajua, että erehtyminen on juuri sitä, mistä helvetit alkavat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä haluat saavuttaa näillä viestiketjuilla? Haetko vertaistukea vai mitä? Kun vaikuttaa että asiat joista tänne kirjoitat ovat sellaisia mistä et kuitenkaan ole valmis keskustelemaan. Haluatko edes keskustelua vai huudatko vain pahaa oloasi?
Puran pahaa oloani ja opettelen puhumaan pahasta olostani ymmärrettävästi.
Ap
Mun mielestä kakkapäitä ovat ne, jotka ilkeilevät tarkoituksella. Kermaperseisyyttä voi olla ihmisellä, jolla kaikki elämässä on sujunut ongelmitta. Isoin osa "kakkapäisyydestä" selittyy rikkinäisyydellä, jota on suurimmalla osalla meistä enemmän tai vähemmän. Kaikki pohdiskelijatkin ovat pohdiskeluissaan eri leveleillä.
Kun en ole tässä myrskynsilmässä enkä muutenkaan vaikeassa tilanteessa, tulkitsen lempeämmin jopa kakkapäisyyttä.
Jos olisin keskellä omaa tunnehelvettiä, en pystyisi siihen vaan tulittaisin henkilökohtaisuuksia ja ja kiroilisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kakkapäitä ovat ne, jotka ilkeilevät tarkoituksella. Kermaperseisyyttä voi olla ihmisellä, jolla kaikki elämässä on sujunut ongelmitta. Isoin osa "kakkapäisyydestä" selittyy rikkinäisyydellä, jota on suurimmalla osalla meistä enemmän tai vähemmän. Kaikki pohdiskelijatkin ovat pohdiskeluissaan eri leveleillä.
Kun en ole tässä myrskynsilmässä enkä muutenkaan vaikeassa tilanteessa, tulkitsen lempeämmin jopa kakkapäisyyttä.
Jos olisin keskellä omaa tunnehelvettiä, en pystyisi siihen vaan tulittaisin henkilökohtaisuuksia ja ja kiroilisin.
T. Haliastia joka unohti signeerauksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.
Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.
Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.
Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?
No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.
En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.
ApYrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.
No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.
ApEn tarkoittanut että tuo tilanne olisi ollut erehdys. (Sulla on muuten erikoinen ajattelutapa.) Tarkoitin sitä, että uskaltauduit luottamaan tuohon ihmiseen, mutta että se oli erehdys. Siinä ei ole mitään pahaa. Me kaikki erehdymme ajoittain. Jos erehdyksen pelossa lopetamme tekemästä kaikkia niitä asioita missä olemme joskus erehtyneet, päädymme makaamaan hiljaa sängyssä kaiket päivät, kun jo ylös nouseminen voi käynnistää tapahtumaketjun joka johtaa erehtymiseen.
Millälailla erehtyminen on sinulle hommaa, josta selvitään? Etkö sinä tajua, että erehtyminen on juuri sitä, mistä helvetit alkavat?
Ap
Erehdyn jos luotan ihmiseen joka kohteleekin minua väärin. Jatkossa en ole missään tekemisissä tämän ihmisen kanssa, mutta en myöskään oleta että kaikki ihmiset ympärilläni ovat tämän yhden väärintekijän kaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kakkapäitä ovat ne, jotka ilkeilevät tarkoituksella. Kermaperseisyyttä voi olla ihmisellä, jolla kaikki elämässä on sujunut ongelmitta. Isoin osa "kakkapäisyydestä" selittyy rikkinäisyydellä, jota on suurimmalla osalla meistä enemmän tai vähemmän. Kaikki pohdiskelijatkin ovat pohdiskeluissaan eri leveleillä.
Kun en ole tässä myrskynsilmässä enkä muutenkaan vaikeassa tilanteessa, tulkitsen lempeämmin jopa kakkapäisyyttä.
Jos olisin keskellä omaa tunnehelvettiä, en pystyisi siihen vaan tulittaisin henkilökohtaisuuksia ja ja kiroilisin.
Niin. En ole ajatellut vielä kovin kauaa, että olen rikki. Sen pitäisi tuoda armoa virheilleni, joita teen, mutta enpä ole nähnyt sitä.
Enhän äitini mielestä ollut yhtään rikki, van ihan valitsevasti kamala ihminen, jonka kanssa KUKAAN ei tule toimeen. Tätä hän hoki, eikä mikään, mitä mä tein, muttanut sitä (paitsi ehkä se ois, että olisin hylännyt itseni täysin kokonaan, ja alkanut sanoa aivan joka asiaan, jees-äiti.)
Joten mitään tilaa nähdä olevansa rikki ei ollut.
Sen sijaan olen kait aina reagoinut vahvasti (näkyvästi) rikki oleviin ihmisiin. Sellaisiin, jotka ovat sillälailla rikki, etteivät ole joutuneet peittämään sitä, vaan kuljeskelvat nimenomaan ympäriinsä haukkumassa toisia, koska heillä on oikeus, kun heille on oltu niin inhottavia. Minusta he ovat aivan kamalan negatiivisia, ja näen täysin punaista sellaisista ihmisistä. Itse kun osaan pitää mölyt seurassa todellakin mahassani. Näitä olen siis läpi elämäni tavannut erilaisissa yhteyksissä ja heistä kärsinyt.
En nyt väitä, ettenkö toimisi netissä itse samoin, mutta se ei ole syvin, sisin tai aidoin minäni. Ja mä tiedän sen. Muta koska en ole saanut omata "rikki-olemisen" yleellisyyttä, olen huutanut tuskaani palstalla. Koska olen aina lähtenyt siitä, että jokainen arvostelee minua, kuten eheää persoonaa. Kuten arvosteleekin.
Enhän minä osaa kertoa kellekään, että olen rikki ja rikottu (tai ehkä ennen kuin on liian myöhäistä) ja saada ihmisiä jättämään arvosteleva puheensa, jota en siis voi sietää.
Mutta kai sitä on tultava sinuiksi sen kanssa, että on rikki ja siksi huono, ja jos jollakulla on siitä jotain pahaa sanottava tai arvosteltavaa, niin turha siitä on raivostua, itseasiassa sille ei kannata uhrata energiatippaakaan.
Mutta on niin vaikeaa muistaa, että olen rikki, siksi mikään ei toimi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.
Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.
Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.
Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?
No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.
En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.
ApYrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.
No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.
ApEn tarkoittanut että tuo tilanne olisi ollut erehdys. (Sulla on muuten erikoinen ajattelutapa.) Tarkoitin sitä, että uskaltauduit luottamaan tuohon ihmiseen, mutta että se oli erehdys. Siinä ei ole mitään pahaa. Me kaikki erehdymme ajoittain. Jos erehdyksen pelossa lopetamme tekemästä kaikkia niitä asioita missä olemme joskus erehtyneet, päädymme makaamaan hiljaa sängyssä kaiket päivät, kun jo ylös nouseminen voi käynnistää tapahtumaketjun joka johtaa erehtymiseen.
Millälailla erehtyminen on sinulle hommaa, josta selvitään? Etkö sinä tajua, että erehtyminen on juuri sitä, mistä helvetit alkavat?
ApErehdyn jos luotan ihmiseen joka kohteleekin minua väärin. Jatkossa en ole missään tekemisissä tämän ihmisen kanssa, mutta en myöskään oleta että kaikki ihmiset ympärilläni ovat tämän yhden väärintekijän kaltaisia.
Niin no sulla oli tuollalailla ajattelun yleellisyys puolellasi. Mulla ei ollut. Mä olin aina kaikkeen syypää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.
Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.
Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.
ApToimeen tulemisessa on oleellista käyttäytyä sillä tavalla viileän asiallisesti, ettei käytöksessä ole mitään pomolle vietävää. Kun puhutaan, puhutaan vain työasiasta eikä silloinkaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei anneta tunteiden eikä mielipiteiden vaikuttaa vaan tehdään vain se homma, mikä työnkuvaan kuuluu.
Noo, mitä v*ttua sinä siitä minulle jankkaat, en minä siellä missään pomon kopissa ole puhuteltavana ollut. Vaan puhuin heistä, joita sinne pitäisi viedä.
ApHe eivät ilmeisesti olekaan niitä, jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa , jos kerran heidän käytöksessään on jotain pomolle vietävää.
Kyllä he mielestään ovat eikä heiltä mitään anteeksipyyntöä saa, jolla heille menisi ehkä se asia tietoisuuteensa, että toimivat viallisesti. Ei heitä uhkaa yhtään mikään.
ApEn tiedä, millaisista tilanteista työkavereidesi kanssa on ollut kyse, mutta epäasiallista käytöksestä voit hyvin puhua pomosi kanssa. Hänen tehtävänsä on huolehtia, että työpaikalla työntekijät eivät käyttäydy epäasiallisesti sen paremmin asiakkaita kuin tosiaankaan kohtaan.
Minä toimin noin. Esimies sanoi ettei voi tehdä mitään, kokee itsekin kärsivänsä kyseisen ihmisen käytöksestä. Todellisuus on usein jotain ihan muuta kuin meille myydyt ihannekuvat siitä miten asioiden pitäisi mennä. Sairaassa työyhteisössä ainoa järkevä ratkaisu on usein lähteä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä haluat saavuttaa näillä viestiketjuilla? Haetko vertaistukea vai mitä? Kun vaikuttaa että asiat joista tänne kirjoitat ovat sellaisia mistä et kuitenkaan ole valmis keskustelemaan. Haluatko edes keskustelua vai huudatko vain pahaa oloasi?
Puran pahaa oloani ja opettelen puhumaan pahasta olostani ymmärrettävästi.
Ap
Hyvä tavoite. Asioiden jäsentäminen auttaa käsittelemään niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kakkapäitä ovat ne, jotka ilkeilevät tarkoituksella. Kermaperseisyyttä voi olla ihmisellä, jolla kaikki elämässä on sujunut ongelmitta. Isoin osa "kakkapäisyydestä" selittyy rikkinäisyydellä, jota on suurimmalla osalla meistä enemmän tai vähemmän. Kaikki pohdiskelijatkin ovat pohdiskeluissaan eri leveleillä.
Kun en ole tässä myrskynsilmässä enkä muutenkaan vaikeassa tilanteessa, tulkitsen lempeämmin jopa kakkapäisyyttä.
Jos olisin keskellä omaa tunnehelvettiä, en pystyisi siihen vaan tulittaisin henkilökohtaisuuksia ja ja kiroilisin.
Itse olen ahdistuneisuuteen taipuvaisena tuskaisenakin muita kohtaan yleensä lempeä, tukenut toisia jne. Olen vain itse jäänyt silloin täysin ilman kaipaamaani tukea ja vajonnut sen takia syvemmälle ahdistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kakkapäitä ovat ne, jotka ilkeilevät tarkoituksella. Kermaperseisyyttä voi olla ihmisellä, jolla kaikki elämässä on sujunut ongelmitta. Isoin osa "kakkapäisyydestä" selittyy rikkinäisyydellä, jota on suurimmalla osalla meistä enemmän tai vähemmän. Kaikki pohdiskelijatkin ovat pohdiskeluissaan eri leveleillä.
Kun en ole tässä myrskynsilmässä enkä muutenkaan vaikeassa tilanteessa, tulkitsen lempeämmin jopa kakkapäisyyttä.
Jos olisin keskellä omaa tunnehelvettiä, en pystyisi siihen vaan tulittaisin henkilökohtaisuuksia ja ja kiroilisin.Itse olen ahdistuneisuuteen taipuvaisena tuskaisenakin muita kohtaan yleensä lempeä, tukenut toisia jne. Olen vain itse jäänyt silloin täysin ilman kaipaamaani tukea ja vajonnut sen takia syvemmälle ahdistukseen.
Joo, mutta mulla raivoaminen palstalla alkoi siitä, että tein ketjun tilanteesta, johon olisin kaivannut apua, neuvoja tai tukea. (Äitiini se liittyi). Niin eikös joku ilmeisesti rikkiollut ihminen, tai parikin, tullut naureskelemaan siihen mua ja mun ongelmaa tai en tiedä, sen esittämistapaako? Niin tuollaisille annoin sitten takaisin. Siitä he riemastuivat syyttämään minua hulluksi, (hauskaa jos itse eivät ajatelleet, että korjatkoon vain omat vikansa) ja minä haukuin heidät pataluhaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kakkapäitä ovat ne, jotka ilkeilevät tarkoituksella. Kermaperseisyyttä voi olla ihmisellä, jolla kaikki elämässä on sujunut ongelmitta. Isoin osa "kakkapäisyydestä" selittyy rikkinäisyydellä, jota on suurimmalla osalla meistä enemmän tai vähemmän. Kaikki pohdiskelijatkin ovat pohdiskeluissaan eri leveleillä.
Kun en ole tässä myrskynsilmässä enkä muutenkaan vaikeassa tilanteessa, tulkitsen lempeämmin jopa kakkapäisyyttä.
Jos olisin keskellä omaa tunnehelvettiä, en pystyisi siihen vaan tulittaisin henkilökohtaisuuksia ja ja kiroilisin.Niin. En ole ajatellut vielä kovin kauaa, että olen rikki. Sen pitäisi tuoda armoa virheilleni, joita teen, mutta enpä ole nähnyt sitä.
Enhän äitini mielestä ollut yhtään rikki, van ihan valitsevasti kamala ihminen, jonka kanssa KUKAAN ei tule toimeen. Tätä hän hoki, eikä mikään, mitä mä tein, muttanut sitä (paitsi ehkä se ois, että olisin hylännyt itseni täysin kokonaan, ja alkanut sanoa aivan joka asiaan, jees-äiti.)
Joten mitään tilaa nähdä olevansa rikki ei ollut.
Sen sijaan olen kait aina reagoinut vahvasti (näkyvästi) rikki oleviin ihmisiin. Sellaisiin, jotka ovat sillälailla rikki, etteivät ole joutuneet peittämään sitä, vaan kuljeskelvat nimenomaan ympäriinsä haukkumassa toisia, koska heillä on oikeus, kun heille on oltu niin inhottavia. Minusta he ovat aivan kamalan negatiivisia, ja näen täysin punaista sellaisista ihmisistä. Itse kun osaan pitää mölyt seurassa todellakin mahassani. Näitä olen siis läpi elämäni tavannut erilaisissa yhteyksissä ja heistä kärsinyt.
En nyt väitä, ettenkö toimisi netissä itse samoin, mutta se ei ole syvin, sisin tai aidoin minäni. Ja mä tiedän sen. Muta koska en ole saanut omata "rikki-olemisen" yleellisyyttä, olen huutanut tuskaani palstalla. Koska olen aina lähtenyt siitä, että jokainen arvostelee minua, kuten eheää persoonaa. Kuten arvosteleekin.
Enhän minä osaa kertoa kellekään, että olen rikki ja rikottu (tai ehkä ennen kuin on liian myöhäistä) ja saada ihmisiä jättämään arvosteleva puheensa, jota en siis voi sietää.
Mutta kai sitä on tultava sinuiksi sen kanssa, että on rikki ja siksi huono, ja jos jollakulla on siitä jotain pahaa sanottava tai arvosteltavaa, niin turha siitä on raivostua, itseasiassa sille ei kannata uhrata energiatippaakaan.
Mutta on niin vaikeaa muistaa, että olen rikki, siksi mikään ei toimi.
Ap
Ei, en sanonut että olet rikki ja siksi huono. Esitin oman tulkintani kakkapäisyydestä, joka satuttaa sinua.
Vastasin myös kirjoittajalle, joka ihmetteli, mitä haet näillä ketjuilla, kun hänestä tuntui ettet halua edes keskustella. Ajattelen, että kirjoitat koska haluat purkaa tunteitasi ja keskustella. Se, että vastaat aggressiivisesti kirjoittajille, jotka ovat piiloaggressiivisia (tms), on mielestäni ymmärrettävää siinä tilanteessa missä olet. Olen silti samaa mieltä, kun sanoit että sille ei kannata uhrata energiantippaakaan.
On vaan niin, että silloin kun on itse rikki, on vaikea nähdä että satuttava kommentti on osoitus vastapuolen rikkinäisyydestä. Puolin ja toisin. En näkisi sitä, jos olisin sinä. Enkä tiedä, voisinko olla välittämättä.
Ajattelen, että tämä on sinun ketju, jossa me muut ollaan vierailemassa, ja se velvoittaa minua normaalin nettietiketin lisäksi.
-Haliastia
Mua raivostuttaa se, että oon rikki. Taustastani, josta tulen ei tyyliin kukaan ole rikki. Vaikka se ei ole totta, mutta kukaan ei esitä sitä, kukaan ei näytä sitä, kukaan meistä ei ole ollut oikeutettu mihinkään apuun, koska me olemme hyväosaisia. Pärjääjiä. Se on lapselle karhunpalvelus. Puhun nyt siis isänpuoleisesta suvustani. Hyvinvoivaa ja vaurasta väkeä, kukaan ei ole rikki. Siitä ei puhuta. Huonoa käytöstä ei sallita, mutta eipä sitä omassa keskuudessamme ole juuri ollutkaan, se, mitä kukin tahollaan puuhaa lienee asia, jota toiset eivät tiedä.
En sano, että alkoholistiperheessä rikotun ihmisen elämä olisi sitten helpompaa, mutta se on vain erilaista.
Siellä, mistä minä tulen ei ole sijaa rikkinäisille. Ei siis katsota hyvällä, eikä olla sellaisten ystäviä. Siksi on jotenkin vaikeaa muuttua pärjääjästä rikkinäiseksi ihmiseksi, itsekin oikein ihmettelee, että sittenhän minua ei hyväksytä ainakaan.
Mutta eipä ole enää paljon vaihtoehtoja. Lisäksi isoäiti on jo nukkunut pois, eikä ole suremassa sitä, että olen rikki. (Jos se ei näy, eli kärsin itse hiljaa, mähän oon ehjä, eiks niin?)
Ap
Ja se, etteivät he käsitä ei-auttavansa! Miten voi olla niin vieraantunut ääl.iö, ettei edes käsitä, ettei siitä omasta vänkytyksestä ole oikeasti mitään apua? Ja että se on ARVOSTELUA? He ovat niitä, jotka eivät tule siinä minun kanssani toimeen, katselkoon peiliin vain, jos MUKA tarkoitus oli hyvä. Toteutus EI OLLUT.
Ap