Äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.

Työelämässä on parempi pitää turpansa tukossa siitä tunteesta, että joltain työkaverilta puuttuvat käytöstavat ja että niissä on jotain suoranaista vikaa.

Ap

Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.

Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Okei. No minun on vaikea jaksaa töissä. Ahdistus heikentää työtehoa ja välillä olen sen takia joutunut olemaan sairaslomalla. Traumat vaikuttavat ihmiseen monin tavoin.

Jaa siitä en tiedä. Kommentoin vain tuohon käsitteeseen. Ehkä se oli väärä sana sun otsikossa. Toimeen pitää tulla ihmisten kanssa, se on ihan perusasia ja se on kaikkien ihmisten asia. Kaikilla on oma elämä ja sen asiat taustalla, mutta silti ne eivät oikeuta kohtelemaan muita huonosti.

Tääkin on jotenkin niin BS:ää. Ai ei oikeuta kohtelemaan huonosti? Joopa joo. Ja sitten KUN kuitenkin kohtelee, niin miksikähän sitä vastaosapuolta sitten kutsutaan?

Mielensäpahoittajaksi.

Ja toinen sai olla mikä sika ikinä itse vain olikaan.

Hyvin harvoin työelämässä jonkun käyttäytyessä huonosti hänet pistetään asemaansa, jonne hän kuuluu, ei, kaikkia hänestä mielensä pahoittavia halveksitaan heikkoina, herkkinä ja mielensäpahoittajina.

Ei työelämässä kellään ole oikeutta mieltään pahoittaa. Sen sijaan oikeus käyttäytyä ihan paskasti kyllä on.

Eli sinä puhut täyttä paskaa.

Ap

Sitähän mä just sanoin, että kenelläkään ei ole oikeutta kohdella toista huonosti. Ihan perusasia ja pätee kaikkiin ihmisiin. Ei huonoa kohtelua tarvitse sietää, millään verukkeella.

Jos ihmisen henkiset voimavarat ovat lopussa, niin hän ei välttämättä kykene toimimaan normaalilla tavalla. Silloin sitä on täysin kohtuutonta tältä ihmiseltä odottaa. Ei sinunkaan odoteta kylmiltäsi kykenevän juoksemaan ultramaratoneja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.

Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.

Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.

Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.

Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?

No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.

En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.

Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.

Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.

Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?

No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.

En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.

Ap

Sekin keissi oikein alleviivaa sitä, miten äitini näki, että minun kanssani ei kukaan tule toimeen, ja että siinäkin se oli vain ja ainoastaan minun vikani. Huhhuh... voisin tehdä kaksi tap.po.a, jos se olisi sallittua. En tiedä, jos he haluavat tap.paa minut. Siitä vaan, jos ehtisivät ensin, mutta eivät ehtisi, jos taisteleminen ja haavoit.taminen olisi sallittua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.

Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.

Ap

Toimeen tulemisessa on oleellista käyttäytyä sillä tavalla viileän asiallisesti, ettei käytöksessä ole mitään pomolle vietävää. Kun puhutaan, puhutaan vain työasiasta eikä silloinkaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei anneta tunteiden eikä mielipiteiden vaikuttaa vaan tehdään vain se homma, mikä työnkuvaan kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.

Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.

Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.

Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?

No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.

En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.

Ap

Sekin keissi oikein alleviivaa sitä, miten äitini näki, että minun kanssani ei kukaan tule toimeen, ja että siinäkin se oli vain ja ainoastaan minun vikani. Huhhuh... voisin tehdä kaksi tap.po.a, jos se olisi sallittua. En tiedä, jos he haluavat tap.paa minut. Siitä vaan, jos ehtisivät ensin, mutta eivät ehtisi, jos taisteleminen ja haavoit.taminen olisi sallittua.

Ap

Koska he ovat pelkkiä nynneröämmiä, jotka kuvittelevat olevansa hyviä ystäviä koska eivät itse tajua, etteivät tule kenenkään kanssa toimeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.

Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.

Ap

Toimeen tulemisessa on oleellista käyttäytyä sillä tavalla viileän asiallisesti, ettei käytöksessä ole mitään pomolle vietävää. Kun puhutaan, puhutaan vain työasiasta eikä silloinkaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei anneta tunteiden eikä mielipiteiden vaikuttaa vaan tehdään vain se homma, mikä työnkuvaan kuuluu.

Noo, mitä v*ttua sinä siitä minulle jankkaat, en minä siellä missään pomon kopissa ole puhuteltavana ollut. Vaan puhuin heistä, joita sinne pitäisi viedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.

Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.

Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.

Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?

No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.

En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.

Ap

Yrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.

Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.

Ap

Toimeen tulemisessa on oleellista käyttäytyä sillä tavalla viileän asiallisesti, ettei käytöksessä ole mitään pomolle vietävää. Kun puhutaan, puhutaan vain työasiasta eikä silloinkaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei anneta tunteiden eikä mielipiteiden vaikuttaa vaan tehdään vain se homma, mikä työnkuvaan kuuluu.

No heh heh. Ihmisillä on aina tunteet toiminnassaan mukana, myönnettiin sitä tosiasiaksi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.

Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.

Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.

Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?

No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.

En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.

Ap

Yrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.

Traumatisoitunutta ihmistä kohdellaan eri tavoin kuin sellaista, joka ei traumoista kärsi. Sinun on turha selittää yhtään mitään ihmissuhteista ellet ole tällaisen ihmisen saappaissa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.

Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.

Ap

Toimeen tulemisessa on oleellista käyttäytyä sillä tavalla viileän asiallisesti, ettei käytöksessä ole mitään pomolle vietävää. Kun puhutaan, puhutaan vain työasiasta eikä silloinkaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei anneta tunteiden eikä mielipiteiden vaikuttaa vaan tehdään vain se homma, mikä työnkuvaan kuuluu.

Noo, mitä v*ttua sinä siitä minulle jankkaat, en minä siellä missään pomon kopissa ole puhuteltavana ollut. Vaan puhuin heistä, joita sinne pitäisi viedä.

Ap

He eivät ilmeisesti olekaan niitä, jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa , jos kerran heidän käytöksessään on jotain pomolle vietävää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Tavallaan tämä on totta. Yhtä totta kuin kokemus siitä, että masennusta helpottaa liikunta ja ystävien näkeminen. En kuitenkaan sanoisi masentuneelle, että ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja lähde liikkeelle. Haukkuisin silloin laiskaksi ja tyhmäksi, mitätöisin toisen tunteen ja kokemuksen.

Samalla tavalla kuin tämä, sinänsä hyvää tarkoittava ohje "kasvattaa", neuvoo ylhäältä päin, pitää tyhmänä, vähättelee, mitätöi, vihjaa asian kuvitelluksi ja kertoo, että näin lopetat hölmön vatvomisen ja aikuistut. Tämä kasvatustapa on ruma silloin kun se kohdistuu lapseen, joka on puolustuskyvytön. Aikuinen uskaltaa puolustautua, toinen aikuinen vain ignooraa.

Parantuminen ei lähde käyntiin ennen kuin naruista päästää irti. Asiat täytyy kumminkin käsitellä, ennen kuin irti päästäminen onnistuu. Kukaan ei voi sanoa toiselle, että hän jauhaa asioita liian pitkään, liian vihamielisesti, liian lapsellisesti. Jokaisella on oma aikansa, eikä kellään samanlainen kuin toisella, koska olemme yksilöitä, eri ihmisiä.

Surun käsittelystä, surun vaiheista ja siihen liittyvistä tunteista voi googlata, se auttaa pitkälle jos oikeasti haluaa miettiä miten tukee ihmistä joka on vaikeassa tilanteessa (suru liittyy tähän aiheeseen aika vahvasti).

En ihmettele ap:n reaktioita näihin vastauksiin. Mulle tulee niistä mieleen lasten "kasvatus", joka puistattaa.

-Haliastia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi sanomiset ja tekemiset ovat saaneet sinut pysyvälle uralle. Et näe ympärilläsi kuin sinulle vahingollisia ihmisiä. Sun olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottamaan mikä on koko totuus, ja mikä sellaista minkä mahdollisesti tulkitset väärin. Sun olis hyvä myös ajoittain muistuttaa itseäsi vastavuoroisuuden periaatteesta. Ihmiset ovat sua kohtaan mukavia, ja ystävystyvät sun kanssasi mielellään kunhan myös sinä olet heitä kohtaan mukava. Ja ennen kuin aloitat taas monologin k*sipäistä jotka ei ansaitse ystävällisyyttä ja eivät kunnioita sua... En puhu ihmisistä joista et pidä. Sun ei tarvi yrittää ystävystyä koko maailman kanssa. Koko maailma ei varmastikaan edes sitä sulta halua tai odota.

Hyvä ystävyys alkaa siitä mukavuudesta. Vahvaksi kasvanut ystävyys kestää ne vähemmän mukavatkin hetket. Ja ystävyys ei ala eikä kasva ilman vastavuoroisuutta.

Totuuden erottaminen on todella vaikeaa. Sen kertoo jo vaikkapa Chris Wattsin keissi, kuka olisi voinut nähdä, että äijä kuristaa omin käsin koko perheensä? Siis esimerkkinä siitä, miten paljon todellisuutta muista voimme havaita.

Toisekseen se, jos tulkitsen väärin. Onko se oikein, että tulkitsen väärin jonkun ihmisen tavoitteet olla ystäväni, kun itseasiassa tämä ihminen ilmeisesti olikin kanssani ainoastan saadakseen seuraa minne lie, minne ei uskaltanut yksin mennä, ja otti oikeudekseen arvostella minua, kun oma hipiänsä loukkaantui asiasta, jonka tein hänelle muka väärin, tilanteessa, jossa hänen tyhmä käytöksensä oli syy minun käytökseeni?

No, tällaisia erimielisyyksiä tulee, mutta mun ongelma oli se, ettei kukan puolustanut minua, ei edes ihmisoikeuksiani ja se ihminen satutti minua todella pahasti.

En halua kokea sitä avuttomuuden tunnetta ketään vertaistani kohtaan enää ikinä. Senkin ihmisen voisin tap.paa, jos se olisi sallittua. Vihaan häntä niin paljon.

Ap

Yrityksen ja erehdyksen kautta me muutkin löydämme niitä hyviä ihmissuhteita. Ei mekään niitä mistään kaupan hyllyltä haeta. Kun ei ihmiselle ole ennustajan kykyä suotu, on vain hyväksyttävä että elämässä tulee pettymyksiä. Joskus ne johtuu muista, joskus voi syyttää vaan itseään. Näin se menee meillä kaikilla.

No, se ei ollut mikään "erehdys", että se tilanne naulitsi ja nollasi minut ihmisenä ja ystävänä ihan täysin olematta oma vikani ja silt se siksi laitettiin. Mutta jos sä haluat senkin jälkeen yrittää päästä uudelleen samaan tilanteeseen, niin siitä vaan. Mä en, en ennen kuin tiedän, miten en enää ikinä uudestaan joudu kyseiseen tilanteeseen. Ja en tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentuleminen tarkoittaa kyllä mun mielestä, että välttämättömät asiat saadaan esim. töissä hoidettua asiallisesti. Ei sen enempää. Ja se on kyllä jokaisen vastuulla ja kaksisuuntaista.

Suurin osa ajattelee juuri noin. Vaikka ei voisi sietää työkaveriaan, tämän kanssa pystyy kuitenkin hoitamaan työasiat silloin kun on pakko.

Toivottavasti nekin, joiden huono käytös viedään pomolle, kykenevät siihen. Ja erittäin naurettavaa olla sietämättä sitä, jonka mielen on pahoittanut, kun itsessäs se vika silloin on.

Ap

Toimeen tulemisessa on oleellista käyttäytyä sillä tavalla viileän asiallisesti, ettei käytöksessä ole mitään pomolle vietävää. Kun puhutaan, puhutaan vain työasiasta eikä silloinkaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei anneta tunteiden eikä mielipiteiden vaikuttaa vaan tehdään vain se homma, mikä työnkuvaan kuuluu.

Noo, mitä v*ttua sinä siitä minulle jankkaat, en minä siellä missään pomon kopissa ole puhuteltavana ollut. Vaan puhuin heistä, joita sinne pitäisi viedä.

Ap

He eivät ilmeisesti olekaan niitä, jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa , jos kerran heidän käytöksessään on jotain pomolle vietävää.

Kyllä he mielestään ovat eikä heiltä mitään anteeksipyyntöä saa, jolla heille menisi ehkä se asia tietoisuuteensa, että toimivat viallisesti. Ei heitä uhkaa yhtään mikään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Millaisena äitinä lapsesi näkevät sinut? Äitinä, joka uhkasi jättää heidät, jos nämä eivät tottele? Äitinä, joka kohtelemisesta huolimatta jätti heidät? Äitinä, joka ei edes lomallaan käy heidän luonaan?

Millaisena?

Kysypä heiltä, vtun pässi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisena äitinä lapsesi näkevät sinut? Äitinä, joka uhkasi jättää heidät, jos nämä eivät tottele? Äitinä, joka kohtelemisesta huolimatta jätti heidät? Äitinä, joka ei edes lomallaan käy heidän luonaan?

Millaisena?

kohtelemisesta=tottelemisesta huolimatta

Ja eivät totelleet. Se on tosin enemmän miehen vika kuin lasten. Mies on sika heidän taustallaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä päivästä toiseen kulutat aikaasi ja elämääsi miettimällä henkilöä josta et pidä, ja joka omien sanojesi mukaan on pilannut elämäsi? Jos et ole äitisi holhouksessa, ei sun tässä yhteiskunnassa tartte olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä nyt tai tulevaisuudessakaan, ja sen asioista sulle juoruaville tutuille ja sukulaisille voi sanoa että lopettavat, et halua kuunnella. Sun parantuminen ei lähde käyntiin jos lapsen tavoin roikut äitisi esiliinan naruissa aikuisenakin.

Tavallaan tämä on totta. Yhtä totta kuin kokemus siitä, että masennusta helpottaa liikunta ja ystävien näkeminen. En kuitenkaan sanoisi masentuneelle, että ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja lähde liikkeelle. Haukkuisin silloin laiskaksi ja tyhmäksi, mitätöisin toisen tunteen ja kokemuksen.

Samalla tavalla kuin tämä, sinänsä hyvää tarkoittava ohje "kasvattaa", neuvoo ylhäältä päin, pitää tyhmänä, vähättelee, mitätöi, vihjaa asian kuvitelluksi ja kertoo, että näin lopetat hölmön vatvomisen ja aikuistut. Tämä kasvatustapa on ruma silloin kun se kohdistuu lapseen, joka on puolustuskyvytön. Aikuinen uskaltaa puolustautua, toinen aikuinen vain ignooraa.

Parantuminen ei lähde käyntiin ennen kuin naruista päästää irti. Asiat täytyy kumminkin käsitellä, ennen kuin irti päästäminen onnistuu. Kukaan ei voi sanoa toiselle, että hän jauhaa asioita liian pitkään, liian vihamielisesti, liian lapsellisesti. Jokaisella on oma aikansa, eikä kellään samanlainen kuin toisella, koska olemme yksilöitä, eri ihmisiä.

Surun käsittelystä, surun vaiheista ja siihen liittyvistä tunteista voi googlata, se auttaa pitkälle jos oikeasti haluaa miettiä miten tukee ihmistä joka on vaikeassa tilanteessa (suru liittyy tähän aiheeseen aika vahvasti).

En ihmettele ap:n reaktioita näihin vastauksiin. Mulle tulee niistä mieleen lasten "kasvatus", joka puistattaa.

-Haliastia

Halleluja ja Aamen näistä sanoista!

Tulee mieleen se sama ketju, jossa se yksi ap ihmetteli, että miksi jonkun täytty arvostella toiselle tämän elämää, johon toinen on tyytyväinen?

Että eipä nyt tulisi mieleen yhtäkään syytä alkaa arvostella toisten suruprosesseja tai traumoistaselviämisprosesseja.

Mutta sellaisia kakkapäitäkin maapallolta vain löytyy, joista se on ihan fiksua ja älykästä, ilmeisesti.

Ap