Miksi päiväkodintädit luikkivat karkuun kun tulen hakemaan lasta päiväkodista?

Tunnustan joskus syyllistyneeni välttelyyn.

Kyseessä isä joka ei kunnioittanut henk koht rajoja. Pyrki liian lähelle ja usein oli jotain imelää kommenttia kuten " olet käynyt kampaajalla"... todella kiusallista. Jos pääsin niin vältin tilannetta. Epäreilua kyllä kollegoille koska he kokivat samoin. Aloittajan tapauksesta paha sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kysy. Miten Villen päivä sujui? Turhaan täällä nillität.. Tuskin on mitään henkilökohtaista. Hoitajatkin väsyneitä.. Tai ihan vaan ajattelemattomuuttaan toimivat noin.

Kysyisin jos tavottaisin jonkun. Menevät siis aina ”johonkin” juuri äkillisesti kun kuulevat että tulen eteiseen. Meinaatko, että jätän mua vastaantulleen lapseni yksin pukemaan ja etsin hoitajaa milloin lasten wc:stä, milloin nukkumahuoneesta, milloin papereita selaamasta käytävältä.

Ap

Voi ap sä taidat kyllä kuvitella tai värittää aika paljon.. Siis mistä sä voit edes tietää että hoitajat/opettajat menevät äkillisesti johonkin aina koska kuulevat sinun saapuneen? Tajuatko miten hupsulta tuo kuulostaa.. Vai kyttäätkö ikkunan takana ensin että siinä ne seisovat eteisessä kaikki neljä (!?) mitään tekemättä ja sitten heti kun kuulevat tunnistettavat askeleesi eteisestä ryntäävät kukin eri suuntaan? Älä nyt viitsi. 

Jos lapsi juoksee eteiseen sua vastaan etkä sinä itse mene ryhmän tiloihin vaihtamaan kuulumisia aikuisen kanssa niin et voi olettaa että ne aikuiset tulevat eteiseen, heillä on ne kaikki muut lapset vastuullaan. Eli kyllä se on sinun hommasi mennä sinne aikuisen luo jos haluat jutella, silläkin uhalla että joudut jättämään oman lapsesi yksin pukemaan eteiseen. Tai ootko koskaan tosiaan ajatellut että otat sen lapsosen mukaasi osastolle vielä? Sanot että moi kulta, kiva kun tulit vastaan mutta käydääs vielä jutteleen opelle.  

Ap kauhistelee että pitäisikö hänen muka jättää se oma lapsi yksin pukemaan eteiseen siksi aikaa kun lähtee etsimään hoitajaa mutta olettaa samaan aikaan että se hoitaja kyllä jättää ne muut lapset keskenään lähteäkseen eteistilaan juttelemaan ap:lle. Logiikan riemuvoitto. 

Mutta paljastui provoksi jo kyllä väitteissään neljästä hoitajasta iltapäivällä ja liian kuvailevalla selityksestä siitä miten hoitajat muka pakenevat kukin eri suuntaan juuri sillä hetkellä kun kuulevat ap:n astuvan eteiseen. 

Ao onjuuri näitä vanhempia jotka ajattelevat minä minä minä...Minun lapsi minuun lapsi minun lapsi....ja sit ihmetellään miksi hoitohenkilökunta ei jaksa jutella joka päivä...

Kysy.

Kerro tuntemuksesi sille hoitajalle, joka tuntuu luontevimmalta. Kysy ihmetellen. Ihan suoraan asiaan. Sitten se selviää.

Voi olla, että ajattelevat että äiti hoitaa.

Kerro, että sinusta olisi kuva kuulla lapsen päivästä pari sanaa.

Voisiko olla niin, että sinä katselet tilannetta hieman liian omalähtöisesti, eli SINUSTA tuntuu että SINUA vältellään, vaikka ehkä henkilökunnalla on ihan oikeasti jotain muuta tekemistä ja menemistä, ja sinä olet vain yksi monista. Ei kaikkea tarvitse aina määritellä ihan niin itsekeskeisesti.

Miksi sen lapsen päivästä pitäisi ylipäätään kysellä? Jos jotain erikoista on sattunut, niin eivätköhän "tädit" itsekin siitä ilmoita.

Minusta maailman teennäisin kysymys ja hölmöä kuunnella selostusta jostain pallopeleistä ja metsäretkistä. Kyllä lapsi kertoo kotona, jos päiväkodissa on tapahtunut jotain ihmeellistä. Yleensä kyselen lapselta, että olitteko ulkona ja kenen kanssa sä leikit yms. kun ajellaan tarhasta kotiin. Miks mun pitäis kysellä näitä samoja asioita joltain Pirjolta siellä?

Vai onko kyse siitä, että Pirjo pitää minua huonona äitinä, ellen jaarittele kolmea varttia tonttuaskarteluista joka helkkarin iltapäivä jossain kuraeteisessä? 

Miksi isät selviävät tästäkin helpommin? Iskä ei edes osaa kaivata päikyntätiä ovelle aina muksua hakiessaan eikä näe, missä on ongelma. 

Sen sijaan sellaista piiloutumista en ymmärrä, jossa tädin täytyy kuitata lapsi haetuksi puhelimella ja sitten se eukko tekee tahallisen katoamistempun. Tätäkin on tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Siis hakutilanteessa iltapäivisin saan etsimällä etsiä jotakuta henkilöä, jonka kanssa vaihtaa muutaman sanan lapsen päivähoitopäivästä. Näkevät kyllä, että olen tullut hakemaan lasta ja kuulevat kun puemme eteisessä, mutta kukaan ei meinaa tulla kertomaan mitään päivästä vaan jopa menevät pois tilanteesta ja ovat tekevinään jotain muuta.

Onko ihan normaalia? Lapsi on vuodenvaihteessa aloittanut päiväkodin, eikä ole vertailukohtaa muihin toimintatapoihin.

Lapsen isä ei ole huomannut tällaista ”työtehtävän välttelyä” tapahtuvan, vaan aina joku tulee reippaasti kertomaan lapsen päivästä jotakin pientä. Mietinkin jo, että onko mussa syy tähän käytökseen.

Kertokaa erityisesti lastenhoitajat ja lto:t, että mitä tässä voi olla takana?

No sä oot tietysti niin kaunis, että sulle ollaan niin kateellisia, ettei sulle haluta puhua, mutta sun miehelles ne lirkuttelee, kun ne yrittää iskeä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen päivästä lyhyesti kertominen niin vaikea työtehtävä, että käyttää mielummin aikaa kaikenlaisen peitetehtävän keksimiseen ja ylläpitämiseen, ettei joudu suorittamaan tätä asiaa?

”Tänään oltiin pitkään pihalla, vai mitä Minna? Sitten askarreltiin ja maalattiin sormiväreillä. Minna ei tainnut tänään kauheasti syödä lounasta, välipala kyllä maistui unien jälkeen.

Minnalle voisi tuoda toiset tumput varatumpuiksi.”

Hohhoijjaa!

Niin, eiköhän ole aika selvää, että taustalla on jotakin joka hiertää kyseisiä ihmisiä. Niistä vain pitäisi puhua jollekin, mutta jos ei ole elämässä ketään kelle avautua, niin tästäkin tulee helposti ongelma.

Mielenterveysongelmat ovat yleinen vitsaus maassamme, kuten näemmä empatianpuutekin.

Meillä kokemusta kahdesta päiväkodista.

Ensimmäinen oli ihana ja lämminhenkinen, aina tultiin vastaan aamulla ja parilla sanalla vaihdettiin kuulumiset ennen kuin lapsi jäi hoitoon. Hakiessa tarkkaan merkattiin listaan että lapsi on haettu ja miten on syönyt ja tietenkin kerrottiin päivän kuulumiset. Aivan ihana päiväkoti ja henkilökunta!

Toinen eli tämä nykyinen päiväkoti on aivan toista luokkaa. Viedessä hyvä, että edes huomenta sanotaan. Hoitajat piileskelevät leikki huoneissa tai teeskentelevät kiireisiä. Hakiessa sama juttu, tosi harvoin kerrotaan päivästä ja jos kerrotaan niin aiheena on valitus jostain esim "maijan villasukat puuttuu, varpaat palelivat" ja sitten kun totean ja näytän että villasukat löytyy lokerosta niin "Ai kappas, minä en ollut pukemis tilanteessa, enkä nyt tiedä kuka oli vahtimassa pukemista, mutta kuulin vain että Maijalla ei ole villasukkia jalassa".

Vasu keskustelu on jo 3 kertaa peruuntunut kun omahoitaja ei ole ollut joko paikalla tai unohtanut koko jutun. Eli siis kerran meni varta vasten päiväkodille Vasu keskusteluun, vähän ennen lapsen normaalia hakuaikaa, mutta tämä omahoitaja ei ollutkaan paikalla ja myöhemmin selitti että oli unohtanut koko jutun.

Maailma ei tosiaan pysähdy siihen että sinä tulet paikalle. Hoitajat tekevät työtään siihen asti kun viimeinenkin lapsi on haettu. Vastuuta niistä lapsista ei voi unohtaa edes hetkeksi-ei vaikka sinä Rouva Tärkeä saavut paikalle.

Menetkö siis itse lasta hakiessasi juttelemaan hoitajille? Eivät he tule sinne, missä lasta puet, he ovat ryhmän luona. Meillä lapsi haettiin ensin jo kahdelta, jolloin minäkin puin lasta yksin käytävällä. Kun hoitoaika muuttui, ja hain lapsen myöhemmin pihalta, aina joku aikuinen kertoi muutaman sanan päivän kulusta.

En ole alalla, mutta voin vaan kuvitella miten rasittavaa olisi olla päiväkodintäti, kun joka ainoa päivä joka ainoa vanhempi haluaisi lasta hakiessaan hetken jutella lapsestaan. Joutuisin minuutin välein keskeyttämään työtehtäväni ja keskittämään huomioni lastaan hakevan vanhemman keskustelutoiveisiin. 

Puhua toki pitää jos oikeasti on syytä, huolta, sairautta, tai jotain vakavaa huomioon otettavaa.

Lapsi on kertonut kotioloistanne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on kertonut kotioloistanne.

Joo mun lapsi ainakin on kertonut kaiken kotioloistaan lähtien isänsä joka-aamuisesta kakalla käymisestä. En mua kukaan silti välttele päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Joo menee hermot, kun olen iltapäivällä pihalla katsomassa, etteivät pienet kävele keinun alle tai isommat heittele toisiaan lumikökkäreillä ja vanhemmilla ei ole tilannetajua! Hetken voi odottaa etenkin jos näkee, ettei henkilökuntaa ole liiaksi.

Ei se ole vanhempien asia tai ongelma, että siellä ei ole henkilökuntaa. Tää yhteiskunta on rakennettu niin, että vanhempien on pakko viedä lapset hoitoon ja näin ollen yhteiskunnan on se hoito järjestettävä. Sitä kyllä aina yhtä paljon ihmettelee, että miten voi hoitoalalle kaikkinensa hakeutua sellaista porukkaa kun hakeutuu... onko se sitten niin, että muualle ei pääse ammattia lukemaan. Korostuu vanhusten ja lasten hoidossa.

Eikö niitä kuulumisia voisi itse kysellä?

Jos on jotain ongelmaa edelleen, niin ottaa yhteyttä johtajaan.

Tulee mieleen että salailevat jotain! Osa päiväkodeista on kauheita paikkoja, lapset ovat oman onnensa nojassa.

Eräässä päiväkodissa johon kävin tutustumassa, noin reilun vuoden vanhat juuri kävelemään oppineet vaeltelivat käytävillä itsekseen. Hoitaja istui lattialla, ei näkökontaktia lapsiin. Minulle tämä nuori hoitaja ei puhunut mitään eikä edes tervehtinyt. Arvatkaa veinkö tuonne lastani?

Kävin katsomassa monta muutakin päiväkotia ja kaikista löytyi vikaa. Osassa nuoret lapsettomat hoitajat olivat empatiakyvyttömän oloisia, kovia. Osassa vanhat hoitajat aivan tyranneja.

Ei päiväkoti ole lapselle välttämättä mikään onnen tyyssija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kyllä ikävä tilanne ja todella epäammattimaista. Vaikka nyt sitten pelkäisivät sinua tms. ei se anna oikeutta olla kertomatta päivästä. 

Myös 2.vastaaja, teillä on myös epäammattimaista käytöstä siellä. Meillä ainakin nimenomaan painotimme sitä, että kannattaa odotella vaikka rauhassa vähän kauempana, jos henkilökunta on kertomassa jollekin toiselle vanhemmalle päivästä. Koska jokaisella on oikeus kuulla kuulumiset ilman, että muut niitä kuulee. Lapsen painosta naureskelu on kyllä myös todella törkeää. Kannattaa vaikka jutella johtajan kanssa. Tuo on väärin niin lasta kuin sinua kohtaan.

Taas kerran häpeän syvästi kollegoideni puolesta.

Pelkäävät sinua? Mahtaa olla pelottava äiti hrrrrrr... jos pelottaa niin ei auta muu kuin luikkia pakoon häntä koipien välissä ja uikuttaen.

Jotkut vanhemmat osaavat olla todella jäisiä ja ivallisia. Tästäkin tekstistäsi vähän huokuu sellainen ivallisuus, jota jotkut viljelevät. Mutta toki heidätkin on pakko kohdata. Sitä vastuuta sitten jaetaan niin ettei kenenkään tarvitse joka päivä kohdata sitä. 

Kannattaa ap. kysyä suoraan mikä käytäntö heillä on päivästä kertomisen suhteen. Ja kerro myös, että koet ikäväksi tuon, että sinua vältetään.

En ole kokenut tuota, että päiväkodin työntekijät luikkisivat minua pakoon ja en myöskään ole tuollainen hankala ja kyselevä äiti. Riittää, kun kerrotaan, onko lapsi syönyt ja jos on käynyt jotain normaalista poikkeavaa. MUTTA minusta nimenomaan tuntuu, että päiväkodintädit katsovat minua kieroon ja piilov*ttuilevat sivulauseissa milloin mistäkin. Varmaan ajattelevat minun olevan jokin "kapakkaäiti" tai mielenterveystapaus. Joskus se vihjailu hoitajien taholta on niin ilmiselvää, että tekisi mieli kysyä, että kuule jos sinulla arvoisa hoitaja on jotakin sanottavaa, niin anna tulla ihan suoraan vaan, koska tuo outo kyräily ei johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen lapsen päivästä pitäisi ylipäätään kysellä? Jos jotain erikoista on sattunut, niin eivätköhän "tädit" itsekin siitä ilmoita.

Minusta maailman teennäisin kysymys ja hölmöä kuunnella selostusta jostain pallopeleistä ja metsäretkistä. Kyllä lapsi kertoo kotona, jos päiväkodissa on tapahtunut jotain ihmeellistä. Yleensä kyselen lapselta, että olitteko ulkona ja kenen kanssa sä leikit yms. kun ajellaan tarhasta kotiin. Miks mun pitäis kysellä näitä samoja asioita joltain Pirjolta siellä?

Vai onko kyse siitä, että Pirjo pitää minua huonona äitinä, ellen jaarittele kolmea varttia tonttuaskarteluista joka helkkarin iltapäivä jossain kuraeteisessä? 

Miksi isät selviävät tästäkin helpommin? Iskä ei edes osaa kaivata päikyntätiä ovelle aina muksua hakiessaan eikä näe, missä on ongelma. 

Sen sijaan sellaista piiloutumista en ymmärrä, jossa tädin täytyy kuitata lapsi haetuksi puhelimella ja sitten se eukko tekee tahallisen katoamistempun. Tätäkin on tapahtunut. 

No ei minun 2v9kk vielä osaa kertoa päivästään juuri mitään. Vastaa joo tai ei kysymyksiin, mutta nekin vastaukset saattavat olla puuta heinää. Että siksi joutuu ne kyräilevät hoitajat kohdata, vaikkei haluaisi. Mutta kyllä ennen tuota tägi-systeemiä teki mieli tehdä vaan niin, että hakee lapsen eikä sano kenellekään mitään. Nykyään pitää käydä lapsi loggaamassa ulos ja joka kerta toivon, että juttutuokio jää mahdollisimman lyhyeksi. Jos tulee pidempää juttua, se on yleensä jotain negatiivista.