Mies töissä ihastunut muhun mutta naimisissa. Mä olen vapaa, mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Samassa tilanteessa toisella puolella. Olen valmis uuteen elämään, jos nainen haluaisi parisuhteeseen kanssani.

Muttei selkärankaa erota ensin edellisestä? Miksi niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Esim. millä tavalla hän on sellainen, mitä haluat? Kerro pari esimerkkiä minkätyylisistä asioista on kyse.

Ei-riippuvainen kenenkään avusta, hyväksynnästä, mielipiteistä tms. Loistavat älynlahjat, nopea huumorintaju, keskustelutaito. Nautitaan yhdessä sarkastisista ja joskus rumistakin vitseistä, joita ei muille voi töissä jakaa. Kuitenkin samaan aikaan mies on aina kunnioittava ja kohtelias muita ihmisiä kohtaan. Huomaavainen, sitä arvostan.

Siinä jotain mitä ekana tuli mieleen.

Ap

Tuntuu, että voisin tuntea miehen ja minua kohtaan on käyttäydytty samalla tavalla. Ettei vaan olisi sama mies. Ainakin ihan sama käyttäytymismalli.

Huonosti kävi ainakin omalla kohdallani. En suosittele. Mutta jokainen päättää mihin sorkkasee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Samassa tilanteessa toisella puolella. Olen valmis uuteen elämään, jos nainen haluaisi parisuhteeseen kanssani.

Muttei selkärankaa erota ensin edellisestä? Miksi niin?

Ap kysyi kanssa lisätietoja. Kerrotaan sitten. Mielestäni parisuhteeni on ollut vuosia ohi ja tunnen olevani lasteni äidin kämppis. Vaimon mielestä kaikki on kunnossa, vaikka riidellään jatkuvasti. Tunteet ovat osaltani kadonneet. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun on lapsia ja tietää miten dramaattisesti ero muuttaisi elämää ja vaikuttaisi elintasoon.

Ihastuin työpaikalla. Keskustellaan paljon eri asioista ja meillä synkkaa hyvin yhteen. En ole koskaan kokenut näin voimakasta hyvänolon tunnetta. Nainen haluaa parisuhteeseen, eikä säätämään varatun kanssa ja ymmärrän hyvin miten hän näkee ja käsittelee tilanteen, sillä asiasta on puhuttu. Välillä hän kuitenkin tulee luokseni ja keimailee, kuin pikkutyttö uudelta ihastukselta huomiota hakiessa. Fyysiseksi homma ei ole mennyt. Nainen on kaikilta osin juuri sitä mitä haluaisin parisuhteelta.

Eroaminen tai siihen todennäköisesti johtava pettäminen rikkoo vaimoni ja vaikuttaa lapsiin. Suhteeseen jääminen johtaa kohdallani sisäiseen kuolemaan, kunnes todennäköisesti päädytään eroon lasten ollessa isompia. Mietin, että miksi ei jo nyt? Melko tavallinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin hänelle etten sellaiseen kuvioon lähde mukaan. Mutta on se vaikea vastustaa kiusausta kun mies on juuri sitä mitä miehestä haluaisin... Samassa tilanteessa olevia tai olleita?

Eli pettäjän haluaisit elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Samassa tilanteessa toisella puolella. Olen valmis uuteen elämään, jos nainen haluaisi parisuhteeseen kanssani.

Muttei selkärankaa erota ensin edellisestä? Miksi niin?

Ap kysyi kanssa lisätietoja. Kerrotaan sitten. Mielestäni parisuhteeni on ollut vuosia ohi ja tunnen olevani lasteni äidin kämppis. Vaimon mielestä kaikki on kunnossa, vaikka riidellään jatkuvasti. Tunteet ovat osaltani kadonneet. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun on lapsia ja tietää miten dramaattisesti ero muuttaisi elämää ja vaikuttaisi elintasoon.

Ihastuin työpaikalla. Keskustellaan paljon eri asioista ja meillä synkkaa hyvin yhteen. En ole koskaan kokenut näin voimakasta hyvänolon tunnetta. Nainen haluaa parisuhteeseen, eikä säätämään varatun kanssa ja ymmärrän hyvin miten hän näkee ja käsittelee tilanteen, sillä asiasta on puhuttu. Välillä hän kuitenkin tulee luokseni ja keimailee, kuin pikkutyttö uudelta ihastukselta huomiota hakiessa. Fyysiseksi homma ei ole mennyt. Nainen on kaikilta osin juuri sitä mitä haluaisin parisuhteelta.

Eroaminen tai siihen todennäköisesti johtava pettäminen rikkoo vaimoni ja vaikuttaa lapsiin. Suhteeseen jääminen johtaa kohdallani sisäiseen kuolemaan, kunnes todennäköisesti päädytään eroon lasten ollessa isompia. Mietin, että miksi ei jo nyt? Melko tavallinen tarina.

Todella tavallinen tarina. Mielestäni eron pitkittämisessä ei ole järkeä, jos ei kuitenkaan näe itseään siinä parisuhteessa enää lasten lähdettyä pois kotoa. Ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Samassa tilanteessa toisella puolella. Olen valmis uuteen elämään, jos nainen haluaisi parisuhteeseen kanssani.

Muttei selkärankaa erota ensin edellisestä? Miksi niin?

Ap kysyi kanssa lisätietoja. Kerrotaan sitten. Mielestäni parisuhteeni on ollut vuosia ohi ja tunnen olevani lasteni äidin kämppis. Vaimon mielestä kaikki on kunnossa, vaikka riidellään jatkuvasti. Tunteet ovat osaltani kadonneet. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun on lapsia ja tietää miten dramaattisesti ero muuttaisi elämää ja vaikuttaisi elintasoon.

Ihastuin työpaikalla. Keskustellaan paljon eri asioista ja meillä synkkaa hyvin yhteen. En ole koskaan kokenut näin voimakasta hyvänolon tunnetta. Nainen haluaa parisuhteeseen, eikä säätämään varatun kanssa ja ymmärrän hyvin miten hän näkee ja käsittelee tilanteen, sillä asiasta on puhuttu. Välillä hän kuitenkin tulee luokseni ja keimailee, kuin pikkutyttö uudelta ihastukselta huomiota hakiessa. Fyysiseksi homma ei ole mennyt. Nainen on kaikilta osin juuri sitä mitä haluaisin parisuhteelta.

Eroaminen tai siihen todennäköisesti johtava pettäminen rikkoo vaimoni ja vaikuttaa lapsiin. Suhteeseen jääminen johtaa kohdallani sisäiseen kuolemaan, kunnes todennäköisesti päädytään eroon lasten ollessa isompia. Mietin, että miksi ei jo nyt? Melko tavallinen tarina.

Tässä kohtaa tosiaan kannattaa muistella tarkkaan, miksi alunperin ihastuin vaimosi . Miksi halusit hänen kanssaan lapsia jne. Hakeutua pariterapiaan. Jos ei asiat parane, sitten erota rehellisesti. Uusi suhde ei ole ratkaisu, sillä sama pska olet siinä uudessakin suhteessa.

Sinä haluat miehestä sitä, että hän vokottelee vieraita naisia parisuhteessa ollessaan? No, onnea vaan sit sulle, löysit sellasen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Samassa tilanteessa toisella puolella. Olen valmis uuteen elämään, jos nainen haluaisi parisuhteeseen kanssani.

Muttei selkärankaa erota ensin edellisestä? Miksi niin?

Ap kysyi kanssa lisätietoja. Kerrotaan sitten. Mielestäni parisuhteeni on ollut vuosia ohi ja tunnen olevani lasteni äidin kämppis. Vaimon mielestä kaikki on kunnossa, vaikka riidellään jatkuvasti. Tunteet ovat osaltani kadonneet. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun on lapsia ja tietää miten dramaattisesti ero muuttaisi elämää ja vaikuttaisi elintasoon.

Ihastuin työpaikalla. Keskustellaan paljon eri asioista ja meillä synkkaa hyvin yhteen. En ole koskaan kokenut näin voimakasta hyvänolon tunnetta. Nainen haluaa parisuhteeseen, eikä säätämään varatun kanssa ja ymmärrän hyvin miten hän näkee ja käsittelee tilanteen, sillä asiasta on puhuttu. Välillä hän kuitenkin tulee luokseni ja keimailee, kuin pikkutyttö uudelta ihastukselta huomiota hakiessa. Fyysiseksi homma ei ole mennyt. Nainen on kaikilta osin juuri sitä mitä haluaisin parisuhteelta.

Eroaminen tai siihen todennäköisesti johtava pettäminen rikkoo vaimoni ja vaikuttaa lapsiin. Suhteeseen jääminen johtaa kohdallani sisäiseen kuolemaan, kunnes todennäköisesti päädytään eroon lasten ollessa isompia. Mietin, että miksi ei jo nyt? Melko tavallinen tarina.

Hellanlettas kun siellä taas uhriudutaan. Kalu sojossa ollaan valmiina pettämään. Kannattaa muistaa myös se, että myös sinä olet vastuussa nykyisestä suhteestasi. Vaimosi ei ole tarinan pahis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Samassa tilanteessa toisella puolella. Olen valmis uuteen elämään, jos nainen haluaisi parisuhteeseen kanssani.

Muttei selkärankaa erota ensin edellisestä? Miksi niin?

Ap kysyi kanssa lisätietoja. Kerrotaan sitten. Mielestäni parisuhteeni on ollut vuosia ohi ja tunnen olevani lasteni äidin kämppis. Vaimon mielestä kaikki on kunnossa, vaikka riidellään jatkuvasti. Tunteet ovat osaltani kadonneet. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun on lapsia ja tietää miten dramaattisesti ero muuttaisi elämää ja vaikuttaisi elintasoon.

Ihastuin työpaikalla. Keskustellaan paljon eri asioista ja meillä synkkaa hyvin yhteen. En ole koskaan kokenut näin voimakasta hyvänolon tunnetta. Nainen haluaa parisuhteeseen, eikä säätämään varatun kanssa ja ymmärrän hyvin miten hän näkee ja käsittelee tilanteen, sillä asiasta on puhuttu. Välillä hän kuitenkin tulee luokseni ja keimailee, kuin pikkutyttö uudelta ihastukselta huomiota hakiessa. Fyysiseksi homma ei ole mennyt. Nainen on kaikilta osin juuri sitä mitä haluaisin parisuhteelta.

Eroaminen tai siihen todennäköisesti johtava pettäminen rikkoo vaimoni ja vaikuttaa lapsiin. Suhteeseen jääminen johtaa kohdallani sisäiseen kuolemaan, kunnes todennäköisesti päädytään eroon lasten ollessa isompia. Mietin, että miksi ei jo nyt? Melko tavallinen tarina.

Ihan kuin miespuolinen versio itsestäni. Meillä tosin ei ole lapsia, eikä juuri riitojakaan, lähinnä vaan välinpitämättömyyttä. En ole kuitenkaan ikinä uskonut olevani se vaimo, joka jättää miehensä jonkun toisen takia. Toisaalta haluaisin vain unohtaa ihastukseni, mutta se on kestänyt jo liian pitkään että menisi vain ohi. Jos siis löydät ulospääsytien tilanteesta kerrothan minullekin.

Ei kannata, se tuhoaa ihan kaiken. Minä lankesin ja olihan se aluksi ihanaa. Sitten äijä jätti vaimonsa jonkun kolmannen takia. Arvatkaa oliko itsekunnioituksestani enää mitään jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Samassa tilanteessa toisella puolella. Olen valmis uuteen elämään, jos nainen haluaisi parisuhteeseen kanssani.

Muttei selkärankaa erota ensin edellisestä? Miksi niin?

Ap kysyi kanssa lisätietoja. Kerrotaan sitten. Mielestäni parisuhteeni on ollut vuosia ohi ja tunnen olevani lasteni äidin kämppis. Vaimon mielestä kaikki on kunnossa, vaikka riidellään jatkuvasti. Tunteet ovat osaltani kadonneet. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, kun on lapsia ja tietää miten dramaattisesti ero muuttaisi elämää ja vaikuttaisi elintasoon.

Ihastuin työpaikalla. Keskustellaan paljon eri asioista ja meillä synkkaa hyvin yhteen. En ole koskaan kokenut näin voimakasta hyvänolon tunnetta. Nainen haluaa parisuhteeseen, eikä säätämään varatun kanssa ja ymmärrän hyvin miten hän näkee ja käsittelee tilanteen, sillä asiasta on puhuttu. Välillä hän kuitenkin tulee luokseni ja keimailee, kuin pikkutyttö uudelta ihastukselta huomiota hakiessa. Fyysiseksi homma ei ole mennyt. Nainen on kaikilta osin juuri sitä mitä haluaisin parisuhteelta.

Eroaminen tai siihen todennäköisesti johtava pettäminen rikkoo vaimoni ja vaikuttaa lapsiin. Suhteeseen jääminen johtaa kohdallani sisäiseen kuolemaan, kunnes todennäköisesti päädytään eroon lasten ollessa isompia. Mietin, että miksi ei jo nyt? Melko tavallinen tarina.

Mitenkähän se arki tämän uuden kanssa sujuisi? Ja kuinka kauan - jos ei ole käsitystä siitä, mikä se aviomiehen ja isän rooli perheessä on (parisuhteen hoitaminen, lapsista yhdessä huolehtiminen). Miksi riitelet vaimon kanssa ja miksi hän luulee, että kaikki on kunnossa?

Et koe tarpeelliseksi hoitaa asioita vaimon kanssa kuntoon, koska saat sitä positiivisuutta työpaikalla. On niin helppoa ja vaivatonta, kun suhdetta ei paina arjen haasteet, ei fyysisyys. Sama kuin ihanaa kirjaa lukisi. Kun hoidat nämä henkiset tarpeesi töissä, puolison kanssa ei ole edes tarvetta selvittää asioita - niin, tunteesi häntä kohtaan olet tappanut (et tarvitse niitä, koska töissä on niin suloista).

Voi voi. Jos voisi aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä. Teoria on aina niin paljon selkeämpää kuin käytäntö, mm. sen fyysisen puolen puuttumisesta johtuen.

Jos jättäisit perheesi, seuraisivat ainakin lapsesi uuteen suhteeseen esim. joka toinen viikko. Mahtavaa. Uusi rakkautesi varmaan olisi innoissaan.

Ap vaikuttaa aika helpolta höynäytettävältä.

Meillä oli työpaikkalla mies joka iski aina uuteen naiseen joka aloitti työt.

Kiersi varmaan 10 naista läpi. Suurin osa naisista sai lähteä koeaikana, koska ilmapiiri meni kireäksi. Töissä ei pidetä kuormansyöjästä.

Itselläni oli samankaltainen tilanne tosin mies ei ollut naimisissa vaan avoliitossa.

Ihastuin mieheen itse, tosin tällöin en tiennyt hänen parisuhteestaan (ei ollut kihloissa, joten ei sormustakaan).

Olen aina ollut ehdottoman vastaan varattujen miesten suhteen.

Kun kuitenkin useiden kuukausien jälkeen minulle valkeni että hän on seurustellut 10 vuotta, voin sanoa että maailmani romahti ja toivoni katosi. Mies ei siis tiennyt ihastumisestani, emmekä olleet kuin vain työkaverit.

Miehen kanssa meistä tuli kuitenkin hyvät kaverit joka oli tietysti minulle kidutusta, koska hän oli suhteessa.

Tuli kuitenkin n. vuoden päästä tilanne jossa olimme koko työporukka ravintolassa, johon myös tuli tämän työkaverin avokki mukaan. Siinä humalassa tämä mies sitten tyttöystävänsä ja kaikkien muiden kuullen julisti kuinka on minuun rakastunut.

Se oli järkytys. Siitähän sitten voi jokainen kuvitella millainen show syntyi. Minäkin sain huomiota jota en halunnut.

Seuraavat päivät töissä oli kiusalliset. Kukaan ei puhunut mitään, koska mitäs siihen nyt sitten sanomaan. 

Mies kuitenkin erosi avopuolisostaan ja kertoi sen minulle ja muille.

Töissä varmaan osa ajatteli että meillä oli joku seksisuhde mitä siis ei ollut, mies ei myöskään tiennyt tunteistani häntä kohtaan. (vaikka myöheemin sanoi, että oli aavistanut jostain miten hymyilin tai jotain).

2 viikkoa tuon ero ilmoituksen jälkeen hän pyysi minua treffeille..

Nyt 6 vuotta myöhemmin olemme naimisissa.

Olemme puhuneet noista tapahtumista paljon ja hän myöntää että hänen olisi pitänyt toimia toisin entistä puolisoaan kohtaan,mutta halusi että se tulee selväksi, niin hän ei voi perua päätöstään.

Mies oli jämähtänyt suhteeseen, eikä hänellä ollut mitään tarkoitustakaan viettää naisen kanssa loppuelämäänsä.

Itse kyllä tämä toi aluksi varjon suhteellemme koska pelkäsin hänen "jämähtävän" minuun, koska ei osaa erotakkaan. Hän kuitenkin lopulta sai minut vakuuttuneeksi, että minun kanssa hän oikeasti haluaa olla ja ennen avioliittoa vastustaneena hän kosi minua, tällöin kyllä minun oli vastattava kieltävästi.

Puolentoissta vuoden päästä uudelleen ja nyt ollaan naimisissa.

Joten..

Sanoisin että älä ryhdy suhteeseen varatun kanssa, äläkä myöskään puutu toisten suhteisiin. Jos ero tulee niin asia on toinen, mutta omassa kuviossani sain kärsiä vuosia katseista, koska luultiin tosiaan (ja varmaan osa edelleen) että mies olisi pettänyt entistä kanssani. 

Hintansa kaikella.

Minulla on töissä vähän vastaava tilanne, joka on kestänyt kohta 4 vuotta. Mies on ihastunut, mutta ei tee mitään. Minäkin olen ihastunut, mutta en tee mitään. Miten tästä pääsee yli? Olen tapaillut joitakin muita miehia, mutta he eivät vaan kiinnosta, ja tätä työkaveria en halua, koska hän on naimissa. Työpaikkaa en halua vaihtaa, koska tämö on unelmatyöni. Hyviä neuvoja miten unohtaa työkaveri?

"Onko mies myös kohtelias, kunnioittava ja huomaavainen puolisoaan kohtaan? Niinpä ja siinäpä mietittävää vastaisuuden varalle."

Niinpä!!

Annat auliisti kolme ruumiinaukkoasi Herrasi pamputettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mies ole mua korkeammassa asemassa. Ja se, että hän on mitä haluan, on käynyt ilmi lukuisten keskustelujemme kautta, eikä mitään väärää ole vielä ainakaan tapahtunut.

Ap

Esim. millä tavalla hän on sellainen, mitä haluat? Kerro pari esimerkkiä minkätyylisistä asioista on kyse.

Ei-riippuvainen kenenkään avusta, hyväksynnästä, mielipiteistä tms. Loistavat älynlahjat, nopea huumorintaju, keskustelutaito. Nautitaan yhdessä sarkastisista ja joskus rumistakin vitseistä, joita ei muille voi töissä jakaa. Kuitenkin samaan aikaan mies on aina kunnioittava ja kohtelias muita ihmisiä kohtaan. Huomaavainen, sitä arvostan.

Siinä jotain mitä ekana tuli mieleen.

Ap

Olet sanonut miehelle useasti, ettet lähde sellaiseen mukaan. Hyvä niin ja pysy kannassasi.

Sillä miehen vaimolla ja perheellä on nyt (valitettavasti) etuoikeus miehen "riippumattomuuteen, älynlahjoihin, nopeaan huumorintajuun, keskustelutaitoon jne."

Jos nyt katsoo asiaa miehen kannalta, niin hänen pitäisi harkita yksin (tai no, vaimonsa kanssa), onko hänen parisuhteensa ja perhetilanteensa sellainen, jossa kaikkien on hyvä olla. Jos kyllä, ei ole mitään syytä muuttaa tilannetta. Jos ei, lähdetään ensi sijaisesti muuttamaan asioita perheen ja parisuhteen sisällä. Jos tämä ei onnistu, on miehen ja vaimonsa harkittava esim. erillään asumista.

Huomaatko, että teidän sarkastiset ja rumat vitsit eivät ole tässä minkäänlaisessa roolissa? Niin turhauttavalta kun se tuntuukin, olet miehen elämässä tällä hetkellä pelkkä statisti. Omat (ja miehenkin) tunteet ovat vain sivuseikka kokonaiskuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli samankaltainen tilanne tosin mies ei ollut naimisissa vaan avoliitossa.

Ihastuin mieheen itse, tosin tällöin en tiennyt hänen parisuhteestaan (ei ollut kihloissa, joten ei sormustakaan).

Olen aina ollut ehdottoman vastaan varattujen miesten suhteen.

Kun kuitenkin useiden kuukausien jälkeen minulle valkeni että hän on seurustellut 10 vuotta, voin sanoa että maailmani romahti ja toivoni katosi. Mies ei siis tiennyt ihastumisestani, emmekä olleet kuin vain työkaverit.

Miehen kanssa meistä tuli kuitenkin hyvät kaverit joka oli tietysti minulle kidutusta, koska hän oli suhteessa.

Tuli kuitenkin n. vuoden päästä tilanne jossa olimme koko työporukka ravintolassa, johon myös tuli tämän työkaverin avokki mukaan. Siinä humalassa tämä mies sitten tyttöystävänsä ja kaikkien muiden kuullen julisti kuinka on minuun rakastunut.

Se oli järkytys. Siitähän sitten voi jokainen kuvitella millainen show syntyi. Minäkin sain huomiota jota en halunnut.

Seuraavat päivät töissä oli kiusalliset. Kukaan ei puhunut mitään, koska mitäs siihen nyt sitten sanomaan. 

Mies kuitenkin erosi avopuolisostaan ja kertoi sen minulle ja muille.

Töissä varmaan osa ajatteli että meillä oli joku seksisuhde mitä siis ei ollut, mies ei myöskään tiennyt tunteistani häntä kohtaan. (vaikka myöheemin sanoi, että oli aavistanut jostain miten hymyilin tai jotain).

2 viikkoa tuon ero ilmoituksen jälkeen hän pyysi minua treffeille..

Nyt 6 vuotta myöhemmin olemme naimisissa.

Olemme puhuneet noista tapahtumista paljon ja hän myöntää että hänen olisi pitänyt toimia toisin entistä puolisoaan kohtaan,mutta halusi että se tulee selväksi, niin hän ei voi perua päätöstään.

Mies oli jämähtänyt suhteeseen, eikä hänellä ollut mitään tarkoitustakaan viettää naisen kanssa loppuelämäänsä.

Itse kyllä tämä toi aluksi varjon suhteellemme koska pelkäsin hänen "jämähtävän" minuun, koska ei osaa erotakkaan. Hän kuitenkin lopulta sai minut vakuuttuneeksi, että minun kanssa hän oikeasti haluaa olla ja ennen avioliittoa vastustaneena hän kosi minua, tällöin kyllä minun oli vastattava kieltävästi.

Puolentoissta vuoden päästä uudelleen ja nyt ollaan naimisissa.

Joten..

Sanoisin että älä ryhdy suhteeseen varatun kanssa, äläkä myöskään puutu toisten suhteisiin. Jos ero tulee niin asia on toinen, mutta omassa kuviossani sain kärsiä vuosia katseista, koska luultiin tosiaan (ja varmaan osa edelleen) että mies olisi pettänyt entistä kanssani. 

Hintansa kaikella.

Minulla hieman samankaltainen tarina. Nykyinen vaimoni oli ihastunut minuun vielä ollessaan parisuhteessa ja ilmaisi tämän myös minulle. Vaikka tiesin hänen parisuhdeongelmistaan (mm. väkivaltainen puoliso) en voinut muuta kuin sanoa, että hänen pitäisi selvittää tilanne nykyisessä suhteessaan ja vielä siten, että hän voisi ajatella ratkaisunsa olevan sama, kuin ennen minuun tutustumista.

Päädyimme yhteen ja vaikka kaikki meni "taiteen sääntöjen" mukaan (mm. kaikki yhteydenpitomme oli päivänvalon kestävää) pystyi exänsä silti itkeä sukulaisille, että "se lähti toisen miehen matkaan". Ja parille muullekin tutulle oli jäänyt asioista melkolailla väärä kuva. En jaksanut silloinkaan välittää ja nyt yli 15 vuoden jälkeen vielä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei-riippuvainen kenenkään avusta, hyväksynnästä, mielipiteistä tms. Loistavat älynlahjat, nopea huumorintaju, keskustelutaito. Nautitaan yhdessä sarkastisista ja joskus rumistakin vitseistä, joita ei muille voi töissä jakaa. Kuitenkin samaan aikaan mies on aina kunnioittava ja kohtelias muita ihmisiä kohtaan. Huomaavainen, sitä arvostan.

Siinä jotain mitä ekana tuli mieleen.

Ap

Eihän tuossa ole mitään oikeaa yhteistä, pelkkää ihastuneen pintahöttöä jota voi tuntea lähes kenenkanssa tahansa kun on tarpeeksi ihastunut. Samaan aikaan hän on kohtelias ja huomaavainen muita kohtaan, no mistä tiedät ettei hän ole samanlainen ihan kaikkien silmissä kuin sinun? sellainen karismaattinen johon moni ihastuu. Usein sitten luulaan että itse on jotenkin spesiaali tuollaisen naistenmiesten seurassa. Voi luoja nyt oikeasti ap. Jos tuo on oikeasti kaikki mitä teillä on ns yhteistä tai mikä miehessä viehättää niin... onnea vaan. Entäs hänen huonot puolet? niin. niitä ei tietysti ole kun ette ole koskaan arkea eläneet. On se nyt helppo katsoa häntä vaaleanpunaisten lasien läpi. Mutta oikeasti, mitä kuvittelit tällä aloituksella saavasi? tiedät itsekin mikä on 90% ihmisten kannasta tällaisiin asioihin. Jätä mies rauhaan ja astu taka-alalle. Jos kerta olet pian lähdössä poiskin tuosta työpaikasta niin unohdat hänet pian kun vastaan marssii joku muu vapaa mies. Maailmassa kun on miljoonia miehiä, jotka ovat sinkkuja ja ihan yhtä karismaattisia ja heidän kanssa voi rumia vitsejä heitellä ihan puhtaalla omallatunnolla.

Kuvitteleppa itsesi hetkeksi tuon miehen naisen asemaan. oisko kiva, jos sun miehestäs joku samalla tavalla haaveilis ja töissä tän kanssa flrittailis ja juttelisi rumia vitsejä kahdestaan? No ei varmaan. Eiköhän sen miehen kannattais vaan keskittyä olemaan omalle naiselleen se karismaattinen, fiksu flirttaaja ja tehdä sen parisuhteen eteen jotakin jotta sen saavat kuntoon. Mitä se kertoo sinullekkin tuosta miehestä? Entäs jos ryhdytte parisuhteeseen ja sama odottaa sinua, ehkä mies ei osaa kommunikoida tai puhua tunteistaan parisuhteessa? Sitten hän vain pokaa seuraavan työpaikan naisen kun alkaa tulemaan yhtään vaikeeta. Punnitse toki päätöksesi tarkkaan. Kukaan ei voi sitä puolestasi tehdä. Sanoit, ettei parisuhde kiinnosta varatun miehen kanssa. No, siinä se. Mitä nyt vielä? et voi miestä laittaa eroamaankaan ellei hän itse sitä halua. Silti, vaikka hän eroaisi, tuskin hän sitä sinun vuoksesi tekee vaan omista lähtökohdistaan. Sinä saattaisit korkeintaan olla alkusysäyksen antaja. Tottakai on olemassa myös mahdollisuus että mies eroaa itse ja teidän tarinasta tulee täydellinen ja toimiva liitto ja olette loppuelämänne rakastuneena yhdessä. Valitettavasti tuon todennäköisyys on aika pieni... harkitse itse. Äläkä sitten itke, jos ei mennyt niikuin strömsössä.