Lue keskustelun säännöt.
Millainen käytös on "tervettä" ihmisen raivostuessa?
06.02.2019 |
Miesystävä on lähetellyt minulle ihan hirveitä sähköposteja muutaman riidan päätteeksi. Tyyliin kaikki kanavat täyteen aivan sairasta huorittelua ja manaamista helvettiin. Toistaa samoja haukkuja ja kirjoittaa sellaisella raivolla, että puolet sanoista on kirjoitettu väärin. Minua ei niinkään ahdista viestien sisältö henkilökohtaisena loukkauksena vaan se, millainen ihminen raivostuu näin. Hän valvoo raivostuessaan läpi yön ja tykittää tauotta viestejä sekä sähköposteja.
Yksi pahimmista riidoista aiheutui siitä, että baarissa vanha tuttu työkaveri tuli kännissä halailemaan minua (en todellakaan pidä miehestä mutta tiedän leppoisaksi alkkikseksi) enkä miehen mielestä torjunut tätä tarpeeksi ponnekkaaksi. Miehen mielestä minun olisi pitänyt potkaista/lyödä/pyytää baarihenkilökuntaa apuun kun taas itse tulkitsin minua ihan yllättäen halaamaan tulleen miehen käytöksen kännisen idiootin örvellyksenä. Suhtautumiseni oli lähinnä olankohautus ja napakka pyyntö jättää minut rauhaan.
Mies raivostui aivan silmittömästi tästä ja mm. sanoi ampuvansa minua halaamaan tulleen miehen jalkajousella tai vähintäänkin hakkaavansa tämän. Tästä tapahtumasta on jo kulunut aikaa reilusti yli kuukausi mutten edelleenkään osaa suhteuttaa miehen raivoa tilanteessa. Hänen raivotessaan silmittömästi hän ei kuuntele järkipuhetta eikä rauhoitu kuin vasta ajan kanssa. Onko jollain vastaavaa kokemusta tämmöisestä raivohullusta käytöksestä ja pystyitkö tapahtuneen jälkeen luottamaan mieheen uudestaan?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia vastauksia odotinkin saavani. Minua kieltämättä on joskus pelottanut mennä hänen luokseen. Pelottaa oikeastaan eniten miehestä eroaminen ja siksi taidan edelleen häntä katsella. Oloni ei ensimmäisenkään raivokohtauksen jäljiltä ole palautunut normaaliksi.
Mies todellakin käyttäytyy kuin pikkulapsi suuttuessaan. Mietin sitäkin, miksen ole saanut sanottua miehelle selkeästi sitä, etten voi katsella tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä.
Olet nynny, joka ei osa laittaa p*skapäitä ohennukseen. Mikset anna sen tuntea olevansa p*skiaisiakin alempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivostuuko se noin voimakkaasti ihan selvinpäin ja latelee tappouhkauksia vai tapahtuuko tuota ainoastaan kun se on humalassa. En jaksa uskoa että tuommosia viestejä lähetellään selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ja raivokohtaustensa ulkopuolella mies käyttäytyy hyvin ja pyytää anteeksi raivoamistaan. Näkee kuitenkin ollleensa oikeutettu tuohtumukseen.
Varmaan hän onkin, ongelma on vain siinä, ettet SINÄ kykene asiaa tajuamaan. Tajuatko? Sunhan pitäisi tajuta, jos haluat, että tuosta tulee jotain.
Kuten todettu, ei normaalia. Ei tarvinnut lukea kuin pari ensimmäistä lausetta todetakseni tuon. Miehelläsi on pahoja käytöshäiriöitä ja on mahdollisesti todella vaarallinen. Pakene vielä kun voit.
Normaalia on tuntea joskus vihaa, mutta tuollainen sekopäinen käytös kuuluu psykiatriselle puolelle. Sinun todellisuudentajusi normaalin kiukun suhteen on muovaantunut virheelliseksi, mikä on ymmärrettävää. Toivon syvästi, että uskot mitä me sivulliset täällä kirjoitamme ja katkaiset välit kokonaan kyseiseen mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat näköjään jääneet sun miehellä sinne 5-vuotiaan tasolle.
Äly voi olla jopa keskiverto aikuisen tasolla, mutta tunne-elämä on täysin kehittymätön. 5-vuotiaskin osaa jo jonkin verran sanoittaa tunteitaan. Nämä aikuislapset ei ole niinkään pitkällä. Eikä valitettavasti kehity.
Mies on minusta älyllisesti aika terävä (syy, miksi hänestä pidän). Voiko tällaiselle ihmiselle mikään apu toimia? Lähinnä nyt voisinko vihjata jotakin. Mies raivostuu aina, kun asiat eivät mene hänen suunnitelmiensa mukaan ja ilmeisesti kokee tämän puhtaana kiusantekona.
Et voi "vihjata" jotain. Sinun pitää ensin tietää, kokeeko mies, että kohtelu sinua kohtaan on ongelma. Jos ei koe, miksi ihmeessä hän tekisi asialle mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia vastauksia odotinkin saavani. Minua kieltämättä on joskus pelottanut mennä hänen luokseen. Pelottaa oikeastaan eniten miehestä eroaminen ja siksi taidan edelleen häntä katsella. Oloni ei ensimmäisenkään raivokohtauksen jäljiltä ole palautunut normaaliksi.
Mies todellakin käyttäytyy kuin pikkulapsi suuttuessaan. Mietin sitäkin, miksen ole saanut sanottua miehelle selkeästi sitä, etten voi katsella tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä.
Olet nynny, joka ei osa laittaa p*skapäitä ohennukseen. Mikset anna sen tuntea olevansa p*skiaisiakin alempi?
Pidän miehen käytöstä oireena jostakin, joka on tapahtunut aiemmin hönen elämässään. Jos ihmisellä on käsi katki omaa syytään, tilannetta ei paranna käsitoipilaan sättiminen.
En halua lyödä lyötyä. Toisekseen pelkäisin oman henkeni puolesta liikaa väittäessäni miehelle vastaan hänen raivotessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja raivokohtaustensa ulkopuolella mies käyttäytyy hyvin ja pyytää anteeksi raivoamistaan. Näkee kuitenkin ollleensa oikeutettu tuohtumukseen.
Pyytää anteeksi, mutta ei tee mitään muuttaakseen asiaa ja viikon päästä raivoaa taas jostain. Mitä merkitystä tuollaisilla anteeksipyynnöillä on?
Hän ei edes näe omaa vikaansa asiassa. Miten hän voisi olla edes vilpittömästi pahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten todettu, ei normaalia. Ei tarvinnut lukea kuin pari ensimmäistä lausetta todetakseni tuon. Miehelläsi on pahoja käytöshäiriöitä ja on mahdollisesti todella vaarallinen. Pakene vielä kun voit.
Normaalia on tuntea joskus vihaa, mutta tuollainen sekopäinen käytös kuuluu psykiatriselle puolelle. Sinun todellisuudentajusi normaalin kiukun suhteen on muovaantunut virheelliseksi, mikä on ymmärrettävää. Toivon syvästi, että uskot mitä me sivulliset täällä kirjoitamme ja katkaiset välit kokonaan kyseiseen mieheen.
Ei välttämättä kuulu psykiatriselle puolelle. Minäkin sanon vaikka millaisia asioita asioista, joissa mua on loukattu, ja ihna tervejärkinen, työssäkäyvä äiti olen. Tosin lapsiin purkautuu välillä vihaa, joka ei sinne kuulu, mutta sekin on hoidettu niin, etten asu heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia käytöstä muualla maailmassa, mutta suomalaiset pitävät raivostumista jonakin ihmeellisenä suomalaisessa rauhallisuutta korostavassa kulttuurissa. Esimerkiksi Ranskassa väittelyihin kuuluu kiivastuminen, mistä suomalainen yleensä aluksi järkyttyy kunnes oppii ymmärtämään kulttuurieron. Suomessa ei ylipäätään ole soveliasta ilmapiiriä tunteiden näyttämiseen, ja ihmiset esiintyvät esimerkiksi tv-ohjelmissa hyvin persoonattomasti, asiallisella ja tasapaksulla tavalla.
Ihan normaalia haukkua ja raivota yön läpi alatyylisesti ja uhata ampua joku jousella? Anteeksi, siis millä planeetalla elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia vastauksia odotinkin saavani. Minua kieltämättä on joskus pelottanut mennä hänen luokseen. Pelottaa oikeastaan eniten miehestä eroaminen ja siksi taidan edelleen häntä katsella. Oloni ei ensimmäisenkään raivokohtauksen jäljiltä ole palautunut normaaliksi.
Mies todellakin käyttäytyy kuin pikkulapsi suuttuessaan. Mietin sitäkin, miksen ole saanut sanottua miehelle selkeästi sitä, etten voi katsella tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä.
Olet nynny, joka ei osa laittaa p*skapäitä ohennukseen. Mikset anna sen tuntea olevansa p*skiaisiakin alempi?
Pidän miehen käytöstä oireena jostakin, joka on tapahtunut aiemmin hönen elämässään. Jos ihmisellä on käsi katki omaa syytään, tilannetta ei paranna käsitoipilaan sättiminen.
En halua lyödä lyötyä. Toisekseen pelkäisin oman henkeni puolesta liikaa väittäessäni miehelle vastaan hänen raivotessaan.
Boldattu on totta. Mutta jos pelkäät ja mies vaistoaa sen, miltä luulet sen hänestä tuntuvan? Ja jos pelkäät, miten ajattelet olevasi hänen vertaisensa, joka osaisi auttaa häntä ja olla kovana jos mies uhkailee sinua? Ja aina ei kovana oleminen toimi, sen psykologia pitää todellakin osata (en itse ainakaan osaisi, vaikka itse olen se, joka helposti raivostun minua loukkaavista asioista), muuten kannattaa vaan lähteä tuosta.
Mieheen kannattaa suhtautua kuin olisit eroamassa narsistista.
Ei siinä tarvitsekaan sanoa pahasti eikä erikseen loukata, lakkaat vain olemasta ihana niin narsisti ei enää halua sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten todettu, ei normaalia. Ei tarvinnut lukea kuin pari ensimmäistä lausetta todetakseni tuon. Miehelläsi on pahoja käytöshäiriöitä ja on mahdollisesti todella vaarallinen. Pakene vielä kun voit.
Normaalia on tuntea joskus vihaa, mutta tuollainen sekopäinen käytös kuuluu psykiatriselle puolelle. Sinun todellisuudentajusi normaalin kiukun suhteen on muovaantunut virheelliseksi, mikä on ymmärrettävää. Toivon syvästi, että uskot mitä me sivulliset täällä kirjoitamme ja katkaiset välit kokonaan kyseiseen mieheen.
Ei välttämättä kuulu psykiatriselle puolelle. Minäkin sanon vaikka millaisia asioita asioista, joissa mua on loukattu, ja ihna tervejärkinen, työssäkäyvä äiti olen. Tosin lapsiin purkautuu välillä vihaa, joka ei sinne kuulu, mutta sekin on hoidettu niin, etten asu heidän kanssaan.
On pelottavaa, että ap:n kuvailemia käytöshäiriöisiä (=mt-ongelmaisia) pyörii ympärillämme, sillä heille riittää vain yksi napsahdus ja se on menoa sitten. Ap:n kuvailema käytös ei todellakaan ole normaalia, koskaan.
Luojan kiitos sinä olet osannut valita oikein asumisjärjestelyt. Suosittelen ammattiauttajaa, koska tarvitset sitä. Tunnista ongelmasi ensin, myönnä se ja tervehdy sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot miehelle, että sinä et omista minua ja minä lopetan suhteen. Mies luultavasti kuvittelee omistavansa sinut, mutta ammut alas kaikki hänen sanattomat kuvitelmansa. Toivottavasti vain tunnistat ne. Narsistien kanssa ei pidä vaieta hienotunteisesti, vaan puhua suoraan paljastaen, että näki jo heidän korttinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia käytöstä muualla maailmassa, mutta suomalaiset pitävät raivostumista jonakin ihmeellisenä suomalaisessa rauhallisuutta korostavassa kulttuurissa. Esimerkiksi Ranskassa väittelyihin kuuluu kiivastuminen, mistä suomalainen yleensä aluksi järkyttyy kunnes oppii ymmärtämään kulttuurieron. Suomessa ei ylipäätään ole soveliasta ilmapiiriä tunteiden näyttämiseen, ja ihmiset esiintyvät esimerkiksi tv-ohjelmissa hyvin persoonattomasti, asiallisella ja tasapaksulla tavalla.
Miehen käytös on ollut hänen raivotessaan kaukana kiivastumisesta. Mies todellakin antaa palaa eikä häneen saa mitään kontaktia. Tila kestää illasta vähintään seuraavaan aamuun. Koko tämän ajan viestit vilkkuvat kännyn ruudulla katkeamattomana virtana ja sähköposti on on sekin tykitetty täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raivostuuko se noin voimakkaasti ihan selvinpäin ja latelee tappouhkauksia vai tapahtuuko tuota ainoastaan kun se on humalassa. En jaksa uskoa että tuommosia viestejä lähetellään selvinpäin.
Selvin päin tapahtuu ihan samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten todettu, ei normaalia. Ei tarvinnut lukea kuin pari ensimmäistä lausetta todetakseni tuon. Miehelläsi on pahoja käytöshäiriöitä ja on mahdollisesti todella vaarallinen. Pakene vielä kun voit.
Normaalia on tuntea joskus vihaa, mutta tuollainen sekopäinen käytös kuuluu psykiatriselle puolelle. Sinun todellisuudentajusi normaalin kiukun suhteen on muovaantunut virheelliseksi, mikä on ymmärrettävää. Toivon syvästi, että uskot mitä me sivulliset täällä kirjoitamme ja katkaiset välit kokonaan kyseiseen mieheen.
Ei välttämättä kuulu psykiatriselle puolelle. Minäkin sanon vaikka millaisia asioita asioista, joissa mua on loukattu, ja ihna tervejärkinen, työssäkäyvä äiti olen. Tosin lapsiin purkautuu välillä vihaa, joka ei sinne kuulu, mutta sekin on hoidettu niin, etten asu heidän kanssaan.
On pelottavaa, että ap:n kuvailemia käytöshäiriöisiä (=mt-ongelmaisia) pyörii ympärillämme, sillä heille riittää vain yksi napsahdus ja se on menoa sitten. Ap:n kuvailema käytös ei todellakaan ole normaalia, koskaan.
Luojan kiitos sinä olet osannut valita oikein asumisjärjestelyt. Suosittelen ammattiauttajaa, koska tarvitset sitä. Tunnista ongelmasi ensin, myönnä se ja tervehdy sitten.
No en mä kyllä nyt ihan tuollalailla käyttäydy, enkä koskaan ole kyllä vahingoittanut ketään fyysisesti. Sen verran jarrua löytyy. Ongelmaan olen yrittänyt hakea apua koko elämäni, mutta en mä terapioissa raivostu. Yksikin terapeutti kehui, että hienoa, että voin olla miehelleni oma itseni. Vaikka mua vaan v*tutti sen teot. Sen ois kuulunut sanoa, että ehkei ole hyvä suhde teille kummallekaan. Vaikka on siinä paljon hyvääkin ollut, mutta silti. Ei ollut loppuelämän suhde. Vaikka sellaista haen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia käytöstä muualla maailmassa, mutta suomalaiset pitävät raivostumista jonakin ihmeellisenä suomalaisessa rauhallisuutta korostavassa kulttuurissa. Esimerkiksi Ranskassa väittelyihin kuuluu kiivastuminen, mistä suomalainen yleensä aluksi järkyttyy kunnes oppii ymmärtämään kulttuurieron. Suomessa ei ylipäätään ole soveliasta ilmapiiriä tunteiden näyttämiseen, ja ihmiset esiintyvät esimerkiksi tv-ohjelmissa hyvin persoonattomasti, asiallisella ja tasapaksulla tavalla.
Miehen käytös on ollut hänen raivotessaan kaukana kiivastumisesta. Mies todellakin antaa palaa eikä häneen saa mitään kontaktia. Tila kestää illasta vähintään seuraavaan aamuun. Koko tämän ajan viestit vilkkuvat kännyn ruudulla katkeamattomana virtana ja sähköposti on on sekin tykitetty täyteen.
Käytöshäiriöitä, voi johtua monesta eri asiasta, menneisyydestä, lapsuudesta, huonoista kokemuksista etc. Tarvitsee ammattiapua. Jos ei siihen suostu tai tajua niin hän on menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia vastauksia odotinkin saavani. Minua kieltämättä on joskus pelottanut mennä hänen luokseen. Pelottaa oikeastaan eniten miehestä eroaminen ja siksi taidan edelleen häntä katsella. Oloni ei ensimmäisenkään raivokohtauksen jäljiltä ole palautunut normaaliksi.
Mies todellakin käyttäytyy kuin pikkulapsi suuttuessaan. Mietin sitäkin, miksen ole saanut sanottua miehelle selkeästi sitä, etten voi katsella tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä.
Olet nynny, joka ei osa laittaa p*skapäitä ohennukseen. Mikset anna sen tuntea olevansa p*skiaisiakin alempi?
Pidän miehen käytöstä oireena jostakin, joka on tapahtunut aiemmin hönen elämässään. Jos ihmisellä on käsi katki omaa syytään, tilannetta ei paranna käsitoipilaan sättiminen.
En halua lyödä lyötyä. Toisekseen pelkäisin oman henkeni puolesta liikaa väittäessäni miehelle vastaan hänen raivotessaan.
Ei. Noita ei paranneta. Älä jää pilaamaan elämääni, et ole vastuussa hänen elämästään etkä ole hänelle velkaa mistään. Hän on sairas, mutta ei suostu hoitoon. Sinä et pysty häntä hyvyydelläsi parantamaan, se ei vaan toimi niin. Se vaan pahenee tuosta. Lähde hyvän sään aikaan.
Älä jää väittelemään tai selvittämään mitään. Lähetät turvallisesta paikasta viestin, että et halua enää jatkaa suhdetta. Älä koskaan tapaa häntä enää kahden kesken. Säilytä kaikki sähköpostit ja saamasi viestit. Laita estot puhelimeesi/someesi, älä vastaa mihinkään viesteihin, älä avaa ovea, älä suostu mihinkään naamatusten jutteluihin tai asian selvityksiin. Soita tarvittaessa poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia käytöstä muualla maailmassa, mutta suomalaiset pitävät raivostumista jonakin ihmeellisenä suomalaisessa rauhallisuutta korostavassa kulttuurissa. Esimerkiksi Ranskassa väittelyihin kuuluu kiivastuminen, mistä suomalainen yleensä aluksi järkyttyy kunnes oppii ymmärtämään kulttuurieron. Suomessa ei ylipäätään ole soveliasta ilmapiiriä tunteiden näyttämiseen, ja ihmiset esiintyvät esimerkiksi tv-ohjelmissa hyvin persoonattomasti, asiallisella ja tasapaksulla tavalla.
Miehen käytös on ollut hänen raivotessaan kaukana kiivastumisesta. Mies todellakin antaa palaa eikä häneen saa mitään kontaktia. Tila kestää illasta vähintään seuraavaan aamuun. Koko tämän ajan viestit vilkkuvat kännyn ruudulla katkeamattomana virtana ja sähköposti on on sekin tykitetty täyteen.
Miksi et käyttäydy loukatun tavoin tuon jälkeen? Miksi annat anteeksi? Kaivat verta itse nenästäsi. Tuollaista ei vain pidä antaa koskaan anteeksi. Heti, kun narsisti näkee, että hyväksyit sen, se tietää, että hänellä on sinuun valtaa, et osaakaan kohdella itseäsi oikein, eli se on avoin valtakirja pahoinpidellä sinua henkisesti. Sori, mutta näin se on.
Mä lähettäisin tuollaisen jälkeen seuraavanlaisen viestin (jos IKINÄ yhtäkään): "mua kohtaan ei käyttäydytä näin. En voi olla henkilön kanssa, joka ei osaa hillitä itseään paremmin, parempi onni jonkun toisen naisen kanssa" JA SIT MÄ EN TODELLAKAAN ANTAIS anteeksi! Koska mä en edes antais. MUA ei kohdella noin! Kukaan!!!! Ja siis se ei ole käsipoikki-ihmisen väärinkohtelua, se on vain, että menköön toiseen sairaalaan. Aivan ystävällisesti, Kesoil.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia käytöstä muualla maailmassa, mutta suomalaiset pitävät raivostumista jonakin ihmeellisenä suomalaisessa rauhallisuutta korostavassa kulttuurissa. Esimerkiksi Ranskassa väittelyihin kuuluu kiivastuminen, mistä suomalainen yleensä aluksi järkyttyy kunnes oppii ymmärtämään kulttuurieron. Suomessa ei ylipäätään ole soveliasta ilmapiiriä tunteiden näyttämiseen, ja ihmiset esiintyvät esimerkiksi tv-ohjelmissa hyvin persoonattomasti, asiallisella ja tasapaksulla tavalla.
Miehen käytös on ollut hänen raivotessaan kaukana kiivastumisesta. Mies todellakin antaa palaa eikä häneen saa mitään kontaktia. Tila kestää illasta vähintään seuraavaan aamuun. Koko tämän ajan viestit vilkkuvat kännyn ruudulla katkeamattomana virtana ja sähköposti on on sekin tykitetty täyteen.
Mulle riittäis kerta tuollaista kokemusta.
Ihan normaalia käytöstä muualla maailmassa, mutta suomalaiset pitävät raivostumista jonakin ihmeellisenä suomalaisessa rauhallisuutta korostavassa kulttuurissa. Esimerkiksi Ranskassa väittelyihin kuuluu kiivastuminen, mistä suomalainen yleensä aluksi järkyttyy kunnes oppii ymmärtämään kulttuurieron. Suomessa ei ylipäätään ole soveliasta ilmapiiriä tunteiden näyttämiseen, ja ihmiset esiintyvät esimerkiksi tv-ohjelmissa hyvin persoonattomasti, asiallisella ja tasapaksulla tavalla.