Olin tosi lihava. Laihdutin. Tajusin että pitää paikkansa että lihavat ovat laiskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen montakin laihaa laiskaa. Vastaavasti reippaita lihavia. Ei se nyt ihan noin yks yhteen mene.

Mä olen hoikka ja mua laiskempaa saa kyllä hakea :D

Sama, mä oon niin laiska että pysyn hoikkana kun en jaksa laittaa ruokaa tai edes lähteä jääkaapille 😂

Tajusit olevasi itse laiska ja saamaton joten kaikki muutkin ihmiset ovat?

Newsflash, eivät ole.

Hengenva a rallisesti lihava -sarja on mielenkiintoinen. Siinä lääkäri vastuuttaa AINA ihmisen itse laihtumisesta. Ja nämä ihmiset eivät ole mitään hieman pull uk oita, vaan todella sairaalloisesti lihavia (yli 300 kg).

On selvää, että heillä on taustalla vaikeita traumoja ja lähes aina kyse on tunnesyömisestä ja ruokariippuvuudesta. Usein ihmiset selittelevät ongelmaa mm. stressillä, perheellä joka ei tue, fyysisillä kivuilla, masennuksella jne... mutta lääkäri palaa aina siihen ydinjuttuun, että vastuu on otettava itse. Vasta silloin laihdutus onnistuu.

Tässä tositeeveessä on pointtia.

Laihduit ja kusi nousi päähän? Jos sinä olit laiska läski niin ei se tarkoita että KAIKKI ovat samanlaisia kuin sinä. Empatia poistui nähtävästi läskin myötä. Toivottavasti saat nyt pidettyä ne läskit pois loppuelämäsi ettei vaan se " laiskuus" taas iske.

Olen huomannut meillä töissä mielenkiintoisen ilmiön. Lihavat ihmiset ovat paljon vähemmän saikulla kuin laihat ns. tervevartaloiset ihmiset. Lisäksi nämä lihavat tekevät suurimman tuloksen joka kvartaali kuin nämä ns. terveet yksilöt. 

Onko tässä taustalla jotain itsekunnioitusta tai tyydyttämisen halua. Laihat näyttävät välittävän paljon vähemmän firman tuloksesta ja keskittyvt enemmän asioihin, jotka tuottavat heille itselleen mielihyvää. Laihoilla on hevosia ja lomasuunnitelmia etelänmaihin. Lihavilla taas suunnitelmia siitä, miten saisimme seuraavat kaupat kloussattua. Harvoin kuulen lihavien puhuvan omista asioistaan yhtä paljon kuin laihojen. Kuin nämä lihavammat pyrkisivät miellyttämään pomoa ja firmaa, jotta heidätkin nähtäisiin menestyvinä ihmisinä. Laihat taas ajattelevat jotenkin itsestään selvyytenä kivan työpaikan eivätkä edes yritä miellyttää pomoja vaan ottavat saikkua heti jos lapsella tai itsellä on vähänkään nuhainen olo. 

Onnea aloittajalle. Tiedätkö että on muunkinlaista ahkeruutta kuin laskea kaloreita ja rimpuilla kuntosalilla? Ahkeruuden mitta ei ole kalorien kulutus, vaan se paljonko saa asioita aikaan vuorokaudessa. Jos lihava on käynyt töissä, hoitanut kodin ja lapset, vanhat vanhempansa ja tehnyt vielä vapaaehtoistyötä päälle ja laiha on urheillut päivässä 2 tuntia ja loppupäivän kytännyt kaloreita, kumpi on ahkerampi? Kumpi on kuluttanut enemmän kaloreita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen montakin laihaa laiskaa. Vastaavasti reippaita lihavia. Ei se nyt ihan noin yks yhteen mene.

Kyllä se vaan menee. Kuka tahansa voi laihtua jos ei ole laiska.

Entä jos ei halua laihtua tai se ei ole tavoite? Ei se silloin kerro laiskuudesta.

se on laiskuutta ja vähän itsepetosta siihen päälle.

"olen hyvä juuri näin"   riiiight

Vierailija kirjoitti:

Onnea aloittajalle. Tiedätkö että on muunkinlaista ahkeruutta kuin laskea kaloreita ja rimpuilla kuntosalilla? Ahkeruuden mitta ei ole kalorien kulutus, vaan se paljonko saa asioita aikaan vuorokaudessa. Jos lihava on käynyt töissä, hoitanut kodin ja lapset, vanhat vanhempansa ja tehnyt vielä vapaaehtoistyötä päälle ja laiha on urheillut päivässä 2 tuntia ja loppupäivän kytännyt kaloreita, kumpi on ahkerampi? Kumpi on kuluttanut enemmän kaloreita?

Kuvailit juuri kaikkien fläsien arkirutiinin.

No Lolaltakin tuli painavat perusteet uhkeudelleen vaikka kuvat jo vuosia ollut vyötäröstä ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen montakin laihaa laiskaa. Vastaavasti reippaita lihavia. Ei se nyt ihan noin yks yhteen mene.

Kyllä se vaan menee. Kuka tahansa voi laihtua jos ei ole laiska.

Entä jos ei halua laihtua tai se ei ole tavoite? Ei se silloin kerro laiskuudesta.

se on laiskuutta ja vähän itsepetosta siihen päälle.

"olen hyvä juuri näin"   riiiight

Eli jos söisin salaattia ja kävisin päivittäin 2 tunnin lenkin (tod.näk. laihtuisin), mutta muun ajan istuisin tietokoneella p'rse homeessa rähjäisessä kämpässä tukka p*skaisena, en olisi laiska?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä geenilotto vaikuttaa myös aineenvaiuduntaan. Olemme parhaan ystäväni kanssa lähes saman pituisia, ja vuosi sitten molemmat 80+ kiloissa. Asumme yhdessä, ja teimme treenisuunnitelman ja ruokavalion ja noudatimme molemmat tiukasti. Minä laihduin puolet nopeammin kuin ystäväni. Ei, en saanut arjessa enemmän liikuntaa ja hän ei herkutellut. Monesti koitti elää jopa vielä terveellisemmin kuin minä, ja onnistuikin. Silti painonpudotuksen ja rasvanpolton tahti oli kohdallani huomattavasti nopeampaa. Eli ystäväni joutui kamppaileemam monin kerroin rajummin kuin minä, ja olen hänestä ylpeä!! Itse pääsin vähällä.

Mulla ja mun kaverilla oli melkein sama tilanne. Syy siihen oli se että kaveri ei noudattanut ruokavaliota, minä noudatin. Söi siis jotain pientä huomaamattaan; suklaapatukan kauppareissulla, sellasen majoneesipaninin kun olisi pitänyt syödä sämpylä etc..

Itsekin monta kymmentä kiloa laihtuneena voin allekirjoittaa sen että laihtau pystyy KUN SITÄ ITSE TARPEEKSI TAHTOO. se ei tule onnistumaan, jos vaatimukset tulevat ulkopuolelta ja syyt ovat pinnallisia tai tavoitteet todella epärealistisia. yleensä liina isot odotukset ja tavoitteet + ulkopuoliset vaatimukset sekä odotus siitä että jos esim. pitää itseään lihavan rumana niin laihduttau muuttuu kauniiksi. Eihän se niin välttämättä mene, ei siinä ihminen automaattisesti muutu filmitähdeksi. Hommassa pitää pitää realistisuus mukana, ja koittaa hyväksyä se ns. matkakin ja kaikki pienet tavoitteet ja muutokset - halu ja motivaatio pitää lähteä itsestä. En usko että kukaan laiskuudentakia kuitenkaan lihava on. Se on enemmänkin sitä että mihin on tottunut, ja varmasti se ajatus siitä, kuinka ison muutoksen joutuu tekemään että tavoitteeseen pääsee. Ja lannistumista siitä, kun itsellänsäkin on epärealistiset odotukset ja näkemys itsestä + huono itsetunto usein jo valmiiksi. En nyt sano, että kaikilla isommilla näin olisi, mutta luulen että kuitenkin aika monella on näin. Laiskuus on ihmisen ominaisuus joka varmasti on niin laihoilla kuin lihavillakin. Tietysti jos on lihava JA laiska niin laihdutus voi olla haastellisempaa mutta ei nuo aina mene täsyin käsikkäin. Mieti esim. vaikka painonnostajanaisia tai jotain amerikkalaisen jalkapallon pelaajia. He tuskin ovat lähelläkään laiskaa, vaikka normaalin pulliaisen silmiin saattavat olla isokokoisia tai suorastaan lihavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea aloittajalle. Tiedätkö että on muunkinlaista ahkeruutta kuin laskea kaloreita ja rimpuilla kuntosalilla? Ahkeruuden mitta ei ole kalorien kulutus, vaan se paljonko saa asioita aikaan vuorokaudessa. Jos lihava on käynyt töissä, hoitanut kodin ja lapset, vanhat vanhempansa ja tehnyt vielä vapaaehtoistyötä päälle ja laiha on urheillut päivässä 2 tuntia ja loppupäivän kytännyt kaloreita, kumpi on ahkerampi? Kumpi on kuluttanut enemmän kaloreita?

Kuvailit juuri kaikkien fläsien arkirutiinin.

En toki kaikkien, mutta monen tuntemani. Voimahali. Onhan se kurjaa kun fantasiat sohvalle muumioituneista fläsäreistä rapisee. Yritä löytää itsetuntosi  muusta kuin luup'rseestäsi.

Mä oon niin laiska, että en edes yhtä voileipää jaksa tehdä pahassakaan nälässä.

Olen laiha.

Mutta olen kyllä kova liikkumaan ja tekemään töitä. Laiska olen velvoitteissa, jotka eivät miellytä.

Vierailija kirjoitti:

AP vetää mielestäni mutkia vähän suoraksi. Painon pudottaminen vaatii mm. elämänhallintataitoa, motivaatiota ja toimintakykyä. Näistä esim. viimeinen voi olla vaikkapa mt-ongelmien takia lähellä nollaa, elämänhallintataitoja eivät kaikki opi koskaan ja motivaatiotakaan ei ole kaikilla. Se että tällaiset tekijät (joita löytyy rutkasti lisää) lanataan kaikki otsikon "laiskuus" alle on mielestäni väärin.

Onnittelut kuitenkin onnistuneesta projektista! T. Muista kuin paino-ongelmista kärsivä.

Aina vedotaan masennukseen, ARGH! Lihavat on lihavia vääränlaisen ruuan takia, ei masennuksen!

Ehkä muutama on masentunut lihavuuden takia tai lihonut masennuksen takia mutta katso ympärillesi, ei kaikki voi olla masentuneita. Tuo on vain muotisairaus kun ei muuta keksitä eikä kehdata myöntää vikoja omassa elintavassa.

Ja jos joku natisee etten ymmärrä mitään voin kertoa että kärsin 24/7 kovista jatkuvista kivuista jotka on johtaneet masennukseen. Ei lihomiseen. Yritän silti pysyä toimintakykyisenä ja huolehdin itsestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet pysynyt tavoitepainossasi? Kaksi vuotta? Kymmenen? Kaksikymmentä? Helppoa se laihduttaminen on, mutta tavoitepainossa pysyminen vuodesta toiseen on äärimmäisen haastavaa, kun se syömishimo usein vaivaa siellä taustalla joka päivä.

Sen takia sitä laihtumista ei pidäkään tehdä millään kikkailulla, vaan sellaisella tavalla jotai voi noudattaa loppuelämänsä. Ja jos tässä epäonnistuu niin siitä seuraa vaan kahta kauheampi lihominen. Tämän takia joku karppaaminen (nykyään keto) on aivan järkyttävän huono tapa laihduttaa, koska aikooko joku tosiaan olla ilman hiilareita loppuelämänsä? Ei. Tällöin sillä tavoin laihduttaminen on täysin järjetöntä. Täytyy löytää sellainen tapa jota pystyy aidosti noudattamaan loppuelämänsä. 

Olet ihan oikeassa, mutta silti moni epäonnistuu vaikka kuinka muuttaisi elämäntapojaan. Kun elämässä on muutakin kuin paino niin jossain vaiheessa vaan tulee muuta mietittävää ja siinä samassa alkaakin syödä aamuisin yhden leivän enemmän ja ottaa ruokaa hiukan enemmän ja lihominen alkaa. Antaakin itselleen helpommin periksi ja herkutteleekin kaksi kertaa viikossa entisen yhden kerran sijasta. Kaikki nämä ovat tottakai vältettävissä, mutta suurimmalla osalla alkaa lipsumaan jossain vaiheessa.

Normaalipainoiset ihmiset osaavat syödä tarpeensa mukaan, mutta ylipainoisella se kyky on kadonnut ja keho yrittää koko ajan palata siihen korkeampaan painoon ja viestii siitä nälällä. Nälässä on vaikea olla vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vetää mielestäni mutkia vähän suoraksi. Painon pudottaminen vaatii mm. elämänhallintataitoa, motivaatiota ja toimintakykyä. Näistä esim. viimeinen voi olla vaikkapa mt-ongelmien takia lähellä nollaa, elämänhallintataitoja eivät kaikki opi koskaan ja motivaatiotakaan ei ole kaikilla. Se että tällaiset tekijät (joita löytyy rutkasti lisää) lanataan kaikki otsikon "laiskuus" alle on mielestäni väärin.

Onnittelut kuitenkin onnistuneesta projektista! T. Muista kuin paino-ongelmista kärsivä.

Aina vedotaan masennukseen, ARGH! Lihavat on lihavia vääränlaisen ruuan takia, ei masennuksen!

Ehkä muutama on masentunut lihavuuden takia tai lihonut masennuksen takia mutta katso ympärillesi, ei kaikki voi olla masentuneita. Tuo on vain muotisairaus kun ei muuta keksitä eikä kehdata myöntää vikoja omassa elintavassa.

Ja jos joku natisee etten ymmärrä mitään voin kertoa että kärsin 24/7 kovista jatkuvista kivuista jotka on johtaneet masennukseen. Ei lihomiseen. Yritän silti pysyä toimintakykyisenä ja huolehdin itsestäni. 

No shit sherlock!? Ei lihavien ruokavalion koostumus sisällöltään ole välttämättä pahasti pielessä, vaan määrältään, etenkin kun arki- ja hyötyliikunta tahtoo nykyelämänmenossa jäädä vähäiseksi.

Mutta tilastollisesti arvellaan, että noin joka viides eli 20 % vaikeasti lihavista kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä, joten revi siitä.

Mjoo, onhan tuossa jonkinlaista totuuden siementä. En kyllä usko, että tämä pätee kaikkiin lihaviin. Itse olen kyllä lihava ja laiska. Tosin laiska olen ollut koko ikäni, lihava vasta, kun yhtälöön lisättiin masennus. Nykyään inhoan itseäni niin valtavasti, etten tästä pääse enää nousemaan. Kun uskoo itse olevansa arvoton, on hankala motivoitua laihduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmaksi osaksi totta. Meillä töissä yksi todellä läski äijä. Äijä jättää auton mielummin 3h kiekkopaikalle kuin kävelee extra 50m, jotta saisi autonsa parkkihalliin, jossa meillä firman autopaikat. Kiekkopaikaltakin joutuu kävelemään noin 50m toimistolle. Tämä sama äijä tilailee joka päivä toimistolle pizzaa ja kebabia kun ei jaksa tuoda eväitä mukanaan. Pysyy varmasti lihavana kun jokapäivä syö pizzaa tai kebabia lounaaksi. Voin vaan kuvitella, mitä ahtaa itseensä sisälle kun kukaan ei ole näkemässä. Veikkaan, että mäkkärin autokaista on kovalla käytöllä. 

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vetää mielestäni mutkia vähän suoraksi. Painon pudottaminen vaatii mm. elämänhallintataitoa, motivaatiota ja toimintakykyä. Näistä esim. viimeinen voi olla vaikkapa mt-ongelmien takia lähellä nollaa, elämänhallintataitoja eivät kaikki opi koskaan ja motivaatiotakaan ei ole kaikilla. Se että tällaiset tekijät (joita löytyy rutkasti lisää) lanataan kaikki otsikon "laiskuus" alle on mielestäni väärin.

Onnittelut kuitenkin onnistuneesta projektista! T. Muista kuin paino-ongelmista kärsivä.

Aina vedotaan masennukseen, ARGH! Lihavat on lihavia vääränlaisen ruuan takia, ei masennuksen!

Ehkä muutama on masentunut lihavuuden takia tai lihonut masennuksen takia mutta katso ympärillesi, ei kaikki voi olla masentuneita. Tuo on vain muotisairaus kun ei muuta keksitä eikä kehdata myöntää vikoja omassa elintavassa.

Ja jos joku natisee etten ymmärrä mitään voin kertoa että kärsin 24/7 kovista jatkuvista kivuista jotka on johtaneet masennukseen. Ei lihomiseen. Yritän silti pysyä toimintakykyisenä ja huolehdin itsestäni. 

Itse olen monesti ajatellut, että pitäisi masentua, jotta voisin laihtua. Ruoka ei silloin maistu.