Lue keskustelun säännöt.
Miltä oksentaminen tuntuu, kun ei ole emetofobiaa?
05.02.2019 |
Kuulostaa ehkä vähän hassulta kysymykseltä, tuntuuhan se fyysisesti kaikista kamalalta, mutta tarkoitan henkistä puolta. Itselläni on emetofobia ollut pienestä pitäen ja kaikki siihen liittyvä on aivan kamalaa. Esimerkkinä viimeisin vatsatauti muutamia vuosia sitten. Miehellä oli ensin ja hän katseli ihan rennosti sohvalla jääkiekkoa, säntäsi välillä oksentamaan ja jatkoi normaalisti katsomista ilman mitään draamaa. Minun saadessani ensioireita itkua tihrustaen toivoin että selviäisin vain vatsakrampeilla ja pöntöllä istumisella. Kun pahoinvointi vain paheni ja tajusin sen olevan menoa nyt, itketti kuin lasta. Oksentamisten jälkeen sitten tuijotin täristen lamaantuneena eteenpäin lähes järkyttyneenä siitä mitä oli juuri tapahtunut, ei siinä todellakaan olisi jatkettu ohjelman katsomista muina naisina. Jos siis olisi edes siltä "apua jos oksennan, en halua oksentaa" -paniikilta jotain pystynyt katsomaan.
Meinasin jo pyyhkiä tuon tekstin ja olla kyselemättä tällaisia hassuja, mutta olkoon. Kyllä mä oikeasti haluaisin tietää miten te ei-fobiaiset suhtaudutte oksentamiseen? Tuleeko teille koskaan mitään apua ei -fiiliksiä vai onko se vaan sellainen pieni olemisen tai tekemisen typerästi keskeyttävä kurja juttu, joka ei maata mullista ja jonka jälkeen voi jatkaa omia juttuja ilman ajatusta saati järkyttyneenä tärisemistä siitä mitä on tapahtunut?
Kommentit (44)
En tiedä, mutta kannattaa oksentaa ilman housuja. Vanha kansa tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin kauhea emetofobia lapsesta asti, sairaalaan aliravitsemuksen vuoksi kun en uskaltanut syödä melkeinpä mitään. Mut nyt aikuisena päätin kerran, että pääsen eroon tuosta pelosta, joten opettelin oksentamaan. Työnsin sormet kurkkuun joka ilta ja harjoittelin, kunnes edes oksentaminen ei tuntunut olevan vatsataudissa se pahin asia. Itse pelko ja pahoinvointi ovat paljon ikävämpiä kuin tuo oksentaminen.
Mulla on siis ihan hirveä emetofobia ei mitään järkeä:(
Minulla on sankko siinä sängyn vieressä. Pyyhkeitä, paperia, vesikannu ja lasi. Kylmä kääre otsalla makaan pimeässä huoneessa. Ei mulla olis voimia mennä vessaan oksentamaan, kun jalat tärisee niin paljon. Ensin yleensä mielelläni oksennan, koska se helpottaa, mutta toisinaan se oksentaminen saattaa jatkua toiseen päivään, jolloin yritän pitkittää niitä oksennuskertoja, ettei kaikki mene kropassa ihan sekaisin. Kerran piti mennä sairaalaan kun migreeni jatkui 3 päivää. Voi sitä tuskaa.
Huvittaa aina kun joku väittää että migreeni on vain joku keksitty päänsärky.
Vastaus ap:n kysymykseen on, ei se oksentaminen ajatusten tasolla aiheuta mitään. Se on nopeasti ohi ja sitten on olo parempi. En ole koskaan kokenut mitään huonoja tunteita siitä. Mutta kaikilla meillä on omat asiat, jotka on traumaattisia. Itse esim pelkään yskää ihan hirveästi, koska se jatkuu mulla aina 5 viikkoa ja se on taukoamaton. Ottaisin mieluummin 10 oksennustautia kuin yhden yskän.