Miltä oksentaminen tuntuu, kun ei ole emetofobiaa?

Mulla joka ikinen vatsatauti, missä olen oksentanut, on tarkoittanut tauotonta pahoinvointia. Oksentaminen helpottaa vain hetkeksi. Mulla on fyysisesti niin hirveä olo, että pystyn vain makaamaan sikiöasennossa sellaisessa tuskaisessa horteessa. Tästä syystä sairastuminen on myös henkisesti kamalaa kun tietää, mitä on tulossa. 

Ripuli taas ei herätä muuta kuin pientä ärsytystä. 

Jos tekee tosi pahaa niin oksennusta ihan toivoo, koska se helpottaa ainakin väliaikaisesti. Itse sitä pahoinvointia ei tietenkään toivo kun ei se eikä oksentaminen tunnu kivalta. Mutta mieluummin itse kuitenkin yrjöän kuin kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista joka melkein oksettaa muttei kuitenkaan.

Jos on kotona vessan vieressä, niin ei haittaa mitään. Eihän se hauskaa ole mutta on ohi muutamassa sekunnissa. Oksentaminen on kehon normaalia toimintaa kun on vatsataudissa. Minusta sen pelkääminen on yhtä loogista kuin vaikka torikammo. Eli se on järjetön fobia muiden samanlaisten joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kotona vessan vieressä, niin ei haittaa mitään. Eihän se hauskaa ole mutta on ohi muutamassa sekunnissa. Oksentaminen on kehon normaalia toimintaa kun on vatsataudissa. Minusta sen pelkääminen on yhtä loogista kuin vaikka torikammo. Eli se on järjetön fobia muiden samanlaisten joukossa.

Sepä se, mutta harvoinpa fobiat järkeviä ovatkaan.

Täällä kohtalotoveri, ap! Lohduttavaa kuulla, että meitä on muitakin. Asia sinänsä on todella kurja. Henkinen juttu tämä, kiva että joku on kokenut ongelman helpottaneenkin.

Olen vähän päässyt yli lasten oksennuksia siivotessa. Mutta se mahataudin odottaminen on pahinta. Jos joku perheessä oksentaa, alan aina laskea päiviä, milloin iskee. Kyllä mulla ainakin hakkaa sydän ja tärisyttää oksennusta odotellessa.

Lähinnä toivon oksennusta, joka vie sen pahan olon pois. Yritän aina oksentaa lisää ja niin paljon kuin mahdollista, että homma olisi sillä taputeltu. Eli voisi sanoa että minulle homma on puhtaasti fyysinen.

Pystyn silti samaistumaan ja ymmärtämään fobiaa sillä kärsin itsekin sellaisista, tosin aiheet ovat erit.

Ihanaa että on kohtalotovereita, itse olen alkanut harkitsemaan jo jotain terapiaa tämän kammon taltuttamiseksi ja siksi onkin hassua lukea kuinka toisille oksentaminen on yhtä helppoa kuin pissaaminen. Lapsella on ollut muutama tauti, jollain mystisellä keinolla olen ne välttänyt mutta olen aina muutaman viikon ihan tulisilla hiilillä ja tarkkailen oloani että nytkö. Mutta kiva lukea että jotkut ovat kammosta päässeet eroon, täytyisi myös. Läheiset eivät kammoani ymmärrä.

Ei miltään, helpottavalta tai ihanalta. Lapsena pelkäsin hysteerisesti oksentamista mut myöhemmi must tuli bulimikko.

Lapsena tuo pelotti tosi paljon. Nuorena miehenä tuli juopoteltua ja sitä kautta oksenneltuakin ihan senkin edestä, että siihen ns. tottui. Eli ei oksentaminen vatsataudissa tunnu miltään muulta, kuin että vatsalihakset kramppaa ja vatsa tyhjenee. Se helpottaa oloa ihan aina. Yleensähän se ei mene ns. kertarykäisyllä ohi, vaan niitä kramppeja tulee peräkkäin muutamia siinä pöntön laidalla pygiessä. Mutta sitten se oli hetkeen siinä ja ei muuta kuin katsomaan vaikka sitä lätkää.

Yllättäen ja pyytämättä tulee ja olo paranee heti sen jälkeen.

Vihaan oksentamista ja pahaa oloa. Ei ole myöskään kivaa se likainen kakkapönttö, josta tulee vielä pahempi olo. Sekin on inhottavaa, jos pitää pelätä, että tulee samalla housuun.

Yksi oksennus on monesti jopa helpottavaa. Se monesti helpottaa päänsäryn/kuvottavan olon kanssa. 

Jos kyse on kuitenkin vatsataudista ja joutuu oksentamaan useamman kerran, mua alkaa pelottamaan. Diabeetikkona oksennustauti vie helposti huonoon kuntoon kun ruoka ei pysy sisällä. Edes vesi ei pysy sisällä ja lopulta oksennat vain sappinesteitä. Alkaa kellertävänä ja joka oksennuksella tummenee vihreämmäksi. Olen 6 kertaa jo päätynyt ensiapuun ja teholle tästä syystä. 

Lapsena mulla oli kovia pääsärkyjä, jotka saivat lopulta oksentamaan ja oksentamisen jälkeen kipu sitten yleensä meni ohitse. Tämän vuoksi minulla on varmasti tavallaan hyvä suhde oksentamiseen, kun olen oppinut, että se helpottaa oloa. Nykyään osaan lääkitä päänsäryt niin varhain, että ne hyvin harvoin johtavat oksentamiseen.

Jos yhtään tuntuu, että syystä tai toisesta oksettaa, niin menen kyllä vessanpöntölle ja työnnän sormet kurkkuun. Muistan jo lapsena oikein vetäneeni keuhkot täyteen sitä wc-pöntön hajua, että jos se kuvottaisi vielä vähän lisää ja helpottaisi oksentamista.

Oksentaminen ei kuitenkaan tule minulta herkästi. Joskus syötyäni hirvittävän määrän herkkuja olen tullut katumapäälle ja koettanut työntää sormet kurkkuun ja nuuhkia pönttöä, mutta ei se onnistu.

Minulle oksentaminen on siis lähinnä vain sitä, että saan kaiken pahan pois kehostani, yleensä siis koen pahan olon ja päänsäryn tulevan suun kautta ulos.

Eihän se mitään mukavaa ole, mutta ei siihen mitään kauhua liity. Oksentamisen jälkeen aina olo paranee huomattavasti.

Ripuli on paljon kamalampaa. Sotkun lisäksi vielä kirvelyäkin, jos joutuu useamman kerran saati vatsataudissa useamman päivän juoksemaan vessassa. Vessanpöntöllä vatiin oksentaminen siinä samalla on enää bonusta.

Olen oksentanut pari kertaa ruokamyrkytyksen takia, ja noin 15 kertaa alkoholin takia.

Oksentamisesta tulee euforinen ja skarppi olo. Eli tavallaan minulla on hyviä kokemuksia siitä.

En ole kyllä oksentanut kertaakaan syönnin jälk7ee .

Vierailija kirjoitti:

Mulla on migreeni johon liittyy oksentamista ja lähinnä se ärsyttää. Toki oksentaminen helpottaa hetkellisesti päänsärkyä, mutta ärsyttää kun ei voi vain levätä pimeässä vaan pitää välillä juosta vessaan.

Joo, ja mulla ainakin tuntuu ihan hirveältä se oksentamisen aiheuttama paine päässä kun päähän sattuu niin helvetisti jo valmiiksi. Ei ole kyllä pariin vuoteen tarvinnut noin pahoista kohtauksista kärsiä onneksi kun sain itsellä toimivat lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Ei miltään, helpottavalta tai ihanalta. Lapsena pelkäsin hysteerisesti oksentamista mut myöhemmi must tuli bulimikko.

Joko on refluksitauti ja palleatyrä? Ne tulee bulimikoille ennemmin tai myöhemmin